Vaaditko mitään?

Haluaisin kommentteja siitä mitä odotatte parisuhteessa toiselta osapuolelta, mitä on kohtuullista odottaa ja mikä on kohtuutonta? Haluaisin vastauksista vähän perspektiiviä omille ajatuksilleni, koska olen miettinyt odotanko ja vaadinko liikaa vai olenko kenties jo tyytynyt liian vähään. Mikä siis on mielestänne itsestäänselvyys, jonka voi vaatia toiselta ja mikä on vielä kohtuullista odottaa?

Olen itse aina ajatellut, että on itsestäänselvyys, että asiat hoidetaan asiallisesti ajallaan (esim. laskut tai muut päivämäärälliset jutut, kuten veroilmoitus, lasten koulun viesteihin vastaamiset yms) ja että toimitaan lain ja säädösten mukaan.
Tämän lisäksi mielestäni on kohtuullista odottaa, että parisuhteessa huomioidaan toinen osapuoli, kannetaan yhteisesti vastuu asioista jne.

Kirjoitin aiemmin avauksen "Mies ei ota vastuuta..." ja sain paljon kommentteja siitä, ettei toiselta saisi vaatia mitään, pitää hyväksyä toinen sellaisena kuin on ja että olen itsekäs mm. vaatiessani, että laskut tulisi maksettua, talo tehtyä valmiiksi jne.

Voiko siis mitään vaatia? Olen itse uupumukseni ja ahdistukseni keskellä hukassa tämän asian kanssa ja siksi mietin osaanko edes järkevästi enää ajatella.

  • ylös 65
  • alas 0

Sivut

Kommentit (59)

Vierailija

No mielestäni laskujenhoitoa ja veroilmoituksen täyttämistä palautuspåivään mennessäei voi odottaa osana parisuhdetta. Nämä on itsestäänselvyyksiä, jotka jokaisen pitää hoitaa, oli sinkku tai perheellinen. Perheelliselle se on helpompaa, koska voi pyytää toisen apua. Meillä minä maksan laskut, hoidan sijoitukset ja teen veroilmoitukset molempien puolesta, mutta tämä on sovittu juttu, näin on aina, tiedän odottaa sitä, eikä se siksi stressaa jatkuvasti.

Parisuhteessa sen sijaan on itsestäänselvyys että a)molemmat ottaa toistensa tarpeet ja toiveet huomioon ja b)molemmat pitäähuolta siitä, että toinenkin tietää, mitä ne omat tarpeet ja toiveet on. Yhteinen vastuunkanto syntyy näistä kompromisseista ja sitä pitää molempien haluta, koska molemmat saavat siitä enemmän kuin se ottaa.

Tämän täytyy siis olla vapaaehtista ja molempien pitää haluta sitä. Vaatia ei voi. Jos alkaa tuntua siltä, että toiveet ja tarpeet ei kohtaa, vaan täytyy vaatia, on syytä miettiä onko tämä parisuhde sellainen, jota kannattaa jatkaa.

  • ylös 51
  • alas 0
Vierailija

Vastaus on kyllä ja ei. Et voi muuttaa toista ihmistä, mutta voit ilmoittaa, että ko.asia on sinulle dealbreaker. Älä siis ota hunsvonttia tai eroa sellaisesta. Keskustelua ja pariterapiaa voi myös kokeilla. Normaali aikuinen huomioi kumppaninsa ja epänormaalin kanssa ei ole pakko olla.

  • ylös 40
  • alas 0
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Minun mielestäni:
- Laskujen maksu on yhteinen juttu, jollei toisin sovita.
- Talon rakentaminen on yhteinen juttu, mutta kummaltakaan ei voi edellyttää sitä.
- On parempi, että vain jompikumpi vanhemmista vastaa koulun viesteihin, ettei kumpikin vastaa. Minä olen naisena huolehtinut viesteistä, koska se on minule luontevampaa. Jossakin muussa perheessä tehdään toisin.

Sinuna miettisin ennemmin kuinka voit itse olla sellainen puoliso, että toisella on hyvä olla ja toinenkin haluaa tehdä asioita sinun puolestasi. Vaativa asenne synnyttää riidan, auttava asenne rakkautta ja huolenpitoa.

  • ylös 6
  • alas 12
Vierailija

Ap, noista asioista keskustellaan jos tapailuvaiheessa. Muuten ollaan pahasti myöhässä.

