Ystävä- tai harrastuspiirissäni ei ole yhtään työtöntä. Ei edes lasten kavereiden vanhemmissa.

Työttömyydestä ei ole tapana kertoa kenellekään ja pidetään huoli, että kulissit ovat pystyssä. Kukaan ei tiedä eikä näe.

No itse en ole enää työtön, ja aiemmasta työttömyydestä huolimatta nyt on sama tilanne. Naapurin poika työllistyi palkkatuen kautta, kaikki entiset tvp-kursseilta tutuiksi tulleet ovat joko saaneet töitä tai jääneet eläkkeelle. Harrastuspiirissä yksi oli vähän aikaa työtön syksyllä, mutta hän sai töitä viime vuoden lopussa. Koetan miettiä, juuri nyt ei mullakaan yhtään niistä, keiden kanssa olen enemmän tekemisissä. Kaikkien taustoja en välttämättä kyllä tiedä. Jokunen on äitiyslomalla tai hoitovapaalla, ei ole tietoa, onko työpaikka odottamassa.

Kaveri, jonka ranteessa on Rolex ja autona Bemari voi olla työtön.

Bemari on maksettu jo työuran aikana ja kellokin ostettu pari vuotta sitten.

Työttömyyttä ei todellakaan näe.

Kukaan ei näe työttömyyttä päälle päin. Näitä kavereita kävelee vastaasi kaupungilla joka päivä.

Ruusunpunaiset lasit päässä iloisesti elemänsä läpi liihotteleva ap ei tunne yhtään työtöntä, pitkäaikaissairasta, avioliitossaan kriisiytynyttä, ongelmalapsen vanhempaa, tai oikeastaan mitään muutakaan traagista tai surullista ihmiskohtaloa. Tai olisiko ap sellainen henkilö jolle kukaan ei tule hänelle näistä asioista uskoutumaan.

En mäkään tuntenut työttömiä ainakaan kovin montaa pääkaupunkiseudulla asuessani. Mutta täällä maalla missä nyt asun niin monissa perheissä toinen pariskunnasta on työtön. Ja mikäs siinä. Asuminen on niin paljon halvempaa täällä, että asuntolainan maksaa yhden henkilön tuloillakin.

Vierailija kirjoitti:

En sylkisi kenenkään päälle, arvostan kaikkia ihmisiä. Tämä ajatus nyt vaan tuli mieleeni, kun työttömyys on ollut niin näkyvästi esillä viime päivinä.

Hämmästyin itsekin tajutessani, etten tunne kuin yhden työttömän.

Sp

Tämä on vain todiste siitä, miten pienissä kuplissa me elämme.

Toki ymmärrän myös, ettei työttömyys päälle näy, mutta minäkin pystyn kertomaan vain yhden pidemmän aikaa työttömänä olleen ’lapsen harrastuskaverin vanhemman’. Mutta eipä ehkä ne, joiden vanhemmat ovat pidemmän aikaa työttömiä, pääse sitten mihinkään harrastukseen (mikä maksaa).

Mutta oikeasti, koko minun suku ja miehen suku - varmaan asenneilmasto on sellainen, että jotain työtä vaan kuuluu tehdä... tai sitten joku on tosi nopeasti alkanut uudet/jatko-opiskelut

Tästä voisimme ehkä oppia sen, että olemme vähän varovaisia siinä mitä puhumme juurikin esim työttömistä, jos emme edes heistä mitään tiedä :)

Eräs nainen sai selville että hänen miehensä oli ollut vuoden työttömänä. Mies lähti joka aamu kuten ennenkin "töihin" kirjastoon tekemään työhakemuksia ja ansiosidonnaisen vuoksi tulot eivät romahtaneet.

Jaa, kyllä minä tunnen. Ei ole kuin 1,5 vuotta, kun olimme miehen kanssa KUMPIKIN työttömiä samaan aikaan. Oli se aika vinkeä tilanne. Itse olen nyt 42 ja suoraan kesken opintojen töihin, ekaa kertaa olin työttömänä 40-vuotiaana. Mies on nyt 47 ja on aina ajatellut "kyllä tekevälle töitä löytyy" ja hups, hänkin oli miltei vuoden työttömänä. Miehelle otti kovemmille ja ratkaisi asian perustamalla yrityksen toistamiseen. Hän on ollut yrittäjä aiemminkin, joten ei sillai pelkää sitä. Nyt menee taas hyvin, minä olen koulutusta vastaavassa työssä ja miehen firmakin pyörii loistavasti noin tuoreeksi.

Esimerkiksi veljeni vaimo on työtön hyvästä koulutuksesta huolimatta, samoin pari serkkua, joista toinen on ahkera ja toinen lusmu. Lisäksi työttömiä on lasten kavereiden vanhemmissa. Suurin osa on toki töissä tutuista, mutta kyllä niitä työttömiäkin on. Suurin osa kyllä tsemppaa, jotkut selvästi välttelee töitä, mutta ei mikään suurin osa vaan ehkä 2 tai 3 näistä tietämistäni työttömistä.

Vaikka et tietäisi työttömyydestä niin heitä on sinunkin piirissäsi. Esimerkiksi iso osa insinööreistä on ollut jossain vaiheessa työttömänä 2000 luvun alun suurten uudelleenjärjestelyjen ja irtisanomisten aikaan. Itse tunnen kymmeniä irtisanottuja kollegoita eri insinöörialoilta. Harva on tuolloin saanut pitää työpaikkansa.

En tiedä harrastuspiireissäni tapaamieni ihmisten työtilannetta.

En tiedä edes naapurieni tilannetta.

Aikamoisessa kuplassa elät sinäkin.

Ymmärtäisin jos olisit erakko, mutta ilmeisesti olet sosiaalisesti vilkas.

Ihanko totta, ja asut Kainuussa ? 

Joissakin "piireissä" työttömät karsitaan välittömästi ystävistä ja jopa tuttavista. Eräs kaukaisempi sukulaisenI lähestulkoon juoksee karkuun, kun joskus näemme kaupassa. Pelkää ilmeisesti tartuntaa.😊

Sama minulla, en tunne ketään työtöntä, joskus joku on vaihtanut työpaikkaa, mutta aina lennosta. En tosiaan tunne ketään, enkä tiedä olenko koskaan tuntenut työtöntä. Tiedän kyllä, että naapurustossa asuu sellainen reppana 50 vee mies, joka ei kyllä koskaan saakaan töitä ja varmaan siksi onkin työtön.

M44

Vierailija kirjoitti:

Sama minulla, en tunne ketään työtöntä, joskus joku on vaihtanut työpaikkaa, mutta aina lennosta. En tosiaan tunne ketään, enkä tiedä olenko koskaan tuntenut työtöntä. Tiedän kyllä, että naapurustossa asuu sellainen reppana 50 vee mies, joka ei kyllä koskaan saakaan töitä ja varmaan siksi onkin työtön.

M44

Eli kaikki työttömät on reppanoita.... Kuplassa on varmaan makea elää, parempi hätistellä asumaan kauemmaksi se naapurikin ettei vaan puhkea. Mikä saavutus se on ettei tunne yhtään työtöntä?