Lue keskustelun säännöt.
Miten selviän nyt tämän ajatuksen kanssa? Tunteista ja sen sellaisesta
04.02.2018 |
Minua kasvatettiin pienenä siten, että äitini kertoi joskus jonkun tai joidenkin ihmisten ajatelleen minusta pahaa tai kertoneen minusta jotain epämiellyttävää ja että minun kuuluisi kuulemma ottaa opiksi siitä. Sitä, mitä minusta oli sanottu, saati kuka tai ketkä, äiti ei ikinä kertonut, koska ei halua kuulemma olla mikään paljastelija. Kun sanoin, että ei mua kiinnosta, mitä mieltä muut olivat minusta, niin sain kuulla syyttelyä, miten hirveä olen.
Kuitenkin vasta tänään nyt aikuisena sain uudelleen kuulla tuon, että minulle ei koskaan tosiaan kerrottu, mistä minusta oli puhuttu pahaa, mikä se asia oli, tai kuka oli sanoja. Oletan, että ne olivat muita aikuisia, äidin aika läheisiä ystäviä tai sukulaisia tai saattaa olla olleet isänikin puolelta. Sanoin äidille nyt aikuisena, että miten mä olen voinut niistä mitään oppia, kun ei voida kertoa, mikä se asia oli? Äiti sanoi minulle silloin lapsena aina, että "niin, mieti sitä". Eikö ole ilkeää? Ja minä mietin sitten tietämättä mitään, että minä siis loukkaan toisia jotenkin vain kai pelkällä olemassaolollani, kun en ollut edes niin arvokas, että olisin saanut sitten kuulla, mikä tämä kauhea asia minussa oli.
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
Ehkä äiti oli epävarma itsestään, ja ei kestänyt sinussa olevia samoja piirteitä. Hän toivoi sinun muuttuvan, mutta ei uskaltanut edes sanoa ääneen miltä osin. Olisiko terapeutti hyvä tähän saumaan?
Niin, aika kauheaa sitten sanoa, että "sua on nyt hei kuitenkin arvosteltu".
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä äiti oli epävarma itsestään, ja ei kestänyt sinussa olevia samoja piirteitä. Hän toivoi sinun muuttuvan, mutta ei uskaltanut edes sanoa ääneen miltä osin. Olisiko terapeutti hyvä tähän saumaan?
Niin, aika kauheaa sitten sanoa, että "sua on nyt hei kuitenkin arvosteltu".
ap
Varsinkin kun mulla oli se asenne, että entä sitten, jos on arvosteltu? En voinut ottaa siitä opiksi, kun en edes tiennyt, oliko sanoja joku, jolla ei ole mulle väliä.
ap
Äitiä varmaan kiisasi se, että kehtasinkin ajatella, ettei kaikkien sanomisilla ole mulle väliä.
ap
Oletko, ap, käynyt koskaan psykoterapiassa? Onko sinulla masennus- tai ahdistuneisuusdiagnoosia? Kuulostaa siltä, että nyt on tullut aika, että olet valmis käsittelemään tämän karmean asian päiväjärjestykseen.
Jostain syystä äitisi toimi noin törkeästi. Hän ei varmastikaan omista syistään voinut katsoa sitä, että hänen lapsensa olisi onnellinen. Todella kipeä on sellainen ihminen, ei voi muuta sanoa. Ja lapsi, eli sinä, kärsit. Mutta nyt asia kaivelee sinua, olet tottunut uskomaan tuota ilmiselvää valhetta.
Suosittelen terapiaa. Siksi kysyin noista diagnooseista, että niillä pääsee KELAn tukemaan terapiaan. Se kannattaa kyllä. Opettelet kuulemaan oman sisäisen äänesi äidin haukkumisen sijaan. Muutos sisäiseen oloon tulee olemaan huima.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, sehän se tässä surullisinta onkin, että olen käynyt terapiassa, ja se on taas hyvä, että nyt olen terapiassa, joka auttaa. Hakeuduin ensimmäisen kerran terapiaan 1997.
ap
Ensimmäinen terapiani kesti 6 vuotta. Sitten olen ollut sen jälkeen lyhyempiä aikoja erilaisissa terapioissa, tai no toinen yritys aika samantapaisella terapeutilla oli kuin se ensimmäinenkin oli. Näin tämän lyhytaikaisemmaksi jääneen terapeutin sattumalta äskettäin, ja hän kysyi minulta, mitä minulle kuuluu. Minä vastasin, että no, olen taas terapiassa, ja että olen tajunnut, että äitini on narsistinen, niin voi että kun se terapeutti ei ilmeisesti osannut valita mitä sanoo, vaan hän sanoi siihen heti: "vai narsistinen", ainakin minun korvissani kuulostaen siltä, kuin väittäisin äitini olevan joulupukki.
ap
Mutta kyllä mä selviän. Kiitos teidän tuestanne.
ap