Annatko 4-7vuotiaan lapsesi katsoa Harry Potterin elokuvan ?
Kommentit (74)
Vierailija:
Mutta tuo vertailusi on aika hoopo. Ehkä pelkäsit Grimmin satuja, koska kuvitit niitä elokuvista saamillasi kauhukuvilla... Tai ehkä vanhempasi eivät antaneet sinun katsoa liian pelottavia elokuvia.
Ei tarvitse pelätä mun lapsen(kaan) puolesta, mä en lue sille Grimmin satuja ja ikärajoista pidetään kiinni, varsinkin pleikkaripeleissä. Disney-leffojakaan en näyttänyt ennen kuin ikäraja (7) edellytti.
Silti se todellakin menee niin, että kirjallinen esitys on vähemmän traumatisoiva.
Vierailija:
Vierailija:Mutta tuo vertailusi on aika hoopo. Ehkä pelkäsit Grimmin satuja, koska kuvitit niitä elokuvista saamillasi kauhukuvilla... Tai ehkä vanhempasi eivät antaneet sinun katsoa liian pelottavia elokuvia.
Ei tarvitse pelätä mun lapsen(kaan) puolesta, mä en lue sille Grimmin satuja ja ikärajoista pidetään kiinni, varsinkin pleikkaripeleissä. Disney-leffojakaan en näyttänyt ennen kuin ikäraja (7) edellytti.
Vierailija:
Mistä sinä tiedät, miten paljon rohkeampi ja tasapainoisempi sinusta tai lapsistasi olisi tullut, jos heille ei jo pienestä olisi syydetty ikäkauteen sopimatonta fiktiota??
Mä olen aikalailla melko rohkea rämäpää ja niin on myös mun 4,5v tyttö ja mä olen oikeastaan ylpeä hänestä :) En tiedä vaikuttako tähän myös se, että olen ihan kuopuskin. Mutta mua rohkeampaa tyyppiä saa kyllä hakea, tai näin ainakin väittää moni läheiseni :D Kyllä mä ihan tasapainoinenkin olen :) SIsarukseni myöskin ovat hyvin tasapainoisia ja elämissään menestyneitä.
Mutta meille eletään näin. Teillä eri tavalla. Jokaisessa perheessä omat tavat, mitkä parhaaksi maalaisjärjellä arvioi.
Meillä 4,5v saa katsoa vanhempiensa kanssa Pottereita, ei yksin. Mutta meillä ei lapset saa katsoa Pokemoneita, koska ne ovat aika huonoja.
Että hahahahaha, minä nyt olen niin erinomainen ihminen ja kaikki minua sellaiseksi kehuu, että mitäpä noista lastenpsykiatreista, ihan minä itse tiedän kaiken paremmin.
;=)))
Vierailja:
Kyllä mä ihan tasapainoinenkin olen :) SIsarukseni myöskin ovat hyvin tasapainoisia ja elämissään menestyneitä.
Äidille on vaikeaa myöntää, että on toiminut väärin ja haluaa siksi mitätöidä vastaväitteet ja ajatella, että kaikki on suhteellista. Ymmärrettävää ja inhimillistä, mutta epäviisasta.
Kieltäydyin lukemasta ja sanoin että ovat isommille tarkoitettuja kirjoja ja poika hyväksyi vastauksen kun vähän aikaa juteltiin siitä mitä se tarkoittaa.
Vastaus ap:n kysymykseen siis: ei saa katsoa
tämän liekehtivän pikarin vasta joskus 9-10-vuotiaana.
Vierailija:
Äidille on vaikeaa myöntää, että on toiminut väärin ja haluaa siksi mitätöidä vastaväitteet ja ajatella, että kaikki on suhteellista. Ymmärrettävää ja inhimillistä, mutta epäviisasta.
Että " kyllä meidän Ville-Veeti on tosi terve ja hyvin kasvanut lapsi ja minuakin ei aikoinaan imetetty ja oikein hyvä minustakin tuli" .
Mikä on silti eria asia kuin se, onko vauvalle rintaruokinnasta hyötyä.
toki vaikka kuinka pieni sen voi katsoa, mutta tuskin saa kaikista hienouksista vielä irti.