  • ylös 9
  • alas 16
Vierailija

Vaatiminen on väärä sana. On odotuksia, joihin toinen joko vastaa tai ei. Jos sinulla on odotuksia, joihin puoliso ei vastaa, voit joko hyväksyä sen tai sitten et. Jos et hyväksy, eikä puoliso halua muuttaa toimintaansa, voit lopettaa parisuhteen. Ei parisuhteeseen ole mitään yleispätevää säännöstöä.

Esimerkiksi minä odotan parisuhteelta sitä, että ollaan toinen toisemme tukena, ollaan kiinnostuneita toistemme hyvinvoinnista ja tehdään töitä sen eteen, huomioidaan, halutaan toistemme parasta. Jos puolisoni ei vastaisi näihin odotuksiin, eroaisin. Ja erosinkin ensimmäisestä avioliitosta.

  • ylös 31
  • alas 1
Vierailija

Talon rakentaminen on niin rankka juttu että parisuhde ei aina kestä sitä. 

Haluan että mies on kiltti ja hoitaa asiansa. Talonrakennusprokkikseen en ikinä lähtisi. Ja mies ei ole siitä yksin vastuussa, rakentaisin puolet.

Talonrakennus ei ikinä mene aikataulussa

  • ylös 13
  • alas 1
Vierailija

Vaadin varsin vähän, seksiä. Onhan se plussaa jos ja kun naisen kanssa pystyy juttelemaan muustakin kuin säästä. Kokata, siivota, pyykätä ja kaupassa osaan käydä itse että siksi naiselta en vaadi mitään ihmeellistä.

  • ylös 10
  • alas 10
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ap, noista asioista keskustellaan jos tapailuvaiheessa. Muuten ollaan pahasti myöhässä.

Hmm.. Ollaan nuorena alettu olla yhdessä. Kun muutettiin yhteen, näistä keskusteltiin ja sovittiin ja vuosia se toimikin, kunnes ei enää toiminut. Pikkuhiljaa tuo toinen on lakannut hoitamasta sitä ja tätä ja tullut välinpitämättömämmäksi asioita kohtaan. Heittää usein kaiken myös ns. leikiksi mikä on mielestään ilmeisesti hauskaa ja olevinaan ehkä jotain oman egon pönkittämistä, mene ja tiedä, mutta minusta lähinnä lapsellista.

  • ylös 18
  • alas 1
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
No mielestäni laskujenhoitoa ja veroilmoituksen täyttämistä palautuspåivään mennessäei voi odottaa osana parisuhdetta. Nämä on itsestäänselvyyksiä, jotka jokaisen pitää hoitaa, oli sinkku tai perheellinen. Perheelliselle se on helpompaa, koska voi pyytää toisen apua. Meillä minä maksan laskut, hoidan sijoitukset ja teen veroilmoitukset molempien puolesta, mutta tämä on sovittu juttu, näin on aina, tiedän odottaa sitä, eikä se siksi stressaa jatkuvasti.

Parisuhteessa sen sijaan on itsestäänselvyys että a)molemmat ottaa toistensa tarpeet ja toiveet huomioon ja b)molemmat pitäähuolta siitä, että toinenkin tietää, mitä ne omat tarpeet ja toiveet on. Yhteinen vastuunkanto syntyy näistä kompromisseista ja sitä pitää molempien haluta, koska molemmat saavat siitä enemmän kuin se ottaa.

Tämän täytyy siis olla vapaaehtista ja molempien pitää haluta sitä. Vaatia ei voi. Jos alkaa tuntua siltä, että toiveet ja tarpeet ei kohtaa, vaan täytyy vaatia, on syytä miettiä onko tämä parisuhde sellainen, jota kannattaa jatkaa.

Ajattelen itse asiasta täysin samoin. Mutta näin ei toteudu. Nyt mietinkin siis eroa. Tiedän, että tällaista elämää ja parisuhdetta en halua elää. Toisaalta en kuitenkaan haluaisi olla luuseri, ja ottaa eroa. En ole tottunut antamaan periksi. Olen aina ajatellut, ettei elämän kuulukaan olla vain helppoa ja ole tottunut puurtamaan. Mutta niinkö vain on annettava periksi, jotta terveys ja työkyky ei loppuiäksi mene?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vastaus on kyllä ja ei. Et voi muuttaa toista ihmistä, mutta voit ilmoittaa, että ko.asia on sinulle dealbreaker. Älä siis ota hunsvonttia tai eroa sellaisesta. Keskustelua ja pariterapiaa voi myös kokeilla. Normaali aikuinen huomioi kumppaninsa ja epänormaalin kanssa ei ole pakko olla.

