Ketään muita joita käsketään olemaan hiljaa?

Mulla on tuollainen smalltalkia harrastava "työkaveri". Puhuu kaikki kahvitauot taukoamatta, toisten päälle, muista välittämättä. Asiaa ei suusta juurikaan tule, ainaista säästä jauhamista, tökeröjä fingerporin ja kummelintyylisiä juttuja ja vielä kovalla äänellä. Matkii hassuja hahmoja ja muita ääniä, haukkuu hanakkaasti muiden osastojen henkilöitä. Kyseessä reilu viisikymppinen mies. Meitä on useampi jättäytynyt pois yhteisiltä kahvitauoilta pidämme ne erikseen. Esimieskin on koittanut useasti puuttua käytökseen, mutta tuloksetta.

Jotenkin huvittava otsikko :D

Kyllä asiaa jaksaa kuunnella, mutta ei paskanjauhantaa, eikä itsensä toistamista. Paljon faktaa laukova ja keskustelua ohjaava puhelias on viihdyttävä.

Suomalainen ajattelee, että jos joku puhuu niin sitä pitää kuunnella. Ja jos joku puhua pälpättää vain tehdäkseen läsnäolonsa tiettäväksi, hän ryöstää aikaa ja huomiota. Mutta parisuhteessa asian pitäisi pikkuhiljaa tasaantua, kun kumppani tajuaa että sinua ei tarvitse kuunnella, riittää vaan kun antaa sinun puhua.

Niin. Onneksi on myös ihmisiä jotka kuuntelevat. Näin me kaikenkarvaiset ja karvattomat täydennämme toisiamme :) Minä olen sosiaalinen ja puolisoni kuuntelija

Mulla oli työkaveri, joka selosti koko ajan, mitä oli tekemässä.

Lisäksi hän höysti "hauskoja" juttujaan iänkuluneilla sanonnoilla, sutkautuksilla ja kaksimielisyyksillä.

Ei auttanut sanominen, onneksi tuli yyteet. Ihana rauha.

Vierailija kirjoitti:

Kova puheripuli on kyllä uuvuttavaa kuunneltavaa. Se on todella epäsosiaalista. En oikein tiedä miten sellaiseen monologiin pitäisi suhtautua. Pitääkö mun ottaa puheenvuoro väkisin korottamalla ääntäni ja puhumalla päälle, vai miten?

Laita tulpat korviin.

Ymmärrän että sinua pyydetään/käsketään olemaan hiljaa, jos tunnet pakottavaa tarvetta tuoda esille mielipiteesi, varsinkin jos et ole keskustelussa sellaisessa asemassa että sitä olisi kysytty. Yhdellä tuttavallani on mielipide joka ainoaan asiaan vaikka hänen tietonsa keskustelun henkilöistä, aiheesta tai historiasta olisi olematon. Ei sellaista jatkuvaa laukomista jaksa.

Nyt yleistän, mutta: puheliaat ihmiset ahdistuvat hiljaisuudesta ja mietin monesti, osaavatko LIIAN puheliaat olla lainkaan yksin ja oikeasti miettiä omia ajatuksiaan.... Heillä on vain jokin pakottava tarve puhua pulputtaa ja eivät edes mieti mitä idioottimaisuuksia (eli omasta mielestään tietysti hyviä ja hauskoja juttuja) suustaan päästävät JA kaiken lisäksi kuvittelevat, että kaikki pitävät heistä koska eivät ole "tuppisuita". Ja sitten sammakko toisensa perään suusta ulos, eivätkä TIETENKÄÄN tajua koko asiaa, kun pitää päästä kertomaan se toinen juttu. Sitten kerrotaan samaan syssyyn kavereiden, tuttavien ja tuntemattomien kuulumiset omasta näkökulmasta. 

Tuttavapiirissäni on yksi tällainen varmasti omasta mielestään ihana ihminen, mutta olen nyt tarpeeksi monesti ollut juhlissa, joissa tämä yksi puhua pulputtaa ja kymmenen ihmistä on hiljaa ja kuuntelee. Osa vilkuilee hieman hämmentyneenä muita. Joku saattaa kommentoida väliin, mutta eihän tämä "puhelias" (on idiootti, joka ei TAJUA OLLA VÄLILLÄ HILJAA) osaa antaa tilaa toisten jutuille.

Että eikö tuo ihminen ihan OIKEASTI tajua, miksi muut ovat hämmentyneitä ja hiljaa? Siitä sitten pikkuhiljaa syntyy pienempiä porukoita ja lopulta yksi kuuntelee säälistä tuota papupataa. Jolla vieläkin juttua riittää....

Ulkomaille muutto kannattaa, esim. Etelä-Eurooppa hyvä vaihtoehto. Siellä saa itse puhua ja saa myös vuorovaikutusta takaisin.

Itse kyllästyin tähän vallitsevaan apatiaan Suomessa, niin muutin Italiaan. Nyt kuuluu elämänilo, nauru ja huolettomuus jokapäiväseen elämään, kaduilla ja ihmisissä vallitsee iloisuus. Ei tarvitse olla enää yksin se, joka yrittää pitää positiivista mieltä yllä.

Suomeen kun vierailulle tulen, muistan miksi pois muutin. Jo kuukausi negatiivisessa ja elottomassa ympäristössä saa mielen harmaaksi, suomalaiseen tyyliin.

