Synnytys suorastaan kammottaa. Ensimmainen tulossa. Synnytyskertomukset on tulvillaan kauheita repeamistarinoita ja usein epiduraaliakaan ei muka ehdi saada...

Täällä joku kertoo peloistaan, niin eikös mammat rupee kilvan kertomaan synnytyksistään ja jopa KAAMEISTA kokemuksistaan. Helpottaa varmaan ap:tä tosi kovasti.



Mistä näitä ääliöitä oikein sikiää.

Ihme porukkaa.

ja on TODELLA PIENI todennäköisyys, että sinulle tapashtuisi jotain kauheuksia,

luultavasti menet sairaalaan kun menee vedet tai tulee supistuksia, hengailet siellä kunnes kivut ovat suht. kovia (siedettäviä) otat epiduraalin, nukut vähän aikaan,

kunnes kätilö tulee tarkastamaan kohdunsuun tilanteen, sitten hän sanoo että hupsista onkin aika ponnistaa, sitten sinua hiukan jännittää ja ponnistat, ehkä otit välissä lisää epiduraalia.

Sitten siinä ponnistelet jonkin aikaa, ehkä kätilö tekee sinulle episotomian, ehkä ei, mutta tuskin sitä huomaat kun olet ilokaasuissa ja sitten se vauva sieltä muljahtaa!



Noin on mennyt lähes kaikkien ystävieni synnytykset. Tai oikeestaan kaikkien, minä olin ainoa poikkeus joka ei ehtinyt mitään kivunlievityksiä saada ja silti se vauva sieltä tuli vaikka toki hiukan tuskaa loppumetreillä olikin :(

jatkan



kyseessä oli ensimmäinen synntys eikä ollut mitään pelättävää



Toisella ponnistuksella syntyi.



Kaksi synnytystä sen jälkeen ja niissä ilokaasua kivun lievityksenä.

Ponnistusvaihe erittäin lyhyt.

Ei ongelmia.



Vaikeampi kokemus on kohdallani ollut niskarangan hermojuuriahtauman aiheuttama tuska jota en haluaisi kokea uudelleen (enkä toivoisi kenellekään) synnyttäisin mieluummin vaihtoehtoisesti vaikka useamman lapsen jos saisin valita.



Viikkoja kestävä hermosärky on enemmän pelättävä kuin synnytys. Onneksi vaiva on parantunut.

Vierailija:

Sanoivat muuten, että ensisynnyttäjät pelkäävät yleensä jonkin verran, toissynnyttäjät eivät juurikaan, ja monisynnyttäjät pelkäävät eniten! Aika hassua... ehkä monisynnyttäjillä on takana jokin ajatus, että kun tähän asti on kaikki mennyt hyvin, niin nyt tapahtuu jotain karmeaa... Ensisynnyttäjäthän eivät oikein tiedä, mitä on edessä ja kuinka sen kestää, heillä se pelko on ihan ymmärrettävää. Mutta hauskaa sekin, että toissynnyttäjät pelkäävät vähiten - he ovat jo todenneet, ettei se niin kamalaa ollutkaan kuin ensin pelkäsi :)

Ensimmäistä pelkäsin vähän (synnytys meni tosi hyvin ja oli kaikista kolmesta kivuttomin) toista en pelännyt ollenkaan. Kolmatta pelkäsin jonkin verran, mutta kolmannen jälkeen en uskalla enää synnyttää tai edes harkita enää raskaaksituloa ollenkaan.

44:n kirjoitus oli aika ihana :) Ja kiitos muillekin kovasti tästä rohkaisevasta ketjusta. Ei mua niin haittaa nuo pari pelottelijaa, niitähän riittää kuten avauksessa kirjoitin. Todella hienoa, että näin moni on kirjoittanut rohkaisevasti. Olette ihania!!