Vanhusten perhekoti,kukaan ei valvo niitä

Todellisuus on tämä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen vuoksi sitä laitoksessa olevaa omaista kannattaa käydä päivittäin tai vähintään useita kertoja viikossa katsomassa! Tätä omaista kannattaa viedä ulos, tarjota hänelle jonkinlaisia elämyksiä! Ruokailla yhdessä, viedä teatteriin, käyttää ulkoilemassa, kuunnella lintujen lauluja ja vaikka olla ihan vain seurassa!

Ei sitä hommaa kannata jättää palkattujen, ylikuormitettujen hoitajien varaan! Samalla näillä vierailuilla voi varmistaa, että perusasiat on varmasti kunnossa.

Hyvänen aika: jättääkö joku tosissaan oman läheisensä johonkin hoitokotiin ja sitten kuoleman jälkeen aloittaa tällaisen jankkaamisen? Eikö se ole heijastusta omasta huonosta omastatunnosta? Kun ei tullut koskaan köytö sitä mummelia katsomassa?

Se on ns yksi hyvän hoidon laatukriteeri että vanhus pääsisi vähintään kerran viikosssa ulos. Miten kukaan kuvittelee että kaksi hoitajaa kärrää 12 asukasta ulos? Ja vaikka näistä vain toinen veisi yhden asukkaan kerrallaan, osastolle jäävälle jää vastuu niistä 11 muusta.

Siksi omaisten pitäisikin ottaa enemmän vastuuta oman omaisensa (ja vaikka muidenkin vanhusten) hyvinvoinnista! Tarjota jotakin aktiivista toimintaa!

Vähintään pitäisi viedä sitä omaa omaista ulos vaikka kerran tai pari viikossa! Miksi sekin homma jätetään hoitajien vastuulle?

Eikö se palvelisi kaikkia osapuolia? Win-win? Sekä itse vanhusta, että omaisia ja hoitajia?

Mutta helpompaakin sitä on jäädä kotiin pohtimaan ja olla tekemättä mitään! Tai maksimissaan alkaa jälkikäteen syytellä hoitolaitoksia kun mummo on jo mullan alla.

Olen töissä yksityisellä puolella palvelutalossa ja kyllä meillä todellakin välitetään ja yritetään parhaamme. Välillä itsekin suorastaan puoli pakotan asukkaita ulos, kun kysyttäessä dementikot yleensä vastaavat etteivät halua lähteä. Periaatteessahan heillä on itsemääräämisoikeus, mutta kun he eivät todellakaan muista puoli tuntia kahviajan jälkeen saaneensa kahvia niin eivät he oikein aina mielestäni voi myöskään valita sitä sisälle jäämistä. Siksi minä ainakin omassa vuorossa aina otan jonkun mukaan ja käyn lenkillä.  Myös esim. bingoa pelataan vähintään joka viikko ja muutakin tehdään. Valitettavasti vain usein tuppaa olemaan kiire eikä joka päivä ehdi. Kiitos sen, että myös meillä mennään niin pienellä miehityksellä, että yllätysten sattuessa - ja niitähän sattuu useamman kerran viikossa - ei voida toteuttaa suunniteltua päiväohjelmaa. Saunaan meillä pääsee kerran viikossa, kun on saunottaja paikalla, valitettavasti aina halutessa ei pääse, mutta sauna on todellakin siinä käytössä, mihin se on rakennettu.  Meillä ei ole vierailuaikoja vaan asukkaiden omaiset ovat aina tervetulleita, valitettavasti vain on tosi paljon niitä, joita omaiset käyvät katsomassa korkeintaan kerran puolessa vuodessa.

Mummoni on tuollaisessa perhekodissa, koska tahansa saa mennä käymään etukäteen kertomatta. Aina on siistiä, puhdasta, rauhallista. Mummot leipovat usein pullaa (sitä ei muuten tarjoilla , tarjolle tuodaan henkilökunnan "hygieniapassipullia"), muutama vanhus hoitaa kasveja tai ainakin nyppii niitä tämän tästä jne. Joka kerta me ulkoilutamme mummoa, varusteet on naulakossa eikä missään saunavarastossa.

Ei yhtään terveisiä Hopeatielle kirjoitti:

Olet oikeassa,eivät ole hoitajat samaa luokkaa,kuin ennen. Suuri osa on elämäänsä pettyneitä luusereita,jotka eivät missään muussa pärjänneet. Kas,no,lähihoitajaksi sitten....

