Lue keskustelun säännöt.
Teinkö elämäni virheeni? Muutin takaisin Suomeen kesken koulun kun en viihtynyt Australiassa :(
06.02.2018 |
Kirjoitin kaksi vuotta sitten yo:ksi ja lähdin Australiaan ensin töihin ja viime vuonna aloitin opiskelut.
En tiedä miksi mutta en yhtään tykännyt olla siellä. Ihmiset oli kauhean pinnallisia ja minusta se iloisuus oli sellaista päälleliimattua. Aika usein mulle sanottiin ilkeästi ja kauhean suoraan. Itkin usein ja jännitin.
Jouluna sitten tuli kamala ikävä suomea. Tulin tänne tammikuussa enkä enää varmaan mene takaisin Australiaan. Asuin siellä yhdessä perheessä jotka auttoi ja tuki mua paljon joten taisin pettää heidät.
Se elämäntyyli oli vaan kauheen pinnallista ja kaikki arvisti ulkonäköä esim kauheen paljon. Ja sitten jos et sopinut siihen olit joku friikki. Ja kaikki yritti hirveesti tuoda itteänsä esiin ja kilpaili kaikesta. Sitten niiden arvot oli musta kovia ja kaikki välitti vaan itsestään ja puhu miten ne haluaa tehdä rahaa. Sitten kaikilla oli isot ja hienot talot jossain rannalla ja kukaan ei ajatellut et se olis väärin ja toisilta pois niinkun täällä ajatellaan.
Oon surullinen ja masentunut eikä musta varmaan tule ikinä mitään.
Kommentit (25)
Tottakai sinusta tulee jotain. Nyt olet väsynyt, mutta kokoat itsesi pikkuhiljaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisko mahdollista etsiä toinen perhe eri alueelta? Kyllä niiden arvot ja tavat ovat ihan yhtä moninaiset kuin kahden eri perheen välillä täällä Suomessakin.
Suomi on sinulle oikea paikka. Suomessa on vain syvällisiä, empaattisia ja lämminhenkisiä ihmisiä, juuri samanlaisia kuin itse olet. Pienet asunnot ja pienet huoneet antavat turvallisuuden ja läheisyyden tunteen, eikä kukaan ole sinulle mistään kateellinen. Suomessa saat olla sellainen kuin olet, kukaan ei arvostele sinua mistään. Olit köyhä tai rikas, niin kaikki ovat saman arvoisia, ja kaikilla on samat lähtökohdat elämässä. Puistattaa ihan ajatuskin jostakin Australian pinnallisista ja teeskentelevistä ihmisistä. Tuskin ne rannat ja talot mitään aitoja ovat, silkkaa valhetta ja teeskentelyä ne ovat. Suomessa löydät aitoutta ja rehellisyyttä, sitä ei missään muualla saa nähdä.
Höpö höpö.
T.Australiassa paljon matkustellut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se perhe oli niinkun mun sponsoreita eli en varmaan löydä ketään toista joka ottaisi mut luokseen asumaan. Ja sulla pitää olla joku sponsori siellä et voit opiskella jossul ei oo todi paljon rahaa. Et saat viisumit ja muut.
Ja mulla oli todella vaikeeta siellä välillä kun se elämäntyyli ahdisti. Ja mä itkin esim koulussa paljon. Niin siellä koulussa mulle sanottiin että sun täytyy tehdä näin ja näin ja olla positiivinen ja jutella ihmisille ja hankkia joku extra curricular harrastus mistä saa pisteitä ja tapaa kavereita. Kaikki neuvoja ja käski tekeen jotain. Mut kun sanoin et emmä pysty ja syitä miksen niin ne suuttu ja sanoi et no me yritettiin auttaa mut sä vaan make excuses etkä edes yritä niin oo sitten yksin ja surkea. Kukaan ei jaksa kattoo sua!
Kaikki oli hirveän vihaisia paitsi mun perhe joka yritti auttaa mut ei nekään osannut. Ja niillä oli aina niin paljon kaikkea ja munkin olis pitänyt mutten jaksanut koko ajan hymyillä ja olla et kaikki on yes.
