Lue keskustelun säännöt.
Tuntuu että olen kohta burn outissa
30.01.2018 |
koko ajan vain rullataan töitä ja aina kun saan jotain loppuun lisää tulee.
Aina kun ajattelen jääväni lomalle pitää olla töissä. Tajusin juuri että koko elämäni tulee olemaan vain työtä.
Ihmettelen miten lapsiperheissä on aikaa yhdessäololle kun työpäivät nielevät leijonan osan arjesta.
Tuntuu että en ole enää oman elämäni herra.
Ja olen siis töissä joka päivä , ei koskaan lomaa, ei ikinä. Tuntuu jo että en jaksa kovin hyvin mutta en uskalla sanoa mitään kun vastaus on että jokaisen on leipänsä eteen työ tehtävä.
Niin teenkin mutta vapaa aikakin on työtä.
Aamulla valmistaudun työpaikalle ja illat kannan töitä mukaan kotiin.
Olen ihan uupunut ja en ole ollut onnellinen pitkään aikaan.
En voi jäädä pois enkä sairaslomalle enkä lomalle niin vaihtoehtona on että olen aina töissä. Työkulttuuri imee niin vahvasti mukaan että työpaikaltakaan ei ole suotavaa poistua ennen iltakahdeksaa.
Kommentit (6)
Olisit kouluttanut itsesi tohtoriksi. Pääsisit heti työttömäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitä teet työksesi jos ei ole edes lomaa? Viikonloputkin töissä? En nyt ihan usko...
Minä olen palanut loppuun kahdesti. Ensimmäinen kerta oli lievempi. toisen kerran romahdin täysin.
Ja mistä johtui? Tein töitä, töitä, töitä ja vielä kerran töitä. En koskaan sanonut ei. Ei tullut mieleenkään! Jotenkin kuvittelin ja uskoin että olen korvaamaton, että minun on pakko koska muuten koko lafka romahtaa. Tein omat työni, vaadin itseltäni perfektiä. Tein toistenkin työt koska ajattelin osaavani ne parhaiten ja olevani nopeampi ja tehokkaampi. Mielestäni kukaan ei työskennellyt tarpeeksi hyvin. Oma rimani nousi koko ajan.
Pianhan siinä toiset oppivat että tuo tekee, ei muuta kuin pyydä apua! Olin kiukkuinen ja tunsin itseni hyväksi käytetyksi. Tunsin että toiset olivat vapaamatkustajia. Ja niinhän se olikin koska itse haalin kaiken vastuun itselleni!
Pitkästä tarinasta lyhyt; tuli se romahdus. Totaalinen. Yhteensä olin vuoden sairauslomalla. Sen jälkeen asteittainen palaaminen työelämään. Onneksi työskentelen isossa vakaassa firmassa missä on käytössä esim. ns aktiivinen sairausloma. Tarkoittaen sitä että työntekijä tulee työpaikalle ja tekee niin paljon kuin voimat sallii mutta ei enempää. Tarkoitushan on toipua ja firma ei halua menettää ammattitaitoista tunnetusti tunnollista ja osaavaa työntekijää. Nyt olen kauan tehnyt jo normipäivää ja sairastuminen on takana. Kuitenkin aina on pidettävä mielessä etten ole kone. Olen luonteeltani perfektionisti ja vaadin itseltäni tosi paljon. Jopa epärealistisen paljon. Siksi on oltava varovainen, ja olen käynyt terapiassa saadakseni apua keinojen löytämiseen joilla hillitä itseni ja pitää pää kylmänä.
Niin, en asu Suomessa. En tiedä onko esim. aktiivinen sairausloma mahdollinen siellä?
On täysin selvää että työssä voi sairastua, väsyä ja palaa loppuun! On omalla vastuulla opetella asettamaan itselleen rajat ja opeteltava sanomaan EI.
Täällä Suomessa pienessä nyrkkipajassa ei ole noin auvoista. Kaveri romahti, jäi sairauslomalle ja oltuaan siellä kolmisen kuukautta pomo alokoi soittelemaan hänelle ja painosti irtisanoutumaan. Pomo onnistui, sairaana kun ei ole oikein vahvoilla vatsustamaan.
Sano ittes irti. Joku kestävämpi tyyppi ansaitsee sun työpaikan.
Hohhoijaa nii varmaan. Tänne kuitenkin ehdit kirjoittelemaan.