Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Teinkö elämäni virheeni? Muutin takaisin Suomeen kesken koulun kun en viihtynyt Australiassa :(

Vierailija
06.02.2018 |

Kirjoitin kaksi vuotta sitten yo:ksi ja lähdin Australiaan ensin töihin ja viime vuonna aloitin opiskelut.

En tiedä miksi mutta en yhtään tykännyt olla siellä. Ihmiset oli kauhean pinnallisia ja minusta se iloisuus oli sellaista päälleliimattua. Aika usein mulle sanottiin ilkeästi ja kauhean suoraan. Itkin usein ja jännitin.

Jouluna sitten tuli kamala ikävä suomea. Tulin tänne tammikuussa enkä enää varmaan mene takaisin Australiaan. Asuin siellä yhdessä perheessä jotka auttoi ja tuki mua paljon joten taisin pettää heidät.

Se elämäntyyli oli vaan kauheen pinnallista ja kaikki arvisti ulkonäköä esim kauheen paljon. Ja sitten jos et sopinut siihen olit joku friikki. Ja kaikki yritti hirveesti tuoda itteänsä esiin ja kilpaili kaikesta. Sitten niiden arvot oli musta kovia ja kaikki välitti vaan itsestään ja puhu miten ne haluaa tehdä rahaa. Sitten kaikilla oli isot ja hienot talot jossain rannalla ja kukaan ei ajatellut et se olis väärin ja toisilta pois niinkun täällä ajatellaan.

Oon surullinen ja masentunut eikä musta varmaan tule ikinä mitään.

Kommentit (25)

Vierailija
21/25 |
07.02.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Joko palaat takaisin Australiaan ja alat noudattaa niitä ihmisten antamia neuvoa tai sitten jäät tänne. Nyt alkaa yhteishaku eli hyvä aika valita uusi koulu täältä.

Mutta mä ymmärrän kyllä ystäviesi suorapuheisuuden. Kyllä muakin ärsyttää, jos joku valittaa ja valittaa mutta ei ole halukas tekemään mitään parantaakseen tilannettaan. Eri asia jos kaikki on jo kokeiltu.

Mutta kuulostaa siltä ettet oikeasti viihtynyt siellä. Ehkä kannattaa jäädä tänne tai etsiä joku muu maa missä opiskella.

Vierailija
22/25 |
07.02.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hei ap, toivottavasti luet vielä keskustelua.

Olen itse päälle parikymppinen nainen ja niinikään asunut pidemmän pätkän Australiassa. En kyllä samaistu noihin puheisiisi aussien pinnallisuudesta. Omasta mielestäni kun kyseessä on mitä maanläheisimmät ja rennoimmat ihmiset. Riippuu toki missä asuu, ero Sydneyn ja vaikka jonkun läntisen puolen pikkukaupungin välillä on huima.

Moneen kertaan muuttaneena (myös siellä Aussien sisällä) voin vaan todeta, että aina uuden edessä ennemmin tai myöhemmin seuraa kriisitilanne johon ainakin itse reagoin ajattelemalla että entisessä paikassa oli parempi, ihmiset on kauheampia täällä, kunpa en olisi täällä. Olen myös itkeskellyt siellä ihanien paratiisirantojen hiekoilla auringonpaisteessa mikä opetti sen että tiettyjä asioita ei pääse pakoon vaikka miten kauaksi menisi.

Sinulle vinkiksi että ainoa huono vaihtoehto jonka voit tehdä on tekemätä mitään. Mieti nyt mikä voisi olla hyvä seuraava peliliike ja laita se vaihtoehto toimimaan. Menneessä on turha murehtia liiaksi ja jos veri vetää oikeasti takaisin Ausseihin niin niin ala järjestelemään asioita siten että sinne pääsisit.  Kuulostaa kuitenkin siltä että sulle(kin) on iskenyt jonkinlainen parinkympin kriisi ja kotiin tulo oli ihan oikea ratkaisu. Mietit nyt hetken miten etenet jatkossa ja otat rauhallisesti. :) 

T: samojen asioiden kanssa painiskellut joka päätti tulla kotiin opiskelemaan ilmaisen korkeakoulututkinnon alan vaihdon kautta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/25 |
07.02.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Se perhe oli niinkun mun sponsoreita eli en varmaan löydä ketään toista joka ottaisi mut luokseen asumaan. Ja sulla pitää olla joku sponsori siellä et voit opiskella jossul ei oo todi paljon rahaa. Et saat viisumit ja muut.

Ja mulla oli todella vaikeeta siellä välillä kun se elämäntyyli ahdisti. Ja mä itkin esim koulussa paljon. Niin siellä koulussa mulle sanottiin että sun täytyy tehdä näin ja näin ja olla positiivinen ja jutella ihmisille ja hankkia joku extra curricular harrastus mistä saa pisteitä ja tapaa kavereita. Kaikki neuvoja ja käski tekeen jotain. Mut kun sanoin et emmä pysty ja syitä miksen niin ne suuttu ja sanoi et no me yritettiin auttaa mut sä vaan make excuses etkä edes yritä niin oo sitten yksin ja surkea. Kukaan ei jaksa kattoo sua!

Kaikki oli hirveän vihaisia paitsi mun perhe joka yritti auttaa mut ei nekään osannut. Ja niillä oli aina niin paljon kaikkea ja munkin olis pitänyt mutten jaksanut koko ajan hymyillä ja olla et kaikki on yes.

Ja täällä suomessa mulla ei oo mitään ja en saa edes tukia kun en opiskele oo töissä :(

Mitä kunnan harkinnanvaraisen toimeentulotuen hakemuksessasi sanotaan? Soita lähiamiskaan ja kysy vapaata opiskelupaikkaa. Aloita heti niin alkaa tuet juosta. Seuraavassa haussa haet parempaan. (vaikka en usko, että aloitus on totta).

Vierailija
24/25 |
07.02.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ahaa, perheesi on opettanut, että on pois toisilta, jos asuu kivassa talossa? Ei ole kivaa sellainen. Jokainen saa hakea omaa onneaan juuri kuten haluaa. Vääriä oppeja annettu sinulle kotoa. On yhtä oikein asua vaatimattomasti kuin kivasti. Tietenkin joku ylipramea koti ja keskittyminen pelkkään rahaan on ihan älytöntä ja tyhjää.

Vierailija
25/25 |
07.02.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Asuitko siellä aboriginaalien luona vai eurooppalaislähtöisten australialaisten parissa?

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kaksi kolme kahdeksan