mies ei hyväksy lapselle terapiaa..

Mies taitaa olla se teidän perheen iso ongelma ja syy siihen, että lapsi tarvitsee terapiaa. Miksi olet tuollaisen kanssa? 

Vierailija kirjoitti:

ei ole lähdössä mihinkään mies juttelemaan. Kait tässä pitää turvakotiin lähteä ja erota sitä kautta...

ap

Jos teillä on miehen taholta väkivaltaista tai uhkaavaa käytöstä, ilman muuta lähdette turvakotiin. Lapsen terapia ei ole ratkaisu lapsen pahoinvointiin jos tulehtunut tilanne ja väkivalta/ uhka jatkuu kotona. Myöhemmin sitä on tietysti hyvä käsitellä kun välitöntä uhkaa ei enää ole ja tilanne eron myötä rauhoittunutT. Vastaaja 19

Vierailija kirjoitti:

Tilanne on hankala tietysti erityisesti lapselle, kun lapsi ymmärtää ettei isä hyväksy terapiassa käyntiä. Lapsi ei haluaisi asettua isää vastaan mikä on luonnollista. Terapian aloitus on myös lapselle rankkaa. Voisitteko mennä miehesi kanssa rauhassa keskustelemaan terapeutin tai muun ammattilaisen kanssa mikä miestäsi pelottaa lapsen terapiassa? Kenenkään ulkopuolisenhan ei välttämättä tarvitse tietää terapiassa käymisestä, mutta toki lähimpiä opettajia voi helpottaa tieto että lapsi saa apua. Nykyään erilaiset tukimuodot ovat ihan arkipäivää kouluissa ja lapset saavat erilaisia terapioita eivätkä ne leimaa lasta. Miehelläsi on siinä mielessä vanhanaikainen käsitys koko asiasta mikä voi muuttua kun siitä puhutaan.

Tämä! Varsinkin jos isä on lapselle läheinen ja mitätöi terapiaa on iso mahdollisuus että se ei lähde toimimaan. Terapeutti ei yksin "paranna" lasta vaan lapsen pitäisi uskaltautua luottamaan ja osallistumaan. Se taas voi olla mahdotonta jos hän kokee ettei terapialle ole isän lupaa.

Millaisesta terapiasta on kyse: toimintaterapiasta, psykoterapiasta, puheterapiasta vai mistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tilanne on hankala tietysti erityisesti lapselle, kun lapsi ymmärtää ettei isä hyväksy terapiassa käyntiä. Lapsi ei haluaisi asettua isää vastaan mikä on luonnollista. Terapian aloitus on myös lapselle rankkaa. Voisitteko mennä miehesi kanssa rauhassa keskustelemaan terapeutin tai muun ammattilaisen kanssa mikä miestäsi pelottaa lapsen terapiassa? Kenenkään ulkopuolisenhan ei välttämättä tarvitse tietää terapiassa käymisestä, mutta toki lähimpiä opettajia voi helpottaa tieto että lapsi saa apua. Nykyään erilaiset tukimuodot ovat ihan arkipäivää kouluissa ja lapset saavat erilaisia terapioita eivätkä ne leimaa lasta. Miehelläsi on siinä mielessä vanhanaikainen käsitys koko asiasta mikä voi muuttua kun siitä puhutaan.

Tämä! Varsinkin jos isä on lapselle läheinen ja mitätöi terapiaa on iso mahdollisuus että se ei lähde toimimaan. Terapeutti ei yksin "paranna" lasta vaan lapsen pitäisi uskaltautua luottamaan ja osallistumaan. Se taas voi olla mahdotonta jos hän kokee ettei terapialle ole isän lupaa.

eli en voi tehdä mitään? Miehen mieltä en saa kuulemma muuttumaan. Ei ole lähdössä puoskarille juttelemaan.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko terapian toteuttaa toisessa kaupungissa? Näin tulisit miestäsi vastaan, ja poika saisi tarvitsemansa terapian. Koululla ja terapeutilla on vaitiolovalvollisuus, ei se tule ilmi, jos haluatte. Mies voisi tulla kanssasi vastaanotolle, joten hänen pelkonsa hälvenisivät.