Ylipainoisia,hitaasti laahustavia,valmiiksi vihamielisiä tapasin äitini hoitopaikassa. Yksi

50:stä hoitajasta oli aidosti ystävällinen,onneksi hän sattui äidilleni.

Kun aloin lukea tätä ketjua oikein odotin että missä vaiheessa se lähihoitajien mollaaminen alkaa!Eikä tarvinnut kauan lukea!Kiitos vaan taas teille ja käykää katsomassa niitä omaisianne kun vielä elävät ettei tarvitse täällä jälkikäteen pillittää!

Kylläpä tämä pienten yksityisten hoitokotien valvonta näköjään vaihtelee paikkakunnittain. Meillä esim. yhden vuoden aikana käy vähintään kymmenen eri "tarkastajaa". On terveystarkastajaa, kuntien (asukkaat useasta eri kunnasta, jokaisesta kunnasta omat) tarkastajat, paloviranomaisia jne. Ikinä ei ole mitään huomautettavaa ollut (no kerran oli siivouslasta väärässä telineessä), päinvastoin. Ehkäpä ne tarkastajat käyvät meillä sen vuoksi, että on mukava käydä kun ei ole koskaan huomautettavaa, en tiedä. Tosin meillä käyvät omaisetkin paljon. Mutta kyllä se hoidon laatu tulee viimekädessä johdon ja hoitajien työmoraalista ja suhtautumisesta työhönsä ja vanhuksiin, ei niinkään tarkastajien "pelosta". Ihmettelen suuresti että aloittajan isoäidin hoitopaikassa on ollut hoitajien ja omistajan "isoja koiria". Kyllä meillä olisi tuohon puuttunut vähintään  terveystarkastaja. Terapiakoirien käynnit on sitten erikseen, jos vanhus pelkää  koiria, niin hän ei tietenkään silloin osallistu tähän toimintaan. Enemmän tuo ap:n kuvailu kuulostaa tältä muutamia vuosia sitten lanseeratulta perhehoidolta, jossa joku ottaa omaan kotiinsa hoitoon vanhuksia. Näiden valonnasta minulla ei ole tietoa.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen suuresti että aloittajan isoäidin hoitopaikassa on ollut hoitajien ja omistajan "isoja koiria". Kyllä meillä olisi tuohon puuttunut vähintään  terveystarkastaja. Terapiakoirien käynnit on sitten erikseen, jos vanhus pelkää  koiria, niin hän ei tietenkään silloin osallistu tähän toimintaan. Enemmän tuo ap:n kuvailu kuulostaa tältä muutamia vuosia sitten lanseeratulta perhehoidolta, jossa joku ottaa omaan kotiinsa hoitoon vanhuksia. Näiden valonnasta minulla ei ole tietoa.

 Meillä taas kunnallisella puolella saa hoitaja ottaa lemmikkinsä mukaan vanhainkotiin.

[quote

" sukulainen on nyt päästetty noin siivottomaan kuntoon, "kun emme osanneet odottaa vierailijoita." [/quote]

Entä ne, joilla ei käy vieraita.

Vierailija kirjoitti:

Tuleva vanhus sinäkin kirjoitti:

Kyllä varmaan kävi katsomassa,mutta kokeilepa itse noissa paikoissa valittaa omaisesi hoidosta,niin siitä vasta alkaa kiusaaminen ja rääkkääminen. Ei Suomessa uskalla valittaa,ennen kuin on kuolema korjannut pois. Oma mummoni on Lohjalla pienessä mökissä ”perhekodissa” ja vaistoan,että kaikki ei ole hyvin ja mummo on surullinen,mutta mitä voin tehdä? Alkaa valittaa mutu-tuntumalta? Aivan kauhea tilanne,en pysty nukkumaan öisin,kun mietin kaikkea mitä mummo joutuu kokemaan. Paikan lähellä asuva työkaveri kertoo,että siellä käy koko ajan ambulansseja ja paloautoja,eli mitä oikein tapahtuu?

Juuri noinhan se menee, että kun valittaa omaisen hoidosta (jonka laatuun hoitaja voi vaikuttaa näillä resursseilla kovin vähän) niin hoitajat alkavat kiusaamaan ja rääkkäämään. Eihän hoitajiksi hakeudu muita kuin mielipuolisia sadisteja.

Mistä tämä hoitajaviha oikein kumpuaa?

