Lue keskustelun säännöt.
Kuinka paljon yliopistoissa on ryhmätöitä ja esiintymistä?
05.02.2018 |
Eräässä keskustelussa kävi ilmi ettei siellä tarvitse esittää lopputöitään? Gradua, onko tosi?
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskelijoiden välinen opponointi on kyllä kanssa turhinta potaskaa ikinä. Joissakin kandisemmmoisa tuosta on luovuttu juuri sen turhuuden takia. Itse jouduin opponoimaan jonkun kandin ja käytännössä samana aamuna kahvia juodessa kahlasin sen pikapikaa osittain läpi ja lähinnä kehuin työtä ja aihetta.
Se on turhaa, koska se tehdään huonosti. Niin kuin valtaosa Suomen yliopisto-opinnoista valitettavasti tänä päivänä tehdään. Taso on niin järkyttävää jopa niissä paikoissa, joihin pääsee ns. vaikeasti sisään, että pistää miettimään, millainen on meno sitten jossain maakuntayliopistoissa..
Niinpä, herää vain kysymys mitä ihmettä sellainen ihminen tekee yliopistolla, jonka mielestä opponointi on ”turhaa potaskaa”?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en vihaa mitään muuta niin paljon kuin ryhmätöitä.
Kyse ei ole siitä, ettenkö osaisi toimia ryhmässä, mutta yleensä se on sellaista peukalon pyörittämistä pers..poskessa ryhmätyötilassa varsinkin jos ihmiset eivät tunne toisiaan.
Tuntemattomien kanssa kukaan ei uskalla oikein sanoa mitään, ja kaikkien ideat ovat aina "tosi hyviä" tai "olipa hyvä pointti", vaikka kaikki muut miettisivät päässään, että ei vattu miten tyhmä idea. Ryhmätyö toimii mielestäni jos selkeästi kaikille ryhmätyössä annetaan oma vastuualue tapaamiskerralla, deadline sille, ja sen jälkeen joku tekee yhteenliittämisen. Jos se pitää esittää, niin sitten diat päälle.
Ryhmätöitä tehdään kuulemma, koska työelämässäkin ollaan "tiimeissä" tms. ryhmissä monesti.
En ymmärrä: sanot, että ryhmätöiden ongelma ei ole se, ettet osaa toimia ryhmässä, mutta sitten listaat liudan ihan aitoja ryhmätyöskentelyn ja ryhmäajattelun ongelmia. Tunnut ajattelevan, että ryhmätyö voi toimia vain yhdellä tapaa, ilmeisesti sillä, mikä minimoi ryhmässä tarvittavan kommunikaation?
Hienoa sinänsä, että noita tunnistaa, mutta miten olisi seuraava askel? Työelämän ryhmät eivät useinkaan ole yhtään erilaisia.kysehän on sosiaalisen kanssakäymisen harjoittamisesta. Minulle se ei ole ongelma, mutta ehkä joillekin on hyötyä noista.
Ryhmätyössä ihmisiä motivoi arvosana/läpipääsy eikä mikään muu. Ehkä joku tuntee aiheeseen aitoa "aatteen paloa", mutta minä en. Ei minua kiinnosta hengata iltaisin vääntämässä jotain diipadaapaa hy:n tiloissa. Työelämässä on hieman eri motivaattorit, joten totta kai siellä ryhmässä tehdään ja toimitaan eri tavalla ja tehdään asiat kunnolla.
Ai töissä tehdään asiat kunnolla. Heh. :D Miten ihmeessä juuri sun kaltaisistasi "motivoi pelkkä läpipääsy"-henkilöistä kouliintuu töissä jotain muita kuin "motivoi pelkkä raha ja pelko pomosta ja potkuista"-henkilöitä? Etkö ole opiskelemassa unelma-alaasi?
No, kukin tyylillään. Sanonpa vain, että aidosti ryhmätyötä ymmärtävä ja osaava ihminen ansaitsisi vähintään tuplapalkan muihin verrattuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muttamutta miten te pärjäätte sitten työelämässä, jossa tarvitsee varmasti tehdä yhteistyötä, yhteisiä projekteja, töitä, kokouksia, ideoida, puolustaa näkemykiään, lobata yms?