Vosiko joku kertoa, miten tuon ikäinen regagoi noinkin jännittävään elokuvaan? Ja otetaanpa huomioon sitten, se, etteivät osaa lukea?
Vaikuttaahan sekin asiaan. Onhan se ihan eri juttu seurata elokuvaa lukemalla tekstiä, kun katsella vaan kuvaa! Joka on vielä välillä aika pelottavaa.
Ja kyllä sekin jo jotain kertoo, että monet nuoret aikuisetkin ovat Potter-faneja. Ei ole silloin ehkä ihan alle kouluikäisen ohjelmaa.
mielestäni on liian pelottava, sopiva 9vuotiaasta ylöspäin
itse olen nähnyt ja lukenut ne kaikki, ja saavat kyllä odottaa hyllyssä vielä muutaman vuoden.
Ja noihin muihin puheenaiheisiin, ei mielestäni tsunamista puhuminen todellakaan kuulu 4-vuotiaiden maailmaan. Ja se on ihan eri asia kuin suvaitsevaisuus-kasvatus. Kyllä nelivuotiaalle voi näyttää ja kertoa, että maailmassa ja perheen ystäväpiirissä on erilaisia ihmisiä, mutta ei kamalia tragedioita saa antaa noin pienen murehdittavaksi, emmehän me aikuisetkaan meinaa jaksaa niitä ymmärtää niin miksi nelivuotiaan edes pitäisi tietää niistä vielä. Kyllä tässä ehtii, hei.
mun mielestä monet Disneyn piirretytkin voivat olla tosi pelottavia sen ikäiselle, esim Bambi etc. Muistan itse tosi hyvin millaista oli olla alle kouluikäinen ja muistan sen, että katsoin pikku-kakkosta vielä 8-9-vuotiaana!
Kaverini kuopus on 7v ja uskoo vieläkin aivan täysiä pääsiäispupun ja joulupukin olemassaoloon, joten tuskin välttis ihan käsittäisi HP:ssa tapahtuvia juttuja niin, että osaisi suhteuttaa niitä " tosielämään" .
Ja tv:stä tulleet Potterit olen nauhoittanut ja lapsi saa katsoa ne kanssani 9 vuotta täytettyään. Pidän siis ikärajoista kiinni. Pojan luokkakaverit kyllä kuulemma katsovat Pottereita jo yksinkin, ovat katsoneet monta vuotta. Mutta hän ymmärsi kyllä kun selitin, että näistä on säädetty tällainen ikäraja ja siitä pidetään kiinni vaikka jonkun muun vanhemmat eivät pitäisikään.
Eipä tulisi mieleenkään antaa 5-vuotiaamme katsoa Pottereita enkä myöskään vielä hänelle niitä lue.
Selitätte mitä selitätte, mutta pidän kyllä vastuuttomana jokaista vanhempaa joka noita ikärajoja rikkoo. Joskus on sitä paitsi ihan hyvästä joutua odottamaan joitain asioita eikä saada niitä heti kun sattuu haluamaan...
ihan omalla tasollaan, eri tavall akuin vaikka 10 vuotias. Molemmista voi olla jännittävä ja mielnkiintoinen elämys, vaikka tajuavatkin sen eri tavalla. Jokainen varmaan tuntee oman lapsensa parhaiten ja osaa arvioida voiko katosa vai ei, tärkeintä on että jos katsotaan niin vanhempi on vieressä ja elokuvasta voidaan keskutella lapsen kanssa.
Lapsi tietää, että Potter on satua.
Lapsi tietää, että pikkuveljen luona sairaalassa vierailut ovat opettaneet, että lapsillakin on paljon vakavia sairauksia, jotka ovat totta. Myös sen, että pikkuveljellä on paljon erilaisia sairauksia.
Lapselle läheisiä ihmisiä on kuollut ja lapsi tietää, että kuolemat ovat totta.
Lapsi on nähnyt köyhissä maissa matkailtuamme ja kun on käyty tapaamassa Plan kummilapsia, että köyhyys ja yms ikävät asiat ovat totta.
