parisuhteen piristys
Millä saisi parisuhteen piristettyä edes vähän mukavammaksi.
Olemme n.35v pariskunta, 5v yhdessäoloa takana.
Havahduin ettemme puhu enää toisillemme, molemmat vain asuvat saman katon alla. Eilen vaihdoimme yhden lauseen, kun mies pyysi hakemaan kaupasta maitoa.
Miten alkaa taas puhumaan, kun kummallakaan ei ole toiselle mitään asiaa?
Saako tästä enää normaalia ensinkään, vai pitääkö vain tyytyä nykyiseen.
Kommentit (59)
parisuhdekeskus.fi => treenit
mielenterveystalo.fi => parisuhteen omahoito
perheaikaa.fi => kurssit => tunnekeskeinen parisuhdekurssi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käykää treffeillä. Menkää ulos syömään, keilaamaan ja vielä pieni kävely ilman määränpäätä. pitäkää oikein pitkän kaavan treffit, jos vaikka kipinä syttyy uudestaan. Jos kuitenkin treffit tuntuvat vain velvollisuudelta ja väkinäiseltä yrittämiseltä nauttia toisen seurasta on parempi alkaa pakkaamaan, muttei tarvi jossitella
Ei mies suostu :(
Emme ole käyneet ikinä ulkona syömässä tms.
Ja silti viisi tuotta yhdessä? Onko tämä nyt taas trolli, vai mitä ihmetä minä juuri luin?
Vierailija kirjoitti:
Jos mies ei suostu mihinkään niin vähän vaikeaa tuo on. Aloittakaa joku yhteinen harrastus (kiipeily, paritanssk, museoissa käyminen, scifileffojen katselu mikä vaan molempia edes vähän innostaa) ja toivottavasti siitä paranee. Sano rehellisedti miehellesi että sinusta suhteenne voisi olla parempi joillakin muutoksilla ja haluaisit tehdä hänen kanssaan enemmän asioita yhdessä.
Asumme paikassa jossa tuollaisia ei ole mahdollista harrastaa.
On sanonut monesti että saan mennä yksin jos johonkin haluan, hän kyllä jo suhteen alussa kertoi ettei suostu pois kotipaikkakunnalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käykää treffeillä. Menkää ulos syömään, keilaamaan ja vielä pieni kävely ilman määränpäätä. pitäkää oikein pitkän kaavan treffit, jos vaikka kipinä syttyy uudestaan. Jos kuitenkin treffit tuntuvat vain velvollisuudelta ja väkinäiseltä yrittämiseltä nauttia toisen seurasta on parempi alkaa pakkaamaan, muttei tarvi jossitella
Ei mies suostu :(
Emme ole käyneet ikinä ulkona syömässä tms.Ja silti viisi tuotta yhdessä? Onko tämä nyt taas trolli, vai mitä ihmetä minä juuri luin?
ajaisitko sinä sitten 300km pelkän syömisen takia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käykää treffeillä. Menkää ulos syömään, keilaamaan ja vielä pieni kävely ilman määränpäätä. pitäkää oikein pitkän kaavan treffit, jos vaikka kipinä syttyy uudestaan. Jos kuitenkin treffit tuntuvat vain velvollisuudelta ja väkinäiseltä yrittämiseltä nauttia toisen seurasta on parempi alkaa pakkaamaan, muttei tarvi jossitella
Ei mies suostu :(
Emme ole käyneet ikinä ulkona syömässä tms.Ja silti viisi tuotta yhdessä? Onko tämä nyt taas trolli, vai mitä ihmetä minä juuri luin?
ajaisitko sinä sitten 300km pelkän syömisen takia?
Tilatkaa pizza XDDDD
Yhteinen aika ja treffit ovat oikeasti tärkeitä. Olen itse ollut avoliitossa 11 vuotta. Välillä on ollut noita hiljaisia kausia. Yhteinen tekeminen tuo oikeasti puhuttavaa! Joku leffailta kotona ei enää juurikaan lähennä, kun on älypuhelimet ja niin tottunut toiseen. Meillä hyvä keino on lähteä vaikka metsäretkelle jonnekin laavulle. Kävellessä tai hiihtäessä hiljaisuuskaan ei tunnu kiusalliselta, mutta yleensä juttelu alkaa luonnistua kuin itsestään. Luonnossa on kiva tehdä yhdessä ruokaa tai vaikka valokuvata. Älypuhelinkaan ei kiinnosta poissa kotoa.
