Uusioperheeksi ryhtyminen pelottaa
Nyt kaipailisin kokemuksia millaista uusioperhe-elämä on ja mitä tulee ottaa huomioon siihen ryhtyessä. Itselläni aihe alkaa olla ajankohtainen ja suoraansanottuna hyppy tuntemattomaan pelottaa. Kerron vähän taustoja.
Mieheni on eronnut yli vuosi sitten ja hänellä on viisivuotias lapsi edellisestä liitosta. Välit lapsen äitiin on hyvät ja lapsen hoito yms kuviot sujuu hyvin. Lapsi on viikko-vikko systeemillä kummallakin vanhemmalla.
Minä olen eronnut puolitoista vuotta sitten ja minulla on kaksi lasta edellisestä suhteesta. Vanhin lapsi on 11 ja nuorempi 8. Lapset asuu kanssani ja ovat isällään joka toinen viikonlopou, koska isä asuu eri paikkakunnalla. Lasteni isän kanssa minulla on vaihtelevat välit, mikä johtuu siitä että hän ei ole päässyt erostamme yli. Hän mm mustamaalaa minua ja nykyistä miestäni lapsille.
Olen seurustellut mieheni kanssa puoli vuotta ja kaikki on sujunut pääpiirteittäin hyvin. Lapset tulevat hyvin juttuun keskenään, vaikka ikäeroa on ja teemme paljon asioita koko porukan kesken. Meillä aikuisilla on omia ja yhteisiä juttuja mukavasti, mikä on kummallekin tärkeää.
Olen alkanut miettiä, jos muutettaisiin mieheni kanssa saman katon alle. Lapsiltakin jäisi yksi kodinvaihto pois kokonaan, kun olisi enää kaksi kotia joiden väliä mennään. Elämä helpottuisi, kun ei tarvitsisi miettiä missä olemme milloinkin viikonlopun.
Vaikka ajatus yhteen muutosta tuntuu hyvältä idealta, niin silti minua pelottaa. Mitä jos se ei onnistukaan? Pelottaa että lasteni isä alkaa vieläkin hankalammaksi tai että emme jaksakaan elää arkea yhdessä.
Kommentit (48)
Jos nyt on asiat hyvin, niin älkää muuttako yhteen. Teille tulee turhia riitoja rahasta ( kuka maksaa mitäkin ja kenen lapsesta) ja kotitöistä.
Vierailija kirjoitti:
Eikö huoleta kuinka synkkaa oman miehen kanssa? Onhan siinä kieltämättä monta ihmistä joilla pitää synkata.
Kieltämättä tämäkin mietityttää. Ap
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt on asiat hyvin, niin älkää muuttako yhteen. Teille tulee turhia riitoja rahasta ( kuka maksaa mitäkin ja kenen lapsesta) ja kotitöistä.
Nämäkin ovat asioita, joita mietin. Mielestäni kumpikin maksaa omien lasten kulut. Kotityöt uskon ja toivon menevän puoliksi.
En jaksaisi ikävöidä miestäni koko ajan. Olisi ihanaa mennä nukkumaan hänen kanssaan ja herätä, kun toinen on vierellä. Ap
Aiheestakin huolestuttaa. Lasten erilainen kasvatus, perheen talous, parisuhde... tuossa on monta vaikeaa kohtaa. Elämä uusperheessä on haasteellista ja vaatii kaikilta paljon. Ei kannata kiirehtiä. Nauttikaa yhteisestä ajasta silloin kun molemmat lapset ovat toisilla vanhemmilla.
Niin ja älkää tehkö niitä yhteisiä lapsia. Siitä vasta soppa syntyy.
On syytäkin pelottaa, koska siitä ei mitään hyvää seuraa.
Puoli vuotta ja harkitset jo yhteen muuttamista? Edes lapsettomana en voisi kuvitellakaan muuttavani yhteen noin lyhyen tuntemisen perusteella, puhumattakaan että sotkisin lasten elämän.
Odottakaa vielä ainakin vuosi-pari, ette tunne toisianne vielä lainkaan. Olette vielä "kuherruskuukausi"-vaiheessa ja on täysi arvoitus, pysyttekö yhdessä.
Älä nyt vielä muuta. Puoli vuotta on lyhyt aika seurustelua. Se on lyhyt aika perheettömällekin, saatika lapselliselle
Uusperhe ei sovi nipottajille. Eli ongelmia tulee, jos ajatuksena on, että on vain yksi ainoa tapa tehdä asiat. Ei pidä nipottaa, vaikka toisen lapsi ei syö, valittaa, jättää tavarat levälleen.... eli sinn pitää tietää, miten te käyttäydytte, kun noita asioita ilmenee.
