Kohta puoli vuotta työttömänä ja tuntuu että psykoosi on hiuskarvan varassa

Pitää vaan elää päivä kerrallaan ilman mitään odotuksia - asiat hoituu kyllä omalla painollaan.

Tämän takia harkitsen alan vaihtamista. Vaikka saan töitä nyt parikymppisenä, entä kun olen 50? 

Onko sinulla perhettä? Keskity nauttimaan elämästä, älä ainakaan mielenterveyttäsi tuhoa. Loisi tukia niin paljon kuin pystyt. Olet arvokas.

Olen suunnilleen ikäisesi ja myös sinkku, ja työttömänä. Isäni kuoli hiljattain, ja nyt tuntuu todella tyhjältä, kun ei ole ketään kenestä huolehtia.

Tekee vain mieli sanoa, että on hyvä kun teillä on toinen toisenne. Hienoa, että isä on sinulle tärkeä. Itse mietin, että olisin voinut olla isän kanssa enemmän ja näyttää paljon paremmin sen, kuinka tärkeä hän minulle oli.

Kaikkea hyvää sinulle, toivon kovasti että löydät mielekästä tekemistä.

Vierailija kirjoitti:

Oma ala ei enää minua ota, se on nyt nähty. Ikäsyrjintä on täyttä totta. Olisin valmis vaikka antamaan kasvot ikäsyrjinnälle.

Kiitos neuvoista, onhan tässä kevätkin tulossa.

Sun kanssa samaa ikäluokkaa ja syöpähoidot heitti mut kentältä kerrasta. Kukaan ei takuulla palkkaa ja opit ja koulut ja ammattitaito - kaikki turhaan.

Eipä haittaa, koska saan elää .

Ja esimerkiksi viime vuonna oli aikaa opetella elämäni ensimmäistä kertaa kuinka istuttaa kukkia parvekkeelle ruukkuihin ja aikaa juoda aamukaffeet kaunniilla parvekkeella miehen kanssa nauttien linnuista ja aamuauringosta.

Olen opetellut myös leipomaan kun ei ole enää stressi ja kiire - joskus nakkaan vastaleivotun korvapuustipussin parvekkeelta ilahtuneelle  naapurille joka aiemmin ei edes tervehtinyt.

Nykyinen elämänsisältö (työnhakija tosiaan olen vielä, käyn kontrolleissa vielä kauan) on tehdä oma elämäni arvokkaaksi tuomalla muille iloa. Aiemmin elin itsekkäästi pää oman mukavuusalueen ruusupensaassa.

Vierailija kirjoitti:

Loisi tukia niin paljon kuin pystyt.

Loisi tukia? 

TUOTA minä en ymmärrä , että ensin raadat perse ruvella ja maksat veroja -- ja veroilla maksetaan muka turvaverkkoa että maksettiin niitä ihan kiltisti.

Sitten kun sulta viedään työt niin sun pitäisi yhtäkkiä "loisia" eli hävetä sitä että nyt odotat että se turvaverkko on siellä olemassa ja kantaa.

Me ollaan itse maksettu se turvaverkko, minkä kuuluu nyt olla siellä vaikka sitä työttömyysturvan heikennyksillä ja muilla yritetään rappeuttaa ja tuolla "loinen" asenteella!

Miettikää nyt ihmiset aivoillanne, jos teillä sellaiset on.

Mitä ovat sopeutumiseläkeläiset? 

Vierailija kirjoitti:

Nyt oikeasti alat miettimään olemassaoloasi, jonkun muunkin, kuin oletetun yhteiskunnan tarpeiden kannalta. Sua tarvitaan vielä ja sulla varmasti on paljon annettavaa ihmisille.

Tuo on niin tyypillistä suomalaista yhteiskunta-ajattelua että manipuloidaan ihminen uskomaan että vain yhteiskunnan tarpeiden kannalta, sillä "että Sinulla on vielä paljon annettavaa"  tekee ihmisen tai antaa ihmisen elämälle sen syvimmän merkityksen.

Kuule, rakas alkuperäinen työtön kirjoittaja:

"Elämällä on Sinulle vielä paljon annettavaa

ja koettavaa"

kunhan päästät irti tuosta ajatuskaavasta että vain yhteiskunnan tuottelias yksilö on olemassaololtaan merkityksellinen.  Veroprosentti ja tulot sitten jokaisen hautakiveen kuvaamaan kuinka rakastettu, yhteiskunnan taholta, kyseinen ihminen oli eläessään.

"Tässä lepää Kansalainen numero 438

yhteiskunnan tuottelias yksilö,

joka veroja maksoi 30 vuotta raskaimman kautta,

sitten yyteet ja pitkäaikaistyöttömyydenkin kesti 

vailla psykooseja,

aktiivimallin otti vastaan nöyränä ja

työttömyysturvan heikennyksen vaiti.

Ranteensa lopulta veti auki kun loiseksi haukuttiin,

mistä yhteiskunta kiittää koska lisämenot näin kunniakkaasti siltä säästi.

     Kaipauksella muistaen

TE-toimisto joka vielä vuosia muistaa

työnosoituksilla.  Karenssin uhalla.

Eli älä lepää rauhassa. Vieläkään"

Vierailija kirjoitti:

12 vuotta työttömänä.

Psykoosi oli ja meni.

Nyt on vain tunteettomuus.

Asiat ei ole ollenkaan niin hullusti.

Kas, ainahan sinulla on aaveepalsta.

Ja me kaikki (tunteettomat rakastajat) täällä sua varten.

Työttömät tuulettakaa tunteitanne ! Vaikka tällä palstalla.

Silloin ei ala hautomaan itekseen asioita liikaa.

Olen ollut pitkään sinkku ja pitkään myös töissä, yli 40v kaikkiaan ennen kun yt:t tuli minun kohdalleni pari vuotta sitten. Työ ei todellakaan ole ollut elämänsisältö vaan keino saada rahaa. Silti mulla oli hyvä työ jossa joskus viihdyinkin ja sain myös ystäviä. Ainoa ongelmahan työttömyydessä on raha-asiat ja eläkekertymä joka pienenee tämän takia. Aikani saan kyllä kulumaan loistavasti. Olisin ollut mielelläni töissä eläkeikään asti mutta ei enää kyllä työtä saa. En ole huonoimmassa asemassa. Jotain tässä yhteiskunnassa pitää keksiä kun automatisaatio vie työt. Rangaistuspolitiikka ei tuo yhtään tuloja yhteiskunnalle.

Sinä ap ala tosiaan liikkumaan. En tiedä missä asut mutta ainakin Helsingissä on paljon kaikkea ilmaista tai edullista tekemistä. Netistä löytyy. Tsemppiä.