Näiden hoitajavihaajien kannattaisi jo alkaa harjoittelemaan kakkavaipan vaihtoa itselleen,ettei vaan hädänhetkellä jää läskien ja tyhmien lähihoitajien hoidettavaksi!

</p>

<p>  ... me ulkoilutamme mummoa, varusteet on naulakossa eikä missään saunavarastossa.   [/quote kirjoitti:

Koiraa tai lemmikkiä ulkoilutetaan.

Ihmisen kanssa käydään kävelyllä /ulkoilemassa.

[/quote]

Juuri noinhan se menee, että kun valittaa omaisen hoidosta (jonka laatuun hoitaja voi vaikuttaa näillä resursseilla kovin vähän) niin hoitajat alkavat kiusaamaan ja rääkkäämään. Eihän hoitajiksi hakeudu muita kuin mielipuolisia sadisteja.

Mistä tämä hoitajaviha oikein kumpuaa?[/quote]

Ehkä se taannoin vanhuksia "hoidellut" myrkkyhoitaja hieman herätti . Tai ne kupittaan vanhuksia hakkaavat hoitajat?

Ihan hyvä tarkistaa silloin tällöin että missä mennään.

Asiallisilla paikoilla ei ole mitään hätää, kestävät kritiikin kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Tuleva vanhus sinäkin kirjoitti:

Kyllä varmaan kävi katsomassa,mutta kokeilepa itse noissa paikoissa valittaa omaisesi hoidosta,niin siitä vasta alkaa kiusaaminen ja rääkkääminen. Ei Suomessa uskalla valittaa,ennen kuin on kuolema korjannut pois. Oma mummoni on Lohjalla pienessä mökissä ”perhekodissa” ja vaistoan,että kaikki ei ole hyvin ja mummo on surullinen,mutta mitä voin tehdä? Alkaa valittaa mutu-tuntumalta? Aivan kauhea tilanne,en pysty nukkumaan öisin,kun mietin kaikkea mitä mummo joutuu kokemaan. Paikan lähellä asuva työkaveri kertoo,että siellä käy koko ajan ambulansseja ja paloautoja,eli mitä oikein tapahtuu?

Juuri noinhan se menee, että kun valittaa omaisen hoidosta (jonka laatuun hoitaja voi vaikuttaa näillä resursseilla kovin vähän) niin hoitajat alkavat kiusaamaan ja rääkkäämään. Eihän hoitajiksi hakeudu muita kuin mielipuolisia sadisteja.

Mistä tämä hoitajaviha oikein kumpuaa?

Sieltä mistä työttömienvihakin.

Vierailija kirjoitti:

Todellisuus on tämä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen vuoksi sitä laitoksessa olevaa omaista kannattaa käydä päivittäin tai vähintään useita kertoja viikossa katsomassa! Tätä omaista kannattaa viedä ulos, tarjota hänelle jonkinlaisia elämyksiä! Ruokailla yhdessä, viedä teatteriin, käyttää ulkoilemassa, kuunnella lintujen lauluja ja vaikka olla ihan vain seurassa!

Ei sitä hommaa kannata jättää palkattujen, ylikuormitettujen hoitajien varaan! Samalla näillä vierailuilla voi varmistaa, että perusasiat on varmasti kunnossa.

Hyvänen aika: jättääkö joku tosissaan oman läheisensä johonkin hoitokotiin ja sitten kuoleman jälkeen aloittaa tällaisen jankkaamisen? Eikö se ole heijastusta omasta huonosta omastatunnosta? Kun ei tullut koskaan köytö sitä mummelia katsomassa?

Se on ns yksi hyvän hoidon laatukriteeri että vanhus pääsisi vähintään kerran viikosssa ulos. Miten kukaan kuvittelee että kaksi hoitajaa kärrää 12 asukasta ulos? Ja vaikka näistä vain toinen veisi yhden asukkaan kerrallaan, osastolle jäävälle jää vastuu niistä 11 muusta.

Siksi omaisten pitäisikin ottaa enemmän vastuuta oman omaisensa (ja vaikka muidenkin vanhusten) hyvinvoinnista! Tarjota jotakin aktiivista toimintaa!

Vähintään pitäisi viedä sitä omaa omaista ulos vaikka kerran tai pari viikossa! Miksi sekin homma jätetään hoitajien vastuulle?

Eikö se palvelisi kaikkia osapuolia? Win-win? Sekä itse vanhusta, että omaisia ja hoitajia?

Mutta helpompaakin sitä on jäädä kotiin pohtimaan ja olla tekemättä mitään! Tai maksimissaan alkaa jälkikäteen syytellä hoitolaitoksia kun mummo on jo mullan alla.

