Kuinka paljon yliopistoissa on ryhmätöitä ja esiintymistä?

Liian paljon.

Mutta jos valmistuminen uhkaa jäädä välistä, koska ei halua/kykene esittelemään graduaan, niin luulisin, että järkevä proffa antaa asian olla. Laitoksethan saavat rahaa valmistuneiden mukaan.

Ap, älä siis sen takia jätä menemättä yliopistoon.

Riippuu varmaankin alasta. Mulla ainakin alkuvaiheessa oli kielissä esitelmien pitämistä ja ryhmäkeskusteluja. Myöhemmässä vaiheessa piti pitää seminaarista omia ja toimia joskus vastaväittäjä näissä tilaisuuksissa. Lopputenteistä oli myös suullisia kuulusteluja. Kaikesta selviää harjoittelemalla pikkuhiljaa. Turha jännittää juttuja etukäteen siis ennenkuin on edes päässyt sisään opiskelemaan. Jokainen este ylitetään vasta kun on päässyt sen kohdalle.

Teknisellä yliopistolla oli aivan liikaa ryhmätyötä ja harjoitustöitä. Ärsyttävää tuppautua toisten kanssa ryhmiin, jos ei tuntenut ketään . Ja ärsyttävää etsiä itse niitä yrityksiä, joissa harjoitustyöt teki. Aloittaessani assaritnetsi niitä valmiiksi kaikille, mutta sitten alkoi olla niin, että piti itse etsiä.

Diplomityötä ei tarvinnut esittää.

Riippuu opintoalasta. Esim. matematiikka = ei välttämättä ryhmätöitä tai esiintymisiä juuri lainkaan.

Itse en mitään gradua esitellyt, mutta sen tekemisestä on jo aikaa. (Matematiikkaa olen sen jälkeen opiskellut lisää.)

Gradua ei joudu esittelemään. Siitä kirjoitetaan maturiteettikoe eli ainekirjoituksella todistetaan lähinnä se että on itse kirjoittanut gradunsa ja hallitsee asian. Muistaakseni yksi seminaariesitelmä liittyi graduun.

Oikis on nykyään yhtä v***n ryhmätyötä, läsnäoloa ja "aktiivista osallistumista". Enää ei voi lukea vain tenttiin ja suorittaa kirjatenteillä yksinään. Ei sovi introvertille.

Muttamutta miten te pärjäätte sitten työelämässä, jossa tarvitsee varmasti tehdä yhteistyötä, yhteisiä projekteja, töitä, kokouksia, ideoida, puolustaa näkemykiään, lobata yms?

Olen myös aikeissa hakea Helsingin yliopistoon tänä vuonna. Pelottaa jo etukäteen, että jos pääsen sisään, joudun pitämään esitelmiä ja tekemään ryhmätöitä ym. Olen ollut kuntoutustuella masennuksen, ahdistuksen ja sosiaalisten tilanteiden pelon takia jo pitkään ja kokisin nyt mahdollisesti pystyväni opiskelemaan mutta nuo esiintymisjutut tulevat olemaan mahdottomia. Apua!

Joka kurssilla.

Mä en vihaa mitään muuta niin paljon kuin ryhmätöitä.

Kyse ei ole siitä, ettenkö osaisi toimia ryhmässä, mutta yleensä se on sellaista peukalon pyörittämistä pers..poskessa ryhmätyötilassa varsinkin jos ihmiset eivät tunne toisiaan.

Tuntemattomien kanssa kukaan ei uskalla oikein sanoa mitään, ja kaikkien ideat ovat aina "tosi hyviä" tai "olipa hyvä pointti", vaikka kaikki muut miettisivät  päässään, että ei vattu miten tyhmä idea.  Ryhmätyö toimii mielestäni jos  selkeästi kaikille ryhmätyössä annetaan oma vastuualue tapaamiskerralla, deadline sille, ja sen jälkeen joku tekee yhteenliittämisen. Jos se pitää esittää, niin sitten diat päälle.

