Vierailija

Kuinka paljon te muut naiset pohditte ulkonäköänne tai kauneus asioita? Ja kuinka kauniiksi koette itsenne?

Kerron itse esimerkiksi oman laitani:

Jo heti aamulla kun tänään heräsin miehen vierestä niin mietin miltä näytän hänen silmissään. Aamupäivä meni tuskaillessa kuinka ruma olen ja kuinka en saa itselleni mitään. Käytin koko aamun ja aamupäivän peilailuun ja laittautumiseen. Yliopistolla katselin muita naisia ja vertailin. Iltapäivällä käytin aikaa kuvien katseluun jotta voisin keksiä mitä voisin parantaa itsessäni. Illan salillakäynti sai aikaan mielettömän itsevarman olon ja niimpä käytin aikaa peilin edessä musiikkia kuunnellen ja tanssahdellen. :D Tosi paljon menee aikaa ulkonäön mietiskelyyn. Huono homma kun pitäis tehä muuta. Muiden tunnustuksen mukaan olen hyvän näköinen, mietin onko se seurausta siitä että käytän siihen niin mielettömästi aikaa. Itse en ole varma, olenko vähän epäviehättävä plösö vai kenties joku kauneuskuningatar.

Kertokaa muutkin ni mä saan vähän verrata että onko tämä liikanaista. On tämä nuoren naisen elämä rankkaa. 😅

  • ylös 6
  • alas 29

Sivut

Kommentit (45)

Vierailija

Toi on todella aivan liikaa. Sulla on pakkomielle ulkonäöstäsi, mikä vie sulta ihan turhaan aikaa ja energiaa tärkeiltä jutuilta. Yleistähän toi on, tuntuu että kaikki nuoret naiset on ongelmissa saman jutun kanssa. Älä ainakaan katsele mitään instakuvia tai mallien kuvia. Sä olet joka tapauksessa  riittävän kaunis, turha haaskata aikaa moiseen.

  • ylös 27
  • alas 1
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Joka päivä varmaan joka tunti. En tiedä miten tämä asia saisi jättämään mut rauhaan. On masentavaa tiedostaa, että koko olemassaolo (keho, jossa on pakko olla koko ajan) on rumana olemista, oikeastaan vielä pahempaa: sitä että näytän väärältä ja ällöttävältä. Vie voimia, vaikeuttaa keskittymästä muihin, ns. tärkeämpiin asioihin. On tehnyt minusta myös työkyvyttömän. En tiedä miten muut rumat pystyy nauttimaan elämästä. Enkä tarkoita mitään oudon ja persoonallisen näköisiä vaan vastenmielisen näköisiä.

  • ylös 11
  • alas 4
Vierailija

En oikeastaan jaksa enää miettiä, tiedän olevani ruma kuin rupikonna ja ihmettelen miksi mieheni jaksaa minua katsella. Muutaman kerran vuodessa käyn kampaajalla tai vaatekaupassa, hetken sen jälkeen on aina vähän parempi mieli. Toisin sanottuna, olen luovuttanut.
n33

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
En oikeastaan jaksa enää miettiä, tiedän olevani ruma kuin rupikonna ja ihmettelen miksi mieheni jaksaa minua katsella. Muutaman kerran vuodessa käyn kampaajalla tai vaatekaupassa, hetken sen jälkeen on aina vähän parempi mieli. Toisin sanottuna, olen luovuttanut.
n33

No en mäkään enää vaivaisi asialla päätäni, jos "rumuudesta" huolimatta olisin saanut itselleni miehen.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Joka päivä varmaan joka tunti. En tiedä miten tämä asia saisi jättämään mut rauhaan. On masentavaa tiedostaa, että koko olemassaolo (keho, jossa on pakko olla koko ajan) on rumana olemista, oikeastaan vielä pahempaa: sitä että näytän väärältä ja ällöttävältä. Vie voimia, vaikeuttaa keskittymästä muihin, ns. tärkeämpiin asioihin. On tehnyt minusta myös työkyvyttömän. En tiedä miten muut rumat pystyy nauttimaan elämästä. Enkä tarkoita mitään oudon ja persoonallisen näköisiä vaan vastenmielisen näköisiä.

