Eskarin muutos kahdessa vuodessa ääripäästä toiseen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä kun olen ymmärtänyt, että eskarin tehtävä on saattaa lapset samalle viivalle niissä muissa taidoissa kuin siinä lukemisessa, että opettajien olisi sitten helpompi ekalla keskittyä siihen kirjainten ja lukemisen opettamiseen, kun eskarissa on opittu pysymään paikallaan, kuuntelemaan ohjeita, odottamaan omaa vuoroa, toimimaan ryhmässä, sitomaan kengännauhat ja pyyhkimään pylly.

Monellahan nuo taidot jo on, mutta ei kaikilla. Jos joku siinä samalla oppii aakkoset ja lukemisen, niin se on vain bonusta ei eskarin tarkoitus. Ekalla (ainakin omien lasteni luokassa) lapset jaetaan lukemisessa tasoryhmiin, joten niiden lukemisen jo hallitsevien ei tarvitse enää jankata aakkosia. Välttämättä. Omien lasteni ryhmissä kun oli niitä, jotka olivat lukeneet viiden vanhasta asti, mutta kas, eipäs kirjoittaminen sujunutkaan virheittä! Joutuivat vielä opettelemaan lukemaan tavuttaen, että oppivat kaksoiskonsonantit ja pitkät vokaalit.

Miksi eskarissa ei luoteta siihen, että nuo taidot jo osataan, niitä on harjoiteltu vuosia! Tuntuu siltä, että eskarin ainoa tarkoitus on tuhota lapsista pieninkin oppimismotivaatio ja pakottaa ipanat leikkimään sen sijaan, että he saisivat pesusienen tavoin imeä tietoa. Meidän lapsen eskarissa Koiramäki-sarja kirjat ovat pannassa, koska niissä on liikaa tietoa! Sen sijaan siellä katsellaan kuvakirjoja, joissa on jokasella sivulla yksi asia ja sitten eskariope innoissaan kyselee, että mikä se siinä ja lapset vastaavat, että pallo. Ja eskariope vielä innokkaampana kysyy, että onko se punainen pallo ja lapset vastaavat, että jep.

Ei ihme, että PISA-tulokset putoavat. Ranskassa jo 5v iässä opetellaan oikeasti kirjoittamaan, ei vain odottamaan, että koska se motoristen taitojen opettelu alkaa.

Alkaa mennä aika paksuksi nämä juttusi. Jos tämä on totta, niin kyseenalaistaisin, onko esiopettaja pätevä toimimaan tehtävässään, enkä esiopetussuunnitelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosiasia on, että ekaluokalla lähdetään A-kirjaimesta, osasit sen tai et. Paljon tärkeämpää eskarissa on opetella ryhmätaitoja, huolehtimaan itsestään arjessa ja oppimaan oppimisen taitoja, herätellään uteliaisuutta ja motivaatiota oppimiselle.

Leikki on tärkeä työväline eskarissa, jonka avulla opitaan monia taitoja.

Missään opetussuunnitelmassa ei sanota, että eskarissa pitäisi istua pöydän ääressä tekemässä kynätehtäviä. Mieluummin käytän sen ajan lasten itsetunnon tukemiselle, tunnetaitojen kehittämiselle ja arjen taitojen opettelulle. Tutkitaan yhdessä, leikitään ja toteutetaan yhdessä projekteja, jossa yhdistyy äikkä, matikka, liikunta, kädentaidot yms..ja luetaan joka päivä, tällä on suuri merkitys lapsen kielen kehitykselle!

T. Eskariope

Nykyeskarissa 90% lapsilla on takanaan päiväkotivuosi(a), joiden aikana on opittu niitä ryhmätaitoja. Jostain syystä suomalainen varhaiskasvatus on aika surkeaa, kun sama asia pitää uudestaan ja uudestaan opetella. Voisiko LTO katsoa peiliin, kun edelleen koulussa opetellaan 4 kk ajan ryhmätaitoja ennen kuin uskalletaan sanoa lapsille, että nyt opetellaan kirjain A.

Ainakaan omat lapset eivät ole ymmärtäneet, miksi pitää herätellä uteliaisuutta ja motivaatiota oppimiselle, kun he puhkuvat intoa oppia uusia asioita. Mutta ei, istutaan piirissä ja mietitään, että kun eilen oli tiistai, niin mikä kumma viikonpäivä mahtaa olla tänään. Ja sitä pähkitään 10 minuuttia ihan kuin lapset olisi idiootteja.

