Miksi ihmiset eivät hyväksy sitä, että olen katkaissut välini alkoholistivanhempaani?
Ihmiset vaan sössöttävät anteeksiannosta, vaikka tuo persoonallisuushäiriöinen narsisti-juoppo on tehnyt minulle hirveitä asioista lapsuudessani ja nuoruudessani. Kärsin edelleen kolmikymppisenä traumataustojeni vuoksi ja ne kuormittavat elämääni. En ole ollut hänen kanssaan tekemisissä yli kymmeneen vuoteen, koska olisin varmaan joutunut psykiatriseen hoitoon. Siispä hyväksyin sen, että tämä ihminen on itsekeskeinen mulkku, joka ei välitä kuin itsestään. Se ei vaan kelpaa kaikille ihmisille ja joskus tulee fiilis, että heidän mielestään se olen minä, joka on se julma osapuolena, kun ei ole missään tekemisissä. Siispä olen opetellut pitämään turpani kiinni ja pidän kaiken sisälläni, niin ei tarvitse kuunnella ikäviä vihjailuja. Ei tämä kyllä reilulta tunnu..
Onko muilla samanlaisia kokemuksia? Kyseessä ei siis ole mikään tuuri- vaan rapajuoppo, jonka ansiosta lastensuojelukin tuli aikanaan tutuksi.
Kommentit (69)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset eivät pidä lapsuudentraumojen kelailuista ja toivovat että pääsisit niiden yli ja lakkaisit oireilemasta ja puhumasta tuosta aiheesta. Muuta syytä en keksi. Jos sinulla ei ole tapana puhua asiasta paljoakaan, niin en tiedä miksi he käskevät sinun antaa anteeksi. Ihmiset ovat yllättävän itsekkäitä tämmöisissä asioissa, eivät jaksaisi kuunnella.
En siis ole puhunut näistä asioista, mutta tulee tilanteita, joissa kysytään että mitäs sinun vanhemmillesi kuuluu. Ne ovat kiusallisia, mutta olen sanonut suoraan että välit on poikki koska alkoholiongelma on niin paha. Sitten seuraa kiusaantunut hiljaisuus tai kiusallisia kysymyksiä, joiden lopuksi minulle jää tunne, että minua pidetään kylmänä ihmisenä. Siksi pyrin nykyään vainiharhaisesti välttämään aihetta ja aina kun se siihen meinaa mennä, ohjaan keskustelun toisaalle. En todellakaan puhu lapsuustraumoistani julkisesti, koska en kaipaa sääliä tai leimaa päähäni.
Jaa eli totuus on se, et koska ihmisille tulee vaivaantunut olo, sinä TULKITSET tämän kuvaamallasi tavalla. Tosiasiassa kyse on siitä, että vaikutat hyvin herkkänahkaiselta ihmiseltä, ja ihmiset varmaan tajuavat että sunkaltaiselle ei voi sanoa mitään oikein.
Kuten nyt huomattiin.
Usein tuollainen töksäytys saa ihmisen kuin ihmisen vaivaantumaan.... Älä tee siis siitä mitään pitkälle meneviä johtopäätöksiä.
Vierailija kirjoitti:
Eivät he todennäköisesti tarkoita pahaa.
Minulla on yksi ystävä, joka on myös katkaissut välinsä samasta syystä. Syyllistyin itsekin juuri tuohon, mistä kerroit. Olen itse "normaalista" perheestä ja välini on todella hyvät vanhempiini. On todella outoa edes ajatella, miltä tuntuisi, jos yhtäkkkä välini katkeisivat vanhempiini. En (eivätkä muutkaan, joilla ei ole samaa tilannetta) pysty käsittämään, miltä se tuntuu, kun ei ole vanhempien kanssa tekemisissä. Ihminen jatkuvasti vertaa muita omaan tilanteeseensa: koska minulla on hyvät suhteet vanhempiini, eikö sinunkin kannattaisi sopia?
Siitä se kumpuaa. Mutta ystäväni ansiosta ymmärrän, että ehkä on oikeasti parempi antaa välien poikki...
(vaikka minun tekisikin taas mieli kirjoittaa, että eikö kannattaisi yrittää sopia, koska tässä on vain yksi elämä yms....)
Mitä sä oikein horiset? Eikö SINUNKIN kannattaisi sopia? Oletko sinä siis ollut ilkeä vanhemmillesi, vai mitä oikein olet mennyt sopimaan? Ilmeisesti. Sulla se on silloin huono omatunto ollut, koska olet henkisesti hyvinpidelty kermaperse, joka on kiukutellut vanhemmilleen omaa epäkypsyyttään. Ajattele, olet jopa saanut olla sitä, ja ne vielä katsoo sinuun päinkään! Saat olla nöyrä ja onnellinen siitä, että he puhuvat sinulle ylipäätään.
