Annatko 4-7vuotiaan lapsesi katsoa Harry Potterin elokuvan ?

Meidän 5v ei tiedä noista juuri mitään, vaikka pääkaupungissa asutaan. Tsunamistakaan ei tiedä muuta kun että vesi nousi rannoille, sen verran näki uutisista, ääni oli onneksi pois. Kyllähän noita suuronnettomuuksia tulee varmasti myöhemminkin ' kertomaan' totuuksia tästä maailmasta (Lapua, Estonia, WTC...).

Onnellinen ja huoleton lapsuus missä vanhemmat tosissaan välittävät hyvinvoinnista (henkisestäkin) on vahva perusta rohkeille, avoimille ja pärjääville aikuisille.

Ja siis meillä ei 5v katso Potteria tänään. Kirjat ja dvd. t odottaa kyllä hyllyssä.

Vierailja:

Lapsi tietää, että Potter on satua.

Lapsi tietää, että pikkuveljen luona sairaalassa vierailut ovat opettaneet, että lapsillakin on paljon vakavia sairauksia, jotka ovat totta. Myös sen, että pikkuveljellä on paljon erilaisia sairauksia.

Lapselle läheisiä ihmisiä on kuollut ja lapsi tietää, että kuolemat ovat totta.

Lapsi on nähnyt köyhissä maissa matkailtuamme ja kun on käyty tapaamassa Plan kummilapsia, että köyhyys ja yms ikävät asiat ovat totta.

Lapsi on lukenut Iltapäivälehtien lööpeistä, että on sotaa, isoja onnettomuuksia esim Tsunami yms muuta ikävää ja ne ovat totta.

Lapsi on nähnyt huumetokkurassa olevan ihmisen, joka piikittää itseään ja riehuu ja vähän päästä poliisit korjaa tyypin talteen.

Lapsi on nähnyt metrossa, maailmalla, Helsingin keskustassa, lähiöissä yms on ongelmatapauksia, esim spurguja yms ja tietää, että ne ovat totta.

Lapsi ón nähnyt ystäviemme/tuttujamme/sukulaisiamme jotka ovat gootteja, homoja, lesboja, bi ihmisiä, runsaasti tatuoituja/lävistettyjä, kunnon punkkareita, uskonnollisia ihmisiä, romaneja, tummaihoisia, pakolaisia yms ja tietää, että ne on totta.

JNE...

Maailmassa on paljon monenlaisia asioita, jotka joitakin pelottavat, mutta ne ovat ihan totta ja tosiasioita, niitä ei voi laittaa satujen piikkiin.

Meillä puhutaan avoimesti erilaisista asioista, ollaan suvaitsevaisia ja läheisiä. Näin on tehty myös sisaruksieni (7kpl) lapsille ja hyvin on käynyt, joten luotan ainakin, että meidänkin lasten kohdalla asiat menisivät hyvin.

Meillä jokatapauksessa eletään tälla tavoin, teillä eritavoin ja se on ok. Jokainen vanhempi kasvattaa lapsensa niinkuin parhaaksi näkee. Meillä lähipiirissä on ns ammatti-ihmisiä (poliisia, lakimiestä, lastenlääkäriä, psykiatria, psykologia, sosiaalityöntekiää, lastenkodissa työtä tekiviä jne) ja heistä _nimenomaan MEIDÄN kasvatusmenetelmät sopivat MEILLE_, koska asiat riippuvat ihan ihmisistä ja perheestä. Ei yleisestä laista, jossa lapset laitetaan nukkumaan kello 19.00 ja tehdään 100% kotiruokaa, eletään ydinperheessä jne..

ikää silloin 3v9kk.

Enkä väheksy Vierailja siinä mielessä tuota tilannettasi ollenkaan, sillä itse pohdin ja murehdin tätä aivan samaa asiaa päivittäin, kun vilkas poikani haluaa lukea aamun lehdestä juttuja, näkee kaupassa lööpit jne. Vaatii aikuiselta aikamoista luovuutta ja nopeutta estää lukutaitoisen ja tiedonjanoisen lapsen pääsyä tiedon lähteille, mutta kyllä aikuisen silti pitää yrittää, eikä vain selitellä ettei ennätä, ts. luistaa vastuustaan!

Tietokoneelle pääsyä voi aikuinen rajoittaa, siinä on sinun vastuusi ja turha selittää ettet ehtisi tai kykenisi; jos olet lapsen kasvattaja ja vanhempi, niin kanna tuo vastuu.

Minä näen kovasti vaivaa siinä, ettei nelivuotiaani näkisi kaikkia tämän maailman puolia vielä. Hän on herkkä poika eikä kykenisi niitä käsittelemään. Hän saa painajaisia Muumeista; miten hän voisi mitenkään käsitellä Pottereita tai saati sitten tsunameita mielessään.