Me yritämme muutenkin tehdä yhdessä aina pieniä asioita. Ulkona syöminen tai kaljoittelu ei ole meidän juttu. Ennemmin käymme vaikka isossa viherkasvimyymälässä, kirppareilla, luontoretkillä, tapahtumissa, urheilupaikoussa... Kotona nysvääminen tylsistää suhteen. Kotonakin ollessa voi keksiä muutakin kuin telkkarin katsominen. Me olemme lähiaikoina tehneet jää- ja lumikoristeita pihaan, sisustaneet, tehneet kissoille pahvilaatikkolinnakkeet, pesimme auton sisältä yhdessä jne... Arkinenkin tekeminen pitää suhdetta yllä, kun se tehdään YHDESSÄ. Jopa verhojen vaihto on kivaa, kun ne valitaan ja asetellaan yhdessä paikoilleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mies ei suostu mihinkään niin vähän vaikeaa tuo on. Aloittakaa joku yhteinen harrastus (kiipeily, paritanssk, museoissa käyminen, scifileffojen katselu mikä vaan molempia edes vähän innostaa) ja toivottavasti siitä paranee. Sano rehellisedti miehellesi että sinusta suhteenne voisi olla parempi joillakin muutoksilla ja haluaisit tehdä hänen kanssaan enemmän asioita yhdessä.
Asumme paikassa jossa tuollaisia ei ole mahdollista harrastaa.
On sanonut monesti että saan mennä yksin jos johonkin haluan, hän kyllä jo suhteen alussa kertoi ettei suostu pois kotipaikkakunnalta.
Kai siellä sitten luontoa on? Kävelkää vaikka siellä. Nuo olivat vain esimerkkejä mitä voitte tehdä. Kuulostaa tosin siltä että kumpikaan ei halua tehdä mitään ja sitä onkin vaikeampi muuttaa.
Ilmeisesti siellä jotain on jos miehellä on omia menoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mies ei suostu mihinkään niin vähän vaikeaa tuo on. Aloittakaa joku yhteinen harrastus (kiipeily, paritanssk, museoissa käyminen, scifileffojen katselu mikä vaan molempia edes vähän innostaa) ja toivottavasti siitä paranee. Sano rehellisedti miehellesi että sinusta suhteenne voisi olla parempi joillakin muutoksilla ja haluaisit tehdä hänen kanssaan enemmän asioita yhdessä.
Asumme paikassa jossa tuollaisia ei ole mahdollista harrastaa.
On sanonut monesti että saan mennä yksin jos johonkin haluan, hän kyllä jo suhteen alussa kertoi ettei suostu pois kotipaikkakunnalta.Kai siellä sitten luontoa on? Kävelkää vaikka siellä. Nuo olivat vain esimerkkejä mitä voitte tehdä. Kuulostaa tosin siltä että kumpikaan ei halua tehdä mitään ja sitä onkin vaikeampi muuttaa.
Ilmeisesti siellä jotain on jos miehellä on omia menoja.
Tämä minuakin ihmetyttää. Ap kirjoitti tuolla aikaisemmin, että "Miehellä on omat harrastuksensa ja menonsa, ei niiden lisäksi halua tehdä enää muuta." Eli he asuvat paikassa, missä ei voi harrastaa liikuntaa eikä kulttuuria eikä käydä ulkona syömässä, mutta silti siellä on miehelle niin paljon menoja ja harrastuksia, ettei hän halua tehdä muuta.
