Lue keskustelun säännöt.
Miten selviän nyt tämän ajatuksen kanssa? Tunteista ja sen sellaisesta
04.02.2018 |
Minua kasvatettiin pienenä siten, että äitini kertoi joskus jonkun tai joidenkin ihmisten ajatelleen minusta pahaa tai kertoneen minusta jotain epämiellyttävää ja että minun kuuluisi kuulemma ottaa opiksi siitä. Sitä, mitä minusta oli sanottu, saati kuka tai ketkä, äiti ei ikinä kertonut, koska ei halua kuulemma olla mikään paljastelija. Kun sanoin, että ei mua kiinnosta, mitä mieltä muut olivat minusta, niin sain kuulla syyttelyä, miten hirveä olen.
Kuitenkin vasta tänään nyt aikuisena sain uudelleen kuulla tuon, että minulle ei koskaan tosiaan kerrottu, mistä minusta oli puhuttu pahaa, mikä se asia oli, tai kuka oli sanoja. Oletan, että ne olivat muita aikuisia, äidin aika läheisiä ystäviä tai sukulaisia tai saattaa olla olleet isänikin puolelta. Sanoin äidille nyt aikuisena, että miten mä olen voinut niistä mitään oppia, kun ei voida kertoa, mikä se asia oli? Äiti sanoi minulle silloin lapsena aina, että "niin, mieti sitä". Eikö ole ilkeää? Ja minä mietin sitten tietämättä mitään, että minä siis loukkaan toisia jotenkin vain kai pelkällä olemassaolollani, kun en ollut edes niin arvokas, että olisin saanut sitten kuulla, mikä tämä kauhea asia minussa oli.
Kommentit (28)
Kun en taaskaan pääse terapiaan ihan heti.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Järkyttävää ilkeyttä ja vallankäyttöä aidiltäsi.
Mä en tajunnut silloin lapsuuden jälkeen, ettei minulle tahallaan kerrottu, keitä sanojat olivat, eikä varsinkaan sitä, että mistä oli moitittu.
Se ois ollut tärkeä tieto, että olisin pystynyt arvioimaan, onko siitä syytä olla itsessään huolissaan ja pitääkö muuttaa itsessään jotain, vai ei. Minusta kasvoi kauhean epävarma aikuinen ja ihmettelinkin miksi, kun lapsena en sitä ollut.
Nyt tajuan, että olittain siksi, kun tuollalailla käyttäydytään minua kohtaan, että nujerretaan itsetuntoa kertomalla, että btw, sinusta sanottiin jotain pahaa....mutta, en kerro mitä se oli....
Siis oma äiti.
ap
Minä uskon, että kukaan ei ole sanonut äidillesi sinusta mitään! Äitisi on ollut sinua kohtaan julma. Koska jos joku olisi puhunut sinusta pahaa, niin minkälainen äiti ei puolustaisi lastaan, vaan kertoo puheet lapselle selittämättä miitä kunnolla.
Yritä unohtaa tuollaiset, ne eivät saa vaikuttaa sinuun varsinkaan enää.
Siitä epävarmuudesta olen kärsinyt ihan hirvittävästi ja se on vienyt melkein kaikki voimani. Koska olen kovasti koittanut olla seurallinen ja ohmisten kanssa mutta koskaan ei ole ollut hyvä olla, vaikka pidinkin ihmisistä...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä uskon, että kukaan ei ole sanonut äidillesi sinusta mitään! Äitisi on ollut sinua kohtaan julma. Koska jos joku olisi puhunut sinusta pahaa, niin minkälainen äiti ei puolustaisi lastaan, vaan kertoo puheet lapselle selittämättä miitä kunnolla.
Yritä unohtaa tuollaiset, ne eivät saa vaikuttaa sinuun varsinkaan enää.
Oikeastaan se ongelma ei enää olekaan se, että onko kukaan sanonut mitään. Eniten olen huolissani äitini suhtautumisesta minuun, että mitä se on vaikuttanut minuun. Kun en ole ymmärtänyt, että minua kohtaan toimitaan väärin. Enkä ymmärrä äitiäni tuossa. Haluan ehdottomasti saada selville, millainen sairaus saa tekemään tuollalailla jollekin? Ja lapselle? Mitä äidilleni oikein on aikoinaan itselleen voinut tapahtua, että on saanut hänet tekemään minulle noin? Haluan sen ehdottomasti ymmärtää. Ainakin jollain tasolla. Vaadin saada sen selville. En tietenkään teiltä, tai täältä, mutta silti kaikkien näkemkset ja heitot olisivat tervetulleita ja arvokkaita. Tiedän, että ihmisillä on pimeät puolensa, sieltä tuo kummunnee.
ap
Koska pelottaa joutua uudelleen samanlaisen toimijan armoille, ellen saa käsitystä siitä miksi äiti saattoi tehdä noin. Mikä sen mahdollisti? Ellen tiedä sitä, uusi kokemus siitä on taas mahdollinen. Tai en ainakaan kokisi että voin olla siltä suojassa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on jo itsessään tärkeää, että alat ymmärtää etteivät äitisi puheet määrittele sitä millainen olet. Äitisi puheiden syitä et saa välttämättä koskaan selville, sillä hän ei ehkä itsekään ymmärrä omaa julmuuttaan. Ihmismieli voi olla julma ilman syytä.