Muutama vinkki ylipuheliaille:

- Puhu saman ihmisen seurassa vähemmän. Yksi ihminen jaksaa vain rajallisesti jotain vähänkin vaivaa vaativaa, kuten kuuntelemista pelkästä kohteliaisuudesta. Voit jatkaa pälpättämistä toisen luona.

- Lisää puheeseen taukoja. Mieli rasittuu, jos pitää keskittyä johonkin pitkään yhtä menoa. Anna kuulijasi siis välillä levähtää.

- Puhu hiljempaa, jos vika on äänenvoimakkuudessa.

- ...hitaammin, jos nopeudessa.

- ...jostain muusta, jos aiheessa.

- ...kahden kesken, jos toinen ei tykkää huomiosta.

- Anna myös muille suunvuoro, jos heillä on sanottavaa. Älä puhu päälle.

- Älä puhu omista asioistasi enempää kuin olisit valmis kuuntelemaan toisten asioita.

- Jos joku ei itse puhu juuri mitään ja lisäksi välttelee lähellesi joutumista, hänelle ei kannata puhua paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka niin uskaltaa/ kehtaa sanoa? Äiti, mies vai lapset? Mulle ei ole kukaan sanonut, vaikka mies varmaan joskus uupuukin puheen määrääni. Hän ei sitten vain kuuntele kovin keskittyneesti, mikä on todella epäkohteliasta.

Lähes kaikki sanovat minulle niin, eikä kysymys ole kehtaamisesta vaan siite ettei puheliaista ihmisistä lainkaan pidetä. Pitäisi olla hiljainen ja tuppisuinen tavalline suomalainen, mutta kun minä olen iloinen smalltalkkaaja.

turha tyhjänhöpöttäjä olet.  Se ei ole small talkkia vaan meteliä.

Minä olin ensikodissa vanhemmuusarvioinnissa. Olin hiljainen, syrjäänvetäytyvä ainakin henkilökunnan kuullen. Sain tuomion siitä kuinka ole haitaksi lapselleni, vaikka he eivät tosiaankaan nähneet paljon sitä kuinka hyvissä väleissä olin niiden muiden äitien kanssa kun he eivät olleet kuulolla.

Jopa joku psykiatri jota en itse edes tavannut, oli laatinut lausunnon jossa eristäytyneisyyteni on lapselle haitaksi,

Jouduin viimeisenä toimenpiteenä ennen huostaanottoa perhekuntoutukseen, jossa työntekijät oikeasti minulle sanoivat että "sinulla se on mielipide joka asiaan" ja että "vaikeneminen on kultaa".

Ja nämä kun totesin että tuskin se kesähelteellä haittaa jos ikkuna on auki pullaa paistaessa tms.

Korjasin joskus myös kun työntekijä kutsui jonkun toisen lasta väärällä nimellä. Lapsi oli hämillään ja minä korjasin nimen ja voi vitsi kun näki kuinka tämä työntekijä hermostui?

Oli myös tilanteita joissa jauheliha oli mennyt vanhaksi useammalla päivällä, yritin sanoa mutta minut pakotettiin laittamaan siitä ruokaa kaikille.

Onneksi vuoroon tuli hoitaja jolla parempi koulutus, hän rupesi tenttaamaan miksi olin omalle lapselle laittanut piltin eteen, ja kun kuuli, niin penkoi roskiksen ja päiväyksen, ja tuli ja heitti jauhelihan roskikseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka niin uskaltaa/ kehtaa sanoa? Äiti, mies vai lapset? Mulle ei ole kukaan sanonut, vaikka mies varmaan joskus uupuukin puheen määrääni. Hän ei sitten vain kuuntele kovin keskittyneesti, mikä on todella epäkohteliasta.

Lähes kaikki sanovat minulle niin, eikä kysymys ole kehtaamisesta vaan siite ettei puheliaista ihmisistä lainkaan pidetä. Pitäisi olla hiljainen ja tuppisuinen tavalline suomalainen, mutta kun minä olen iloinen smalltalkkaaja.

Etkö sinä pidä "tuppisuista"? Valitsit negatiivissävytteisen sanan, joten ilmeisesti et.

Voi olla myös välimuoto, voi olla puhelias ilman että se menee ärsyttävyyksiin. Eli ottamalla muut huomioon, antamalla heille tilaa keskittyä myös omiin ajatuksiinsa.

Ohis mutta onko outoa etten ärsyynny puheliaista ihmisistä? Enkä myöskään hiljaisista. Ei kiinnosta ollenkaan paljonko joku puhuu kunhan ei ole ilkeä. Tai no, ihan kiva kuunnella kun työpaikan papupata kertoo niin hauskan kuuloisesti jotain juttua.  Hän joskus nolona pahoittelee puheen määrää, luulee että rasitun. Olen itse todella hiljainen.

kyllä siinä hermo menee jos joku on jatkuvasti selittämässä. Asiaa ei siis ole mutta pitää vaan hölöttää jotain.

En vain yksinkertaisesti jaksa kuunnella ja kestää ihmistä joka puhuu jatkuvasti, myös kotona.

Se on rasittavaa, kyllä toiselle täytyy antaa myös omaa aikaa.

Nyt pitää myös kaikki palkkatyö tehdä kotona., etätyönä. Suunnitelutyössä riittää miettimistä ja aivojen käytön kapasiteetti on korkealla. 

Arvelen, että meidän liittomme tulee hajoamaan tämän koronnan myötä, katselen vaimoani vasta nyt uusin silmin, ja se mitä näen ja koen ei tunnu hyvältä.