Taisi olla taas pelkkä provo koko avaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käykää treffeillä. Menkää ulos syömään, keilaamaan ja vielä pieni kävely ilman määränpäätä. pitäkää oikein pitkän kaavan treffit, jos vaikka kipinä syttyy uudestaan. Jos kuitenkin treffit tuntuvat vain velvollisuudelta ja väkinäiseltä yrittämiseltä nauttia toisen seurasta on parempi alkaa pakkaamaan, muttei tarvi jossitella
Ei mies suostu :(
Emme ole käyneet ikinä ulkona syömässä tms.Ja silti viisi tuotta yhdessä? Onko tämä nyt taas trolli, vai mitä ihmetä minä juuri luin?
ajaisitko sinä sitten 300km pelkän syömisen takia?
Tasan tarkkaan ajaisin ja enemmänkin, jos se olisi tie siihen, että parisuhde saadaan lämmitettyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mies ei suostu mihinkään niin vähän vaikeaa tuo on. Aloittakaa joku yhteinen harrastus (kiipeily, paritanssk, museoissa käyminen, scifileffojen katselu mikä vaan molempia edes vähän innostaa) ja toivottavasti siitä paranee. Sano rehellisedti miehellesi että sinusta suhteenne voisi olla parempi joillakin muutoksilla ja haluaisit tehdä hänen kanssaan enemmän asioita yhdessä.
Asumme paikassa jossa tuollaisia ei ole mahdollista harrastaa.
On sanonut monesti että saan mennä yksin jos johonkin haluan, hän kyllä jo suhteen alussa kertoi ettei suostu pois kotipaikkakunnalta.Kai siellä sitten luontoa on? Kävelkää vaikka siellä. Nuo olivat vain esimerkkejä mitä voitte tehdä. Kuulostaa tosin siltä että kumpikaan ei halua tehdä mitään ja sitä onkin vaikeampi muuttaa.
Ilmeisesti siellä jotain on jos miehellä on omia menoja.Tämä minuakin ihmetyttää. Ap kirjoitti tuolla aikaisemmin, että "Miehellä on omat harrastuksensa ja menonsa, ei niiden lisäksi halua tehdä enää muuta." Eli he asuvat paikassa, missä ei voi harrastaa liikuntaa eikä kulttuuria eikä käydä ulkona syömässä, mutta silti siellä on miehelle niin paljon menoja ja harrastuksia, ettei hän halua tehdä muuta.
Taisi olla taas pelkkä provo koko avaus.
Mies harrastaa metsästystä, jossa hänellä menee kaikki päivät aamusta iltaan elo-maaliskuuhun. Ei sen lisäksi ole kiinnostunut paljon ulkona liikkumaan. ap
Kannattaa nyt varmaan aloittaa siitä, että kysyy kumppanilta, että mitä tälle kuuluu? Miten päivä on menny? Ootte nyt tottunu tuohon puhumattomuuden tilaan niin lähtisin liikkeelle noista. Outoa on myös, että miehesi ei halua harrastaa kanssasi mitään. Ja haluaa tehdä PELKÄSTÄÄN omia juttujaan. Ei kuulosta siltä, että miehesi kauheasti arvostaisi sinua. Keskustelisin näistä asioista myös. Etteköhän siitä saa aika paljon jutunjuurta.
Vierailija kirjoitti:
Yhteinen aika ja treffit ovat oikeasti tärkeitä. Olen itse ollut avoliitossa 11 vuotta. Välillä on ollut noita hiljaisia kausia. Yhteinen tekeminen tuo oikeasti puhuttavaa! Joku leffailta kotona ei enää juurikaan lähennä, kun on älypuhelimet ja niin tottunut toiseen. Meillä hyvä keino on lähteä vaikka metsäretkelle jonnekin laavulle. Kävellessä tai hiihtäessä hiljaisuuskaan ei tunnu kiusalliselta, mutta yleensä juttelu alkaa luonnistua kuin itsestään. Luonnossa on kiva tehdä yhdessä ruokaa tai vaikka valokuvata. Älypuhelinkaan ei kiinnosta poissa kotoa.
