Ystävä- tai harrastuspiirissäni ei ole yhtään työtöntä. Ei edes lasten kavereiden vanhemmissa.

Pienet on piirit.

Mutta ei mullakaan kyllä ole tuttavissa ketään työtöntä. Ei vaan satu olemaan.

Niinhän sä luulet. Lapseni harrastuspiireissä ei kukaan tiedä, että olen työtön. Ei kyllä melkein kukaan tutustanikaan.

Tuttavapiirissäni ei ole yhtään amista. Paitsi pari sukulaista.

Ok?

Tämä tuli vaan mieleen. Ei mulla ole mitään työttömiä vastaan ja vastustan aktiivimallia.

Kun itselläni oli työttömyyden uhka niskassani, hyppäsin tuntemattomaan ja ryhdyin yksityisyrittäjäksi.

Ap

Kuuluut varmaan sitten Suomen ylimystöön. Kruunu päähän vaan,

Lähinnä työttömiä monella läsnä kun sitten perhe suhteiden takia on pakko olla tekemisissä ja muutoin hiukan lähinnä ilmaa kun heillä mitään suhteita tai kontakteja mihinkään hyödylliseen ja lähinnä hyöty kierrätyksessä minkä varmaan kiusallisesti vaistoavat.

Vierailija kirjoitti:

Tämä tuli vaan mieleen. Ei mulla ole mitään työttömiä vastaan ja vastustan aktiivimallia.

Kun itselläni oli työttömyyden uhka niskassani, hyppäsin tuntemattomaan ja ryhdyin yksityisyrittäjäksi.

Ap

Yrittäjä, niitä nykyään riittää.

Et sitten viitsinyt edes ympäripyöreästi mainata alaa.

Kyllä tää on ihan mahdollista. Olen itse 41v työssäkäyvä perheenäiti. Mieheni on myös töissä. Tuttavamme ovat aika samantyyppisiä kuin me, osa vanhoja opiskelukavereita. Lasten kavereiden vanhemmat on kaikki töissä, samoin tutut yhteisestä harrastuksestamme. Sukulaisista ei löydy työttömiä, yhden serkun lapsen luulin olevan työtön, mutta olikin aloittanut jatko-opiskelut.

Ei kai tässä mitään ihmeellistä ole?

Mistä sä tiedät ettei ole?

Mun lapsen harrastusporukassa kukaan ei tiedä että minä olen työtön. Ei keidän jutut sivua työtä vaan ihan muita asioita.

Meillä oli aika läheisten serkkujen kanssa tällainen illanvietto ja kukaan siellä ei tajunnut että olin työtön, vaikka vitsailtiin mun tulevalla työhaastattelulla, että mitä mun pitää siellä sanoa jne. Ne luulivat että olin yhä siinä edellisessä duunissa vaikka olin ollut jo kaksi kuukautta työttömänä.

Ei se työttömyys katsos näy ihmisestä päälle päin. Kun katsot ympärilläsi kymmentä ihmistä vaikka bussipysäkillä, et sinä pysty niistä sanomaan kuka on työtön ja kuka ei. Vielä ei ole hihamerkkejä.

Vierailija kirjoitti:

Lähinnä työttömiä monella läsnä kun sitten perhe suhteiden takia on pakko olla tekemisissä ja muutoin hiukan lähinnä ilmaa kun heillä mitään suhteita tai kontakteja mihinkään hyödylliseen ja lähinnä hyöty kierrätyksessä minkä varmaan kiusallisesti vaistoavat.

Siis käytkö sinä ihan täysillä?

Mitä tässä oikein yritetään sanoa? Oletko työelämässä? Läpäisitkö peruskoulun?

Minä jäin pitkien syöpähoitojen jälkeen työttömäksi torstaina, koska kukaan ei ottanut minua töihin ilmaisena työharjoittelijana. 

Haluatko tavata minut? Ehdin vielä syljettäväksi. 