Kyllä aikuisen täytyy kantaa vastuu lapsestaan ja suojella tämän herkkää mieltä, jokaiselle ikätasonsa mukaan.

mutta totuus on se, että he itse haluavat lastensa katsovan elokuvia nuorempina kuin " pitäisi" , jotta he sitten voivat itse olla ylpeitä " aikaisin kehittyneistä, fiksuista lapsistaan" , jotka ymmärtävät jo 4-5-vuotiaana kaksi kertaa vanhemmille tarkoitettuja leffoja, " tietysti omalla tavallaan" .

Eikä saanut yöllä nukuttua kunnolla.



Toy storyssakin on muuten 7v ikäraja.

saivat katsoa sen iät 7 ja 10.

No, minä saan huomennakin hoidella näitä liian aikaisin " isoksi kasvaneita" lapsia... harmittaa...

haitalliselle vaikutukselle ja uskovat IKÄRAJOJA, jotka eivät ole suosituksia vaan määräyksiä! Mutta ei, olen tyrmistynyt lukiessani tätä ketjua! Nyt ymmärrän, miksi näistä elokuvien ikärajoista on haluttu toitottaa aiempaa enemmän, ilmeisesti useat vanhemmat eivät todellakaan ymmärrä niiden merkitystä.



Hyvät ihmiset, älkää nyt tieten tahtoen traumatisoiko lapsianne pelottavilla elokuvilla. Lukekaa hieman lapsen ajattelun ja tunnepuolen kehityksestä niin ymmärrätte, miksi lapsia pitää suojella tällaiselta. Vaikka lapsenne olisi kuinka " reipas ja rohkea ja osaa jo 4-vuotiaana lukea ja ei ilmaise pelkäävänsä" niin se ei tarkoita sitä, etteikö liian pelottavien/ jännittävien/ käsittämättömien elokuvien katsominen olisi haitallista hänen psyykeelleen. Täällä moni onkin viisaasti kertonut, miksi elokuvien katsominen on traumatisoivampaa kuin satujen lukeminen. Näin se on. Lisäksi alle kouluikäisen (ja pitkään vielä kouluikäisenkin) ajattelu pysyy konkretian tasolla ja siihen liittyy esim. paljon maagista ajattelua itsessään (esim. elottoman kuvittelu elolliseksi) eikä hänellä ole vielä omasta takaa keinoja käsitellä näkemäänsä/ kuulemaansa jännittävää/ pelottavaa, kuten meillä aikuisilla. Minusta on julmaa, että altistatte sitten vanhempina lapsenne tilanteeseen, jossa hänen omat keinonsa eivät tod. näk. riitä ahdistuksen/ pelon/ liiallisen jännitystilan lieventämiseen. Uskokaa niitä ikärajoja ja mieluummin niin päin, että tiukennatte niitä vielä tarvittaessa lisää, jos lapsi on vähänkään herkkä. Mitä teidän pienet lapsenne mielestänne saavat tällaisista liian pelottavista elokuvista niin että ei tarvitse edes lain määräyksiä totella? Verrattuna siihen, mille te heitä niillä altistatte??



Ja nimenomaan tästä elokuvasta: Minusta Potter-elokuvilla saa ihan reilusti olla väh. se 11-vuoden ikäraja, ehkä enemmänkin. Niissä on lapsen näkökulmasta hyvinkin pelottavia kohtia ja lisäksi vielä monimutkaisuus, jota lapsen vaikea seurata ja kokonaisuutena hahmottaa.



Kyllä pitäisi nyt jonkin ison torven toitottaa tästä asiasta, kun näin suurta laiminlyöntiä kerran ilmenee. Ja olen ihan tosissani!



Olen kerrassaan ihmeissäni, että tällaisesta ylipäänsä keskustellaan: " annatko 4-7-vuotiaan lapsesi katsoa Potter-elokuvaa?" Minusta itsestään selvää, ettei anneta!



terv. lasten kanssa työskentelevä psykologi, joka ei kaipaisi enää yhtään enempää asiakasmääränsä kasvua...

Vierailja:

Lapsi tietää, että Potter on satua.

Lapsi tietää, että pikkuveljen luona sairaalassa vierailut ovat opettaneet, että lapsillakin on paljon vakavia sairauksia, jotka ovat totta. Myös sen, että pikkuveljellä on paljon erilaisia sairauksia.

Lapselle läheisiä ihmisiä on kuollut ja lapsi tietää, että kuolemat ovat totta.

Lapsi on nähnyt köyhissä maissa matkailtuamme ja kun on käyty tapaamassa Plan kummilapsia, että köyhyys ja yms ikävät asiat ovat totta.