Vierailija kirjoitti:
Moni katkaisee välit paljon vähemmästäkin. Eipä se muille kuulu.
En suoraan sanottuna usko et ketään edes kiinnostaa. Vaikuttaa olevan tämäkin sellainen "ongelma" jonka ap on kehitellyt ihan itse.
Siinähän eivät hyväksy. Perhe ei ole mitenkään pyhä, vanhemmat voivat olla käsittämätöntä ihmissaastaa. On täysi oikeus elää omaa elämäänsä, olla antamatta anteeksi. Viimeistä tuomiota ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset eivät pidä lapsuudentraumojen kelailuista ja toivovat että pääsisit niiden yli ja lakkaisit oireilemasta ja puhumasta tuosta aiheesta. Muuta syytä en keksi. Jos sinulla ei ole tapana puhua asiasta paljoakaan, niin en tiedä miksi he käskevät sinun antaa anteeksi. Ihmiset ovat yllättävän itsekkäitä tämmöisissä asioissa, eivät jaksaisi kuunnella.
En siis ole puhunut näistä asioista, mutta tulee tilanteita, joissa kysytään että mitäs sinun vanhemmillesi kuuluu. Ne ovat kiusallisia, mutta olen sanonut suoraan että välit on poikki koska alkoholiongelma on niin paha. Sitten seuraa kiusaantunut hiljaisuus tai kiusallisia kysymyksiä, joiden lopuksi minulle jää tunne, että minua pidetään kylmänä ihmisenä. Siksi pyrin nykyään vainiharhaisesti välttämään aihetta ja aina kun se siihen meinaa mennä, ohjaan keskustelun toisaalle. En todellakaan puhu lapsuustraumoistani julkisesti, koska en kaipaa sääliä tai leimaa päähäni.
Luulen, että ongelma on osittain noissa tilannetajuttomissa ja empatiakyvyttömissä kyselijöissä, ja osittain sinussa itsessäsi siinä mielessä, että olet todennäköisesti luonteeltasi kiltti ja vastuuntuntoinen ihminen, ja siksi tulkitset nuo tilanteet kritiikkinä itseäsi kohtaan, vaikka kyselijät eivät suoraan ns. tuomitsisikaan välien katkaisemistasi. Tsemppiä sinulle, pidä kiinni omista rajoistasi ja hyvinvoinnistasi, ap!
Höpöhöpö. Ap ei vaikuta kiltiltä alkuunkaan. Kyllä peiliin pitää pystyä katsomaan. Taidat kerjätä sitä että pääset uhriutumaan uudelleen ja uudelleen? Tuollaiseen "shokkipaljastukseen" on yleensä vaikea vastata mitään järkevää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät he todennäköisesti tarkoita pahaa.
Minulla on yksi ystävä, joka on myös katkaissut välinsä samasta syystä. Syyllistyin itsekin juuri tuohon, mistä kerroit. Olen itse "normaalista" perheestä ja välini on todella hyvät vanhempiini. On todella outoa edes ajatella, miltä tuntuisi, jos yhtäkkkä välini katkeisivat vanhempiini. En (eivätkä muutkaan, joilla ei ole samaa tilannetta) pysty käsittämään, miltä se tuntuu, kun ei ole vanhempien kanssa tekemisissä. Ihminen jatkuvasti vertaa muita omaan tilanteeseensa: koska minulla on hyvät suhteet vanhempiini, eikö sinunkin kannattaisi sopia?
Siitä se kumpuaa. Mutta ystäväni ansiosta ymmärrän, että ehkä on oikeasti parempi antaa välien poikki...
(vaikka minun tekisikin taas mieli kirjoittaa, että eikö kannattaisi yrittää sopia, koska tässä on vain yksi elämä yms....)
Mitä sä oikein horiset? Eikö SINUNKIN kannattaisi sopia? Oletko sinä siis ollut ilkeä vanhemmillesi, vai mitä oikein olet mennyt sopimaan? Ilmeisesti. Sulla se on silloin huono omatunto ollut, koska olet henkisesti hyvinpidelty kermaperse, joka on kiukutellut vanhemmilleen omaa epäkypsyyttään. Ajattele, olet jopa saanut olla sitä, ja ne vielä katsoo sinuun päinkään! Saat olla nöyrä ja onnellinen siitä, että he puhuvat sinulle ylipäätään.
Onko tämän nyt sen "kiltin" ap:n tekstiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset eivät pidä lapsuudentraumojen kelailuista ja toivovat että pääsisit niiden yli ja lakkaisit oireilemasta ja puhumasta tuosta aiheesta. Muuta syytä en keksi. Jos sinulla ei ole tapana puhua asiasta paljoakaan, niin en tiedä miksi he käskevät sinun antaa anteeksi. Ihmiset ovat yllättävän itsekkäitä tämmöisissä asioissa, eivät jaksaisi kuunnella.
En siis ole puhunut näistä asioista, mutta tulee tilanteita, joissa kysytään että mitäs sinun vanhemmillesi kuuluu. Ne ovat kiusallisia, mutta olen sanonut suoraan että välit on poikki koska alkoholiongelma on niin paha. Sitten seuraa kiusaantunut hiljaisuus tai kiusallisia kysymyksiä, joiden lopuksi minulle jää tunne, että minua pidetään kylmänä ihmisenä. Siksi pyrin nykyään vainiharhaisesti välttämään aihetta ja aina kun se siihen meinaa mennä, ohjaan keskustelun toisaalle. En todellakaan puhu lapsuustraumoistani julkisesti, koska en kaipaa sääliä tai leimaa päähäni.
Jaa eli totuus on se, et koska ihmisille tulee vaivaantunut olo, sinä TULKITSET tämän kuvaamallasi tavalla. Tosiasiassa kyse on siitä, että vaikutat hyvin herkkänahkaiselta ihmiseltä, ja ihmiset varmaan tajuavat että sunkaltaiselle ei voi sanoa mitään oikein.
Kuten nyt huomattiin.
Usein tuollainen töksäytys saa ihmisen kuin ihmisen vaivaantumaan.... Älä tee siis siitä mitään pitkälle meneviä johtopäätöksiä.
Ei voi sanoa mitään "oikein"? Eli siinä se sanojahan se herkkänahkainen myös on, jos haluaa olla sanojensa asettelija sitten toisen ylivoimalla, eikä ole se, mikä on, jos toinen on herkkänahkainen. Miten se sun ongelmasi olisi, miten herkkänahkainen hän on, jos kerran sinä pidät häntä kylmänä?
En oikein jaksa epäillä, etteivätkö ihmiset todella pitäisi aloittajaa kylmänä ihmisenä, eikö sulla ole kokemusta sellaisesta? Että tulet pidetyksi ongelmiesi takia idioottina, kylmänä, pahana tms.?
Ja...mitä tuossa esimerkissä ei-sanottu aloittajalle oikein? Kun kirjoitit: "sunkaltaiselle ei voi sanoa mitään oikein"? Eikö siinä vain kysytty, miten vanhemmat voivat ja sen jälkeen ei sanottu mitään, niin miten se on ihminen, joka ei nyt onnistunut uaah sanomaan aloittajalle "mitään oikein"? Haistan vahvaa uhriutumista ilmassa.
Tai jos en ymmärtänyt nyt oikein, niin voisitko hiukan selittää tuota lihavoitua kohtaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät he todennäköisesti tarkoita pahaa.
Minulla on yksi ystävä, joka on myös katkaissut välinsä samasta syystä. Syyllistyin itsekin juuri tuohon, mistä kerroit. Olen itse "normaalista" perheestä ja välini on todella hyvät vanhempiini. On todella outoa edes ajatella, miltä tuntuisi, jos yhtäkkkä välini katkeisivat vanhempiini. En (eivätkä muutkaan, joilla ei ole samaa tilannetta) pysty käsittämään, miltä se tuntuu, kun ei ole vanhempien kanssa tekemisissä. Ihminen jatkuvasti vertaa muita omaan tilanteeseensa: koska minulla on hyvät suhteet vanhempiini, eikö sinunkin kannattaisi sopia?
Siitä se kumpuaa. Mutta ystäväni ansiosta ymmärrän, että ehkä on oikeasti parempi antaa välien poikki...
(vaikka minun tekisikin taas mieli kirjoittaa, että eikö kannattaisi yrittää sopia, koska tässä on vain yksi elämä yms....)
Mitä sä oikein horiset? Eikö SINUNKIN kannattaisi sopia? Oletko sinä siis ollut ilkeä vanhemmillesi, vai mitä oikein olet mennyt sopimaan? Ilmeisesti. Sulla se on silloin huono omatunto ollut, koska olet henkisesti hyvinpidelty kermaperse, joka on kiukutellut vanhemmilleen omaa epäkypsyyttään. Ajattele, olet jopa saanut olla sitä, ja ne vielä katsoo sinuun päinkään! Saat olla nöyrä ja onnellinen siitä, että he puhuvat sinulle ylipäätään.
Onko tämän nyt sen "kiltin" ap:n tekstiä?
Ei ole, vaan mun ja mä en ole kiltti!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät he todennäköisesti tarkoita pahaa.
Minulla on yksi ystävä, joka on myös katkaissut välinsä samasta syystä. Syyllistyin itsekin juuri tuohon, mistä kerroit. Olen itse "normaalista" perheestä ja välini on todella hyvät vanhempiini. On todella outoa edes ajatella, miltä tuntuisi, jos yhtäkkkä välini katkeisivat vanhempiini. En (eivätkä muutkaan, joilla ei ole samaa tilannetta) pysty käsittämään, miltä se tuntuu, kun ei ole vanhempien kanssa tekemisissä. Ihminen jatkuvasti vertaa muita omaan tilanteeseensa: koska minulla on hyvät suhteet vanhempiini, eikö sinunkin kannattaisi sopia?
Siitä se kumpuaa. Mutta ystäväni ansiosta ymmärrän, että ehkä on oikeasti parempi antaa välien poikki...
(vaikka minun tekisikin taas mieli kirjoittaa, että eikö kannattaisi yrittää sopia, koska tässä on vain yksi elämä yms....)
Mitä sä oikein horiset? Eikö SINUNKIN kannattaisi sopia? Oletko sinä siis ollut ilkeä vanhemmillesi, vai mitä oikein olet mennyt sopimaan? Ilmeisesti. Sulla se on silloin huono omatunto ollut, koska olet henkisesti hyvinpidelty kermaperse, joka on kiukutellut vanhemmilleen omaa epäkypsyyttään. Ajattele, olet jopa saanut olla sitä, ja ne vielä katsoo sinuun päinkään! Saat olla nöyrä ja onnellinen siitä, että he puhuvat sinulle ylipäätään.
Onko tämän nyt sen "kiltin" ap:n tekstiä?
Niin, ilmeisesti sinäkin olet saanut olla epäkypsä omille vanhemmillesi, ja nyt karahdit vähän punaiseksi, kun alat tajuamaan, mikä etuoikeutettu, henkisesti tuettu kermaperse sä siinä eläminesi oletkaan verrattuna moniin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset eivät pidä lapsuudentraumojen kelailuista ja toivovat että pääsisit niiden yli ja lakkaisit oireilemasta ja puhumasta tuosta aiheesta. Muuta syytä en keksi. Jos sinulla ei ole tapana puhua asiasta paljoakaan, niin en tiedä miksi he käskevät sinun antaa anteeksi. Ihmiset ovat yllättävän itsekkäitä tämmöisissä asioissa, eivät jaksaisi kuunnella.
En siis ole puhunut näistä asioista, mutta tulee tilanteita, joissa kysytään että mitäs sinun vanhemmillesi kuuluu. Ne ovat kiusallisia, mutta olen sanonut suoraan että välit on poikki koska alkoholiongelma on niin paha. Sitten seuraa kiusaantunut hiljaisuus tai kiusallisia kysymyksiä, joiden lopuksi minulle jää tunne, että minua pidetään kylmänä ihmisenä. Siksi pyrin nykyään vainiharhaisesti välttämään aihetta ja aina kun se siihen meinaa mennä, ohjaan keskustelun toisaalle. En todellakaan puhu lapsuustraumoistani julkisesti, koska en kaipaa sääliä tai leimaa päähäni.
Luulen, että ongelma on osittain noissa tilannetajuttomissa ja empatiakyvyttömissä kyselijöissä, ja osittain sinussa itsessäsi siinä mielessä, että olet todennäköisesti luonteeltasi kiltti ja vastuuntuntoinen ihminen, ja siksi tulkitset nuo tilanteet kritiikkinä itseäsi kohtaan, vaikka kyselijät eivät suoraan ns. tuomitsisikaan välien katkaisemistasi. Tsemppiä sinulle, pidä kiinni omista rajoistasi ja hyvinvoinnistasi, ap!
Höpöhöpö. Ap ei vaikuta kiltiltä alkuunkaan. Kyllä peiliin pitää pystyä katsomaan. Taidat kerjätä sitä että pääset uhriutumaan uudelleen ja uudelleen? Tuollaiseen "shokkipaljastukseen" on yleensä vaikea vastata mitään järkevää.
Sinä se tässä uhriudut kun koet, ettei ap:n vastaukseen voi sanoa "mitään oikein".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset eivät pidä lapsuudentraumojen kelailuista ja toivovat että pääsisit niiden yli ja lakkaisit oireilemasta ja puhumasta tuosta aiheesta. Muuta syytä en keksi. Jos sinulla ei ole tapana puhua asiasta paljoakaan, niin en tiedä miksi he käskevät sinun antaa anteeksi. Ihmiset ovat yllättävän itsekkäitä tämmöisissä asioissa, eivät jaksaisi kuunnella.
En siis ole puhunut näistä asioista, mutta tulee tilanteita, joissa kysytään että mitäs sinun vanhemmillesi kuuluu. Ne ovat kiusallisia, mutta olen sanonut suoraan että välit on poikki koska alkoholiongelma on niin paha. Sitten seuraa kiusaantunut hiljaisuus tai kiusallisia kysymyksiä, joiden lopuksi minulle jää tunne, että minua pidetään kylmänä ihmisenä. Siksi pyrin nykyään vainiharhaisesti välttämään aihetta ja aina kun se siihen meinaa mennä, ohjaan keskustelun toisaalle. En todellakaan puhu lapsuustraumoistani julkisesti, koska en kaipaa sääliä tai leimaa päähäni.
Luulen, että ongelma on osittain noissa tilannetajuttomissa ja empatiakyvyttömissä kyselijöissä, ja osittain sinussa itsessäsi siinä mielessä, että olet todennäköisesti luonteeltasi kiltti ja vastuuntuntoinen ihminen, ja siksi tulkitset nuo tilanteet kritiikkinä itseäsi kohtaan, vaikka kyselijät eivät suoraan ns. tuomitsisikaan välien katkaisemistasi. Tsemppiä sinulle, pidä kiinni omista rajoistasi ja hyvinvoinnistasi, ap!
Höpöhöpö. Ap ei vaikuta kiltiltä alkuunkaan. Kyllä peiliin pitää pystyä katsomaan. Taidat kerjätä sitä että pääset uhriutumaan uudelleen ja uudelleen? Tuollaiseen "shokkipaljastukseen" on yleensä vaikea vastata mitään järkevää.
Sinä se tässä uhriudut kun koet, ettei ap:n vastaukseen voi sanoa "mitään oikein".
On ihmisiä, joille ei voi. Niille kun tulee aina "tunne" jostakin, mitä ne sitten julistaa eteenpäin joka eetteriin totuutena. Ei ole mitään väliä mitä vastapuoli on oikeasti sanonut/tehnyt. Näitä on nähty tarpeeksi.
Minullakin oli alkoholistivanhempi, välit eivät olleet poikki, mutta onneksi älysi kuolla jo 52-vuotiaana eikä hänellä tuolloin ollut lapsenlapsia. Ymmärrän täysin että joku laittaa välit poikki vaikka itse en niin tehnytkään. Vanhempien kuolema ei aina muutenkaan ole paha juttu, mystisesti enoni alkoholismi parantui hänen äitinsä kuoltua, äiti ei ollut alkoholisti mutta jotenkin ikävällä tavalla dominoiva.
Minä katkaisin välit äitiini heti kun kotoa pääsin ja olen aina sanonut, että äitini on kuollut. Nyt kun oikeesti kuoli, oikein tunsin miten helpotuksen aalto hulahti ylitseni. Kai sitä on vuosikaudet silti jännittänyt, tuleeko sieltä taas jotain paskaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset eivät pidä lapsuudentraumojen kelailuista ja toivovat että pääsisit niiden yli ja lakkaisit oireilemasta ja puhumasta tuosta aiheesta. Muuta syytä en keksi. Jos sinulla ei ole tapana puhua asiasta paljoakaan, niin en tiedä miksi he käskevät sinun antaa anteeksi. Ihmiset ovat yllättävän itsekkäitä tämmöisissä asioissa, eivät jaksaisi kuunnella.
En siis ole puhunut näistä asioista, mutta tulee tilanteita, joissa kysytään että mitäs sinun vanhemmillesi kuuluu. Ne ovat kiusallisia, mutta olen sanonut suoraan että välit on poikki koska alkoholiongelma on niin paha. Sitten seuraa kiusaantunut hiljaisuus tai kiusallisia kysymyksiä, joiden lopuksi minulle jää tunne, että minua pidetään kylmänä ihmisenä. Siksi pyrin nykyään vainiharhaisesti välttämään aihetta ja aina kun se siihen meinaa mennä, ohjaan keskustelun toisaalle. En todellakaan puhu lapsuustraumoistani julkisesti, koska en kaipaa sääliä tai leimaa päähäni.
Jaa eli totuus on se, et koska ihmisille tulee vaivaantunut olo, sinä TULKITSET tämän kuvaamallasi tavalla. Tosiasiassa kyse on siitä, että vaikutat hyvin herkkänahkaiselta ihmiseltä, ja ihmiset varmaan tajuavat että sunkaltaiselle ei voi sanoa mitään oikein.
Kuten nyt huomattiin.
Usein tuollainen töksäytys saa ihmisen kuin ihmisen vaivaantumaan.... Älä tee siis siitä mitään pitkälle meneviä johtopäätöksiä.
Ei voi sanoa mitään "oikein"? Eli siinä se sanojahan se herkkänahkainen myös on, jos haluaa olla sanojensa asettelija sitten toisen ylivoimalla, eikä ole se, mikä on, jos toinen on herkkänahkainen. Miten se sun ongelmasi olisi, miten herkkänahkainen hän on, jos kerran sinä pidät häntä kylmänä?
En oikein jaksa epäillä, etteivätkö ihmiset todella pitäisi aloittajaa kylmänä ihmisenä, eikö sulla ole kokemusta sellaisesta? Että tulet pidetyksi ongelmiesi takia idioottina, kylmänä, pahana tms.?
Ja...mitä tuossa esimerkissä ei-sanottu aloittajalle oikein? Kun kirjoitit: "sunkaltaiselle ei voi sanoa mitään oikein"? Eikö siinä vain kysytty, miten vanhemmat voivat ja sen jälkeen ei sanottu mitään, niin miten se on ihminen, joka ei nyt onnistunut uaah sanomaan aloittajalle "mitään oikein"? Haistan vahvaa uhriutumista ilmassa.
Tai jos en ymmärtänyt nyt oikein, niin voisitko hiukan selittää tuota lihavoitua kohtaa?
Jotkut ihmiset on tuollaisia et ne tulkitsee kaiken omasta näkökulmastaan. Ap vaikuttaa vahvasti tällaiselta ihmiseltä. tuo ensimmäinen lainattu kommentti vaikuttaa olevan hyvin lähellä totuutta. En luota ap:n objektiiviseen kykyyn tulkita tässä asiassa ihmisiä. On hyvin arveluttavaa tuomita toisen käytös pelkästään omaan tunteeseen perustuen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset eivät pidä lapsuudentraumojen kelailuista ja toivovat että pääsisit niiden yli ja lakkaisit oireilemasta ja puhumasta tuosta aiheesta. Muuta syytä en keksi. Jos sinulla ei ole tapana puhua asiasta paljoakaan, niin en tiedä miksi he käskevät sinun antaa anteeksi. Ihmiset ovat yllättävän itsekkäitä tämmöisissä asioissa, eivät jaksaisi kuunnella.
En siis ole puhunut näistä asioista, mutta tulee tilanteita, joissa kysytään että mitäs sinun vanhemmillesi kuuluu. Ne ovat kiusallisia, mutta olen sanonut suoraan että välit on poikki koska alkoholiongelma on niin paha. Sitten seuraa kiusaantunut hiljaisuus tai kiusallisia kysymyksiä, joiden lopuksi minulle jää tunne, että minua pidetään kylmänä ihmisenä. Siksi pyrin nykyään vainiharhaisesti välttämään aihetta ja aina kun se siihen meinaa mennä, ohjaan keskustelun toisaalle. En todellakaan puhu lapsuustraumoistani julkisesti, koska en kaipaa sääliä tai leimaa päähäni.
Luulen, että ongelma on osittain noissa tilannetajuttomissa ja empatiakyvyttömissä kyselijöissä, ja osittain sinussa itsessäsi siinä mielessä, että olet todennäköisesti luonteeltasi kiltti ja vastuuntuntoinen ihminen, ja siksi tulkitset nuo tilanteet kritiikkinä itseäsi kohtaan, vaikka kyselijät eivät suoraan ns. tuomitsisikaan välien katkaisemistasi. Tsemppiä sinulle, pidä kiinni omista rajoistasi ja hyvinvoinnistasi, ap!
Höpöhöpö. Ap ei vaikuta kiltiltä alkuunkaan. Kyllä peiliin pitää pystyä katsomaan. Taidat kerjätä sitä että pääset uhriutumaan uudelleen ja uudelleen? Tuollaiseen "shokkipaljastukseen" on yleensä vaikea vastata mitään järkevää.
Sinä se tässä uhriudut kun koet, ettei ap:n vastaukseen voi sanoa "mitään oikein".
On ihmisiä, joille ei voi. Niille kun tulee aina "tunne" jostakin, mitä ne sitten julistaa eteenpäin joka eetteriin totuutena. Ei ole mitään väliä mitä vastapuoli on oikeasti sanonut/tehnyt. Näitä on nähty tarpeeksi.
Kyllä sä voit silti sanoa miten sä asiat koet, eikö niin. Niin kauan kuin et ole loukkaava voit. Jos joku siitä muille puhuu, niin se on hänen mielipiteensä sitten. Jokaisella on omansa. Ja siis jos toisaalta vaistoat, että joku epäilee sun pitävän häntä kylmänä, niin oletko niin ylpeä, ettet pysty ja kykene estämään häntä luulemasta niin? Etkö siis OIKEASTI kykenekään välittämään toisista ja heidän tunteistaan? Kuulostaa kylmälle.
t.kristallikissa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset eivät pidä lapsuudentraumojen kelailuista ja toivovat että pääsisit niiden yli ja lakkaisit oireilemasta ja puhumasta tuosta aiheesta. Muuta syytä en keksi. Jos sinulla ei ole tapana puhua asiasta paljoakaan, niin en tiedä miksi he käskevät sinun antaa anteeksi. Ihmiset ovat yllättävän itsekkäitä tämmöisissä asioissa, eivät jaksaisi kuunnella.
En siis ole puhunut näistä asioista, mutta tulee tilanteita, joissa kysytään että mitäs sinun vanhemmillesi kuuluu. Ne ovat kiusallisia, mutta olen sanonut suoraan että välit on poikki koska alkoholiongelma on niin paha. Sitten seuraa kiusaantunut hiljaisuus tai kiusallisia kysymyksiä, joiden lopuksi minulle jää tunne, että minua pidetään kylmänä ihmisenä. Siksi pyrin nykyään vainiharhaisesti välttämään aihetta ja aina kun se siihen meinaa mennä, ohjaan keskustelun toisaalle. En todellakaan puhu lapsuustraumoistani julkisesti, koska en kaipaa sääliä tai leimaa päähäni.
Jaa eli totuus on se, et koska ihmisille tulee vaivaantunut olo, sinä TULKITSET tämän kuvaamallasi tavalla. Tosiasiassa kyse on siitä, että vaikutat hyvin herkkänahkaiselta ihmiseltä, ja ihmiset varmaan tajuavat että sunkaltaiselle ei voi sanoa mitään oikein.
Kuten nyt huomattiin.
Usein tuollainen töksäytys saa ihmisen kuin ihmisen vaivaantumaan.... Älä tee siis siitä mitään pitkälle meneviä johtopäätöksiä.
Ei voi sanoa mitään "oikein"? Eli siinä se sanojahan se herkkänahkainen myös on, jos haluaa olla sanojensa asettelija sitten toisen ylivoimalla, eikä ole se, mikä on, jos toinen on herkkänahkainen. Miten se sun ongelmasi olisi, miten herkkänahkainen hän on, jos kerran sinä pidät häntä kylmänä?
En oikein jaksa epäillä, etteivätkö ihmiset todella pitäisi aloittajaa kylmänä ihmisenä, eikö sulla ole kokemusta sellaisesta? Että tulet pidetyksi ongelmiesi takia idioottina, kylmänä, pahana tms.?
Ja...mitä tuossa esimerkissä ei-sanottu aloittajalle oikein? Kun kirjoitit: "sunkaltaiselle ei voi sanoa mitään oikein"? Eikö siinä vain kysytty, miten vanhemmat voivat ja sen jälkeen ei sanottu mitään, niin miten se on ihminen, joka ei nyt onnistunut uaah sanomaan aloittajalle "mitään oikein"? Haistan vahvaa uhriutumista ilmassa.
Tai jos en ymmärtänyt nyt oikein, niin voisitko hiukan selittää tuota lihavoitua kohtaa?Jotkut ihmiset on tuollaisia et ne tulkitsee kaiken omasta näkökulmastaan. Ap vaikuttaa vahvasti tällaiselta ihmiseltä. tuo ensimmäinen lainattu kommentti vaikuttaa olevan hyvin lähellä totuutta. En luota ap:n objektiiviseen kykyyn tulkita tässä asiassa ihmisiä. On hyvin arveluttavaa tuomita toisen käytös pelkästään omaan tunteeseen perustuen.
Joo joo, mutta etkö käsittänyt aloittajalla olleen kokemuksia, joissa hänet tuomitaan muiden päissä syntyneiden kokemusten perusteella? Niin eihän sitten sinuunkaan voi luottaa, jos alat pitää vanhempiinsa välit katkaissutta kylmänä. Tai vaikket sinä alkaisikaan, niin liian moni alkaa.
t.kristallikissa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset eivät pidä lapsuudentraumojen kelailuista ja toivovat että pääsisit niiden yli ja lakkaisit oireilemasta ja puhumasta tuosta aiheesta. Muuta syytä en keksi. Jos sinulla ei ole tapana puhua asiasta paljoakaan, niin en tiedä miksi he käskevät sinun antaa anteeksi. Ihmiset ovat yllättävän itsekkäitä tämmöisissä asioissa, eivät jaksaisi kuunnella.
En siis ole puhunut näistä asioista, mutta tulee tilanteita, joissa kysytään että mitäs sinun vanhemmillesi kuuluu. Ne ovat kiusallisia, mutta olen sanonut suoraan että välit on poikki koska alkoholiongelma on niin paha. Sitten seuraa kiusaantunut hiljaisuus tai kiusallisia kysymyksiä, joiden lopuksi minulle jää tunne, että minua pidetään kylmänä ihmisenä. Siksi pyrin nykyään vainiharhaisesti välttämään aihetta ja aina kun se siihen meinaa mennä, ohjaan keskustelun toisaalle. En todellakaan puhu lapsuustraumoistani julkisesti, koska en kaipaa sääliä tai leimaa päähäni.
Jaa eli totuus on se, et koska ihmisille tulee vaivaantunut olo, sinä TULKITSET tämän kuvaamallasi tavalla. Tosiasiassa kyse on siitä, että vaikutat hyvin herkkänahkaiselta ihmiseltä, ja ihmiset varmaan tajuavat että sunkaltaiselle ei voi sanoa mitään oikein.
Kuten nyt huomattiin.
Usein tuollainen töksäytys saa ihmisen kuin ihmisen vaivaantumaan.... Älä tee siis siitä mitään pitkälle meneviä johtopäätöksiä.
Ei voi sanoa mitään "oikein"? Eli siinä se sanojahan se herkkänahkainen myös on, jos haluaa olla sanojensa asettelija sitten toisen ylivoimalla, eikä ole se, mikä on, jos toinen on herkkänahkainen. Miten se sun ongelmasi olisi, miten herkkänahkainen hän on, jos kerran sinä pidät häntä kylmänä?
En oikein jaksa epäillä, etteivätkö ihmiset todella pitäisi aloittajaa kylmänä ihmisenä, eikö sulla ole kokemusta sellaisesta? Että tulet pidetyksi ongelmiesi takia idioottina, kylmänä, pahana tms.?
Ja...mitä tuossa esimerkissä ei-sanottu aloittajalle oikein? Kun kirjoitit: "sunkaltaiselle ei voi sanoa mitään oikein"? Eikö siinä vain kysytty, miten vanhemmat voivat ja sen jälkeen ei sanottu mitään, niin miten se on ihminen, joka ei nyt onnistunut uaah sanomaan aloittajalle "mitään oikein"? Haistan vahvaa uhriutumista ilmassa.
Tai jos en ymmärtänyt nyt oikein, niin voisitko hiukan selittää tuota lihavoitua kohtaa?Jotkut ihmiset on tuollaisia et ne tulkitsee kaiken omasta näkökulmastaan. Ap vaikuttaa vahvasti tällaiselta ihmiseltä. tuo ensimmäinen lainattu kommentti vaikuttaa olevan hyvin lähellä totuutta. En luota ap:n objektiiviseen kykyyn tulkita tässä asiassa ihmisiä. On hyvin arveluttavaa tuomita toisen käytös pelkästään omaan tunteeseen perustuen.
Ja ....mitä syitä sulla ois luottaa muiden objektiiviseen kykyyn tulkita aloittajaa?
t.kristallikissa
Nimenomaan kun lukee tällaisia aloituksia, niin on syytä muistaa, että ne aloituksen tekijän tutut ja työkaverit sun muut eivät suinkaan varmasti ole poikkeuksitta kyvykkäitä tai edes aina halukkaita ymmärtämään aloittajaa objektiivisesti.
t.kristallikissa
Esim. mun äiti oli ja on ikävä kyllä edelleen, täysin paska ja ilmeisesti kykenemätön opettelemaan ymmärtämään mua objektiivisesti. Hän ei myöskään HALUA ymmärtää mua objektiivisesti, koska on YLPEÄ. Ei halua nähdä, että hänen oma ajattelunsa sai hänet kohtelemaan lastaan pahasti ja väärin ja satuttamaan lastaan.
t.kristallikissa
Vanhempi, joka ei ole aivopessyt lapsiaan näkemään asioita narsistin tavalla ei edes ole mikään oikeasti narsisti. Muuten voi olla ollut tietenkin kauhea.