Huonosti ainakin minä pärjäsin. Mutta eipä noita asioitakaan yliopistossa varsinaisesti opeteta, niitä vain pannaan tekemään. Ammattikorkeakoulussa oli sentään hieman opetustakin.
Eihän yliopisto perimmiltään ole mikään koulu, jossa opetetaan työelämän valmiuksia, muutamaa alaa lukuunottamassa. Päätehtävä on tutkia, perehdyttää tutkimukseen ja tuottaa uusia tutkijoita. Siksi siellä ei didaktiikkakaan yleensä ole järin hyvää.
Kyll tuotakin opetetaan. Tervetuloa johtamisen kursseille. Paljon jää kyllä oman aktiivisuuden varaan, mutta niinhän se on kaikissa yliopistotason opinnoissa.
Vierailija kirjoitti:
Olen myös aikeissa hakea Helsingin yliopistoon tänä vuonna. Pelottaa jo etukäteen, että jos pääsen sisään, joudun pitämään esitelmiä ja tekemään ryhmätöitä ym. Olen ollut kuntoutustuella masennuksen, ahdistuksen ja sosiaalisten tilanteiden pelon takia jo pitkään ja kokisin nyt mahdollisesti pystyväni opiskelemaan mutta nuo esiintymisjutut tulevat olemaan mahdottomia. Apua!
Lääketieteellisesti perustellusta syystä voidaan tehdä poikkeuksia, esim. toinen suoritustapa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en vihaa mitään muuta niin paljon kuin ryhmätöitä.
Kyse ei ole siitä, ettenkö osaisi toimia ryhmässä, mutta yleensä se on sellaista peukalon pyörittämistä pers..poskessa ryhmätyötilassa varsinkin jos ihmiset eivät tunne toisiaan.
Tuntemattomien kanssa kukaan ei uskalla oikein sanoa mitään, ja kaikkien ideat ovat aina "tosi hyviä" tai "olipa hyvä pointti", vaikka kaikki muut miettisivät päässään, että ei vattu miten tyhmä idea. Ryhmätyö toimii mielestäni jos selkeästi kaikille ryhmätyössä annetaan oma vastuualue tapaamiskerralla, deadline sille, ja sen jälkeen joku tekee yhteenliittämisen. Jos se pitää esittää, niin sitten diat päälle.
Ryhmätöitä tehdään kuulemma, koska työelämässäkin ollaan "tiimeissä" tms. ryhmissä monesti.
En ymmärrä: sanot, että ryhmätöiden ongelma ei ole se, ettet osaa toimia ryhmässä, mutta sitten listaat liudan ihan aitoja ryhmätyöskentelyn ja ryhmäajattelun ongelmia. Tunnut ajattelevan, että ryhmätyö voi toimia vain yhdellä tapaa, ilmeisesti sillä, mikä minimoi ryhmässä tarvittavan kommunikaation?
Hienoa sinänsä, että noita tunnistaa, mutta miten olisi seuraava askel? Työelämän ryhmät eivät useinkaan ole yhtään erilaisia.kysehän on sosiaalisen kanssakäymisen harjoittamisesta. Minulle se ei ole ongelma, mutta ehkä joillekin on hyötyä noista.
Ryhmätyössä ihmisiä motivoi arvosana/läpipääsy eikä mikään muu. Ehkä joku tuntee aiheeseen aitoa "aatteen paloa", mutta minä en. Ei minua kiinnosta hengata iltaisin vääntämässä jotain diipadaapaa hy:n tiloissa. Työelämässä on hieman eri motivaattorit, joten totta kai siellä ryhmässä tehdään ja toimitaan eri tavalla ja tehdään asiat kunnolla.
Ai töissä tehdään asiat kunnolla. Heh. :D Miten ihmeessä juuri sun kaltaisistasi "motivoi pelkkä läpipääsy"-henkilöistä kouliintuu töissä jotain muita kuin "motivoi pelkkä raha ja pelko pomosta ja potkuista"-henkilöitä? Etkö ole opiskelemassa unelma-alaasi?