Ryhmätöitä tehdään kuulemma, koska työelämässäkin ollaan "tiimeissä" tms. ryhmissä monesti.

Meillä ei ole ollut kovin paljoa. Joillain kursseilla on pitänyt esittäytyä. Muutamilla kursseilla ryhmätyö. T. Humanisti

Vierailija kirjoitti:

Gradua ei joudu esittelemään. Siitä kirjoitetaan maturiteettikoe eli ainekirjoituksella todistetaan lähinnä se että on itse kirjoittanut gradunsa ja hallitsee asian. Muistaakseni yksi seminaariesitelmä liittyi graduun.

Riippuu ihan aineesta. Mä esittelin graduani useampaan otteeseen. Opiskelin historiaa. Gradua ruodittiin muistaakseni kolme kertaa. Ekana tutkimussuunnitelma, tokana johdanto ja eka luku. Viimeisenä koko gradu. Samoin joutu toimia opponenttina jonkun muun työlle, kaikissa noissa kolmessa. Onneks seminaarit oli meillä leppoisia tilaisuuksia. Niistä oppi paljon jos vaan oli hereillä.

Niin ja kandin tutkielmaa ruodittiin myös pariin otteeseen. Ekana tutkimussuunnitelma ja tokana valmis työ. Ja opponoinnit päälle.

Riippuu alasta. Monia jännittää, siitä kannattaa puhua avoimesti. Joillakin opiskelutovereillani oli beetasalpaajat apuna, YTHS:ltä saivat. Jännitys kyllä helpottaa jos esitelmiä on usein.

Propral.

Opiskelijoiden välinen opponointi on kyllä kanssa turhinta potaskaa ikinä. Joissakin kandisemmmoisa tuosta on luovuttu juuri sen turhuuden takia. Itse jouduin opponoimaan jonkun kandin ja käytännössä samana aamuna kahvia juodessa kahlasin sen pikapikaa osittain läpi ja lähinnä kehuin työtä ja aihetta.

Ryhmäkeskusteluja on aika paljon, mutta yleensä opettajaa ei kiinnosta, osallistuvatko kaikki niihin varmasti. Itse yleensä pohdin asioita itsekseni ja se on ihan ok. Kielten tunneilla on usein pari- tai ryhmäkeskusteluja. Niihin on pakko osallistua. Yhden esitelmän olen joutunut pitämään 2,5 vuoden aikana. Selvisin betasalpaajien avulla.

T. Toinen humanisti

Vierailija kirjoitti:

Opiskelijoiden välinen opponointi on kyllä kanssa turhinta potaskaa ikinä. Joissakin kandisemmmoisa tuosta on luovuttu juuri sen turhuuden takia. Itse jouduin opponoimaan jonkun kandin ja käytännössä samana aamuna kahvia juodessa kahlasin sen pikapikaa osittain läpi ja lähinnä kehuin työtä ja aihetta.

Se on turhaa, koska se tehdään huonosti. Niin kuin valtaosa Suomen yliopisto-opinnoista valitettavasti tänä päivänä tehdään. Taso on niin järkyttävää jopa niissä paikoissa, joihin pääsee ns. vaikeasti sisään, että pistää miettimään, millainen on meno sitten jossain maakuntayliopistoissa..

Vierailija kirjoitti:

Mä en vihaa mitään muuta niin paljon kuin ryhmätöitä.

Kyse ei ole siitä, ettenkö osaisi toimia ryhmässä, mutta yleensä se on sellaista peukalon pyörittämistä pers..poskessa ryhmätyötilassa varsinkin jos ihmiset eivät tunne toisiaan.

Tuntemattomien kanssa kukaan ei uskalla oikein sanoa mitään, ja kaikkien ideat ovat aina "tosi hyviä" tai "olipa hyvä pointti", vaikka kaikki muut miettisivät  päässään, että ei vattu miten tyhmä idea.  Ryhmätyö toimii mielestäni jos  selkeästi kaikille ryhmätyössä annetaan oma vastuualue tapaamiskerralla, deadline sille, ja sen jälkeen joku tekee yhteenliittämisen. Jos se pitää esittää, niin sitten diat päälle.