Lapsi on lukenut Iltapäivälehtien lööpeistä, että on sotaa, isoja onnettomuuksia esim Tsunami yms muuta ikävää ja ne ovat totta.
Lapsi on nähnyt huumetokkurassa olevan ihmisen, joka piikittää itseään ja riehuu ja vähän päästä poliisit korjaa tyypin talteen.
Lapsi on nähnyt metrossa, maailmalla, Helsingin keskustassa, lähiöissä yms on ongelmatapauksia, esim spurguja yms ja tietää, että ne ovat totta.
Lapsi ón nähnyt ystäviemme/tuttujamme/sukulaisiamme jotka ovat gootteja, homoja, lesboja, bi ihmisiä, runsaasti tatuoituja/lävistettyjä, kunnon punkkareita, uskonnollisia ihmisiä, romaneja, tummaihoisia, pakolaisia yms ja tietää, että ne on totta.
JNE...
Maailmassa on paljon monenlaisia asioita, jotka joitakin pelottavat, mutta ne ovat ihan totta ja tosiasioita, niitä ei voi laittaa satujen piikkiin.
Meillä puhutaan avoimesti erilaisista asioista, ollaan suvaitsevaisia ja läheisiä. Näin on tehty myös sisaruksieni (7kpl) lapsille ja hyvin on käynyt, joten luotan ainakin, että meidänkin lasten kohdalla asiat menisivät hyvin.
Meillä jokatapauksessa eletään tälla tavoin, teillä eritavoin ja se on ok. Jokainen vanhempi kasvattaa lapsensa niinkuin parhaaksi näkee. Meillä lähipiirissä on ns ammatti-ihmisiä (poliisia, lakimiestä, lastenlääkäriä, psykiatria, psykologia, sosiaalityöntekiää, lastenkodissa työtä tekiviä jne) ja heistä _nimenomaan MEIDÄN kasvatusmenetelmät sopivat MEILLE_, koska asiat riippuvat ihan ihmisistä ja perheestä. Ei yleisestä laista, jossa lapset laitetaan nukkumaan kello 19.00 ja tehdään 100% kotiruokaa, eletään ydinperheessä jne..
Mummilassa, sukulaisilla ja ystävien luona myöskin pitäis piilottaa kaikki kirjat ja lehdet? Tyttö kun on kiinostunut tuosta lukemisesta ja varsinkin kaikki sanomalehdet nyysii vaikka kun on itse valveilla ja me muut nukutaan. Tyttöä kiinostaa uutiset, koneellakin kerkee mennä Hesarin/Iltapäivälehtien/ulkomaisten lehtien nettisivuille. On vikkelä etsimään tietoa esim uutisista. Miten sitä estää? Toki häntä pelottaa esim lehdissä joskus olevat veriset ihmiset ja laittaa käden silmille ja puistelee päätä ja sanoo yök, mutta rauhallisesti kääntää sitten toisen sivun. Toki hänelle pelkotiloja on esim Grimlin saduista, mutta avoimesti kyllä kertoo peloistaan. Mutta hän pitää Harry Potteria huvittavana hahmona ja eilenkin repes nauramaan monessa suosikkikohdassa ja on siis katsonut ko Harryn leffan jo monta kertaa dvd:ltä.
niipa:
Ja noihin muihin puheenaiheisiin, ei mielestäni tsunamista puhuminen todellakaan kuulu 4-vuotiaiden maailmaan. Ja se on ihan eri asia kuin suvaitsevaisuus-kasvatus. Kyllä nelivuotiaalle voi näyttää ja kertoa, että maailmassa ja perheen ystäväpiirissä on erilaisia ihmisiä, mutta ei kamalia tragedioita saa antaa noin pienen murehdittavaksi, emmehän me aikuisetkaan meinaa jaksaa niitä ymmärtää niin miksi nelivuotiaan edes pitäisi tietää niistä vielä. Kyllä tässä ehtii, hei.
Vierailija:
Mutta tuo vertailusi on aika hoopo. Ehkä pelkäsit Grimmin satuja, koska kuvitit niitä elokuvista saamillasi kauhukuvilla... Tai ehkä vanhempasi eivät antaneet sinun katsoa liian pelottavia elokuvia.