Oikeassa olet. Käytännössä moni omainen tulee osastolle pitkäksikin aikaa istumaan asukkaan viereen, odottamaan että hoitaja passaa hänellekin päiväkahvit ja suoraan sanottuna häiritsemään osaston toimintaa siten, että asukasta (oli sitten kuinka väsynyt tahansa) ei voi viedä lepäämään. Toiset omaiset nostavat pultin siitä jos asukas on vuoteessa - ei pitkä paikallaan istuminenkaan kauhean terveellistä ole. Niinpä me sitten istutamme vanhusta pitkään siltä varalta jos vaikka se omainen tulee paikalle. Usein turhaa odotusta vanhalle ihmiselle jota ei hoideta hänen vaan omaisen ehdoilla.

Vierailija kirjoitti:

Mummoni on tuollaisessa perhekodissa, koska tahansa saa mennä käymään etukäteen kertomatta. Aina on siistiä, puhdasta, rauhallista. Mummot leipovat usein pullaa (sitä ei muuten tarjoilla , tarjolle tuodaan henkilökunnan "hygieniapassipullia"), muutama vanhus hoitaa kasveja tai ainakin nyppii niitä tämän tästä jne. Joka kerta me ulkoilutamme mummoa, varusteet on naulakossa eikä missään saunavarastossa.

Tämän kertomuksen perhekoti kuulosti ihan mukavalta paikalta... Itsekin ajattelin, että sellainen paikka olisi vanhukselle hyvä, missä olisi omaa rauhaa tarvittaessa ja sitten myös seuraa, jos sattuu olemaan puhetuulella. Ulkoilu/ulkoilutus voi olla ainakin näin talvella todella vaikeaa/hankalaa järjestää liukkaudenkin takia. Isot laitosmaiset hoitopaikat, joissa on useitakin vanhuksia (jopa miehiä/naisia) samassa huoneessa, eivät todellakaan ole ihmisarvoisia paikkoja vaikka vanhukset eivät osaa puoliaan pitääkkään. Kaikesta kuitenkin pitää säästää, isot firmat ovat ostaneet hoitokoteja ja voittoja pitää vuosi vuodelta saada isommaksi, se on nykypäivää. Meillä on paljon korjattavaa mm. vanhustenhoidossa, mutta kuka ottaa vastuun sen parantamisesta? Ennen useat sukupolvet asuivat saman katon alla ja vanhuksista pidettiin huolta, nyt omaiset, jos niitä edes on, asuvat usein satojenkin kilometrien päässä.

Mun äiti kunnan hoivakodissa ja tosi hyvä paikka.

Pullaa kyllä saavat kahvin kanssa tai piirakkaa.

Siisti paikka.

Äiti voi tosi hyvin, kun kotona oli kupsahtamassa.

Tarjottiin kahta yksityistä ja sanoin Ei ja Ei.

Kolmas tarjous oli uusi kunnan hoivakoti.

Ulos ei viedä mutta ei haluakkaan.

Joskus siellä ulkoiluttajia mutta ulkoiluttavat niitä jotka ulos haluaa.

Mun äidillä on omassa huoneessa kuvia, tauluja, maljakoita ja muuta sisustusta.

Myös jätti lepotuoli, telkkari, lipastoa ja ym.

Oikein kodikasta.

Monella ei ole kivaa huonetta. Ei ole jos läheiset ei sinne tavaraa vie.

Hoitajat laittoi kaiken paikalleen.

Itkin kun olin niin liikuttunut.

T.Edellinen

Vierailija kirjoitti:

</p>

<p>  ... me ulkoilutamme mummoa, varusteet on naulakossa eikä missään saunavarastossa.   [/quote kirjoitti:

Koiraa tai lemmikkiä ulkoilutetaan.

Ihmisen kanssa käydään kävelyllä /ulkoilemassa.

Kyllä Kielitoimisto on sitä mieltä, että ulkoiluttaa = käyttää ulkoilemassa, oli sitten kyse lapsista, vanhuksista tai kotieläimistä. Näin etenkin silloin, kun vanhus itse ei kävele vaan esim. istuu pyörätuolissa.

Kunnan hoitokodissa olen töissä. Ehdimme tehdä ns. Perushoidon. Omaisia ei näy juuri kellään. Säälittää kun vanhukset odottavat heitä. Soittavat harvoin eli kyllä heidät on jätetty . Sanonta: äiti hoitaa 10 lastaan , mutta toisinpäin se ei onnistu.

