Lapsettomuus - miehen lapsi ahdistaa
Sain juuri tietää että en voi saada lapsia ikinä. En edes hedelmöityshoidoilla. En ole kertonut tästä vielä miehelle. Mies on kyllä sanonut että ei haluakaan (lisää) lapsia, joten tuskin olisi huono uutinen.
Ongelma on kuitenkin seuraava: Miehellä on edellisestä suhteesta 5-vuotias lapsi. Lapsi on meillä puolet ajasta. Ahdistaa lapsen läsnäolo ja sekamelska joka siitä aiheutuu. Miksi katselisin sitä lasta kun minua ei selkeästi ole tarkoitettu äidiksi. En pitänyt lapsesta ennenkään mutta nyt tuntuu että haluaisin vain heittää kaikki lapsesta muistuttavat asiat roskiin. Rakastan miestäni ja hän ei pärjäisi taloudellisesti ilman minua. Voinko pyytää mieheltä, että lapsi on meillä vähemmän ja että lapsen omasta huoneesta tehdään työhuone? Omistan asuntomme.
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni oikeasti rakastaa puolison lapsia? Tiedän että aihe on tabu ja kukaan ei julkisesti uskalla tunnustaa että vain puolison takia sietää toisen lapsia. Heti kun joku on rehellinen niin palstamammat kivittävät.
Ei kukaan rakastamaan ole vaatinutkaan, vaan edes tuntemaan positiivisia tunteita lasta kohtaan eikä inhoa ja halua kohdata lasta vähemmän.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni oikeasti rakastaa puolison lapsia? Tiedän että aihe on tabu ja kukaan ei julkisesti uskalla tunnustaa että vain puolison takia sietää toisen lapsia. Heti kun joku on rehellinen niin palstamammat kivittävät.
En voi sanoa että rakastaisin miehen lapsia mutta sen voin sanoa etten rakastaisi miestäni jos hän ei rakasta omia lapsiaan!
Sinun asuntosi, voit todella päättää mitä siellä tapahtuu, noin periaatteessa.
Toki on mahdolista, että mies suuttuu ja häipyy. Mutta jos olet valmis sen riskin sietämään, anna mennä.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni oikeasti rakastaa puolison lapsia? Tiedän että aihe on tabu ja kukaan ei julkisesti uskalla tunnustaa että vain puolison takia sietää toisen lapsia. Heti kun joku on rehellinen niin palstamammat kivittävät.
No ei tarvitse rakastaa mutta pitää kohdella hyvin eikä ikinä näyttää lapselle ettei välitä tästä tai yrittää pilata ja vanhemman välejä. Jos ei tähän kykene ei pidä seurustella ihmisen kanssa jolla on lapsia toisen kanssa.
Tämä on huono provo
Vai että oikein todettiin lapsettomaksi. Höpö höpö
Ja vanhaa paskaa uusperhesoopaa
Ap sanot, että et "pidä" lapsesta... mielestäni 5-vuotiaasta ei oikein voi tehdä tyhjentävää päätelmää ihmisenä. Epäilen siis tätä toteamusta, että lapsi vain ärsyttää sinua, etkä ole onnistunut muodostamaan tähän erityistä suhdetta. Jos aiot olla lapsen isän kanssa, pitäisi ehkä yrittää vähän enemmän. Lasta ei oikein voi tuomita "tyypiksi, jonka kanssa en vain tule toimeen" niin kuin aikuisen voi, varsinkaan oman kumppanin lasta.
Mutta sanopa ap, meinaatko oikeasti, että et pidä lapsesta, siis henkilönä, ihmisenä, ja arvelet, että vaikka yrittäisit, et tulekaan pitämään? Vai onko kuitenkin kyse siitä, että et osaa, etkä halua olla lapsiarjessa, kun et ole sitä itse valinnut? Koska olen kyllä sitä mieltä, että sinun pitäisi kunnioittaa lapsen ja tämän isän välistä suhdetta ja edesauttaa sitä kaikin tavoin. Vaikka et koskaan oppisi pitämään lapsesta. Koska heidän suhteensa on tärkeämpi asia, kuin sinun kokemuksesi - valitettavasti. Ja jos aiheutat etääntymistä heidän välillään, on ihan oikeutettua, jos he joskus sinua siitä syyttävät.
Kerropa diagnoosisi, kun et varmasti voi saada lapsia edes hoidoilla.
Kuinka moni oikeasti rakastaa puolison lapsia? Tiedän että aihe on tabu ja kukaan ei julkisesti uskalla tunnustaa että vain puolison takia sietää toisen lapsia. Heti kun joku on rehellinen niin palstamammat kivittävät.