Miten saada kohta täysi-ikäistyvä lapsi muuttamaan pois ?

Lapsen parhaaksi kirjoitti:

Ala nyt vaatimaan pojaltasi aktiivista osallistumista kotitöihin. Hänen on es. pari kertaa viikossa tehtävä ruokaa koko perheelle, siivottava kunnolla kerran viikossa, silitettävä koko pyykki pestyään sen ensin ym . Syyksi sanot, että haluat valmentaa häntä itsenäiseen elämään. Pojan onkin sitten helpompi muuttaa omilleen, kun sen aika on. Laittakaa yhdessä anomus kaunpungin asuntoihin, nuorisosäätiön asuntoihin, Lumolle ym. Älä annan hänen muuttaa kimppakämpään tai koulun asuntolaan, minulla on niistä huonoja kokemuksia, voihan toki toisinkin olla. Muuttamisajankohtaakin voi siirtää, es. armeijan jälkeen. Minä ostin pojalleni vatsalihaspenkin ennen armeijaan menoa, kerroin, että armeija on "miesten koulu" ja haluan hänen käyvän sen läpi kunnolla. Se onnistuikin. Sen jälökeen hän pääsi roiselle paikkakunnalle opiskelemaan ja muutti kotoa. Kotityöt onnistuivat häneltä.

Minä olen jo pienestä pitäen opettanut häntä siivoamaan ja tekemään ruokaa ja tekemään kotitöitä. Hän kyllä pärjää ihan hyvin jo itsenäisesti. Olen patistanut häntä hakemaan iohan mitä tahansa asuntoa oli sitten kimppakämppä, yksiö tau koulun asuntola, mutta ei vaan herra vaan haluaa löhötä kotona ! Minulle yhdentekevää minne hän lähtee kunhan lähtee viimeistään 18-vuotis syntymäpäivänään.

Tässä nyt pitäs tietää enemmän taustoja et mimmonen poika kyseessä. Esim jos poika käyttäytyy huonosti ja välinpitämättömästi vanhempia kohtaan niin sit ymmärrän sua jos haluat hänen lähtevän veks. Toisaalta jos hän on normijäbä joka nyt vähän hakee paikkaansa elämässä ja sä heität hänet vasten tahtoaan kotoa pois niin mitäpä luulet et auttaako hän sua kun sulle alkaa kertyy ikää ettet pysty huolehtiin itsestäs?

Kun muistelen itseäni 18-vuotiaana vuonna 2002 niin kyllähän mä olin aivan märkäkorva tuolloin. 

Kuten joku tuol aiemmin mainitsikin niin vuoden paskin mutsi tittelin mahdollisesti saat. Onnea siitä

Vierailija kirjoitti:

Oma tyttäreni "asui" virallisesti kotona 27-vuotiaaksi eli asui opiskelija-asunnoissa - ja asuntolassa mutta koti oli kuitenkin mun luona. Opiskeluiden välillä kävi töissä vuoden verran ja silloin maksoi vuokraa ja ruokakuluja. En nähnyt mitään syytä että olisi pitänyt tälläisissä tilapäisyystilanteissa muuttaa pois. Kyllä hän aivan omasta halustaan lähti kun miehen löyti 😊 ja olisi varmaan lähtenyt muutenkin.

Lähti kotoa ku löytyi toinen elättäjä.

Vierailija kirjoitti:

Kauhulla katselen sukulaispojan meininkiä. Ikää 20 v, viettää välivuotta kun armeija ei maistunutkaan. Kouluunhaku ei kiinnosta, äitinsä mieliksi kai johonkin hakee mutta tuskinpa onnistuu kun yo-paperit ihan surkeat. Nyt sitten asuu ja syö ilmaiseksi kotona, vanhemmat maksaa bensat autoon, salikortit ym. ja kaveri aukoo päätää kuin pahainen teini. Lumityöt saattaa tehdä, jos riittävän monta kertaa pyytää ja jos ei satu muutakaan tekemistä olemaan. Äitinsä on sitä mieltä, että tottakai saa olla kotona, eihän hän nyt vielä yksin pärjää. Paskahommat ei kiinnosta, pitäisi saada hyväpalkkainen duuni että innostuisi. Eipä ole kyllä töitä edes etsinyt. Tätä kaveria ei pelasta edes aktiivimalli, koska ei ole työtön. Miksipä olisi, kun rahaa saa kotoa helpommallakin. Pahasti pelkään, että äitinsä häntä elättää vielä vanhuksenakin.