Ja täällä suomessa mulla ei oo mitään ja en saa edes tukia kun en opiskele oo töissä :(
Vierailija kirjoitti:
Höpö höpö.
T.Australiassa paljon matkustellut.
Miten niin?! Miten sä voit tietää miltä musta tuntui siellä?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa saat masennusdiagnoosin ja sua pompotellaan kelan ja työkkärin välillä. Tervetuloa ankeaan paskamaahan!
Vierailija kirjoitti:
Höpö höpö.
T.Australiassa paljon matkustellut.
Höpö höpö. Matkustelu on eri asia kuin asuminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Unohda Austraalia ja ota uusi suunta elämässäsi. Monet opiskelee kolmekin ammattia ja sitten tekevätkin ihan muita hommia työkseen. Se ihan oma ala voi löytyä vasta nelikymppisenä, joten ei kiire. Tutustu rauhassa kaikkiin mahdollisuuksiin.
Mul on kyl tosi erilaiset fiilikset ausseista, olin siel vaihtarina. Mun perheessä oli tosi voimmakkaasti uskonto esillä. Paljon tehtiin perheen ja suvun kesken asioita. Kukaan ei asunu mitenkää super hienosti. Aitoja lämpimiä ihmisiä. Ja jos jossain niin Ausseissa saa olla just sellanen ku oot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Teit virheen.
Miten niin?! Kun tulin suomeen?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se perhe oli niinkun mun sponsoreita eli en varmaan löydä ketään toista joka ottaisi mut luokseen asumaan. Ja sulla pitää olla joku sponsori siellä et voit opiskella jossul ei oo todi paljon rahaa. Et saat viisumit ja muut.
Ja mulla oli todella vaikeeta siellä välillä kun se elämäntyyli ahdisti. Ja mä itkin esim koulussa paljon. Niin siellä koulussa mulle sanottiin että sun täytyy tehdä näin ja näin ja olla positiivinen ja jutella ihmisille ja hankkia joku extra curricular harrastus mistä saa pisteitä ja tapaa kavereita. Kaikki neuvoja ja käski tekeen jotain. Mut kun sanoin et emmä pysty ja syitä miksen niin ne suuttu ja sanoi et no me yritettiin auttaa mut sä vaan make excuses etkä edes yritä niin oo sitten yksin ja surkea. Kukaan ei jaksa kattoo sua!
Kaikki oli hirveän vihaisia paitsi mun perhe joka yritti auttaa mut ei nekään osannut. Ja niillä oli aina niin paljon kaikkea ja munkin olis pitänyt mutten jaksanut koko ajan hymyillä ja olla et kaikki on yes.
Ja täällä suomessa mulla ei oo mitään ja en saa edes tukia kun en opiskele oo töissä :(
No ne yritti auttaa sua. Muakin ärsyttää, jos joku valittaa eikä ota neuvoista kiinni. Mutta... olisiko mahdollista, että olet masentunut tai sitten sun pitäisi tehdä jotain ihan muuta. Mikä ala sua kiinnostaisi? Taisi olla väärä koulu sulle.
Vierailija kirjoitti:
Se perhe oli niinkun mun sponsoreita eli en varmaan löydä ketään toista joka ottaisi mut luokseen asumaan. Ja sulla pitää olla joku sponsori siellä et voit opiskella jossul ei oo todi paljon rahaa. Et saat viisumit ja muut.
Ja mulla oli todella vaikeeta siellä välillä kun se elämäntyyli ahdisti. Ja mä itkin esim koulussa paljon. Niin siellä koulussa mulle sanottiin että sun täytyy tehdä näin ja näin ja olla positiivinen ja jutella ihmisille ja hankkia joku extra curricular harrastus mistä saa pisteitä ja tapaa kavereita. Kaikki neuvoja ja käski tekeen jotain. Mut kun sanoin et emmä pysty ja syitä miksen niin ne suuttu ja sanoi et no me yritettiin auttaa mut sä vaan make excuses etkä edes yritä niin oo sitten yksin ja surkea. Kukaan ei jaksa kattoo sua!