Älä jää miettimään liikaa syitä vaan keskity seurauksiin, eli ymmärrä miten väärän käsityksen olet itsestäsi saanut. Paranna itsesi, terapeutin ja oman mielesi avulla.
Se arvostelun tunne, se, miksi äiti on halunnut, että kylven siinä, että en saa sille mitään selvyyttä, en opi siitä mitään, enkä voi sitä myöskään taakseni jättää.... Siis ei sellaista koskaan, että voisin sanoa, ettei jonkun arvostelu koske minua, että se on vika siinä toisessa ihmisessä... Ei koskaan tätä, ei koskaan. Tuollalailla varmistuttiin siitä, että tuntisin kaikesta varmuuden vuoksi jonkinlaista syyllisyyttä, jos jollain on vino katse, tai äänenpaino, tai mikään minua kohtaan, josta voisi lukea sen, että hän ei pidä minusta. Niin kamalaa, sillä on nyt jokin asia minua vastaan. Se vain on jotain, mutta sitä ei kerrota, mitä se jotain mikä minussa niin inhottavaa on, ettei sitä voi edes kertoa, on.
Nyt aikuisena sanoinkin äidille, etten enää jaksa piitata, mikäli joku ei pidä minusta. Mutta se asenne ei tuo minulle ystäviä niin kauan kuin minussa on ne ongelmat, joita tuo käytös toi. Siis epävarmuus ja tietenkin myös se, että vaikea mitenkään miutenkaan tulla arvostelun kanssa toimeen. Joka lienee väistämätöntä kun on ihmisiä koolla. Siis en tarkoita selän takana puhumista, vaan asioista sanomista. Minulle tavallaan mikään ei ole asia, josta saa sanoa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varsinkin jos joku arvostelee aiheetta loukkaannun todella syvästi. Enkä oikeastaan niin välittäisi. Mitä sillä on merkitystä, mutta miksi annan sellaisten sanojille arvoa?
ap
Ja äidin mielestä se, että minä loukkaannun onkin kuulemma merkki siitä, että sanoja on oikeassa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joillakin meistä on vahva oikeudentaju, ja se saa loukkaantumaan vääryydestä, kohdistuupa se sinuun tai muihin. Se on vain yksi piirre muiden joukossa, ja jos se olisi kaikilla, elämä olisi helpompaa.
Äiti sanoi, että "mieti itse" mitä oli sanottu. Miten kukaan joka oikeasti tietäisi, mitä on sanottu haluaisi sanoa toiselle tuollaista? "Mieti itse". Äitikö siis halusi, että mä vietän tuntikausia pohtimassa, mikä mussa oleva kauhea asia muita olikaan sillä kertaa kiusannut?
Hän siis selkeästi EI halunnut, että mä saan ystäviä, eikö niin?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun mietin sitä tilannetta, että joku on siis sanonut minusta jotain negatiivista... mitenköhän äiti on sen oikein ottanut? En osaa nyt kuvitella. Hänet tuntien sekin siis olisi täysin mahdollista, että on puolustanut minua siinä, sanonut mulle noin tai siis voisin uskoa sekin, että on kertonut olevansa arvostelijan kanssa samaa mieltä. Aivan sama sinänsä, vaikka olisi, mutta tunteakseni äitini paremmin... tosin, ehkä mun ei kannattaisi koittaa enää tuntea häntä. En tunne häntä, enkä usko, että tuollaista psykopaattia opin ikinä tuntemaankaan.
ap
Älä keskity miettimään mitä äitisi halusi, vaan keskity siihen mitä itse haluat elämältä. Sinä itse päätät, ei äitisi.
Miksi minä haluan oppia tuntemaan tuon ihmisen ??????
ap
Vierailija kirjoitti:
Älä keskity miettimään mitä äitisi halusi, vaan keskity siihen mitä itse haluat elämältä. Sinä itse päätät, ei äitisi.
Joo, se on vain hirveän vaikeaa. Jäin ihan yksin tuon seurauksena.
ap
Ehkä äiti oli epävarma itsestään, ja ei kestänyt sinussa olevia samoja piirteitä. Hän toivoi sinun muuttuvan, mutta ei uskaltanut edes sanoa ääneen miltä osin. Olisiko terapeutti hyvä tähän saumaan?
Anteeksi kauhean sekava viesti. Kysykää lisää, jos sekavuus estää ymmärtämästä.
ap