Miten suhtautua miehiin ja naisiin (sosiaalityöntekijäksi opiskelu)?

Yksilöinä toki, mutta ymmärtää samalla myös ne yksilöiden taustoilla vaikuttavat yhteiskunnallisetkin kuviot.

Vierailija kirjoitti:

Yksilöinä toki, mutta ymmärtää samalla myös ne yksilöiden taustoilla vaikuttavat yhteiskunnallisetkin kuviot.

Mitä tuo käytännössä tarkoittaa? Tuleeko esimerkiksi itsetuhoiseen mieheen suhtautua jotenkin eri tavalla kuin itsetuhoiseen naiseen? Onko naisen itsetuhoisuus patriarkaatin sorron seurausta, mutta miehen itsetuhoisuus oma valinta?

Entä suosinko miestä huoltajana, koska kulttuuri suosii huoltajina naisia? Pitääkö minun purkaa tällaisia rakenteita?

Siis kaipaan näkökulmia nimenomaan käytäntöön. Miten työssäni huomioin sukpuolten taustalla olevan kulttuurin.

No, esim.

jos tulee miesasiakas, niin voit katsoa sitä mihin vain, mutta naisasiakasta ei saa katsoa huuliin, rintoihin, vyötärölle, lantiolle eikä takamukseen. Kaulan alapuolelta ei saa katsoa mitään paljasta ihoa paitsi käsiä ja jalkoja. Esim. jos on lyhyet hihat, ei saa katsoa käsivarsia, mutta jos on pitkät hihat, niin saa. Sääriä ei saa katsoa, paitsi jos naisella on löysät ja paksut housut. Naiselle tulee kuitenkin olla ystävällinen (ystävällisempi kuin miehelle) etenkin jos nainen on ruma. Muuten olet pinnallinen mies, joka kohteli kuin paskaa, koska nainen ei ollut mielestäsi pantava.

Toivottavasti auttoi.

Ole yleissivistynyt! Lue myös psykologiaa! Älä tulkitse lakia väärin.

Opi tulkisemaan ihmisiä pintaa syvemmältä. Tunnusta virheesi sillä se palkitaan. Totuus on aina tarua ihmeellisempää. Älä kirjaa asiakkaastasi vain itseäsi hyödyntäviä asioita. Pyri laajakatseisuuteen. Jos kirjaat valikoiden vain viiden vuoden takaisia negatiivisia asioita, niin kirjaa myös niitä vuoden kahden sisään tapahtuneita hienoja suorituksia.

Ansaitset luottamuksen jos olet puolueeton, rehellinen ja suhtaudut asiakkaasesi kunnioittavasti. Muussa tapauksessa ihminen menettää luottamuksen sinuun.

Minä ajattelen niin (ja työssäni toteutan ajatustani) että kohtaan asiakkaan yksilönä, vaikkapa Penttinä. Pentti kertoo haasteikseen elämässään päihdeongelmaa, työttömyyttä, yksinäisyyttä, ajoittaista itsetuhoisuutta. Minä kuuntelen Penttiä Penttinä, en mies-sukupuolen tai alkoholiongelman tai työttömän edustajana. Laajempaa ymmärrystä minulle tuo kuitenkin koulutuksesta saamani yhteiskuntatieteilijän katsontakanta; ymmärrän, minkälaisten prosessien kautta yksilö saattaa syrjähtää työelämästä tai yhteiskunnan kellasta, millätavalla vaikkapa sukupolvien ylitse ulottuva huono-osaisuus näkyy juuri Pentin elämässä jne.

Jos sinulle ei maalaisjärki ja sosiaaliset taidot kerro jo vastausta, olet opiskelemassa väärälle alalle.

Aika erikoista, että lähtökohtaisesti oletat että sinun tulisi suhtautua eri tavoin naisiin ja miehiin työssäsi..? Tietenkin ihmisiin tulee suhtautua ennen kaikkea yksilöinä. Jokaisella asiakkaallasi on yksilöllinen elämäntilanne ja sinun tulee työssäsi keskittyä siihen, miten voisit auttaa juuri tätä ihmistä. Sosiaalityössä keskitytään ratkaisemaan enemmänkin sitä, miten tietyt yhteiskunnalliset rakenteet luovat epätasa-arvoa tiettyjä ihmisryhmiä kohtaan, joten siltä osin asiakkaasi ovat usein myös jonkin tietyn ryhmän edustajia. Ei kuitenkaan ole sosiaalityön etiikan mukaista lähtökohtaisesti suhtautua eri tavoin naisiin ja miehiin. Sinun tulee kohdella jokaista asiakasta tasavertaisesti ja ilman ennakkoluuloja esim. sukupuoleen perustaen.

En ihan tiedä vastasinko nyt siihen mitä pohdit, koska en ehkä täysin ymmärtänyt kysymystä. Pahoitteluni siitä. :)

T. 3. vuoden sossuopiskelija

Vierailija kirjoitti:

Minä ajattelen niin (ja työssäni toteutan ajatustani) että kohtaan asiakkaan yksilönä, vaikkapa Penttinä. Pentti kertoo haasteikseen elämässään päihdeongelmaa, työttömyyttä, yksinäisyyttä, ajoittaista itsetuhoisuutta. Minä kuuntelen Penttiä Penttinä, en mies-sukupuolen tai alkoholiongelman tai työttömän edustajana. Laajempaa ymmärrystä minulle tuo kuitenkin koulutuksesta saamani yhteiskuntatieteilijän katsontakanta; ymmärrän, minkälaisten prosessien kautta yksilö saattaa syrjähtää työelämästä tai yhteiskunnan kellasta, millätavalla vaikkapa sukupolvien ylitse ulottuva huono-osaisuus näkyy juuri Pentin elämässä jne.

Olet hieno ihminen! Olet varmasti huomannut että herkkä, tarkka-aistinen, älykäs ja jopa maisterikoulutuksen hankkinut ihminen voi ajautua epätoivoon?

Tottakai