No, kukin tyylillään. Sanonpa vain, että aidosti ryhmätyötä ymmärtävä ja osaava ihminen ansaitsisi vähintään tuplapalkan muihin verrattuna.
Mutta sehän se on, että kun opiskelujen ryhmätyöstä ei makseta mitään palkkaa, suoritti sen sitten laiskotellen ykkösellä tai ahkerasti puurtaen viitosella. Samat opintopisteet sieltä silti kilahtaa ja Kela maksaa niiden opintopisteiden mukaisesti saman määrän opintotukea. Se ryhmätyö ei myöskään ole tae yhtään mistään jatkon osalta. Joten raaka totuus on, ettei ryhmätyö motivoi samalla tavalla, kuin työelämän tehtävät. Työelämässä voi saada hyvin tehdystä työstä esim. bonuksia, ryhmätyöstä taas ei tule mitään bonuksia, vaikka sen suorittaisi viitosen arvosanalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sitä esiintymistä pääse missään pakoon. Sitä on kuule ihan siellä työelämässäkin. Mikset mieluummin mene mukavuusalueen ulkopuolelle ja OPETTELE sietämään esittämistä? Olen tehnyt itse saman. Sosiaalisuutta, esiintymistä, rohkeutta vaaditaan tänä päivänä. Ihan kaikkialla. Mäkin olen työssä jossa istun omassa huoneessani vaan. No mutta, kyllä joudun pitämään esiintymisiä aina silloin tällöin! Ja sosiaalisia tilanteita on paljon, vaikka työni teen omassa huoneessa.
T: entinen esiintymiskammoinen
Minäkin olen aina inhonnut ryhmätöitä opinnoissa, mutta silti viihdyn hyvin työssä jossa teen töitä tiimissä. Saa aina apua tarvittaessa ja voi vaihtaa ajatuksia muiden kanssa. Opinnoissa en kaivannut tätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riipuu varmaan aika paljon koulutusalasta. Oma alani yhteiskuntatieteellisessä koostui lähinnä massaluennoista ja kirjatenteistä. Oli joitakin vaihtoehtoisia kursseja, joissa oli enemmän ryhmätöitä, mutta niihin ei ollut pakko osallistua. Esiinnyin ehkä kahdella peruskurssilla jonkun työn merkeissä ryhmän edessä viiden vuoden aikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en vihaa mitään muuta niin paljon kuin ryhmätöitä.
Kyse ei ole siitä, ettenkö osaisi toimia ryhmässä, mutta yleensä se on sellaista peukalon pyörittämistä pers..poskessa ryhmätyötilassa varsinkin jos ihmiset eivät tunne toisiaan.
Tuntemattomien kanssa kukaan ei uskalla oikein sanoa mitään, ja kaikkien ideat ovat aina "tosi hyviä" tai "olipa hyvä pointti", vaikka kaikki muut miettisivät päässään, että ei vattu miten tyhmä idea. Ryhmätyö toimii mielestäni jos selkeästi kaikille ryhmätyössä annetaan oma vastuualue tapaamiskerralla, deadline sille, ja sen jälkeen joku tekee yhteenliittämisen. Jos se pitää esittää, niin sitten diat päälle.
Ryhmätöitä tehdään kuulemma, koska työelämässäkin ollaan "tiimeissä" tms. ryhmissä monesti.
En ymmärrä: sanot, että ryhmätöiden ongelma ei ole se, ettet osaa toimia ryhmässä, mutta sitten listaat liudan ihan aitoja ryhmätyöskentelyn ja ryhmäajattelun ongelmia. Tunnut ajattelevan, että ryhmätyö voi toimia vain yhdellä tapaa, ilmeisesti sillä, mikä minimoi ryhmässä tarvittavan kommunikaation?
Hienoa sinänsä, että noita tunnistaa, mutta miten olisi seuraava askel? Työelämän ryhmät eivät useinkaan ole yhtään erilaisia.