Tälläisia niistä tulee kun ei opeteta pärjäämään itse.

Hirveän kylmiä vanhempia olette. Miksi edes hankitte lapsia jos ette jaksa katsella heitä nurkissanne siihen asti, että he ovat henkisesti valmiita muuttamaan pois kotoa? Se on iso askel ihmiselle. Veikkaan, että aloittajan lapsi ei ole vielä ihan henkisesti valmis muuttamaan jos kerran olette jo katselleet asuntoja mutta mikään ei kelpaa. Hän ei vaan halua sanoa asiaa ääneen tuollaiselle hirviöäidille.  

Olen asunut keski-Euroopassa kohta 10 vuotta ja täällä on ihan eri meininki kuin Suomessa. Lapset majailevat vanhempiensa kotona hyvinkin yliopiston loppuun saakka, eli suunnilleen 25-vuotiaiksi ja se ei ole kenenkään mielestä ihmeellistä. Päinvastoin, monet ystäväni ihmettelevät että eivätkö vanhemmat rakasta lapsiaan Suomessa kun he joutuvat muuttamaan omilleen niin nuorena.

Jotenkin pöyristyttävää ajatella, että vanhemmat alkaisivat sitten periä lapseltaan vuokraa jos tämä ei muuta pois kotoa. Eikö olisi järkevämpää antaa lapsen säästää rahansa tulevaan asuntoon ja huonekaluihin? Olisin loukkaantunut todella, jos omat vanhempani olisivat pyytäneet minua maksamaan vuokraa tai ruokia. Olisi tullut sellainen olo, että vanhempani eivät enää välitä minusta ja haluavat minut vain pois silmistään, niin kuin te nyt näköjään haluatte omat lapsenne. 

Kai tämä aloitus on keksitty, niin kylmältä vaikuttaa. Mutta jos totta, niin mieti vielä asenteitasi. 18-vuotias on tosi nuori. Elämässä tärkeintä on rakkaus ja yksi osoitus siitä on antaa lapsen asua kotona niin kauan kunnes hän on kypsä muuttamaan. Hassua, että et huomaa tai tajua, kuinka itsenäinen ja yritteliäs poikasi on jo nyt. Käy koulua ja tekee töitä. Jos minulla olisi samanlainen poika kotona, niin palkitsisin hänen aherruksensa monin tavoin, kuten valmilla aterioilla, puhtaalla pyykillä, kehuilla ja halauksilla.

Ihme hyysäämistä taas peukuttajilta, totta kai nuori aikuinen hankkii oman asunnon, eikä jää miksikään peräkammarin ikilapseksi. Kannustakaa lapsianne itsenäistymään hyvät vanhemmat! 

Ei se lapsi yhdessä yössä ( = 18v syntymäpäivänään) aikuiseksi muutu vaikka täysi-ikäinen olisikin. En pysty ymmärtämään että teini-ikäinen pistetään pihalle, lapsia ovat vielä

Hassua sinänsä, kun täällä aina mammat paasaa, miten 17-vuotias on ihan lapsi, eikä siksi saa esim. olla poika-/tyttöystävän luona yötä ja nyt sitten ollaan joukolla heittämässä viimeistään 18-vuotispäivänä kotoa ulos "itsenäistymään" :D

Vierailija kirjoitti:

Hirveän kylmiä vanhempia olette. Miksi edes hankitte lapsia jos ette jaksa katsella heitä nurkissanne siihen asti, että he ovat henkisesti valmiita muuttamaan pois kotoa? Se on iso askel ihmiselle. Veikkaan, että aloittajan lapsi ei ole vielä ihan henkisesti valmis muuttamaan jos kerran olette jo katselleet asuntoja mutta mikään ei kelpaa. Hän ei vaan halua sanoa asiaa ääneen tuollaiselle hirviöäidille.  

Olen asunut keski-Euroopassa kohta 10 vuotta ja täällä on ihan eri meininki kuin Suomessa. Lapset majailevat vanhempiensa kotona hyvinkin yliopiston loppuun saakka, eli suunnilleen 25-vuotiaiksi ja se ei ole kenenkään mielestä ihmeellistä. Päinvastoin, monet ystäväni ihmettelevät että eivätkö vanhemmat rakasta lapsiaan Suomessa kun he joutuvat muuttamaan omilleen niin nuorena.