Kaikki oli hirveän vihaisia paitsi mun perhe joka yritti auttaa mut ei nekään osannut. Ja niillä oli aina niin paljon kaikkea ja munkin olis pitänyt mutten jaksanut koko ajan hymyillä ja olla et kaikki on yes.
Ja täällä suomessa mulla ei oo mitään ja en saa edes tukia kun en opiskele oo töissä :(
No hei nyt hieman jarrutusta tunnemyrskyn suhteen. Sinä asuit suunnilleen kaksi vuotta Australiassa. Kyllä siinä ajassa ehtii saamaan jo hyvin tuntumaa sen suhteen, onko kyseinen maa sinua varten vain ei. Eli vaikka nyt tuntuu, että teit radikaalin päätöksen, niin eihän se sitä oikeastaan ole. Tutustuit maahan siellä asuen, siellä työskennellen ja siellä opiskellen. Siinä on jo hyvin pohjaa päätöksentekoa varten. Eli ei: et tehnyt elämäsi virhettä. Teit juuri oikean päätöksen itsellesi tässä elämänvaiheessa ja tässä hetkessä. Jos jossain vaiheessa haluat uudestaan kokeilla Australiaa asuinpaikkana, niin mikään ei sitä estä. Mutta väärän päätöksen olisit tehnyt, jos olisit nyt syyllisyydestä muita ihmisiä kohtaan (isäntäperhe) tai muiden painostuksesta (koulukaverit) jäänyt ja tehnyt valintasi heidän näkemystensä mukaisesti. Teit valintasi itse ja itseäsi varten. Ja se on todella hienoa ja rohkeaa!
Mutta totta kai nyt kun tulit takaisin Suomeen, asioiden järjestely ottaa aikansa. Anna sitä aikaa itsellesi. Tällaisia käytännön järjestelyitä (opiskelupaikan, töiden hankkiminen) joutuisit joka tapauksessa tekemään, tulit sitten kesken kouluvuotta tai sen jälkeen takaisin. Sinuna nyt hengittäisin syvään, ja alkaisin sen jälkeen tehdä rauhallisesti suunnitelmaa, mitä haluat jatkossa tehdä. Ei mitään hätää. Älä syyttele, äläkä moiti itseäsi. Hyvin sinä pärjäät ja saat jatkosuunnitelmia varmasti pian kasaan. Kyllä se siitä!
Mulla taas on niin ikävä Australiaan, koin sopivani sinne niin täydellisesti. Täällä DDR:ssa taas ...
Elämänkokemus on tärkeää ja sitä sä sait. Opit itsestäskin uutta. Musta sekin on rohkeaa että kuuntelet itseäs ja uskallat viheltää pelin poikki kun tuntuu pahalta. Kyllä sä pärjäät vaikka vielä tänään ei ois kirkkaana mielessä mitä jatkossa teet. Älä jää liian pitkäksi aikaa murehtimaan asiaa jos nyt päätät Suomeen jäädä. Kyllä se siitä :)
Mutkun mua pelottaa et mä en pärjää edes täällä. Mä olin aina 10:n tyttö koulussa mut sit kun pitäis tehdä jotain oikeessa elämässä mua ei kiinnosta kun se on kaikki niin feikkiä. Niin mä en pysty siihen. Varmaan kuulostaa tosi kornilta mut mä olen kiian älykäs moniin juttuihin ja näen niitten läpi.
Ja tää Australia oli ihan ainut mitä mä olisin halunnut tehdä. Se koulutus oli ihan kuin tehty mua varten.
Mut ei kun ne ihmiset oli teennäisiä feikkejä.
Omaa kokemusta mulla ei ole, mutta kaveri asunut/opiskellut pari vuotta. Hän on tosi sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut, saanut paljon kavereita ja viihtyy todella hyvin siellä (paremmin kuin Suomessa). Silti kokemusta kiusaamisesta ja on myös puhunut paljon tosta ihmisten feikkaamisesta ja pinnallisuudesta.
Miksi luulet tehneesi virheen jos et kerta viihtynyt? Eikö sulla nyt siis pyyhi paremmin kun olet Suomessa?