Väitän (kasvatusalan ammatilaisena itsekin), että suurin syy nykylasten kouluvastaisuuteen on eskari, jossa ohjatusti ja LTO:n määrämissä ryhmissä leikitään, leikitään ja leikitään, vaikka lapsilla olisi millainen oppimismotivaatio. Onneksi osassa koteja vanhemmilla on aikaa lapsilleen, ja voidaan ihan ilman projekteja tutkia asioita, vaikka lintulaudalle pyrähtäviä lintuja ja lumen olomuotoja. Eskarissa on tärkeämpää väännellä naamaa sen mukaan, mitä tunnetta LTO haluaa lapsen ilmentävän.

Kasvatusalan ammattilaisena et kuitenkaan näytä tietävän, että lapsi oppii leikkiessään... A-kirjainta ei ole pakko opetella niin, että opettaja kirjoittaa taululle mallikirjaimen ja näyttää kuvan "A niin kuin apina", ja lapset istuvat pöydän ääressä täyttäen eskarikirjan sivua A-kirjaimella. Kirjaimia voi opetella myös toiminnallisesti leikin lomassa.

Kasvatusalan ammattilaisena tiedän, että sen leikin tulisi olla yhteydessä lapsen herkkyyskauteen. Kun päiväkodista asti on jo 3 vuoden ajan hoettu samoja "A niin kuin apina, K niin kuin koira", niin eskarissa lapsi haluaisi oppia jo enemmän, vaikka todella kirjoittamaan vihkoon monta sivua kirjaimia. Eskariopettajat tuntuvat unohtavan, että lapsilla on takana monta vuotta varhaiskasvatusta, moni osaa jo lukea. Jostain kumman syystä lukemiseen ei kannusteta, koska leikki on tärkeämpää.

Voi hyvää päivää, leikkikö ei ole 6-vuotiaalle ominainen ja luontainen tapa toimia ja oppia? :-D mikäs kasvatusalan ammattilainen siellä oikein kirjoittelee?

Vierailija kirjoitti:

Tosiasia on, että ekaluokalla lähdetään A-kirjaimesta, osasit sen tai et. Paljon tärkeämpää eskarissa on opetella ryhmätaitoja, huolehtimaan itsestään arjessa ja oppimaan oppimisen taitoja, herätellään uteliaisuutta ja motivaatiota oppimiselle.

Leikki on tärkeä työväline eskarissa, jonka avulla opitaan monia taitoja.

Missään opetussuunnitelmassa ei sanota, että eskarissa pitäisi istua pöydän ääressä tekemässä kynätehtäviä. Mieluummin käytän sen ajan lasten itsetunnon tukemiselle, tunnetaitojen kehittämiselle ja arjen taitojen opettelulle. Tutkitaan yhdessä, leikitään ja toteutetaan yhdessä projekteja, jossa yhdistyy äikkä, matikka, liikunta, kädentaidot yms..ja luetaan joka päivä, tällä on suuri merkitys lapsen kielen kehitykselle!

T. Eskariope

Odotan ap:n kommentteja tähän. Sättii vain opettajia miten tappavat lapsen oppimisinnon ja pakottavat leikkimään, eikä noteeraa ketjun asiallisinta ja asiantuntevinta vastausta.

Asiaan voi vaikuttaa uusi varhaiskasvatussuunnitelma/opetussuunnitelma sekä resurssien vähäisyys,. Varhaiskasvatuksesta on vähennetty resursseja nykyisen hallituksen aikana ja ryhmäkokojen kasvatuskin vaikeuttaa uuden OPS:n ja yleensäkin pedagogiikan toteuttamista kun aikaa menee enemmän kaikkeen muuhun perustoimintaan ja -hoitoon jolloin silloin pedagogiikalle ei jää niin paljoa aikaa. Syyttävä sormi sietäisi osoittaa Kokoomuksen Sanni Grahn-Laasoseen ja opetusministeriöön sekä nykyiseen hallitukseen ja heidän harjoittamaansa leikkauspolitiikkaan.

Toki aina voit ottaa puheeksi tämän päiväkodissa, ehkä sieltä voisi löytyä myös jokin vastaus kysymykseen. Asiahan ei keskustelupalstalla valittamalla muutu mihinkään suuntaan lapsesi kohdalla.

Lisäksi kuten aiemmin keskustelussa mainittu leikin on todettu tutkimustenkin mukaan olevan tehokkain keino oppia ja opetella uusia asioita ja monipuolistaa oppimisen kokemusta. Kauaksi ollaan menty opettajajohtoisesta opiskelusta ja hyvä niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä kun olen ymmärtänyt, että eskarin tehtävä on saattaa lapset samalle viivalle niissä muissa taidoissa kuin siinä lukemisessa, että opettajien olisi sitten helpompi ekalla keskittyä siihen kirjainten ja lukemisen opettamiseen, kun eskarissa on opittu pysymään paikallaan, kuuntelemaan ohjeita, odottamaan omaa vuoroa, toimimaan ryhmässä, sitomaan kengännauhat ja pyyhkimään pylly.