Jotenkin pöyristyttävää ajatella, että vanhemmat alkaisivat sitten periä lapseltaan vuokraa jos tämä ei muuta pois kotoa. Eikö olisi järkevämpää antaa lapsen säästää rahansa tulevaan asuntoon ja huonekaluihin? Olisin loukkaantunut todella, jos omat vanhempani olisivat pyytäneet minua maksamaan vuokraa tai ruokia. Olisi tullut sellainen olo, että vanhempani eivät enää välitä minusta ja haluavat minut vain pois silmistään, niin kuin te nyt näköjään haluatte omat lapsenne. 

Eli lasten pitäisi kaikki saada hopeatarjottimella valmiina? Mitään ei itse tarvitsisi tehdä eikä ansaita, ku kyllähän vanhemmat kustantaa vaikka maailman tappiin asti.

Toivottavasti sulla ei ole enempää lapsia. Ja olisit voinut jättää lapset kokonaan hankkimatta, kun niiden kanssa on niin vaikea olla.

Kun lapsemme oli välivuoden töissä ja olisi halunnut muuttaa tuolloin pois, pyysin asumaan kotona ja säästämään palkkansa, jotta selviää omillaan opiskellessaan.

Oli hyvä ajatus, koska pääsi hyvin opiskelun alkuun. Ei tarvinnut tukea tai lainoja, kun tuo välivuoden työkokemus poiki aina sen verran töitä, että oli taloudellisesti itsenäinen.

Lapsia pitää tukea järkevästi, opettaa rahan käyttöön pienestä pitäen ja olla taustalla turvana, jos ei omat siivet aina kantaisikaan. Lapselle tietoisuus tästä on tärkeä. Vaikkei vanhempiin tarvitseisikaan turvautua, muttei tarvitse myöskään pelätä, ettei auteta jos sattuisi joutumaan pulaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hirveän kylmiä vanhempia olette. Miksi edes hankitte lapsia jos ette jaksa katsella heitä nurkissanne siihen asti, että he ovat henkisesti valmiita muuttamaan pois kotoa? Se on iso askel ihmiselle. Veikkaan, että aloittajan lapsi ei ole vielä ihan henkisesti valmis muuttamaan jos kerran olette jo katselleet asuntoja mutta mikään ei kelpaa. Hän ei vaan halua sanoa asiaa ääneen tuollaiselle hirviöäidille.  

Olen asunut keski-Euroopassa kohta 10 vuotta ja täällä on ihan eri meininki kuin Suomessa. Lapset majailevat vanhempiensa kotona hyvinkin yliopiston loppuun saakka, eli suunnilleen 25-vuotiaiksi ja se ei ole kenenkään mielestä ihmeellistä. Päinvastoin, monet ystäväni ihmettelevät että eivätkö vanhemmat rakasta lapsiaan Suomessa kun he joutuvat muuttamaan omilleen niin nuorena.

Jotenkin pöyristyttävää ajatella, että vanhemmat alkaisivat sitten periä lapseltaan vuokraa jos tämä ei muuta pois kotoa. Eikö olisi järkevämpää antaa lapsen säästää rahansa tulevaan asuntoon ja huonekaluihin? Olisin loukkaantunut todella, jos omat vanhempani olisivat pyytäneet minua maksamaan vuokraa tai ruokia. Olisi tullut sellainen olo, että vanhempani eivät enää välitä minusta ja haluavat minut vain pois silmistään, niin kuin te nyt näköjään haluatte omat lapsenne. 

Eli lasten pitäisi kaikki saada hopeatarjottimella valmiina? Mitään ei itse tarvitsisi tehdä eikä ansaita, ku kyllähän vanhemmat kustantaa vaikka maailman tappiin asti.

Onko se maailman tappiin asti, jos asuu kotona, kunnes valmistuu koulusta? Aloittajan poika kuulostaa kunnolliselta nuorelta mieheltä, kun opiskelujen ohessa käy myös töissä. Ihan varmasti itsenäistyy. Täytyy olla todella kylmä ihminen, jos tuossa tilanteessa nyt pyytää muuttamaan kotoa pois. Ihan tulee kylmänväreet, kun näitä viestejä lukee. 