Vierailija kirjoitti:

Tuleva vanhus sinäkin kirjoitti:

Kyllä varmaan kävi katsomassa,mutta kokeilepa itse noissa paikoissa valittaa omaisesi hoidosta,niin siitä vasta alkaa kiusaaminen ja rääkkääminen. Ei Suomessa uskalla valittaa,ennen kuin on kuolema korjannut pois. Oma mummoni on Lohjalla pienessä mökissä ”perhekodissa” ja vaistoan,että kaikki ei ole hyvin ja mummo on surullinen,mutta mitä voin tehdä? Alkaa valittaa mutu-tuntumalta? Aivan kauhea tilanne,en pysty nukkumaan öisin,kun mietin kaikkea mitä mummo joutuu kokemaan. Paikan lähellä asuva työkaveri kertoo,että siellä käy koko ajan ambulansseja ja paloautoja,eli mitä oikein tapahtuu?

”Kävi katsomassa”? Tarkoittaen siis mitä?

Siis kävi istumassa pari minuuttia mummon vieressä ja poistui nopeasti paikalta naama näkkärillä? Vai oli paikalla tunteja, vei mummoa pois laitoksesta, tarjosi mummolle jotakin elämyksiä, oli läsnä?

Lisäksi: niistä mummon asioista voi kysyä ja keskustella hoitohenkilökunnan kanssa ihan neutraalistikin! Ei aina tarvitse ”valittaa”. ”Miten on mennyt? Onko mummo saanut nukuttua? Miltä tilanne näyttää? Onko lääkitystä riittävästi tai liikaa?”

Oletko edes ymmärtänyt kysyä mummon hoitosuunnitelmasta?

Lisäksi omainen voi aina tarjota apuaan, kysyä miten voisi mummon hoidossa itse henkilökuntaa auttaa? Miten voit läsnäollessasi olla avuksi ja varmistaa että mummolla on hyvä olla? Voisitko viedä mummoa vaikka ulos pyörätuolilla ulkoilemaan? Tai kirjastoon? Ihmisten seuraan? Pois tutuista ympyröistä? Kotiisi vierailulle?

Et pysty nukkumaan öisin? Ja senkö luulet mummosi vointia parantavan, että mietit öisin asioita? Tee nyt hyvä ihminen jotakin: mene paikalle, osallistu, tarjoa apuasi! Kohta voi olla jo liian myöhäistä ja huomaat tuhlanneesi aikaa turhaan asioiden kotona pohtimiseen!

Minä tein tuon kaiken, kun syöpäsairas läheiseni joutui siihen viimeiseen sairaalaan. Minulla oli mahdollisuus viettääs iellä paljon aikaa hänen kanssaan. Kävikin niin, että minusta tuli lähes ainoa hoitaja koko huoneeseen, siihen jossa oli kolme muuta kuolemaa tekevää.

Soittokellot oli käytössä, mutta ketään ei kuulunut. Onneksi olen terveellä maalaisjärjellä varstttu ihminen, joten kykenin auttamaan heitä kaikkia, jollain tavoin.

Keskustelin , aina ystävällissävyisesti henkilökunnan kanssa siitä, mitä vielä voisin tehdä - kyse oli nimittäin juuri siitä, että heitä oli auttamattoman vähän. Kyseessä siis se viimeinen sijoituspaikka.

Läheiseni oli jo niin huonossa kunnossa, että hän ei kyennyt itse tekemään yhtään mitään. Siitä huolimatta osaston lääkäri ehdotti minulle hänen kotiuttamistaan -yksin omaan kotiinsa. Sitä oli koettu jo jonkin aikaa siten, että kotihoito kävi pari kertaa päivässä, lähinnä lääkitsemässä ja minä hoidin kaiken muun - päivittäin.

kUn ilmoitin lääkärille, että en mitenkään voi hyväksyä hänen kotiuttamistaan, että läheiseni olisi käytännössä heitteillä (ei minulla ollut mahdollisuutta muuttaa hänen luokseen, eikä ottaa häntä meille. En olisi mitenkään myöskään selviytynyt hänen hoidostaan) jos joutuisi olemaan suurimman osan päivästä yksin, ilman apua.  En suostunut. Lääkäri suuttui minulle.