Kurja kuulla, toivottavasti sulla helpottais. Koitatko sä sitten konkreettisesti tehä ulkonäölles aina jotain, vai onko se sulla vaan sitä että pyörittelet sitä asiaa päässäs?

Hyvä foorumi tämä vauva.fi kun näin anonyyminä kehtaa jutella kaikenlaisesta.

Ap

  • ylös 10
  • alas 0
Vierailija

Ok, mietin ulkonäköäni ehkä n. 8 tuntia vuorokaudessa. Ehkä enemmänkin, näen jopa paljon unia, jotka liittyvät ulkonäköön, esim. 2 painajaistani: toisessa minulle kasvoi iso koukkunenä, ja toisessa otsani tuli täyteen "paiseita", jotka piti raapia irti...

Aamuisin käytän ulkonäkööni 2 tuntia, siis kasvojen pesu, hampaiden lankaus, pesu, suuvesi, kasvovesi, seerumi, silmänympärysseerumi, mattavoide ja silmänympärysvoide. Sitten meikki, joka yleensä menee 1. kerralla pieleen, joten joudun aloittamaan kasvojen pesun alusta, uudestaan kasvovesi, seerumi, silmänympärysseerumi, mattavoide ja silmänympärysvoide.

Päiväni on pilattu, jos ihoni on huonossa kunnossa, tai hiukseni ovat pörröiset/lytyssä/minulla on silmäpussit.

Mietin ruokaanikin ulkonäön kautta, mm. aamulla sitruunavesi on pakollinen, hedelmäinen smoothie ja kahvi, joka piristää, ja piristää myös ulkonäköä. Yleensä pyrin syömään tosi terveellisesti, esim. korkea verensokeri vanhentaa ihoa, ja sitä kautta ulkonäköä... Hedelmiä pitää syödä paljon, myös vitamiineja pitää syödä, koska vaikuttavat ihon kuntoon=ulkonäköön.

Roskaruoka näkyy heti ulkonäössä, tai se, ettei ole juonut vettä. 

Sitten, jos lihon, urheilen ihan hulluna, ja laitan kalorit minimiin, elämäni on pilalla niin kauan, kuin olen takaisin hyvässä painossa. Nyt olen urheillut liikaa aerobista, ja tarvitsen hieman lihasta, joten joudun aloittamaan bodypumpin. Urheilun jälkeen oloni on niin fresh, ja silloin olen kaikista tyytyväisin ulkonäkööni, vaikka ilman meikkiä. (Suihkun jälkeen.)

Tällä hetkellä minulla on elämää suurempi ongelma: olen laihtunut jo liikaa, näytin kuvissa liian laihalta, joten jouduin aloittamaan suurempi kalorisen dieetin. Ongelma on, että kasvispainotteisella ruokavaliolla se on vaikeaa, joten olen pakottanut itseni syömään esim. pizzaa ja pastaa, koska kiloja on pakko tulla lisää 1-2kg siis. 

Sitten hiusten laitto: föönaus pää alaspäin muotovaahdolla, suoristus lämpösuojan kanssa, kiinteyttä ja kiiltoa antava voide, latvasuoja ja hiuslakka.

Sitten vaatteet...

Baari-iltani menee pilalle, jos näytän huonolta, haluan vain lähteä kotiin, tai mökötän jossain nurkassa.

Yleensä olen tyytyväinen ulkonäkööni. Kipeänä näytän ihan hirveältä, samoin jos olen krapulassa tai elänyt epäterveellisesti. Myös valvoneena näytän kamalalta. 

Vertaan itseäni paljon muihin, yleensä ihan neutraalissa mielessä.

  • ylös 6
  • alas 16
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Toi on todella aivan liikaa. Sulla on pakkomielle ulkonäöstäsi, mikä vie sulta ihan turhaan aikaa ja energiaa tärkeiltä jutuilta. Yleistähän toi on, tuntuu että kaikki nuoret naiset on ongelmissa saman jutun kanssa. Älä ainakaan katsele mitään instakuvia tai mallien kuvia. Sä olet joka tapauksessa  riittävän kaunis, turha haaskata aikaa moiseen.