Toinen asia on se, että sinun pitää tietää, millainen vastuunkantaja mies on. Minä väitän, että uuspeheellisten ongelmat johtuu usein tästä kuviosta: mies odottaa, että uusi puoliso hoitaa ja kasvattaa hänen lapsensa. Puoliso alkaa ottamaan sitä vastuuta. Ja mieshän antaa vastuun pois, jos joku sen ottaa. Sen jälkeen kasvattaminen jää puolison vastuulle, ja sitten tulee ”sä et oo mun äiti”-juttuja.
Kolmanneksi sinun pitää tutkia omat motiivisi. Jos etsit lapsellesi isää, älä perusta uusperhettä. Jos voit lähteä liikkeelle siitä, että et vaadi mieheltä mitään, niin sitten olet hyvällä tolalla,
T. Uusperheellinen ilman uusperheellisten ongelmia
Vierailija kirjoitti:
Älä nyt vielä muuta. Puoli vuotta on lyhyt aika seurustelua. Se on lyhyt aika perheettömällekin, saatika lapselliselle
Uusperhe ei sovi nipottajille. Eli ongelmia tulee, jos ajatuksena on, että on vain yksi ainoa tapa tehdä asiat. Ei pidä nipottaa, vaikka toisen lapsi ei syö, valittaa, jättää tavarat levälleen.... eli sinn pitää tietää, miten te käyttäydytte, kun noita asioita ilmenee.
Toinen asia on se, että sinun pitää tietää, millainen vastuunkantaja mies on. Minä väitän, että uuspeheellisten ongelmat johtuu usein tästä kuviosta: mies odottaa, että uusi puoliso hoitaa ja kasvattaa hänen lapsensa. Puoliso alkaa ottamaan sitä vastuuta. Ja mieshän antaa vastuun pois, jos joku sen ottaa. Sen jälkeen kasvattaminen jää puolison vastuulle, ja sitten tulee ”sä et oo mun äiti”-juttuja.
Kolmanneksi sinun pitää tutkia omat motiivisi. Jos etsit lapsellesi isää, älä perusta uusperhettä. Jos voit lähteä liikkeelle siitä, että et vaadi mieheltä mitään, niin sitten olet hyvällä tolalla,
T. Uusperheellinen ilman uusperheellisten ongelmia
En etsi lapsilleni isää, sellainen heillä jo on. Mieheni kanssa tämä asia myöskin puhuttu selväksi. Mieskään ei odota että hoidan ja leikitän hänen lasta äitinä ollen. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä nyt vielä muuta. Puoli vuotta on lyhyt aika seurustelua. Se on lyhyt aika perheettömällekin, saatika lapselliselle
Uusperhe ei sovi nipottajille. Eli ongelmia tulee, jos ajatuksena on, että on vain yksi ainoa tapa tehdä asiat. Ei pidä nipottaa, vaikka toisen lapsi ei syö, valittaa, jättää tavarat levälleen.... eli sinn pitää tietää, miten te käyttäydytte, kun noita asioita ilmenee.
Toinen asia on se, että sinun pitää tietää, millainen vastuunkantaja mies on. Minä väitän, että uuspeheellisten ongelmat johtuu usein tästä kuviosta: mies odottaa, että uusi puoliso hoitaa ja kasvattaa hänen lapsensa. Puoliso alkaa ottamaan sitä vastuuta. Ja mieshän antaa vastuun pois, jos joku sen ottaa. Sen jälkeen kasvattaminen jää puolison vastuulle, ja sitten tulee ”sä et oo mun äiti”-juttuja.
Kolmanneksi sinun pitää tutkia omat motiivisi. Jos etsit lapsellesi isää, älä perusta uusperhettä. Jos voit lähteä liikkeelle siitä, että et vaadi mieheltä mitään, niin sitten olet hyvällä tolalla,
T. Uusperheellinen ilman uusperheellisten ongelmia
En etsi lapsilleni isää, sellainen heillä jo on. Mieheni kanssa tämä asia myöskin puhuttu selväksi. Mieskään ei odota että hoidan ja leikitän hänen lasta äitinä ollen. Ap
Ne asiat kannattaakin puhua ääneen selviksi, kuten myös raha-asiat. Ja se, miten lasten tasa-arvoisuutta ylläpidetään teidän perheen sisällä (eksien tai isovanhempien ostoksiin ette voi puuttua).