Varmaan lasten harrastukavereiden vanhemmista löytyykin työttömiä, tarkoitin lasten hyvien ystävien vanhempia, heitä joiden kanssa ollaan tuttavatasolla vähintään.

Ap

En sylkisi kenenkään päälle, arvostan kaikkia ihmisiä. Tämä ajatus nyt vaan tuli mieleeni, kun työttömyys on ollut niin näkyvästi esillä viime päivinä.

Hämmästyin itsekin tajutessani, etten tunne kuin yhden työttömän.

Sp

Minä oon työtön, mutta tuskin se päälle näkyy. Minulla on muutama ystävä, joita tapaan aika usein. Käymme esim. lenkillä. Muuten elän hyvin eristäytynyttä elämää, vietän suurimman osan ajastani yksin kotona, joten ei minua moni tunnekaan.   Tuloni ovat niin pienet, että mihinkään ylimääräiseen ei ole varaa.

En myöskään ja asioitani kelle tahansa. Vasta juttelin yhden tutun kanssa, puhuttiin jostakin asiasta, jonka aikana olin vielä töissä ja kuulosti varmaan siltä, että olisin edelleen. Ei tullut tarvetta korjata mahdollista luuloa, koska miksi olisi.

Työttömyys on niin suuri henkinen taakka, että saa ihmisen käpertymään luolaansa. Ei heti, mutta vähitellen. Varsinkin, jos se tuo mukanaan köyhyyden, kuten mulla. Olen yksinäinen, köyhä ja syrjäytynyt. Muitten lomasuunnitelmat ja perhejutut ahdistavat jonkun verran, kun itsellä ei ole oikein ketään eikä mitään.

Aikani yritin selitellä (puoliksi valehdella, siltä tuntui) uteliaille, että vastahan olin töissä ja haen kovasti uutta jne. Ja sitten ne sanoivat, että kyllä töitä tekijälle riittää ja saat varmaan pian töitä, kun vaan haet. Joo ja mä oon kohta jo pitkäaikaistyötön. Olen kyllä koulutettu, kokenut ja hakenut satoja paikkoja! Enää en jaksa selitellä yhtään! Tai puolustautua. Miten sitä puolustelisi, ettei kelpaa minnekään?

Enää en selitä mitään, tuskin puhunkaan kellekään. Tervehdin kyllä ihan iloisesti ja jatkan matkaa.

Kävin eilen kaupassa minkkiturkki päälläni, kun oli niin kylmä.

Hartiallani keikkui Longchampin nahkainen käsilaukku.

Hiukset oli laitettu vaivalla ja meikki oli tehty huolellisesti.

Kynnet oli lakattu, korut paikallaan ja hajuvettä oli korvan takana.

Olen ollut työttömänä 2 kuukautta.

Työttömyys ei ole sellainen asia, jota kovaan ääneen kylillä kailotetaan. Havaintosi on siis varmaankin oikea. Et tiedä kenenkään tuttavasi olevan työtön.

Minulla ei ole ystävä- ja tuttavapiirissäni ap.n kaltaisia idiootteja. Skarppia ja empaattista porukkaa sen sijaan.

Olin kaksi vuotta työtön. En kertonut asiasta yhdellekään kaverille tai tutulle. Ainoastaan oman perheeni sisällä tiedettiin asiasta. Sain juuri kuulla että lankoni oli pari vuotta sitten ollut vuoden työtön.

Älä usko tietäväsi toisten asioista kun et kuitenkaan tiedä.

Kyllä minäkin pidän huolen siitä, etten stereotypiseltä työttömältä näytä.

Haluan, että myyjät pokkuroivat kuten ennenkin.

Kengät on aina siistit ja kiiltäviksi lankatut. Aidot korut päällä ( ei ne häviä mihinkään, kun työsuhde purkautuu)

Kaulaani kiedon Burberryn huivin.