Lue keskustelun säännöt.
Lapsi haluaa lähteä opiskelemaan journalistiikkaa
01.02.2018 |
... joka onkin hänen luonteelleen ja lahjoilleen sopiva ala, mutta silti jotenkin tuntuu että aikaa menee "hukkaan" 3-4 vuotta pelkkää journalistiikkaa opiskellessa. En ole väkisin omia mielipiteitäni ja minulle mieluisia ratkaisuja lapselle tuputtamassa, mutta on kysynyt meiltä vanhemmilta neuvoja ja haluaisi miettiä tulevaisuudensuunnitelmia yhdessä kanssamme.
Itse ihan mutu-tuntumalla olen ajatellut, että voisi olla parempi suorittaa ensin esim. kriminologian, psykologian, politiikan ja viestinnän tai vaikka kansainvälisen politiikan tutkinnon (nämä ovat kaikki siis häntä itseään kiinnostavia aihealueita), ja sen jälkeen hakeutua lähemmin journalistiikkaa sivuavaan maisteriohjelmaan. Lapsi itse haluaa suorittaa ensin perustutkinnon kotimaassa, ja jatkaa opiskelua sen jälkeen ulkomailla.
Rahkeita lapsella on mihin vaan, ja ainakin tämänhetkisten arvosanojen perusteella jatko-opiskelumahdollisuudet ovat rajattomat. Kirjoittaa keväällä ja täyttää alkukesästä 18.
Kaipaisin journalismin parissa työskenteleviltä ja muiltakin mietteitä ja ehdotuksia, jos löytyisi vähän erilaista näkökohtaa näitä tulevaisuudensuunnitelmia varten.
Kommentit (26)
Ammatti on ihana, mutta ala kamala. Hänen täytyy valmistautua siihen, että ei olisikaan työsuhteinen toimittaja vaan yrittäjä. Yhä enemmän media ulkoistaa työtä alihankkijoille. Lapsihan voisi jo nyt alkaa kirjoittaa lehtiin. Tulisi vähän käytännön kokemusta. Sitten kun on näyttöjä, pyrkii kesätoimittajaksi.
Hyvä lähtökohta on opiskella pääaineena sitä alaa, mistä aihepiiristä haluaa aikanaan kirjoittaa. Jos taloustoimittajaksi halajaa, kannattaa lukea KTM:ksi, jos lääketieteen toimittajaksi, voisi opiskella lääkäriksi jne. Journalistiikan voi sitten ottaa sivuaineeksi.
Nim. Toimittajana 25 vuotta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, olen samaa mieltä kanssasi ja sanonut omille teineilleni, että mitä tahansa muuta voi lähteä opiskelemaan, mutta toimittajaksi EI IKINÄ!
Olen siis viisikymppinen erikoistoimittaja, naimisissa toimittajan kanssa. Olemme opiskelleet Tampereen yliopistossa 1980-luvulla tiedotusoppia, olemme yhteiskuntatieteiden maistereita.
Nykyisestä maisteriohjelma-systeemistä en tiedä, meidän aikanamme pääainetta ei vaihdettu vasta syventävien opintojen alkaessa (syventävien päälle tehtiin gradu ja se oli siinä, eli ei ollut erillistä maisterivaihetta).
Mutta ilman muuta suosittelisin ainakin, että pääaineena luettaisiin jotakin muuta ja sivuaineena ehkä sitten journalistiikkaa. Alan kulttuurin oppii vähemmälläkin, syventävät opinnot ovat jo sitten aika korkealentoista yhteiskuntatutkimusta ja diskurssianalyysiä.
Ja miksi ei sitten toimittajaksi? Siksi, että ala ei vedä. Sukupolvenvaihdos on jo tehty, ja maakunnassa lehdet ja paikallisradiot vähentävät henkilökuntaa, eivät lisää.
Oikeastaan ainoa tapa työllistyä on aloittaa tuntityöläisenä tai freelancerina. Jos siihen on valmis, niin mikäpä siinä sitten. Tiedossa on pahimmillaan ympärivuorokautista, epäsäännöllistä vuorotyötä ja kovaa aikataulustressiä. Palkka ei ole kummoinen - minäkin saan akateemisen loppututkinnon omaavana ja kolmenkymmenen vuoden työkokemuksella ja noilla paskatyöajoilla kuussa noin 4,5 tonnia bruttona. Vähän vaihtelee riippuen siitä, monenako viikonloppuna ja aamuyönä olen lusinut duunissa.
Ei siinä, on se keskipalkkaan verrattuna ok, mutta nyt siis puhutaan alasta, jolla ammattiin valmistuvilla melkein järjestään on akateeminen loppututkinto ja jossa tehdään vuorotyötä.
Vaikka työ itsessään on ihan kivaa - minusta on mukavaa saada perehtyä itselleni uusiin asioihin päivittäin - kiire on lisääntynyt kovasti ja työ on hyvinkin teknistä. Juttuja tehdään kaikkiin välineisiin. Esimerkiksi minä joudun hallitsemaan 15 erilaista ediointi/arkistointi/toimitus/HR-ohjelmaa.
Ja eniten suoraan sanoen vituttaa maallikkojen heittelemä bullshit-palaute, jonka määrä on lisääntynyt eksponentiaalisesti. Esimakua saat lukemalla tämän ketjun besserwisser-nelosen (joka näyttää kommentoivan valheita kymppi-kommentissakin) väitteet. Ei, ulkomaanjuttuja ei käännetä koskaan automaattisesti. Ja ei: jutut eivät todellakaan perustu vain yhteen lähteeseen.
Helpommallakin voisi palkkansa saada.
t. viisikymppinen ulkomaantoimittaja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskeleeko toimittajat muka? Miksi niiden taso on sitten niin surkea?
Iltapäivälehtiin klikkiotsikoita rustaavat eivät ole toimittajia. Heiltä puuttuu alan koulutus.
Ei ole varaa maksaa kunnon palkkoja oikeille toimittajille.
Turun Sanomat irtisanoo kymmeniä.
Yt:t koskevat 16 toimitukselliseen henkilökuntaan kuuluvaa, jossa siis mukana myös kuvaajia jne.
Kiitos edelleen todella asiallisista ja hyödyllisistä kommenteista, etenkin teille alalla työskenteleville.
Ap
Onko kellään kokemuksia alasta sivuaineena? Olen hakemassa lukemaan viestintätieteitä, mutta harkitsen sivuaineeksi Journalistiikkaa.
Jos lastasi kiinnostaa lähinnä luova kirjoittaminen, toimittajan työ ja journalistiikka on ehkä väärä valinta. Työ on nykyään paljon muutakin kuin kirjoittamista, ja luovuuskin aika rajattua. Ehdottomana miinuksena se, että pitäisi brändätä itseään.