Ryhmätöitä tehdään kuulemma, koska työelämässäkin ollaan "tiimeissä" tms. ryhmissä monesti.

En ymmärrä: sanot, että ryhmätöiden ongelma ei ole se, ettet osaa toimia ryhmässä, mutta sitten listaat liudan ihan aitoja ryhmätyöskentelyn ja ryhmäajattelun ongelmia. Tunnut ajattelevan, että ryhmätyö voi toimia vain yhdellä tapaa, ilmeisesti sillä, mikä minimoi ryhmässä tarvittavan kommunikaation?

Hienoa sinänsä, että noita tunnistaa, mutta miten olisi seuraava askel? Työelämän ryhmät eivät useinkaan ole yhtään erilaisia.

Vierailija kirjoitti:

Muttamutta miten te pärjäätte sitten työelämässä, jossa tarvitsee varmasti tehdä yhteistyötä, yhteisiä projekteja, töitä, kokouksia, ideoida, puolustaa näkemykiään, lobata yms?

Huonosti ainakin minä pärjäsin. Mutta eipä noita asioitakaan yliopistossa varsinaisesti opeteta, niitä vain pannaan tekemään. Ammattikorkeakoulussa oli sentään hieman opetustakin.

Eihän yliopisto perimmiltään ole mikään koulu, jossa opetetaan työelämän valmiuksia, muutamaa alaa lukuunottamassa. Päätehtävä on tutkia, perehdyttää tutkimukseen ja tuottaa uusia tutkijoita. Siksi siellä ei didaktiikkakaan yleensä ole järin hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en vihaa mitään muuta niin paljon kuin ryhmätöitä.

Kyse ei ole siitä, ettenkö osaisi toimia ryhmässä, mutta yleensä se on sellaista peukalon pyörittämistä pers..poskessa ryhmätyötilassa varsinkin jos ihmiset eivät tunne toisiaan.

Tuntemattomien kanssa kukaan ei uskalla oikein sanoa mitään, ja kaikkien ideat ovat aina "tosi hyviä" tai "olipa hyvä pointti", vaikka kaikki muut miettisivät  päässään, että ei vattu miten tyhmä idea.  Ryhmätyö toimii mielestäni jos  selkeästi kaikille ryhmätyössä annetaan oma vastuualue tapaamiskerralla, deadline sille, ja sen jälkeen joku tekee yhteenliittämisen. Jos se pitää esittää, niin sitten diat päälle.

Ryhmätöitä tehdään kuulemma, koska työelämässäkin ollaan "tiimeissä" tms. ryhmissä monesti.

En ymmärrä: sanot, että ryhmätöiden ongelma ei ole se, ettet osaa toimia ryhmässä, mutta sitten listaat liudan ihan aitoja ryhmätyöskentelyn ja ryhmäajattelun ongelmia. Tunnut ajattelevan, että ryhmätyö voi toimia vain yhdellä tapaa, ilmeisesti sillä, mikä minimoi ryhmässä tarvittavan kommunikaation?

Hienoa sinänsä, että noita tunnistaa, mutta miten olisi seuraava askel? Työelämän ryhmät eivät useinkaan ole yhtään erilaisia.

kysehän on sosiaalisen kanssakäymisen harjoittamisesta. Minulle se ei ole ongelma, mutta ehkä joillekin on hyötyä noista.

Ryhmätyössä ihmisiä motivoi arvosana/läpipääsy eikä mikään muu. Ehkä joku tuntee aiheeseen aitoa "aatteen paloa", mutta minä en. Ei minua kiinnosta hengata iltaisin vääntämässä jotain diipadaapaa hy:n tiloissa. Työelämässä on hieman eri motivaattorit, joten totta kai siellä ryhmässä tehdään ja toimitaan eri tavalla ja tehdään asiat kunnolla.