Sitten pitää alkaa selvittämään, mitkä asiat kumpaakin ärsyttävät. Miten nipottaja kumpikin on.
Aika paljon asioita mitä pitää ottaa huomioon. En ole ihan sataprosenttisen varma onko minusta tällaiseen, vaikka nyt kaikki sujuu niin sujuuko enää saman katon alla. Ap
Vierailija kirjoitti:
Aiheestakin huolestuttaa. Lasten erilainen kasvatus, perheen talous, parisuhde... tuossa on monta vaikeaa kohtaa. Elämä uusperheessä on haasteellista ja vaatii kaikilta paljon. Ei kannata kiirehtiä. Nauttikaa yhteisestä ajasta silloin kun molemmat lapset ovat toisilla vanhemmilla.
Niin ja älkää tehkö niitä yhteisiä lapsia. Siitä vasta soppa syntyy.
Amen. Pelkkiä vaikeuksia tiedossa.
Ei ei ja vielä kerran ei yhteenmuutolle noin lyhyen seurustelun jälkeen! Mitä päässäsi oikein liikkuu? Ja lapset vielä samassa kuviossa mukana!
Nyt herätys ja jäitä hattuun, nainen. Ette todellakaan tunne toisianne vielä riittävän hyvin vaikka rakastuneena toki siltä tuntuukin. Kuulostat ihan teiniltä.
Tervetuloa uusperheen äidiksi! Samalla pääset vauvapalstan vihatuimmaksi ihmiseksi! Mistä tahansa täällä avaudutkin, niin pian sut nyljetään elävältä. Uusperheen äiti on pahinta, mitä nämä ihmiset täällä voivat kuvitella.
Tsemppiä, t. Toinen uusperheen äiti
Miksi ihmeessä ne lapset nyt reissaa 3 kodin väliä? Olette tunteneet 6 kk ja sinun lastesi täytyy majoittua miehen luokse ja/tai miehen lapsineen sinun luoksesi? Nyt vähän aikuisuutta tähän peliin! Ei lapsia pidä ottaa pelinappuloiksi parisuhteisiin, joten se mies voi toki majailla luonasi lapsivapaan viikkonsa, mutta ei ole mitään syytä sille, että lapsia raahataan paikasta paikkaan vain siksi, että sinusta on ihana herätä jonkun vierestä.
Mitään ei kannata tehdä, ennenkuin on varma. Tietää, mitä tekee.
Olen tuntenut mieheni neljä vuotta ja rakkaus roihahti puoli vuotta sitten täysin yllättäen. Ap
Minäkin mietin, miksi lapsesi reissaavat?
Meillä minä reissasin. Asuin miehen luona silloin, kun omat vuoroviikkolapseni olivat isällään. He eivät koskaan reissanneet.
Minä kun muutin nykyisen mieheni kanssa yhteen, niin eipä exän kommentit paljon kiinnostanut. Sanoin hänelle, että elämäni ei kuulu yhtään sille mitä teen. Ainoat keskustelut jotka käyn liittyy pelkästään lapseen. Nykyisellä miehelläni ei ole omia lapsia ja minulla on yksi. Oltiin seurustelu 4 vuotta ennen kuin muutettiin yhteen.
Vierailija kirjoitti:
Aika paljon asioita mitä pitää ottaa huomioon. En ole ihan sataprosenttisen varma onko minusta tällaiseen, vaikka nyt kaikki sujuu niin sujuuko enää saman katon alla. Ap
Ota oikeasti huomioon tuo ettet muuta yhteen vielä rakastumisvaiheessa! Se menee aina ohi, ja sen jälkeen asiat muuttuu kun pinkki höyry lähtee päästä. Huolimatta siitä kuinka olette sopineet yhdessä ja kaikki on hattaraa, ja ei kyllä teille tule riitaa mistään kotitöistä jne. Kun tulee. Ne ekat riidat tai erimielisyydet ja niistä selviäminen pitäisi olla koettuna ennen kun muuttaa yhteen. Pitää tietää miten pystytte selviämään konflikteista yhdessä, vielä enemmän tuossa tilanteessa kun teillä on lapset mukana kuviossa.
Odota se kaksi vuotta.
Eikö huoleta kuinka synkkaa oman miehen kanssa? Onhan siinä kieltämättä monta ihmistä joilla pitää synkata.