Lapsi on lukenut Iltapäivälehtien lööpeistä, että on sotaa, isoja onnettomuuksia esim Tsunami yms muuta ikävää ja ne ovat totta.

Lapsi on nähnyt huumetokkurassa olevan ihmisen, joka piikittää itseään ja riehuu ja vähän päästä poliisit korjaa tyypin talteen.

Lapsi on nähnyt metrossa, maailmalla, Helsingin keskustassa, lähiöissä yms on ongelmatapauksia, esim spurguja yms ja tietää, että ne ovat totta.

Lapsi ón nähnyt ystäviemme/tuttujamme/sukulaisiamme jotka ovat gootteja, homoja, lesboja, bi ihmisiä, runsaasti tatuoituja/lävistettyjä, kunnon punkkareita, uskonnollisia ihmisiä, romaneja, tummaihoisia, pakolaisia yms ja tietää, että ne on totta.

JNE...

Maailmassa on paljon monenlaisia asioita, jotka joitakin pelottavat, mutta ne ovat ihan totta ja tosiasioita, niitä ei voi laittaa satujen piikkiin.

Meillä puhutaan avoimesti erilaisista asioista, ollaan suvaitsevaisia ja läheisiä. Näin on tehty myös sisaruksieni (7kpl) lapsille ja hyvin on käynyt, joten luotan ainakin, että meidänkin lasten kohdalla asiat menisivät hyvin.

Meillä jokatapauksessa eletään tälla tavoin, teillä eritavoin ja se on ok. Jokainen vanhempi kasvattaa lapsensa niinkuin parhaaksi näkee. Meillä lähipiirissä on ns ammatti-ihmisiä (poliisia, lakimiestä, lastenlääkäriä, psykiatria, psykologia, sosiaalityöntekiää, lastenkodissa työtä tekiviä jne) ja heistä _nimenomaan MEIDÄN kasvatusmenetelmät sopivat MEILLE_, koska asiat riippuvat ihan ihmisistä ja perheestä. Ei yleisestä laista, jossa lapset laitetaan nukkumaan kello 19.00 ja tehdään 100% kotiruokaa, eletään ydinperheessä jne..

Meillä lapset kyllä tietää sairauksista, spurguista, ulkomaalaisista, köyhyydestä, homoista/lesboista... Mutta en ole katsonut aiheelliseksi ihan täysin realistista kuvaa kaikesta antaa. Olen kertonut, että on maita, missä ei riitä kaikille ruokaa ja on maita, missä ammutaan ja ihmisillä paljon surua.

Noita spurguja nyt näkee, mutta en kyllä luokittele samaan kuin sodat ja nälänhätä! Tuttavapiiriin kuuluu homoja ja lesboja, mutta miten sekään kuuluu samaan sarjaan toisten tappamisen kanssa??

Miten muut?? Olenko nyt sitten kasvattanut lapseni pumpulissa ja antnut liian kauniin kuvan maailmasta, kun en ala sepustamaan tsunamin tuhoja alusta loppuun??

Minä olen ajatellut, ettei kaikki maailman raadollisuus ja ikävät asiat kuulu 5-v lapsen elämään. Mutta kuuluuko ne sittenkin????

En taatusti antais katsoa Potteria. Jättäis ainakin alitajuntaan traumoja, jotka pulpahtais sitten lapsilla pintaan jossain vaiheessa.

Vasta 12 vuotias alkaa kypsyä ei-konkreetissa ajattelussa ja on sen ikäinenkin vielä aika lapsi...

Minulla on kaksikymppinen kaveri, joka kehuu, että on lapsena saanut katsoa monet kauhuleffat jne.



Nyt tämä ihminen kärsii paniikkikohtauksista ja masennuksesta.

Ja kaikki ulkoiset asiat hänellä on hyvin. Monesti olen ihmetellyt, että mikä

monissa pienissä asioissa aiheuttaa paniikkikohtauksen jne...



Hesarissakin oli joskus juttu aiheesta. Traumat tulee myöhemmin ja syy nuorten kasvanaan masennukseen saattaa olla median vaikutus.

Piste.

Toy Story kakkosessa on ikärajana 7+, mutta ensimmäisessä osassa ikäraja oli joko S (=sallittu) tai DVD myynnissä 3+.

Vierailija:

Toy storyssakin on muuten 7v ikäraja.

Ikärajoista siis viis . Aika jännä juttu .

oli vähän yli yhdeksän, että haluaa mennä nukkumaan ja että on vähän pelottava leffa. Laitettiin siis telkkari kiinni, luettiin iltasatu ja alettiin nukkumaan.