Vierailija kirjoitti:

Hirveän kylmiä vanhempia olette. Miksi edes hankitte lapsia jos ette jaksa katsella heitä nurkissanne siihen asti, että he ovat henkisesti valmiita muuttamaan pois kotoa? Se on iso askel ihmiselle. Veikkaan, että aloittajan lapsi ei ole vielä ihan henkisesti valmis muuttamaan jos kerran olette jo katselleet asuntoja mutta mikään ei kelpaa. Hän ei vaan halua sanoa asiaa ääneen tuollaiselle hirviöäidille.  

Olen asunut keski-Euroopassa kohta 10 vuotta ja täällä on ihan eri meininki kuin Suomessa. Lapset majailevat vanhempiensa kotona hyvinkin yliopiston loppuun saakka, eli suunnilleen 25-vuotiaiksi ja se ei ole kenenkään mielestä ihmeellistä. Päinvastoin, monet ystäväni ihmettelevät että eivätkö vanhemmat rakasta lapsiaan Suomessa kun he joutuvat muuttamaan omilleen niin nuorena.

Jotenkin pöyristyttävää ajatella, että vanhemmat alkaisivat sitten periä lapseltaan vuokraa jos tämä ei muuta pois kotoa. Eikö olisi järkevämpää antaa lapsen säästää rahansa tulevaan asuntoon ja huonekaluihin? Olisin loukkaantunut todella, jos omat vanhempani olisivat pyytäneet minua maksamaan vuokraa tai ruokia. Olisi tullut sellainen olo, että vanhempani eivät enää välitä minusta ja haluavat minut vain pois silmistään, niin kuin te nyt näköjään haluatte omat lapsenne. 

Samaa mieltä. Kotona asumalla kasvaa ihan yhtä kunnolliseksi kun kasvatetaan hoitamaan koulu, opiskelut, hankkimaan työkokemusta ja osallistumaan kotitöihin. Saa vielä samalla mallin, kuinka perheessä huolehditaan ja autetaan. Jos heitätte nuorenne pihalle kun koulu on vielä kesken, veronmaksajat vain huolehtivat jälkikasvunne ”itsenäistymisestä”.

Italiassa 40-vuotiaat mammonit eli mammanpojat voivat olla johtajatasoisessa työssä ja heillä on komea asuntokin, mutta mamma laittaa ruoat ja pesee pyykit. Eräs iäkäs isukkikin voivotteli TV-ohjelmassa, että ei kukaan nyt yksin voi asua hienossakaan asunnossa (joka on miehen "kutupaikka" tarvittaessa ja sijoitus, kunnes mies menee naimisiin ja saa lapsia).

Italialaisäidit vetelevät lapsiaan korville, kun suuttuvat.... tosin silti rakkaus on suurta.

Meillä on lapset heitetty ulos kotoa 18-vuotis syntymäpäivän jälkeisenä päivänä oli heillä sitten siihen mennessä työpaikka ja koti tiedossa vai ei. Avain lapsuudenkotiin on tietysti sitä ennen otettu pois, että he eivät pääse tänne takaisin. Siitä lähtien he ovat saaneet pärjätä omillaan, mukaansa he ovat saaneet vain päällään olevat vaatteet. Vanhin lapsi on nyt muistaakseni noin 37-38v ja nuorin 20v eikä heistä kenestäkään ole kuulunut mitään sen jälkeen kun heidät on pois heitetty, mutta siitä me emme mieheni kanssa välitä.

Vierailija kirjoitti:

Onnea! Olet ehdolla vuoden paskin vanhempi - kategoriassa!

Miksi? Minä itse jouduin tekemään 18 vuotiaana valinnan siitä lähdenkö pois vai rupeanko maksamaan asumisesta vanhempieni luona. Ei ollut paikkaa minne mennä joten rupesin maksamaan 800 markkaa joka kuukausi sekä ostamaan omat ruokani. Olihan se aika hankalaa varsinkin kesäisin kun en saanut työpaikkaa vaan opintolainalla piti rahoittaa asuminen. Lopulta sitten 21 vuotiaana pääsin muuttamaan pois kotoa ja äidille tuli kyynel kun rakas poika muutti. Jokaisen ihmisen pitää kantaa vastuu itsestää ja minusta vanhempani kasvattivat minut hyvin.