Kyllä se nyt vain työelämässä on ihan eri asia, kun siellä on oikeita asioita ratkaistavana eikä siellä mietitän ensimäistä tuntia, mikä se aihe nyt voisi olla. Työelämässä kaikilla on kuitenkin se oman alansa asiantuntemus alla ja ne hommat voidaan jo kättelyssä jakaa sen mukaan. Työelämässä myös homma yleensä hoidetaan työaikana työpaikalla eikä kadota jonnekin tavoittamattomiin "kun mun pitää nyt mennä" ja sitten päivää ennen deadlinea kysytään, että "missäs vaiheessa tää meidän työ on, tarviiko vielä jotain tehdä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskelijoiden välinen opponointi on kyllä kanssa turhinta potaskaa ikinä. Joissakin kandisemmmoisa tuosta on luovuttu juuri sen turhuuden takia. Itse jouduin opponoimaan jonkun kandin ja käytännössä samana aamuna kahvia juodessa kahlasin sen pikapikaa osittain läpi ja lähinnä kehuin työtä ja aihetta.
Se on turhaa, koska se tehdään huonosti. Niin kuin valtaosa Suomen yliopisto-opinnoista valitettavasti tänä päivänä tehdään. Taso on niin järkyttävää jopa niissä paikoissa, joihin pääsee ns. vaikeasti sisään, että pistää miettimään, millainen on meno sitten jossain maakuntayliopistoissa..
Niinpä, herää vain kysymys mitä ihmettä sellainen ihminen tekee yliopistolla, jonka mielestä opponointi on ”turhaa potaskaa”?
Suorittaa maisterin tutkinnon. Omalla alallaan gradu liittyi yleensä suurempaan tutkimuskohteita en, jonka oli suunnitellut laitoksella tutkijana toimiva tohtori tai suurempi ryhmä tutkijoita. Gradun aiheet oli tavallaan valmiina. Sen kun kirjoitteli oman palasensa tutkimussuunnitelmasta ym ja tekee tarvittavat kokeet labrassa ja analysoi ja kirjoitti tuloksensa gradunsa. Toki myös se kirjallisuusosuus piti itse vääntää kasaan. Tosiaan yhdessä seminaarissa tätä gradua piti esitellä, koskapa tutkimuksen aihe, suunnitelma, koejärjestelyt ym. Oli jo ammattitutkijan toimesta ajateltu. Toisin varmaan on humanistisella alalla.
Meidän laitoksellamme on ainakin ihan surkea tuo opponointisysteemi. Itse olen tehnyt kandin ja gradu on lähes valmis. Kandin lähetin opponentille, mutta koskaan en saanut häneltä mitään palautetta kirjallisesta versiosta. Seminaarissa sentään sanoi jotain tyyliin "mielenkiintoinen aihe". Minä en koskaan saanut hänen työtään luettavaksi, että olisin voinut opponoida.
Gradusta lähetin opponentilleni yhden keskeneräisen version väliseminaaria varten, mutta siitäkään en ole saanut yhtäkään kommenttia. Väliseminaarissa hän ei ollut läsnä. En edes tiedä minkä näköinen opponenttini on. Enkä myöskään ole koskaan saanut häneltä minkäänlaista versiota hänen gradustaan ja hän perui seminaariesitysaikansa sairauden vuoksi ja uutta aikaa ei ole. Tämä kaikki on tapahtunut jo viime keväänä. En tiedä, onko jo valmistunut tämä opponoitavani.
Itse olen siis toimittanut kaikki opponoijilleni ajoissa, mutta itse en ole saanut mitään kommentteja enkä opponoitavaa materiaalia. Pelkkä vitsi koko opponointi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen myös aikeissa hakea Helsingin yliopistoon tänä vuonna. Pelottaa jo etukäteen, että jos pääsen sisään, joudun pitämään esitelmiä ja tekemään ryhmätöitä ym. Olen ollut kuntoutustuella masennuksen, ahdistuksen ja sosiaalisten tilanteiden pelon takia jo pitkään ja kokisin nyt mahdollisesti pystyväni opiskelemaan mutta nuo esiintymisjutut tulevat olemaan mahdottomia. Apua!
Lääketieteellisesti perustellusta syystä voidaan tehdä poikkeuksia, esim. toinen suoritustapa.
Hyvä tietää. Kiitos. Tuohon tarvitsee varmaan ainakin lääkärintodistuksen, entä muita todisteita?
Siis se on turhaa koska et halua tehdä sitä hyvin?