Entä kun ei haluaisi antaa periksi siinä, että elän hunsvotin kanssa, joka ei enää muutu (ainakaan parempaan päin)? Keskustelua on vuosien varrella käyty paljonkin, mutta mikään ei lupauksista huolimatta ole muuttunut. Pariterapiassakin on oltu.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni:
- Laskujen maksu on yhteinen juttu, jollei toisin sovita.
- Talon rakentaminen on yhteinen juttu, mutta kummaltakaan ei voi edellyttää sitä.
- On parempi, että vain jompikumpi vanhemmista vastaa koulun viesteihin, ettei kumpikin vastaa. Minä olen naisena huolehtinut viesteistä, koska se on minule luontevampaa. Jossakin muussa perheessä tehdään toisin.

Sinuna miettisin ennemmin kuinka voit itse olla sellainen puoliso, että toisella on hyvä olla ja toinenkin haluaa tehdä asioita sinun puolestasi. Vaativa asenne synnyttää riidan, auttava asenne rakkautta ja huolenpitoa.

Näinhän se on. Paitsi että meillä talon rakentaminen oli miehen projekti täysin hänen omasta halustaan. Nyt hän vaan ei saa sitä saatettua loppuun. Itse en osaa rakentaa, mutta olen luvannut auttaa niin paljon kuin pystyn ja osaan, vaikka se ei alkuperäiseen diiliin kuulunutkaan. Silti ei etene ei. En saa asiasta edes kysyä, koska se on nalkuttamista. Itse olen vain paniikissa milloin tulee kunnan taholta jotakin ukaaseja, sakkoja tms, sillä vastaanhan myös itse yhteisestä talostamme.

Lienee turha edes sanoa, että ahdistaa tämän muun lisäksi se, että häpeän tätä tilannetta ja sitä mitä muut ajattelevat. Toki tiedostan, että tämä on vain oma ongelmani, mutta joka tapauksessa koen tilanteen jo sietämättömäksi.

  • ylös 20
  • alas 0
Vierailija

Ei kannata odottaa yhtään mitään niin et pety. Kaikki miehet on SIKOJA!!!

T. 22v jo uskonsa miehiin menettänyt

  • ylös 4
  • alas 15
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vaatiminen on väärä sana. On odotuksia, joihin toinen joko vastaa tai ei. Jos sinulla on odotuksia, joihin puoliso ei vastaa, voit joko hyväksyä sen tai sitten et. Jos et hyväksy, eikä puoliso halua muuttaa toimintaansa, voit lopettaa parisuhteen. Ei parisuhteeseen ole mitään yleispätevää säännöstöä.

Esimerkiksi minä odotan parisuhteelta sitä, että ollaan toinen toisemme tukena, ollaan kiinnostuneita toistemme hyvinvoinnista ja tehdään töitä sen eteen, huomioidaan, halutaan toistemme parasta. Jos puolisoni ei vastaisi näihin odotuksiin, eroaisin. Ja erosinkin ensimmäisestä avioliitosta.

Ei yleispäteviä sääntöjä toki, mutta kerroinkin avauksessa, että halusin omien ajatusteni peiliksi kuulla muiden mielipiteitä ja kokemuksia. Vaatiminen on ehkä väärä sana, mutta tällä lähinnä ajoin takaa sitä, että mitä pidätte itsestäänselvyyksinä. Ja kaipa sitä nyt jokaisella jonkilainen vaatimustaso kumppanilleen on. Joku vaatii savuttomuutta, joku taas jotain muuta.
Lähinnä siis missä menee se raja minkälaisen ihmisen kanssa suostuu parisuhteeseen. Tai sitä jatkamaan.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Talon rakentaminen on niin rankka juttu että parisuhde ei aina kestä sitä. 

Haluan että mies on kiltti ja hoitaa asiansa. Talonrakennusprokkikseen en ikinä lähtisi. Ja mies ei ole siitä yksin vastuussa, rakentaisin puolet.

Talonrakennus ei ikinä mene aikataulussa

Meillä mies halusi ehdottomasti taloprojektiin, vaikka yritin toppuutella. Lopulta ajattelin, että koska se on hänen suuri haaveensa ja hän sen haluaa toteuttaa, tuen häntä siinä osoittamalla, että uskon häneen ja venymällä projektin aikana niin pitkälle kuin on tarpeen. Ilman hänen pyyntöään lupasin vielä, että hoidan _kaiken_ muun hoidettavan, jos hän vain jaksaa rakentaa, koska tiedossa oli, ettei minusta suurta apua raksalla ole. Aikataulunkaan suhteen en ole mielestäni ollut vaativa. Rakentaminen aloitettiin noin 13v sitten ja yhä on kesken... Jossain vaiheessa toivoin yhtä "osa-aluetta" valmiiksi per vuosi, mutta koska sekin oli liikaa eli nalkuttamista/vaatimista aikatauluihin, niin v. 2013 jälkeen en ole mitään sanonut, vaan antanut hänen edetä omaan tahtiinsa, joka on siis se, että mitään ei ole tapahtunut. Ja nyt alkaa mun kärsivällisyys loppua ahdistuksen vuoksi.