Läheiseni kuoli vajaan kahden viikon päästä kotiuttamisehdotuksesta. Olin pyytänyt, että minulle ilmoitetaan mihin aikaan vuorokaudesta tahansa, kun näyttää siltä, että loppu on lähellä. Soittivat ja kiirehdin paikalle.

LÄheiseni huusi tuskissaan siinä huoneessa, jossa oli siis kolme muuta hieman kauempana kuolemasta olevaa.  Kysyin,miksi hänellä ei ole asennettu kipupumppua, joka on syöpäsairaan välttämätön kivulievitys.

Lääkäri ei ollut kuulemma nimeomaan läheiselleni tehnyt määräystä kipupumpusta, vaikka se muuten kuulemma heilläkin oli yleinen käytäntö.

Läheiseni joutui siis kärsimään hirvittäviä kipuja, koska minä olin uskaltanut vastustaa hänen kotiuttamistaan. Mitään muuta syytä ei ollut.

Kipupumppu tuli vasta, kun vaadin otettavan lääkäriin välittömästi yhteyttä. Siitä muutaman tunnin jälkeen läheistäni ei enää ollut.

Minä luulen vahvasti, että sinulla itselläsi ei ole kokemuksia tämän päivän vanhusten hoidosta.

Olen kokenut toisenalsitakin, noin viistoista vuotta sitten hoito oli inhimillistä ja henkilökuntaa tarpeeksi.

Vierailija kirjoitti:

Juuri noinhan se menee, että kun valittaa omaisen hoidosta (jonka laatuun hoitaja voi vaikuttaa näillä resursseilla kovin vähän) niin hoitajat alkavat kiusaamaan ja rääkkäämään. Eihän hoitajiksi hakeudu muita kuin mielipuolisia sadisteja.

Mistä tämä hoitajaviha oikein kumpuaa?

Ehkä se taannoin vanhuksia "hoidellut" myrkkyhoitaja hieman herätti . Tai ne kupittaan vanhuksia hakkaavat hoitajat?

Ihan hyvä tarkistaa silloin tällöin että missä mennään.

Asiallisilla paikoilla ei ole mitään hätää, kestävät kritiikin kyllä.

Mainitsit pari yksittäistapausta. Tiedätkö kuinka paljon hoitajia Suomessa ylipäätään on? Luulen, että hulluja löytyy kaikista ammattiryhmistä.

Vierailija kirjoitti:

Kaduttaa ja itkettää kirjoitti:

Anteeksi nyt,mutta asun 45 km päässä,olen itse vuorotyössä käyvä kolmen lapsen äiti,missä välissä minä tuon kaiken mummolle tein? Kävin kyllä joka viikonloppu ja vein herkkuja ja kampasintukkaa,vaikka mummo ei enää tiennyt kuka olen. Nyt on oloni vielä pahempi,kun aletaan syyllistää,kiitoksia vain.

Jep.

Eli huono omatuntohan siellä nyt kolkuttaa. Ja syyllinen pitää toki löytää aina itsensä ulkopuolelta. ”Ei saa syyllistää, tulee ikävä olotila!”

Kysypä itseltäsi, miksi itse valitset syyllistyä näistä asioista? Ihan aiheesta? Kukaan muu ei ole vastuussa sinun tunteistasi kuin sinä itse.

Olette vastenmielisiä ihmisiä, ettekä ymmärrä ihmisen psyyken toimintaa lainkaan.

Nimeomaan meidän naisten ja varsinkin vastuuntuntoisten naisten helmasynti on syyllistyä sellaisistakin asioista, joihin emme kykene itse vaikuttamaan. Takaraivoon jää aina pieni ääni kysymään, että olisinko sittenkin voinut tehdä jotain enemmän/paremmin.

Onnekseni minun läheisyydessäni ei ole teidän kaltaisianne ihmisiä.

Ap, otan osaa. Tiedän tunteen. Sinä olet kuitenkin tehnyt voitavasi, anna itsesi hyväksyä se.

Minä olen tehnyt omalta kohdaltani päätöksen, että lopetan itse elämäni ennemmin kuin menen sitten joskus (kukaan ei tiedä vaikka se joskus olisi jo ensi viikolla) noihin paikkoihin säilytettävksi. Ole kertonut sen myös lapsilleni ja he ovat hyväksyneet päätökseni, koska ovat myös läheltä seuranneet näitä asioita.

En halua heidän joutuvan potemaan samaa tuskaa kuin mitä olen kokenut, kun yhteiskuntamme  - ja nimenomaan yhteiskunta -hylkää vanhuksemme heidän viimeisinä hetkinään.