Millaisen kuvan teini saa tällaisesta järjestelystä. Ei varmasti innosta käymään terapiassa. Lisäksi menisi ylimääräistä aikaa. Tulisi koulusta poissaoloja. Lähellä järjestetty terapia on vaivattomin ja vähiten huomiota herättävä. Ei terapian pitäisi nykyaikana leimata ketään.

Miten niin millaisen kuvan? Kyllä minä panostaisin hyvään terapeuttiin, enkä lähtisi siitä, että sen pitää löytyä omalta paikkakunnalta. Terapeuttiin, jolla on kokemusta nuorten ongelmista ja on erikoistunut nuoriin.

kyseessä psykologin käynnit, ehkä mahdollisesti perhetuki käynnit, mihin mies ei myöskään ole lähdössä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko terapian toteuttaa toisessa kaupungissa? Näin tulisit miestäsi vastaan, ja poika saisi tarvitsemansa terapian. Koululla ja terapeutilla on vaitiolovalvollisuus, ei se tule ilmi, jos haluatte. Mies voisi tulla kanssasi vastaanotolle, joten hänen pelkonsa hälvenisivät.

Millaisen kuvan teini saa tällaisesta järjestelystä. Ei varmasti innosta käymään terapiassa. Lisäksi menisi ylimääräistä aikaa. Tulisi koulusta poissaoloja. Lähellä järjestetty terapia on vaivattomin ja vähiten huomiota herättävä. Ei terapian pitäisi nykyaikana leimata ketään.

Ei niitä terapiota mistä vaan saa ellei itse maksa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko terapian toteuttaa toisessa kaupungissa? Näin tulisit miestäsi vastaan, ja poika saisi tarvitsemansa terapian. Koululla ja terapeutilla on vaitiolovalvollisuus, ei se tule ilmi, jos haluatte. Mies voisi tulla kanssasi vastaanotolle, joten hänen pelkonsa hälvenisivät.

Millaisen kuvan teini saa tällaisesta järjestelystä. Ei varmasti innosta käymään terapiassa. Lisäksi menisi ylimääräistä aikaa. Tulisi koulusta poissaoloja. Lähellä järjestetty terapia on vaivattomin ja vähiten huomiota herättävä. Ei terapian pitäisi nykyaikana leimata ketään.

Miten niin millaisen kuvan? Kyllä minä panostaisin hyvään terapeuttiin, enkä lähtisi siitä, että sen pitää löytyä omalta paikkakunnalta. Terapeuttiin, jolla on kokemusta nuorten ongelmista ja on erikoistunut nuoriin.

Kuvan, että terapiassa käynti on hävettävää ja että se pitäää pitää salassa kaikilta ja pelätä, että joku saa tietää.

Jos on tiedossa hyvä terapeutti toisella paikkakunnalta, niin se on eri asia. Silloinhan vanhempi pitää arvossa kyseistä terapeuttia ja terapiaa eikä toiselle paikkakunnalle mennä salailun vuoksi. Mutta siinäkin tapauksessa terapiassa käynti toisella paikkakunnalla on rankkaa, koska yksi käynti voi viedä yli puoli päivää. Tästä on kokemusta, sillä oma lapseni on käynyt terapiassa yli tunnin automatkan päässä useamman vuoden.

Miehesi on idiootti. Kieltäisikö hän myös syöpähoidon?

Tee lastensuojeluilmoitus, jos vikisee vastaan. On vanhemman velvollisuus järjestää lapselle tämän tarvitsema hoito.