Monellahan nuo taidot jo on, mutta ei kaikilla. Jos joku siinä samalla oppii aakkoset ja lukemisen, niin se on vain bonusta ei eskarin tarkoitus. Ekalla (ainakin omien lasteni luokassa) lapset jaetaan lukemisessa tasoryhmiin, joten niiden lukemisen jo hallitsevien ei tarvitse enää jankata aakkosia. Välttämättä. Omien lasteni ryhmissä kun oli niitä, jotka olivat lukeneet viiden vanhasta asti, mutta kas, eipäs kirjoittaminen sujunutkaan virheittä! Joutuivat vielä opettelemaan lukemaan tavuttaen, että oppivat kaksoiskonsonantit ja pitkät vokaalit.

Miksi eskarissa ei luoteta siihen, että nuo taidot jo osataan, niitä on harjoiteltu vuosia! Tuntuu siltä, että eskarin ainoa tarkoitus on tuhota lapsista pieninkin oppimismotivaatio ja pakottaa ipanat leikkimään sen sijaan, että he saisivat pesusienen tavoin imeä tietoa. Meidän lapsen eskarissa Koiramäki-sarja kirjat ovat pannassa, koska niissä on liikaa tietoa! Sen sijaan siellä katsellaan kuvakirjoja, joissa on jokasella sivulla yksi asia ja sitten eskariope innoissaan kyselee, että mikä se siinä ja lapset vastaavat, että pallo. Ja eskariope vielä innokkaampana kysyy, että onko se punainen pallo ja lapset vastaavat, että jep.

Ei ihme, että PISA-tulokset putoavat. Ranskassa jo 5v iässä opetellaan oikeasti kirjoittamaan, ei vain odottamaan, että koska se motoristen taitojen opettelu alkaa.

Mutta kun niin ei ole, että kaikki osaisi noita perusjuttuja, siksi on ESIkoulu! Ja kai sinä tajuat, että ei joka paikassa todellakaan ole noin kuten lapsesi eskarissa?

Meillä on ainakin ollut pätevät opet eskarissa ja ovat edenneet ihan ryhmän taitojen mukaan. Jos paikallaan pysyminen on vaatinut treenausta niin sitten sitä. Jos takapuolet pysyy penkissä, niin sitten harjoitellaan enemmän niitä aakkosia. Ja eskaripäivään mahtuu myös leikkiä. Hyvä niin. Käden motoriikka harjoittaa piirtäminen ja värittäminen siinä missä kirjoittaminenkin.

Meillä kotona luetaan, keskustellaan ja puuhastellaan lasten kanssa paljon meidän omien mielenkiintojen mukaan. Tuskin opeilla riittäisi edes taidot niihin asioihin kuin vähän pintaa raapaista. Mun mielestä on vain hienoa, että voin itse näihin asioihin lasten kanssa paneutua, saan itse siirtää tietoni ja taitoni ja innostaa lapsen oppimaan uutta. Koulussa sitten tankataan aakkosia ja kertotauluja ja sitä mitä opsiin kuuluu. Sopii mulle.

Olen luokanopettaja ja oma lapseni on eskarissa. Olen erittäin tyytyväinen, että lapseni ryhmässä lasten annetaan leikkiä paljon ja vuorovaikutus- ja tunnetaitoihin panostetaan. Lapseni oppi lukemaan itsekseen 5-vuotiaana ja hän on älykäs ja utelias lapsi. Hänestä eskarissa parasta on kaverit ja leikkiminen. Ja minusta se on mahtavaa.

Tässäkin ketjussa monet tuntuvat ajattelevan, että todellista oppimista tapahtuu vain, kun on kynä (tai vähintään kurja) kädessä ja harjoitellaan "tosissaan" matikkaa tai äikkää tai ymppää. Vaikka nimenomaan oppimisen kannalta olisi erittäin tärkeää antaa tilaa lapsen pitkäkestoisille leikeille, opettaa lapsi rauhoittumaan, pysähtymään asian äärelle, pinnistelemään ja huomioimaan muut. Aakkoset, numerot ja maailman ihmeet ovat noiden asioiden rinnalla helposti opittavia juttuja, joihin ehditään kyllä peruskoulun aikana syventyä.

Antakaa hyvät ihmiset lastenne leikkiä! Lukemaan oppii kaikki, mutta leikkimisen taito ei ole enää itsestäänselvyys.