Ihastuminen toiseen ja pitkä avioliitto

Tiedän itse, ettei tunteilleen mitään voi. Jos ne on tosi voimakkaat, niin voi olla että ero tulee. Olen itse sen kokenut. Yritin kuukausia taistella vastaan, mutta mitä enemmän yritin unohtaa, sitä enemmän halusin hänen seuraansa. Yritin myös oman ex-mieheni kanssa paikata pahoin ränsistynyttä 20v liittoa, kävimme kahdestaan matkoilla ja yritimme keskustella asioista, jotka liitossa oli huonosti. Ex ei halunnut kuitenkaan sitoutua pieniin muutoksiin, joten olin lopulta täysin valmis ja erosin.

Minä ihastuin toiseen ja jätin exän. Tosin liittomme oli surkea. Yritin kaikkea monen vuoden ajan, mutta exää ei kiinnostanut.

Ihastumistani kesti 1,5 vuotta kunnes sain vastakaikua. Sitten menikin vain muutamia päiviä, kun ilmoitin exälle erohaluni. Tunteet oli niin vahvat uuteen miehen.

Niin, tuohon kun osaisi jotain sanoa. 20 vuotta yhdessä ja raha-asioiden takia en voi erota mutta ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella. Pettänyt olen ja ihan älyttömän hankalaa on ihastuksen luota lähteä mutta toisaalta kyllä on vielä tunteita omaakin miestä kohtaan.

Yleensä kun ne tunteet repäisee näkyville ja sanoiksi toisille, ei ne niin avoisia olekaan. Toinen on helpompi nähdä sädekehässä kun sitä ei tarvitse päivänvalossa nähdä. Oletko puhunut miehellesi? Entä tälle toiselle?

Mieheni puhui minulle työihastuksestaan loputtomiin, mutta todellinen loppu tuli vasta kun jäi kiinni viestittelystä vapaa-ajalla (minkä oli kieltänyt) ja koko peli kävi selväksi. Sen jälkeen puhuttiin avoimesti mitä kaikkea heidän välillään oli tapahtunut ja mieskin tajusi minkälainen kiipijäeukko tuo toinen on. Lapsetkin nauroivat kun naisen kuvan näkivät, "onko tuo mies vai nainen" ja se oli kyllä sellainen hetki että jos miehellä oli itsetunto hetkellisesti noussut niin putosi aika romahtaen.

Koeaja se ja raportoi sitten, tänks jo etukäteen.

Mulla oli syy ihastukseen, etten enää halunnut miestäni. Kun yritin lopettaa ihastuksen, tulin melkein frigidiksi kotona. Kun annoin itselleni luvan haluta sitä toista, niin aloin jonkun verran haluta omaa miestänikin. Seksuaalisuus on kumma juttu. Jos se osa itsestä aktivoituu horroksesta, niin siitä voi tulla positiivisia vaikutuksia omassakin suhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä kun ne tunteet repäisee näkyville ja sanoiksi toisille, ei ne niin avoisia olekaan. Toinen on helpompi nähdä sädekehässä kun sitä ei tarvitse päivänvalossa nähdä. Oletko puhunut miehellesi? Entä tälle toiselle?

Mieheni puhui minulle työihastuksestaan loputtomiin, mutta todellinen loppu tuli vasta kun jäi kiinni viestittelystä vapaa-ajalla (minkä oli kieltänyt) ja koko peli kävi selväksi. Sen jälkeen puhuttiin avoimesti mitä kaikkea heidän välillään oli tapahtunut ja mieskin tajusi minkälainen kiipijäeukko tuo toinen on. Lapsetkin nauroivat kun naisen kuvan näkivät, "onko tuo mies vai nainen" ja se oli kyllä sellainen hetki että jos miehellä oli itsetunto hetkellisesti noussut niin putosi aika romahtaen.

Hyvä jos teillä menee paremmin nyt.

Mutta... mieheni on pilkannut ja nauranut oman ihastukseni ulkonäköä, eikä asia vaikita mitenkään omaan kiinnostukseeni sitä toista miestä kohtaan. Esim mua ei haittaa lyhyys tai pieni vamma tai rumat kasvot, koska muhun vetoaa hänen katseessaan oleva ilme. Katson häntä siis ihan eri näkökulmasta. Yhden prinssi taas on toisen sammakko.

Avaudun tähän neuvojen toivossa, koska ongelmani on saman tapainen enkä jaksa aloittaa uutta avausta sen takia:

Olen pitkässä, sinänsä hyvässä liitossa ja ihastuin toiseen. Vaikka kyseinen ihminen ei ollut yhtään tyyppiäni, tunteet olivat yllättävän vahvat. En pettänyt miestäni, mutta toisesta irti pääseminen oli todella työn ja tuskan ja itkujen takana. Valitsin tietoisesti mieheni ja avioliittoni. Nyt aikaa on sen verran kulunut, että tunteet tuota toista kohtaan ovat hälvenneet ja voin onnitella itseäni järkiperäisestä, oikeasta ratkaisusta. 