Ja jos vähän mietit, ero voisi olla hyväksi. Lapsi vaistoaa isän asenteen ja se ei tilannetta paranna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tilanne on hankala tietysti erityisesti lapselle, kun lapsi ymmärtää ettei isä hyväksy terapiassa käyntiä. Lapsi ei haluaisi asettua isää vastaan mikä on luonnollista. Terapian aloitus on myös lapselle rankkaa. Voisitteko mennä miehesi kanssa rauhassa keskustelemaan terapeutin tai muun ammattilaisen kanssa mikä miestäsi pelottaa lapsen terapiassa? Kenenkään ulkopuolisenhan ei välttämättä tarvitse tietää terapiassa käymisestä, mutta toki lähimpiä opettajia voi helpottaa tieto että lapsi saa apua. Nykyään erilaiset tukimuodot ovat ihan arkipäivää kouluissa ja lapset saavat erilaisia terapioita eivätkä ne leimaa lasta. Miehelläsi on siinä mielessä vanhanaikainen käsitys koko asiasta mikä voi muuttua kun siitä puhutaan.

Tämä! Varsinkin jos isä on lapselle läheinen ja mitätöi terapiaa on iso mahdollisuus että se ei lähde toimimaan. Terapeutti ei yksin "paranna" lasta vaan lapsen pitäisi uskaltautua luottamaan ja osallistumaan. Se taas voi olla mahdotonta jos hän kokee ettei terapialle ole isän lupaa.

eli en voi tehdä mitään? Miehen mieltä en saa kuulemma muuttumaan. Ei ole lähdössä puoskarille juttelemaan.

ap

Ei mies varmaan voi estää sinua vaikka käymästä lapsen kanssa keskustelemassa. Ja tosiaan lastensuojelun kautta asia voisi edetä myös. Jos terapia on lapsen hyvinvoinnille tärkeää ei vanhempi voi sitä estää. Mutta tässäkin tapauksessa hän voi tietysti pyrkiä sabotoimaan sitä. Näinkin joskus tapahtuu, terapiasta tulee ikäänkuin välikappale vanhempien välisiin valtataisteluihin.

Lapsen kannalta terapiasta riitelevät vanhemmat ovat tosi vaikea asia kestää ja ymmärtää. Miten voisitte löytää jonkun, edes pienen, yhteisen asian johon voisitte sitoutua lapsen hyvinvoinnin eteen? Kuitenkin molemmat varmaan haluatte hänen voivan hyvin ja pärjäävän elämässään. Miten lastasi voi miehesi mielestä auttaa?

P*ska isä. Älä missään nimessä kuuntele! Vie lapsi terapiaan! Isäni aikanaan sanoi äidille ettei mulle mitään kasvuhormoni-hoitoja aleta antamaan vaikka lääkäri suositti että olisi hyvä. No, ei alettu, jäin kääpiöksi. Isä ei myöskään hyväksynyt mulle tarvittavaa selkäleikkausta eikä muitakaan hoitoja, nyt olen työkyvytön ja katkera äidilleni kun ei uskaltanut isälle pistää ollenkaan vastaan!

Ota hyvä ihminen ero! Miestäsi ei kiinnosta lapsensa hyvinvointi....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tilanne on hankala tietysti erityisesti lapselle, kun lapsi ymmärtää ettei isä hyväksy terapiassa käyntiä. Lapsi ei haluaisi asettua isää vastaan mikä on luonnollista. Terapian aloitus on myös lapselle rankkaa. Voisitteko mennä miehesi kanssa rauhassa keskustelemaan terapeutin tai muun ammattilaisen kanssa mikä miestäsi pelottaa lapsen terapiassa? Kenenkään ulkopuolisenhan ei välttämättä tarvitse tietää terapiassa käymisestä, mutta toki lähimpiä opettajia voi helpottaa tieto että lapsi saa apua. Nykyään erilaiset tukimuodot ovat ihan arkipäivää kouluissa ja lapset saavat erilaisia terapioita eivätkä ne leimaa lasta. Miehelläsi on siinä mielessä vanhanaikainen käsitys koko asiasta mikä voi muuttua kun siitä puhutaan.

Tämä! Varsinkin jos isä on lapselle läheinen ja mitätöi terapiaa on iso mahdollisuus että se ei lähde toimimaan. Terapeutti ei yksin "paranna" lasta vaan lapsen pitäisi uskaltautua luottamaan ja osallistumaan. Se taas voi olla mahdotonta jos hän kokee ettei terapialle ole isän lupaa.

eli en voi tehdä mitään? Miehen mieltä en saa kuulemma muuttumaan. Ei ole lähdössä puoskarille juttelemaan.

ap

Kyllä voit ja sinun pitää tehdä. Lapsi terapiaan ja ukko pihalle. Jos hän estää lasta saamasta tämän tarvitseman hoidon, se on lastensuojelurikos.

