Sijaisvanhemmuus ja biovanhempien oikeudet

Sepä se. Asia on todella hankala. Toisaalta lapset kaipaa aina biovanhempiaan, aikuiset adoptiolapsetkin hakee vanhempia aikuisena ja Kadonneen jäljillä etsitään jotain anonyymia isukkia pitkin maailmaa, koska kaipuu on kova.

Toisaalta tämä lasten heittely tekee sijaisperheestäkin sellaisen väliaikaisen pahimmillaan. Pitäisi hoitaa ja rakastaa kuin omaansa, mutta silti pitäisi olla valmis luopumaan koska vaan. Jos sijaislasta rakastaa kuin omaansa, niin eihän sitä kestä antaa enää pois vai olisitteko valmiita nikottelematta antamaan omat biolapsenne pois?

Mikä on lapsen etu? Siitä kai tässä on kysymys. Lapsen etu on, että sijaisperhe uskaltaa kiintyä ja rakastaa täysillä. Lapsen etu on toisaalta elää biovanhempiensa kanssa....

Mutta mitä tuohon heittelyyn tulee, niin useinhan sijaislapset on aikuiseksi asti sijaisperheessä. Ainakin tuntemissani tapauksissa palautus äidille on hypoteettinen. Nämä on sijoitettu vauvana ja ovat jo vuosia olleet sijaisperheessä, ja biologinen vanhempi rypee huumeissa ja toisessa tapauksessa pökännyt jo lauman uusia lapsia, jotka nekin on kaikki sijoitettu.

Missäpäin tuota heittelyä tapahtuu, esimerkkejä? Ainakin Oulussa Pela:lle soitettusni sanottiin että kodit in pysyviä ja varsinkin pienillä pyritään sinne 18v asti pitämään.