Mutta jostain syystä myös tunteeni miestäni kohtaan ovat kadonneet jonnekin. En tunne mitään intohimoa, en hellyyttä, en mitään. En toki mitään negatiivistakaan, suhteessamme ei pitäisi olla mitään vikaa ja sen kymmenen vuotta ennen tätä rakkaus kukoisti. Tunnen lähinnä kiitollisuutta kaikesta siitä hyvästä, mitä mieheni on elämääni tuonut. En käsitä, minne romanttiset tunteet ovat kadonneet. En halua enää tätä toista, mutta en halua omaa miestänikään. 

Kukaan kokenut samaa? Erota en haluaisi, varsinkin kun kävin todella kovan emotionaalisen kamppailun nimenomaan pitääkseni parisuhteeni ja vaaliakseni avioliittolupaustani, miksi se ei nyt tunnukaan yhtäkkiä enää miltään?

Up.

Up. Mullekin olennainen teema.

T. Ihastuksensa vuoksi eronnut

Kuulostaa tutulta. Naimisissa, liitto on hyvä, mutta olen toivottomasti ihastunut toiseen. Eikä tämä tunnu vuosien varrella laantuvan. Tämä toinen on minulle tärkeä ystävä, josta en halua luopua vain typerien tunteideni takia, mutta ei kyllä ole helppoa.

N34

20v hyvää parisuhdetta takana, ei mitään vikaa missään, mutta silti ihastuin työkaveriin. Mitään ei ole tapahtunut eikä tule tapahtumaan meidän välillä, en voisi koskaan pettää miestäni, eikä tämä toinen ole millään tavalla aviomiesmatskua. En ole edes kertonut mitään tälle toiselle miehelle, enkä toki omallenikaan. Ihastusta takana nyt n. kolme vuotta, pientä hiipumisen merkkiä on havaittavissa. Toisaalta hyvä, toisaalta kaipaan sitä ihastumisen tunnetta ja vatsassa lenteleviä perhosia. Ehkä olinkin ihastunut ihastumiseen.

Te naiset ihastutte aina toisiin. Perustuuko se avioseksi, jos sellaista on, vain siihen että pidätte halunne yllä jonkun ulkopuolisen ihastuksen avulla? Voiko pitkässä liitossa edes olla enää aitoa kiinnostusta omaan kumppaniin?

Vierailija kirjoitti:

Te naiset ihastutte aina toisiin. Perustuuko se avioseksi, jos sellaista on, vain siihen että pidätte halunne yllä jonkun ulkopuolisen ihastuksen avulla? Voiko pitkässä liitossa edes olla enää aitoa kiinnostusta omaan kumppaniin?

Ja miehet eivät koskaan ihastu, vaan ovat täydellisen yksiavioisia?

Vierailija kirjoitti:

Te naiset ihastutte aina toisiin. Perustuuko se avioseksi, jos sellaista on, vain siihen että pidätte halunne yllä jonkun ulkopuolisen ihastuksen avulla? Voiko pitkässä liitossa edes olla enää aitoa kiinnostusta omaan kumppaniin?

Olen ollut saman miehen kanssa noin 30 vuotta. En ole koskaan ollut kiinnostunut tai edes ihastunut kehenkään toiseen. Meillä on edelleen yli 50 vuotiaina hyvä ja aktiivinen seksielämä. Jotenkin minulle on täysin käsittämätöntä, miten voi ihastua tuolla lailla vieraaseen jos omassa suhteessa ei ole vikaa. Nämä tarinat siis kuulostaa täysin järjettömiltä. Toisaalta itse reagoin asioihin järjellä enkä tunteella , joten tulee mieleen onko nuo ihastumiset todellisia vai puhtaasti kunkin oman mielikuvituksen tuotetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te naiset ihastutte aina toisiin. Perustuuko se avioseksi, jos sellaista on, vain siihen että pidätte halunne yllä jonkun ulkopuolisen ihastuksen avulla? Voiko pitkässä liitossa edes olla enää aitoa kiinnostusta omaan kumppaniin?

Olen ollut saman miehen kanssa noin 30 vuotta. En ole koskaan ollut kiinnostunut tai edes ihastunut kehenkään toiseen. Meillä on edelleen yli 50 vuotiaina hyvä ja aktiivinen seksielämä. Jotenkin minulle on täysin käsittämätöntä, miten voi ihastua tuolla lailla vieraaseen jos omassa suhteessa ei ole vikaa. Nämä tarinat siis kuulostaa täysin järjettömiltä. Toisaalta itse reagoin asioihin järjellä enkä tunteella , joten tulee mieleen onko nuo ihastumiset todellisia vai puhtaasti kunkin oman mielikuvituksen tuotetta.

Hyvä, että sinunkinlaisia naisia vielä on. On alkanut vaikuttaa, että nykyään ollaan yhä enemmän tunteiden vietävissä ja se oma liitto on aina jotenkin viallinen.