Menette terapiaan vaikka joutuisit poliisilta apua pyytämään. Selvisikin jo syy lapsen ongelmiin, manipuloiva ja aggressiivinen isä.

Meillä oli sama ongelma. En antanut periksi. Ero tuli mutta lapset ja minä voimme paremmin. Tsemppiä. Apua saat sosiaalipäivystyksestä ja poliisilta hätänumeron 112 kautta.

Olet vastuussa lapsestasi ja hänen hyvinvoinnistaan. Ota yhteyttä lastensuojeluun niin saatte jonkun ulkopuolisen avuksi ratkomaan tilannetta.

Miehesi kuulostaa juntilta sialta.

Vierailija kirjoitti:

uhkailee ja uhoaa...

ap

Mies uhoaa vai teini? Nykyään kuka tahansa voi suositella mitä tahansa, ilman että nuoressa on vikaa. Joskus ongelmien alkulähde voi olla koulussa, vanhemmassa tai ympäristössä. Nuoret pakotetaan tiettyyn muottiin, eikä heitä kohdella hyvin. Pitäisi olla ymmärrystä nuorta kohtaan ja positiivinen ilmapiiri. Kylmä teini-ikää ymmärtämätön vanhempi tuo yleensä ongelmia. Joillakin teini-ikää lähestyvillä voi olla monia kysymyksiä, joihin ei ole saanut vastauksia, kuin pelkästään yhdeltä jäykältä aikuisten näkökannalta

tarkempi lause kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

uhkailee ja uhoaa...

ap

Mies uhoaa vai teini? Nykyään kuka tahansa voi suositella mitä tahansa, ilman että nuoressa on vikaa. Joskus ongelmien alkulähde voi olla koulussa, vanhemmassa tai ympäristössä. Nuoret pakotetaan tiettyyn muottiin, eikä heitä kohdella hyvin. Pitäisi olla ymmärrystä nuorta kohtaan ja positiivinen ilmapiiri. Kylmä teini-ikää ymmärtämätön vanhempi tuo yleensä ongelmia. Joillakin teini-ikää lähestyvillä voi olla monia kysymyksiä, joihin ei ole saanut vastauksia, kuin pelkästään yhdeltä jäykältä aikuisten näkökannalta

Jos lääkärin mielestä terapia olisi tarpeen se on niin. Ei terapiaa ehdotella turhanpäiten. Ensinnäkin terapeutteja on rajallinen määrä ja toisekseen ovat kalliita.

Jos jompikumpi vanhemmista tai molemmat vastustavat kaikenlaisia tukitoimia kuten erityisopetusta, terapiaa tms. kertoo se aika selvää kieltä lapsen vanhemmista. He pelkäävät leimautuvansa, mutta juuri kieltämällä tuet he leimautuvat itse. Usein kyseessä on alhainen sivistystaso ja heikko itsetunto, ja se saa pelkäämään, että jos lapsi menee terapiaan, niin hän siellä "valehtelee" perheestään. Ei valehtele, vaan hän kertoo oman näkemyksensä asioista. Monet vanhemmat eivät käsitä, että lapsi tulkitsee asioita eri tavoin kuin aikuinen. Eikä lapsi voi ilkeyttään huonosti, vaan taustalla on monenlaisia syitä. Olisi ensiarvoisen tärkeää, että lapsen kohdalle osuisi hyvä, pätevä terapeutti, johon lapsi luottaa ja uskaltaa avautua ongelmistaan. Jos luottamusta ei synny, on terapiakin yhtä tyhjän kanssa. Kannattaa myös muistaa, että tuon luottamuksen syntymiseen vaikuttaa hyvin paljon vanhempien asenne terapeuttiin sekä terapiaan. Kotona ei pidä ruveta manipuloimaan lasta vanhempien mielipiteillä. Parasta on antaa työrauha.