Lähtiskö sinun miehesi harrastamaan, jos sinä olisit kuumeessa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän eroa onko lapsi 4 v tai 14 v. Onko kuumetta 38 astetta vai 40.

Pikku flunssa nyt ei merkittävästi haittaa jos vaikka rauhallinen lapsi katselee telkkaria sen harrastuksen ajan.

Suurin ongelma on miksi, ette osaa keskustella asiasta? Asiat pitää sopia.

Sanottu on monta kertaa. Ei auta. Huudettukkin on joskus. Eikä se nytkään mieheltä jäänyt huomaamatta mitä mieltä olen asiasta...

No, selvästi häntä kiinnostaa oma etu enemmän.

Sanominen ja huutaminen on aika yksipuolista. Keskustelu on vuorovaikutteista. Neuvotellaan asiasta ja löydetään molempia osapuolia tyydyttävä kompromissi. Eikä se silloinkaan saa mennä niin, että toinen saa aina tahtonsa läpi. Jos ei pysty keskustelemaan ja sopimaan niin miksi ylipäätään olla yhdessä?

Mitenhän sinä keskustelisit mykän pellen kanssa? Niistä tulee mykkiä kun ne itsekin tajuavat olevansa paskiaisia.

Voi hyvä tavaton naiset, älkää suostuko tuollaiseen! Eihän nuo teidän miehet välitä teistä yhtään jos tuollaista pystyvät tekemään, ja miksi olla sellaisen ihmisen kanssa, joka ei välitä ja arvosta?

Huomaan taas saavani olla kiitollinen ihanasta ja huomaavaisesta aviomiehestäni. Hän ei todellakaan lähtisi mihinkään, ei edes töihin, jos lapset vielä olisivat kuvioissa.

Olimme viime kesänä unelmamatkalla, jonka pääkohteena oli yksi maailman 7 ihmeestä. Meillä oli vain se yksi päivä siellä ja minä olin edellisen yön ja saman aamun aivan järkyttävässä mahataudissa ja kuumeessa. Mies ei suostunut lähtemään vaikka kuinka vakuutin pärjääväni ja saavani kyllä hotellin respasta apua tarvittaessa. Onneksi toivuin iltapäivään mennessä sen verran, että jaksoin lähteä paikan päälle edes katsomaan. Mutta olisi siis mieskin jättänyt päänähtävyytemme muussa tapauksessa näkemättä.

Ei lähtisi.

Olen aivan pöyristynyt joidenkin kokemuksista, että mies vaan lähtee ja jättää vaimonsa vaikka influenssassa vastuuseen lapsista. Tai niinkuin tuo keskenmenokokemus, aivan järkyttävää!

Oma mieheni on ilmeisesti kultakimpale. Kun mut leikattiin, enkä pystynyt nousemaan itse sängystä vessaan, hän heräsi yölläkin ja auttoi mua. Ja itse vielä sanoi, että herätä sitten hänet vaan. On aina hoitanut kaupassakäynnit, ruuanlaitot ja lapset, jos olen ollut kipeä. Vastavuoroisesti minä annan hänen sairastaa rauhassa ja hoidan kaikki hommat silloin. Kun toista rakastaa, hänelle haluaa hyvää ja häntä auttaa mielellään.

Lähti vaikka olin influenssassa, kuumetta paljon ja juuri muutettu. Piti varoa muuttolaatikoita 1,5 ja 3-vuotiaan kanssa.

Lähti kun nuoremman kanssa tulimme laitokselta kotiin.

Lähti yöksi pois samalla ovenavauksella kun kolmannen kanssa tulimme sairaalasta, kävi sentään kaupassa hakemassa meille jotain lämmitettävää. Siellä olin kolmen lapsen ja kahden koiran kanssa ihan yksin.

15 vuotta elämästä tuon miehen kanssa, erosta kaksi vuotta.. mies muutti ulkomaille mutta tapaa silti melko säännöllisesti lapsiaan. Niin paljon helpompaa on kaikki nykyään. Mutta uuteen suhteeseen en kovin helpolla enää lähde, ehkä sitten myöhemmin..