Me yritämme muutenkin tehdä yhdessä aina pieniä asioita. Ulkona syöminen tai kaljoittelu ei ole meidän juttu. Ennemmin käymme vaikka isossa viherkasvimyymälässä, kirppareilla, luontoretkillä, tapahtumissa, urheilupaikoussa... Kotona nysvääminen tylsistää suhteen. Kotonakin ollessa voi keksiä muutakin kuin telkkarin katsominen. Me olemme lähiaikoina tehneet jää- ja lumikoristeita pihaan, sisustaneet, tehneet kissoille pahvilaatikkolinnakkeet, pesimme auton sisältä yhdessä jne... Arkinenkin tekeminen pitää suhdetta yllä, kun se tehdään YHDESSÄ. Jopa verhojen vaihto on kivaa, kun ne valitaan ja asetellaan yhdessä paikoilleen.
...said no man EVER.
Miksi olette edes alkaneet olla yhdessä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteinen aika ja treffit ovat oikeasti tärkeitä. Olen itse ollut avoliitossa 11 vuotta. Välillä on ollut noita hiljaisia kausia. Yhteinen tekeminen tuo oikeasti puhuttavaa! Joku leffailta kotona ei enää juurikaan lähennä, kun on älypuhelimet ja niin tottunut toiseen. Meillä hyvä keino on lähteä vaikka metsäretkelle jonnekin laavulle. Kävellessä tai hiihtäessä hiljaisuuskaan ei tunnu kiusalliselta, mutta yleensä juttelu alkaa luonnistua kuin itsestään. Luonnossa on kiva tehdä yhdessä ruokaa tai vaikka valokuvata. Älypuhelinkaan ei kiinnosta poissa kotoa.
Me yritämme muutenkin tehdä yhdessä aina pieniä asioita. Ulkona syöminen tai kaljoittelu ei ole meidän juttu. Ennemmin käymme vaikka isossa viherkasvimyymälässä, kirppareilla, luontoretkillä, tapahtumissa, urheilupaikoussa... Kotona nysvääminen tylsistää suhteen. Kotonakin ollessa voi keksiä muutakin kuin telkkarin katsominen. Me olemme lähiaikoina tehneet jää- ja lumikoristeita pihaan, sisustaneet, tehneet kissoille pahvilaatikkolinnakkeet, pesimme auton sisältä yhdessä jne... Arkinenkin tekeminen pitää suhdetta yllä, kun se tehdään YHDESSÄ. Jopa verhojen vaihto on kivaa, kun ne valitaan ja asetellaan yhdessä paikoilleen.
...said no man EVER.
Fiksu mies tekee tiettyjä uhrauksia parisuhteensa eteen - kuten toki nainenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteinen aika ja treffit ovat oikeasti tärkeitä. Olen itse ollut avoliitossa 11 vuotta. Välillä on ollut noita hiljaisia kausia. Yhteinen tekeminen tuo oikeasti puhuttavaa! Joku leffailta kotona ei enää juurikaan lähennä, kun on älypuhelimet ja niin tottunut toiseen. Meillä hyvä keino on lähteä vaikka metsäretkelle jonnekin laavulle. Kävellessä tai hiihtäessä hiljaisuuskaan ei tunnu kiusalliselta, mutta yleensä juttelu alkaa luonnistua kuin itsestään. Luonnossa on kiva tehdä yhdessä ruokaa tai vaikka valokuvata. Älypuhelinkaan ei kiinnosta poissa kotoa.
Me yritämme muutenkin tehdä yhdessä aina pieniä asioita. Ulkona syöminen tai kaljoittelu ei ole meidän juttu. Ennemmin käymme vaikka isossa viherkasvimyymälässä, kirppareilla, luontoretkillä, tapahtumissa, urheilupaikoussa... Kotona nysvääminen tylsistää suhteen. Kotonakin ollessa voi keksiä muutakin kuin telkkarin katsominen. Me olemme lähiaikoina tehneet jää- ja lumikoristeita pihaan, sisustaneet, tehneet kissoille pahvilaatikkolinnakkeet, pesimme auton sisältä yhdessä jne... Arkinenkin tekeminen pitää suhdetta yllä, kun se tehdään YHDESSÄ. Jopa verhojen vaihto on kivaa, kun ne valitaan ja asetellaan yhdessä paikoilleen.
...said no man EVER.