  • ylös 21
  • alas 0
Vierailija

En vaadi puolisoltani mitään mutta parisuhteessa kun ollaan tehdään asioita omaksi ja toisen hyväksi pyytämättä. Kumpikin kantaa vastuunsa ja tekee osuutensa koska haluaa tehdä niin - kotitöistä, lastenhoidosta, laskujen maksusta jne jne läheisyyteen, hellyyteen ja seksiin liittyviä asioita myöten.

Saamme tyydytystä ja iloa siitä että voimme tehdä toisillemme asioita jotka hyödyttää tai ilahduttaa. Pieniä tai isoja.

  • ylös 15
  • alas 0
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaatiminen on väärä sana. On odotuksia, joihin toinen joko vastaa tai ei. Jos sinulla on odotuksia, joihin puoliso ei vastaa, voit joko hyväksyä sen tai sitten et. Jos et hyväksy, eikä puoliso halua muuttaa toimintaansa, voit lopettaa parisuhteen. Ei parisuhteeseen ole mitään yleispätevää säännöstöä.

Esimerkiksi minä odotan parisuhteelta sitä, että ollaan toinen toisemme tukena, ollaan kiinnostuneita toistemme hyvinvoinnista ja tehdään töitä sen eteen, huomioidaan, halutaan toistemme parasta. Jos puolisoni ei vastaisi näihin odotuksiin, eroaisin. Ja erosinkin ensimmäisestä avioliitosta.

Ei yleispäteviä sääntöjä toki, mutta kerroinkin avauksessa, että halusin omien ajatusteni peiliksi kuulla muiden mielipiteitä ja kokemuksia. Vaatiminen on ehkä väärä sana, mutta tällä lähinnä ajoin takaa sitä, että mitä pidätte itsestäänselvyyksinä. Ja kaipa sitä nyt jokaisella jonkilainen vaatimustaso kumppanilleen on. Joku vaatii savuttomuutta, joku taas jotain muuta.
Lähinnä siis missä menee se raja minkälaisen ihmisen kanssa suostuu parisuhteeseen. Tai sitä jatkamaan.

Selkeästi sun puoliso ei siis vastaa sun odotuksiin. Mun mielestä on suoraan sanottuna outoa, että haluat toisilta ihmisiltä kuulla, mitä he sietää tai jaksaa, kun kyse on SUN elämästä ja SUN parisuhteesta. SINÄ et ole onnellinen SINUN miehesi kanssa. Sinun täytyy tehdä päätökset.

  • ylös 17
  • alas 4
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Olet siis niin riihenseinästä reväisty variksenpelätin (kuin myös miehesi) että pelkäät, ettet löydä ketään muuta?
Tee niin kun miehet: Osta postimynnistä!
Joskaan kovin läheltä et saa, toisin kun miehet..

Annoinko jossain kohtaa ymmärtää, että pelkään, etten löytäisi uutta? Annoinko ymmärtää, että haluaisin edes uutta?
Mielestäni elämän tärkein tavoite ei ole olla parisuhteessa, vaan mahdollisimman onnellinen. Ja itse asiassa tällä hetkellä tuntuu siltä, että jos tässä ero tulee, niin ihan heti en kyllä ketään uuttakaan haluaisi. Tässä on jo ollut paljon enemmän kuin olisin ikinä jaksanut.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
En vaadi puolisoltani mitään mutta parisuhteessa kun ollaan tehdään asioita omaksi ja toisen hyväksi pyytämättä. Kumpikin kantaa vastuunsa ja tekee osuutensa koska haluaa tehdä niin - kotitöistä, lastenhoidosta, laskujen maksusta jne jne läheisyyteen, hellyyteen ja seksiin liittyviä asioita myöten.

Saamme tyydytystä ja iloa siitä että voimme tehdä toisillemme asioita jotka hyödyttää tai ilahduttaa. Pieniä tai isoja.

Näinpä. Itselleni se tyydytys mitä tästä suhteesta saan, alkaa jäädä pahasti pahan olon jalkoihin...

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla