Lue keskustelun säännöt.
Mitä ajattelet aikuisista ihmisistä, jotka kehuvat itseään?
03.02.2018 |
Ja toivovat muiden hämmästelevän kuinka ihmeellisiä he ovat, kun kertovat suureen ääneen itsestään.
Kommentit (43)
Että saavutuksistaan ja mahtavuudestaan huolimatta hänellä on pinnan alla heikko itsetunto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos jonkun pitkään ponnistellun lopulta saavuttaa, tai onnistuu vaikeassa asiassa, totta kai ilon haluaa jakaa muiden kanssa. Ajattelen, että onpa fiksu ja tunnetaitoinen ihminen joka ei anna suomalaisen patologisen kateuden, pessimismin ja vaatimattomuuden haitata oman elämänsä elämistä onnellisena.
Ei mitenkään tottakai. Lukeeko tämä jossakin ihmisyyden oppikirjassa? Ja muut eivät todellakaan ole ”kateellisia” tai ”pessimistisiä” jos eivät riemuitse jostakin aivan randomista onnistumisesta. Heitä ei _kiinnosta_, se on _totta_ ja he ovat _rehellisisiä_ eivätkä teeskenteleviä myötäesiintyjiä.
Joo, suunnilleen. Pieni lapsi haluaa ihan vaistomaisesti aina näyttää vanhemmilleen kaikki onnistumisensa. Vanhemman reaktioista ja myöhemmästä elämästä riippuu, onko kyky ja taipumus jakaa onnistumisen iloa tallella vielä aikuisena.
En sanonut, että muut olisivat kateellisia tai pessimistisiä jos eivät koe myötäiloa. Voi johtua noista, mutta voi johtua myös väsymyksestä, sosiaalisesta ahdistuksesta, siitä, ettei pidä toisesta, tai heikosta kyvystä kokea yhteyttä toiseen ihmiseen. Syitä on lukemattomia enkä missään ryhtynyt arvuuttelemaan tai leimaamaan ketään.
Suomessa on kateellinen ja pessimistinen kulttuuri joka tukahduttaa avoimen iloitsemisen. Ei personoidu kehenkään.
Ei. Suomesta puuttuu teeskentelemisen ja turhannauramisen kulttuuri. Mikään ei ole turhauttavampaa, kuin jokaisesta pikkujutusta pakkokehuminen, säälittävistä räpiköinneistä ylimaallisesti iloitseminen ja lammasmainen yhteisöllusyys, jossa joka jumalan likustetystä kakkakikkareesta on saatava aplodit - muuten ei tunnu miltään.
Hyi tämä on vastenmielinen asenne. Iloitaan jokaisesta ilonaiheesta mitä meillä on, ei kenenkään elämässä ole iloa liikaa. Ja kehutaan toisiamme. Kukaan ei ole saanut liikaa kehuja.
Oletko viisivuotias vaiko ulkomaalainen?
Aikuinen suomalainen, joka tosin on asunut useamman vuoden Suomen ulkopuolella.
Naurattaa nämä sädekehä päänsä ympärillä toisten itsekehumisesta mukakostuvat tyypit :D
Vierailija kirjoitti:
Naurattaa nämä sädekehä päänsä ympärillä toisten itsekehumisesta mukakostuvat tyypit :D
Ja suomeksi oli että?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos jonkun pitkään ponnistellun lopulta saavuttaa, tai onnistuu vaikeassa asiassa, totta kai ilon haluaa jakaa muiden kanssa. Ajattelen, että onpa fiksu ja tunnetaitoinen ihminen joka ei anna suomalaisen patologisen kateuden, pessimismin ja vaatimattomuuden haitata oman elämänsä elämistä onnellisena.
Ei mitenkään tottakai. Lukeeko tämä jossakin ihmisyyden oppikirjassa? Ja muut eivät todellakaan ole ”kateellisia” tai ”pessimistisiä” jos eivät riemuitse jostakin aivan randomista onnistumisesta. Heitä ei _kiinnosta_, se on _totta_ ja he ovat _rehellisisiä_ eivätkä teeskenteleviä myötäesiintyjiä.
Joo, suunnilleen. Pieni lapsi haluaa ihan vaistomaisesti aina näyttää vanhemmilleen kaikki onnistumisensa. Vanhemman reaktioista ja myöhemmästä elämästä riippuu, onko kyky ja taipumus jakaa onnistumisen iloa tallella vielä aikuisena.
En sanonut, että muut olisivat kateellisia tai pessimistisiä jos eivät koe myötäiloa. Voi johtua noista, mutta voi johtua myös väsymyksestä, sosiaalisesta ahdistuksesta, siitä, ettei pidä toisesta, tai heikosta kyvystä kokea yhteyttä toiseen ihmiseen. Syitä on lukemattomia enkä missään ryhtynyt arvuuttelemaan tai leimaamaan ketään.
Suomessa on kateellinen ja pessimistinen kulttuuri joka tukahduttaa avoimen iloitsemisen. Ei personoidu kehenkään.
Ei. Suomesta puuttuu teeskentelemisen ja turhannauramisen kulttuuri. Mikään ei ole turhauttavampaa, kuin jokaisesta pikkujutusta pakkokehuminen, säälittävistä räpiköinneistä ylimaallisesti iloitseminen ja lammasmainen yhteisöllusyys, jossa joka jumalan likustetystä kakkakikkareesta on saatava aplodit - muuten ei tunnu miltään.
Hyi tämä on vastenmielinen asenne. Iloitaan jokaisesta ilonaiheesta mitä meillä on, ei kenenkään elämässä ole iloa liikaa. Ja kehutaan toisiamme. Kukaan ei ole saanut liikaa kehuja.
Tämä. Täysin samaa mieltä. Suomessa puuttuu yhteisöllisyys. Yhteisöllisessä kulttuurissa jaetaan iloa, surua, autetaan toisia, huomioidaan toisia. Suomessa jokainen huolehtii vain itsestään, eikä ole kiinnostunut kuin itsestään; kuten edellä olija tunnusti; toisen ilonaiheet eivät häntä kiinnosta! Siinähän se tuli. Suomalainen ylivaatimattomuus on omaan napaan tuijottamista. Se ääneen iloitsija kun on iloinen myös toisten onnistumisista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naurattaa nämä sädekehä päänsä ympärillä toisten itsekehumisesta mukakostuvat tyypit :D
Ja suomeksi oli että?
Että valehdellaan väittäessämme saavamme iloa toisten ilosta, ja että puheemme asiasta tässä ketjussa on ylemmyydentuntoista tekopyhyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Naurattaa nämä sädekehä päänsä ympärillä toisten itsekehumisesta mukakostuvat tyypit :D
Surettaa tämän kommentoijan katkeruus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa alapeukutetaan, jos kirjoittaa että näytetään aidosti positiiviset tunteet ja kehutaan itseä ja toisia😆
Mä olen ihan yrittänyt välillä opetella hyväksymään sen, että itseäänkin voisi kehua ihan oikeutetusti saavutuksistaan. Jos on jossain hyvä, miksi pitäisi esittää että se ei ole mitään erikoista?
Hankalaa se kyllä on Suomessa kasvaneelle, ensimmäisenä tulee aina jotain tyyliin "no enhän mä nyt mitään, se oli ihan sellainen pikkujuttu"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä sekoittuu kaksi asiaa. Omasta menestyksestään ja onnestaan saa kertoa. Ainakin minulle. En ole kateellinen luonne. Kuulen mielelläni ja onnittelen. Mutta sitten on erikseen ihmistyyppi, joka on rakastunut itseensä ja puhuu vain itsestään. Semmoista ei jaksa viittä minuuttia kauempaa. En ihmettelee yhtään, että kaikki kiertävät kaukaa.
Jos uralla haluaa eteenpäin, se on pakko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos uralla haluaa eteenpäin, se on pakko.
Tulihan se sieltä! Yrittäjä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos uralla haluaa eteenpäin, se on pakko.
Tulihan se sieltä! Yrittäjä?
En. Isossa korporaatiossa jossa kilpaillaan ylennyksistä ja bonuksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ihan eri asia iloita omista saavutuksistaan tai onnistumisistaan kuin kehua itseään joka käänteessä ja kääntää aina puhe itseensä. Joku mainitsi Saara Aallon ja hän on kyllä juuri siksi niin ärsyttävä, että hän on oikein arkkityyppi tästä jälkimmäisestä. Hän saa ihan kaiken kuulostamaan narsistiselta omakehulta.
Vierailija kirjoitti:
Ja toivovat muiden hämmästelevän kuinka ihmeellisiä he ovat, kun kertovat suureen ääneen itsestään.
Kysyt hieman typerästi. Ei tod tarvi hämmästellä mutta jos tai kun joku on hyvä missä tahansa niin saa sillä ainakin vähän pröystäillä. Jos olisin yhtä taitava kuin esim. jope ruonansuu niin ihan varmasti pissa ainakin kävisi päässä.
Ajattele osaa vaikka laulaa monen äänellä. Oikeasti hauska huumorin heittäjä. Hitto voin myöntää olevani vähän kateellinen. Osaan minäkin hiukan heittää läppää, tiedän kun saan ihmiset nauramaan. Voin olla saatanan pahalla tuulella ja väännän sen huumoriksi ettei tarvi hypätä yhden narun keinuun. Toisia kohtaan olen viimeiseen asti vähintään ystävällinen.
Aina ei pysty ja silloin pysyn yksin kotona. Se että lähes kaikesta löytää huumoria on sekä siunaus että kirous. Sitä oikeasti huomaa kaiken, ikävät jutut myös. Se miten niihin milloinkin pystyy suhtautumaan vaihtelee. Hyvä se että mulla on kuitenkin tunteet, ikävätkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos uralla haluaa eteenpäin, se on pakko.
Tulihan se sieltä! Yrittäjä?
En. Isossa korporaatiossa jossa kilpaillaan ylennyksistä ja bonuksista.
Ok. Sitten on ihan selvää että pitää hysteerisesti kehua itseään. Koska ura ja raha.
Onneksi tulit rehellisesti kertomaan taustavaikuttimet - enkä todellakaan kettuile. Täällä tämä lässyttäjien kuoro laulaa itkuvirttään mukahyvyydestä.
No ihan perus nykymenoa. Itse en osaa mutta esim. työelämässä pitäisi osata jatkuvasti kertoa ja korostaa kuinka MINÄ olen paras kaikessa.
Entäs pohjalaiset? Ovat tunnettuja itsekehusta, kerskailusta. Onko se ympäristöstä opittu malli, aitoa ylpeyttä itsestä/tekemisistä ehkä pienellä huumorilla lisättynä vai kolinaa tyhjissä tynnyreissä?
Oletko viisivuotias vaiko ulkomaalainen?