Joo osuit naulan kantaan, vähän suorastaan sykähdytti rinnassa lukea tuo sana pakkomielle. Pakkomiellehän tämä taitaa jo olla pahus soikoon.

Ap

Vierailija

En nykyään enään paljon yhtään. Mietin partakarvojani ja milloin saisin ne nypittyä.
Joskus katselen itseäni hetken peilistä ja totean että dämn on ay naturel tosi nätti.
Silloin kun olin joka päivä ihmisten ilmoilla ja merkkasin pakosti katsoin itseäni useammin peilistä. Mutta ne teiniajan mietinnöt et nenä on liian iso ja hampaat pienet on jäänyt teiniajsn jälkeen.
Värjäsin myös pitkään hiuksiani ja kulmakarvoja ha täytyy sanoa et nyt täysin luomuna tykkään itsestäni eniten.
Sulla on pakkomielle.

Vierailija

Tottakai huolehdin ulkonäöstäni, mutta minulla on muitakin kiinnostuksen kohteita kuin se. Aamulla laitan naamani ja hiukseni alle vartissa, vaatteilla en koreile jo senkin takia, että työni on aika likaista. Päivän aikaan vilkaisen peiliä sen verran, että näen kaiken olevan suurinpiirtein kunnossa ja kotona katson peilistä naamaani illalla kun meikkejä puhdistan. Joskus vilkaisen itseäni kauppojen näyteikkunoista ohi kävellessäni, mutta se on perua nuoruudelta kun minulla oli huono ryhti ja sain ihan vahtia, että pidin selkäni suorassa.

Minulla on mies, on teini-ikäisiä lapsia ja en ole kaunis, mutta ihan ok.

Vierailija

Toki mietin, että onko hampaat puhtaat, tukka hyvin, vaatteet kivat.  Siis sellaisia asioita joihin voi vaikuttaa. Mutta tulee vähän teinivibat ihmisestä joka miettii juuri sitä "muuttumatonta" ulkonäköään, omaa itseään. Kuulostaa vieraalta, vaikka olen todnäk samaa ikäluokkaa.

Vierailija

Siis mitä? Tuohon verrattuna en yhtään. Ja tiedätkö mitä ap? Olen ihan hyvännäköinen ja kaunis, niin itseni mielestä, kuin osan muistakin ihmisistä, ja ne, joille en ole saavat ajatella aivan rauhassa niin. Mitähän mä sillä saavuttaisin, että olisin heidän mielestään kaunis? Sulla on jotain vajeita, joita koitat täyttää aivan väärällä keinolla.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ihmiset, joilla ei ole ollut elämässä vastoinkäymisiä, ovat sietämättömiä.

Tuo ei kylläkään johdu vastoinkäymisten puutteesta, että miettii omaa ulkonäköään, eikä sekään, että ei mieti tule siitä, että on ollut vastoinkäymisiä. Mulla ei ole ollut varsinaisia vastoinkäymisiä, enkä mieti ulkonäköäni, vaan olen siihen tyytyväinen.
Mulla oli kyllä maan alle lakaiseva äiti, ehkä hän opetti, ettei edes kuulu haaveilla suosiosta ulkonäön perusteella, niin en suhteudu siihen niin ahneesti. Mutta siis silti uskon, että olen muiden silmiin aivan saman näköinen kuin he itsekin, tosin nyt pitää miettiä, että jos osa ihmisistä suhtautuu itseensä noin negatiivisesti, niin taidan sitten olla heidän silmissään rumempi, kuin omissani ja hehheeheee, se on heidän ongelmansa, ei minun.

Vierailija

En juuri, yritän peittää kaljuni jos joudun ottamaan pipon pois päästä.
Usea keski-ikänen nainen kaljuuntuu kuten miehetkin, tästä ei vaan puhuta.

Vierailija

Jatkuvasti. Ei hetkeäkään mene kun en mieti miten ruma ja vastenmielisen näköinen olen. Rumuus on pilannut elämäni.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla