Miksi niin monella korkeasti koulutetulla ja fiksulla äidillä on erityislapsi(a)?

Vierailija kirjoitti:

Väittäisi, että moni lapsi oireilee myös vanhempien huomion puutetta. Lapselle ei ole aikaa, kun pitää luoda uraa, tehdä väitöskirjaa, juosta maratoneja, rakentaa/rakennuttaa taloa jne.

Lapsilta puuttuu rajoja ja rakkautta. Osa "erityislapsi" diagnooseista ADHD, levottomuus, käytöshäiriöt olisi purettavissa ihan vanhemmuuden tarkastelulla. Ei todellakaan kaikki, mutta osa.

Erityslasten diagnoosit tehdään ”vanhemmuuden tarkastelun” jälkeen. Diagnoosiprosessiin siis kuuluu jakso, jossa käydään läpi perrheen tavat, historia ja kasvatustyylit. Tämä jakso kestää usein aika kauan ja siinä köydään läpi paitsi pereen sisältä tulevaa tietoa, myös esim sukulaisten, päiväkodon tai koulun ja esim kuraattorin tai perheneuvolan antamaa tietoa. Siihen voi kuulua myös viikkojen tarkkailua, jossa joku katsoo, kuinka puuhaat lapsesi kanssa.

Mistä sä käytännössä ajattelt, että tämän jälkeen vielä jostain ”vanhemmuutta tarkastelemalla” löytyisi joku viisastenkivi, joka ratkaisee kaikki ongelmat?

Käyttävät palveluita + lapset tehdään vanhemmalla iällä + itselläänkin on samoja häiriöitä, jotka ovat periytyviä

Pitävät huolta lapsistaan niin huomaavat kaiken

Kukkaloota kirjoitti:

Älykkyyden ja erityispiirteiden tai mielenterveysongelmien väliltä löytyy korrelaatiota. Googlettakaapa. Nyt en itse ehdi, sillä korkeakoulutettuna ja kolmen erityislapsen äitinä minun täytyy tässä jatkaa yrittäjänhommiani hienon työni parissa ;)

Tämä! Älykäs tuntee enemmän elämäntuskaa.

Työskentelen kys. lasten kanssa ja nopealla otannalla asia on päinvastoin kuin otsikossa. Matalasti koulutettujen lapsilla on enemmän mm. nepsy-ongelmia, myös panostus esim. kasvatukseen heikompi kuin korkeakoulutetulla.

Vierailija kirjoitti:

Koulutetut hankkivat lapsia iäkkäinä. Riski autisminkirjoon kasvaa. As-tyttöjen on vaikea löytää kumppania, joten saavat lapsia myöhään. Tytöillä asperger ei ilmene selvästi ja ongelmia vähemmän. Periyttävät pojalle, niin huonossa tapauksessa lieväoireisella korkeasti koulutetulla as-äidillä on käytöshäiriöinen monioireinen poika.

Olen täysin samaa mieltä.

Työni puolesta olen törmännyt näihin tapauksiin ja äiti parka ei tiedä olevansa as-henkilö ja lapsi kärsii.

Vierailija kirjoitti:

Kukkaloota kirjoitti:

Älykkyyden ja erityispiirteiden tai mielenterveysongelmien väliltä löytyy korrelaatiota. Googlettakaapa. Nyt en itse ehdi, sillä korkeakoulutettuna ja kolmen erityislapsen äitinä minun täytyy tässä jatkaa yrittäjänhommiani hienon työni parissa ;)

Tämä! Älykäs tuntee enemmän elämäntuskaa.

Päinvastoin älykkäälle elämä ei ole vaikeaa ja tuska vähenee, kun tekee vähemmän estettävissä olevia virheitä.

Vierailija kirjoitti:

Oma havainto on päinvastainen. Ne WT-mammojen lapset ei saa apua, koska vanhemmat vetoavat lapsen luonteeseen ja siihen, että lapsi on hyvin itsepäinen.

Ja pahimmillaan diagnoosista halutaan vain lääkitys, kasvatuksellahan ei mitään vaikuteta, kun kaikki johtuu siitä ADHD:stä, niin antaa olla kuin pellossa..

Kuvitteletteko kenties, että naiset lisääntyvät hermafrodiittisesti?

Miehenkin perimä vaikuttaa. Nuorten miesten siittiöistä häviävän pieni määrä on terveitä ja liikkuvia. Siittiöiden rakennetta huonontaa mm. tupakka, kannabis ja alkoholinkäyttö. Isän alkoholinkäyttö ennen siittämistä lisää vauvan synnynnäisten sydänvikojen riskiä. Isän yli 40 vuoden ikä nostaa autismin kirjon riskiä jälkeläisillä. Jne. Jne.

Lopettakaa herkkujen syöttö niille lapsille. Varsinkin viikonlopun jälkeen paljon käytöshäiriöitä, kun lasten keho sekaisin sokerista ym. moskasta.

Tyypillistä av:ta. Kun kerrotaan faktoja, eli että erityislapsia on enemmän matalasti koulutetuilla, tulee alapeukkuja.

Pienluokan vanhempainillassa monena vuonna käyneenä koen asian juuri toisin päin. Yksinhuoltajat, aikuisopiskelijat ja duunarivanhemmat edustettuna niissä.

Työpaikalla olen avoimesti puhunut lapseni haasteista, terapioista ja pienluokasta. Kahteen erityislapsen vanhempaan olen törmännyt työkuvioissa 10 vuoden aikana. Olen ylempi toimihenkilö ja asiantuntija miesvaltaisella alalla. Mieheni kollegoista vain yhdellä erityislapsi. Mies minua korkeammalla tittelillä.

Kontulassa joka toisella penskalla on ADHD, maistereita taas harvassa. Westendissä päinvastoin.

Ei niillä ole maalaisjärkeä eikä aikaa olla lapsensa kanssa

Vierailija kirjoitti:

Yksi selitys voi olla se, että toisin kuin usein luullaan, ei ole olemassa mitään yhteiskunnan järjestämiä karsintoja tai seuloja, joissa "erityiset" jäisivät kiinni ja saisivat diagnoosimerkinnän otsaan. Koulussakin lapsi voi ymmärtäväisen opettajan ohjauksessa olla vuosikausia ihan vapaasti poikkeava ja vanhempainvarteissa vanhemmat saavat kuulla, että onhan se lapsi vähän erikoinen, mutta ei tässä mitään, hyvin menee. Jossain vaiheessa vanhemmalla alkaa hälytyskellot soida ja yläkouluun siirtyessä tapahtuu romahdus, kun se ymmärtäväinen ope jää alakouluun. Arvosanat saavat ihan vapaasti pudota viitoseen, eikä kukaan koulusta ehdota mitään apua. Lopputulos on, että jos lapselle halutaan mitään apua, vanhemman on itse omatoimisesti osattava sitä hakea (ja yleensä sitä diagnoosia ensin, jotta avun saa). Veikkaan, että korkeasti koulutetulla vanhemmalla on enemmän rahkeita vaatia sitä apua. Tämä on ainakin oma kokemukseni.

Tämä! Omalle lapselle on jo eskarista asti sanottu että on välillä vaikea keskittyä ja puuhailee omiaan. Joka ikisessä keskustelussa olen kysynyt että koetteko että on niin paljon ongelmia että pitäisi tutkia tarkemmin. Vastaus on aina ollut että ”ei se siitä tutkimalla muuksi muutu”. No, nyt 4:llä luokalla totesin ettei voi olla enää normaalia kun lapsi ei vieläkään pysty tekemään läksyjään omatoimisesti ja on aivan pihalla siitä mitä ohjeita koulussa on annettu tai miten läksyt merkataan jne. vaikka näitä asioita käydään hänen kanssaan läpi joka päivä. Lisäksi lapsen korkeakoulutulla isällä on vahva epäily ADD:stä/ADHD:stä (tutkimuksissa tällä hetkellä). Nyt nostin metakan asiasta syksyllä kun lapsi alkoi jatkuvasti saada negatiivista palautetta koulussa. Koulupsykologin alustavassa testauksessa selkeä ADHD-epäily. Helpommalla olisi lapsi varmaan päässyt jos olisi saanut oireisiinsa apua aiemmin. Ihme että on noinkin hyvin pärjännyt tähän asti.

Itsellä ei korkeakoulututkintoa mutta ammattikorkeakoulutasoinen kuitenkin ja tausta terveydenhuoltoalalla. Ja melkoisen palopuheen sain kyllä pitää ja vedota ammattitaustaani sekä työkokemukseeni, ennen kuin lapsen asioita alettiin edes selvittelemään.

Vain pöntöt ajattelee, että erityislapsi = käytöshäiriö tai ylivilkkaus. Se on paljon muuta ja erityislapsi voi olla hyväkäytöksinen, jopa liioitellusti. 

On tutkittu juttu, en tähän hätään ehdi etsiä linkkejä, mutta olen tästä lukenut useita artikkeleita, että mm. autismin kirjoa ja poikkeuksellista lahjakkuutta esiintyy samoissa suvuissa. Se autismi ei tarkoita sademies-tyyppistä, vaan saattaa olla ihan vaikealla tasolla kehitysvammaista. 

Oma lapsi on lievästi autistinen, mutta pärjää elämässään itsenäisesti ja on saanut opiskeltuakin ja pystyy käymään töissä. Mikään vilkas asiakaspalvelutyö ei sopisi, mutta nörttiammatissa loistaa ja työnantaja tietää, että joskus voi olla tiettyjä vaikeuksia sosiaalisissa suhteissa ja kontaktin otossa muihin. Tekee kuitenkin hommansa loistavasti. 

Lapsen ollessa pieni olin parissa vertaistukiryhmässä ja kun hän aloitti koulun erityiskoulussa - todettiin myöhemmin, että pärjää normaalissa rauhallisessa luokassa ja siirtyi, erityisopetuspäätös myös purettiin, ihan opettajien aloitteesta. Tämä otos perustuu yhteensä n. 30 henkeen, mutta sanoisin, että siihen joukkoon mahtui kyllä jo lähes yhteiskunnan koko kirjo ammatillisesti, kaikilla kyllä oli joku ammatti. Sekään, että vanhemmat olisivat olleet normaalia iäkkäämpiä, piti paikkansa vain yhden kohdallla. Yksi teiniäiti, yksi yli 40:n iässä lapsen saaneet, kaikki muut olivat kyllä aika lailla tavanomaisessa lapsentekoiässä.

Itse sain esikoiseni 27-vuotiaana. Itse olen aika keskinkertainen, mutta minulla on lähisuvussa muutama huippulahjakkuus, joten ainakin omassa suvussani tämä pätee. Erityislapsia ei ole muilla. Miehen isä taas todennäköisesti oli asperger, tätä on mietitty jälkikäteen. Heidänkin suvussaan on paljon erityisesti matemaattista lahjakkuutta. 

Tuo meidän nuori ei ole koskaan käyttäytynyt huonosti. Opettajilta tullut paljon viestiä, että on hyvin kasvatettu - mielestäni on hyväkäytöksinen luonnostaan. Ongelmat olivat todella viivästynyt puheenkehitys, samalla kun laskeminen sujui ikätasolla ja vähän ylikin, ei kiinnostunut ihmisistä siihen tapaan kuin lapset yleensä, karkeamotorinen kömpelyys samalla kuin hienomotorinen oli pikkutarkkaa, samaan asiaan keskittyminen tuntikausia, käsittämättömän hyvä muisti, mikä aiheutti myös ongelmia, kun asioita piti tehdä samalla tavalla: Reitti kirjastoon oli suljettu tietyön takia. Hän alkoi yhtäkkiä itkeä, kun jouduttiin menemään poikkeavaa reittiä. Ei raivota tai huutaa, vaan itkeä ja hokea "väätie, väätie". Tuolla tasolla oli puhe kolmevuotiaana, vaikka meillä kyllä puhuttiin ja luettiin paljon. Oppi puhumaan oikeastaan sitten, kun pikkuveli, joka taas oppi tosi aikaisin puhumaan.

Käytöshäiriöitä ei meillä ole koskaan ollut. Päinvastoin, lapsuus oli helppoa, kunhan muutokset eivät olleet liian suuria.  Lapsi joka pelkäsi kuumaa niin paljon, että olisi voinut vaikka nuotion ääreen jättää puolivuotiaana ja luottaa, että jää tuijottamaan liekkiä turvallisen matkan päästä, eikä mene mihinkään suuntaan. No en sentään jättänyt, mutta tällaisia erikoisuuksia oli havaittavissa jo vauvana. Isot muutokset, kuten muutto, ei hänelle ollut yhtään vaikeaa. Pienet äkilliset muutokset vain. Nekään ei nykyään ahdista enää. Ennen ärsytti nämä tyypit, joiden mielestä erityislapsi on sama asia kuin käytösongelmat. Nykyään lähinnä naurattaa, koska tajuan, että he ovat vain vähän yksinkertaisia. Tiedän myös tapauksen, että tuollainen tyyppi sai lopulta itse lapsen, jolla adhd-diagnoosi ja mukana tuli pahat käytöshäiriöt muiden ongelmien mukana. Kohtalon ivaa. 

Onpa outo ketju. Mä en ole törmännyt moiseen. Siis että korkeakoulutettujen ja fiksujen äitien lapset olisivat erityislapsia. Mun ystäväpiiri ja elämä yleensäkin pyörii sellaisissa ympyröissä että sekä naiset että miehet ovat korkeakoulutettuja sekä fiksuja. Yhtään erityislasta ei näissä piireissä ole tullut vastaan ja osa lapsista on jo aikuisia. Aika moni korkeakoulutettu äiti jää kotiin jos vain mahdollisuus on lasten kanssa. 

Nämä ihmiset ovat ottaneet heikkoa geneettistä materiaalia olevan miehen. Omien kokemusten mukaan kyllä ne älyllisesti heikoimmat ja keskittymiskyvyttömät lapset löytyy siltä amisporukalta, joka pamahtaa paksuksi alle kaksikymppisenä.

Ole akateeminen kehitysvammaisen lapsen äiti, sain hänet kun olin 30v. Oma kokemukseni on, että fiksut/aktiiviset hakee ja saa palveluita, osallistuu toimintaan. Niitä poikani koulukavereiden työttömiä vanhempia ei näy vertaistukiryhmissä tai järjestämässä koulun diskoa.

Vierailija kirjoitti:

Lopettakaa herkkujen syöttö niille lapsille. Varsinkin viikonlopun jälkeen paljon käytöshäiriöitä, kun lasten keho sekaisin sokerista ym. moskasta.

Ehkä niillä on nuppi sekaisin kahden vuorokauden emotionaalisesta ja fyysisestä laiminlyönnistä?

Tiedän vähän yli vuoden vanhan lapsen, jonka kourassa on koko ajan puhelin videoita pyörittämässä. Lapsi ei vanhempien huostassa ota kontaktia mihinkään muuhun. Kaipa hän on hitusen sekaisin maanantaina päivähoidossa.

Vanhemmat hyvin nuoria ja kouluttamattomia.