Fiksu mies tekee tiettyjä uhrauksia parisuhteensa eteen - kuten toki nainenkin.
En ikinä suostuisi elämään parisuhteessa jossa joutuisin uhraamaan oman elämäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteinen aika ja treffit ovat oikeasti tärkeitä. Olen itse ollut avoliitossa 11 vuotta. Välillä on ollut noita hiljaisia kausia. Yhteinen tekeminen tuo oikeasti puhuttavaa! Joku leffailta kotona ei enää juurikaan lähennä, kun on älypuhelimet ja niin tottunut toiseen. Meillä hyvä keino on lähteä vaikka metsäretkelle jonnekin laavulle. Kävellessä tai hiihtäessä hiljaisuuskaan ei tunnu kiusalliselta, mutta yleensä juttelu alkaa luonnistua kuin itsestään. Luonnossa on kiva tehdä yhdessä ruokaa tai vaikka valokuvata. Älypuhelinkaan ei kiinnosta poissa kotoa.
Me yritämme muutenkin tehdä yhdessä aina pieniä asioita. Ulkona syöminen tai kaljoittelu ei ole meidän juttu. Ennemmin käymme vaikka isossa viherkasvimyymälässä, kirppareilla, luontoretkillä, tapahtumissa, urheilupaikoussa... Kotona nysvääminen tylsistää suhteen. Kotonakin ollessa voi keksiä muutakin kuin telkkarin katsominen. Me olemme lähiaikoina tehneet jää- ja lumikoristeita pihaan, sisustaneet, tehneet kissoille pahvilaatikkolinnakkeet, pesimme auton sisältä yhdessä jne... Arkinenkin tekeminen pitää suhdetta yllä, kun se tehdään YHDESSÄ. Jopa verhojen vaihto on kivaa, kun ne valitaan ja asetellaan yhdessä paikoilleen.
...said no man EVER.
Fiksu mies tekee tiettyjä uhrauksia parisuhteensa eteen - kuten toki nainenkin.
En ikinä suostuisi elämään parisuhteessa jossa joutuisin uhraamaan oman elämäni.
Eli jos mies ryhtyy kaveriksi verhoja vaihtamaan ja nainen puolestaan lähtee seuraksi puuhaamaan jotain miehen verstaaseen, niin he ovat joutuneet uhraamaan oman elämänsä?
eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käykää treffeillä. Menkää ulos syömään, keilaamaan ja vielä pieni kävely ilman määränpäätä. pitäkää oikein pitkän kaavan treffit, jos vaikka kipinä syttyy uudestaan. Jos kuitenkin treffit tuntuvat vain velvollisuudelta ja väkinäiseltä yrittämiseltä nauttia toisen seurasta on parempi alkaa pakkaamaan, muttei tarvi jossitella
Ei mies suostu :(
Emme ole käyneet ikinä ulkona syömässä tms.Ja silti viisi tuotta yhdessä? Onko tämä nyt taas trolli, vai mitä ihmetä minä juuri luin?
ajaisitko sinä sitten 300km pelkän syömisen takia?
Nyt täytyy kyllä kysyä, että missä te oikein asutte?
Vierailija kirjoitti:
... Jopa verhojen vaihto on kivaa, kun ne valitaan ja asetellaan yhdessä paikoilleen.
Rohkenen nyt väittää, että noin ajattelee suunnilleen 2% miehistä. Loput verhojen vaihtamiseen osallistuvista miehistä tekee sen vain nalkuttamisen välttämiseksi. Ja sitten on se osa, jotka eivät siihen osallistu.
No hitto, jos ei kemiat kohtaa niin kannattaa erota (nimim. kokemuksesta puhun mutta on jo vähän myöhäistä). Älkää nyt ainakaan mihinkään paritansseihin menkö. Me mentiin ja vaimo antoi sellaista palautetta mun rytmitajusta yms asioista, etten ikinä unohda. Jos toisesta välittäminen henkisessä ja fyysisessä mielessä on noin vaikeaa niin ilmeisesti mukavuudenhalu ja pelko muutoksesta ovat ainoat asiat, jotka teitä pitää yhdessä.