Miten voisi nauttia elämästä kuin lapseton, vaikka on perheellinen?

En ymmärrä, miten perheelliset kestävät kohtalonsa. Liian raskasta.

Ei se lapsettomienkaan elämä mitään "satumaista" ole. Tai ei minulla ainakaan, vaan ihan tavallista arkea. Nytkin pitäisi mennä vaihtamaan sänkyyn puhtaat lakanat ja pestä vessa.

Et mitenkään 😁

Joko odotat sen 18v että lapsi huolehtii itse itsestään. Tai sitten suotte lapsen isän kanssa toisillenne perhevapaita viikonloppuja.

Ah on se vaan niin ihanaa kun on pysynyt järki päässä koko ajan ehkäisystä kaikkeen muuhun, kun ei tarvi kärsiä lapsista.

up

Mielestäni tämä on selkeä provo, mutta tähän voi kuitenkin vastata ilman provoilematta, koska kun kysymyksen muotoilee toisella tavalla, on se ihan hyvä kysymys!

Voitaisiin siis kysyä, miten perheellisten vanhemmat voisivat saada välillä omaa aikaa, mikä on heille tärkeää. Se ei tarkoita sitä, ettäkö perheellisen elämä olisi parempaa (enkä tähän perheettömänä usko) vaan että ihmisillä on ihan henkisesti tarve olla välillä yksin ilman sitä perhettä.

Itse voisin neuvoa, että vanhempien pitäisi kyetä vähintään kerran viikossa antamaan toiselle puolisolle muutama tunti tehdä omia asioita. Tällöin toinen vanhempi vahtii ja tekee perheen asiat samalla, kun toinen osapuoli voi olla vaikka ulkona, harrastamassa, tapaamassa ystäviä jne. Tämän oman ajan tarve varmasti auttaa myös henkisesti ja fyysisesti vanhempia jaksamaan, koska ei vanhemmuus helppoa ole, varsinkin jos siinä käy vielä töissä. 

Olen itse 32v ilman perhettä ja lapsia. Nuorena olin ihan sitä mieltä, etten ikinä halua lapsia, mutta en silloin tajunnut, että olin vain niin traumasoitunut, etten halunnut tuoda omaa lasta maailmaan, jonka luulin olevan totaalisen paha. Nyt luulen, että olen liian vanha enää hankkimaan lapsia. Kyllä sitä nyt vähän itkettää, ettei itselle koskaan tullut hyvää elämää tai edes lapsia saanut, mutta minkäs sille voi. 

Johan täälläkin mammat kertoo miten elää jo sellaista, kakaroista ei tarvitse huolehtia ja voidaan vaan keskittyä itteensä. Mistään ei ole tarvinnut luopua ja arki on tismalleen samanlaista kuin lapsettomilla.

Mahtaa olla täyden kympin äityleitä.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni tämä on selkeä provo, mutta tähän voi kuitenkin vastata ilman provoilematta, koska kun kysymyksen muotoilee toisella tavalla, on se ihan hyvä kysymys!

Voitaisiin siis kysyä, miten perheellisten vanhemmat voisivat saada välillä omaa aikaa, mikä on heille tärkeää. Se ei tarkoita sitä, ettäkö perheellisen elämä olisi parempaa (enkä tähän perheettömänä usko) vaan että ihmisillä on ihan henkisesti tarve olla välillä yksin ilman sitä perhettä.

Itse voisin neuvoa, että vanhempien pitäisi kyetä vähintään kerran viikossa antamaan toiselle puolisolle muutama tunti tehdä omia asioita. Tällöin toinen vanhempi vahtii ja tekee perheen asiat samalla, kun toinen osapuoli voi olla vaikka ulkona, harrastamassa, tapaamassa ystäviä jne. Tämän oman ajan tarve varmasti auttaa myös henkisesti ja fyysisesti vanhempia jaksamaan, koska ei vanhemmuus helppoa ole, varsinkin jos siinä käy vielä töissä. 

Olen itse 32v ilman perhettä ja lapsia. Nuorena olin ihan sitä mieltä, etten ikinä halua lapsia, mutta en silloin tajunnut, että olin vain niin traumasoitunut, etten halunnut tuoda omaa lasta maailmaan, jonka luulin olevan totaalisen paha. Nyt luulen, että olen liian vanha enää hankkimaan lapsia. Kyllä sitä nyt vähän itkettää, ettei itselle koskaan tullut hyvää elämää tai edes lapsia saanut, mutta minkäs sille voi. 

Olet saanut lottovoiton elämässä, kun olet perheetön.

Vierailija kirjoitti:

Johan täälläkin mammat kertoo miten elää jo sellaista, kakaroista ei tarvitse huolehtia ja voidaan vaan keskittyä itteensä. Mistään ei ole tarvinnut luopua ja arki on tismalleen samanlaista kuin lapsettomilla.

Mahtaa olla täyden kympin äityleitä.

Jos joku noin sanoo, hän valehtelee. Ei pysty myöntämään sitä, että lapset muuttavat koko elämän, eikä entistä saa koskaan takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Joko odotat sen 18v että lapsi huolehtii itse itsestään. Tai sitten suotte lapsen isän kanssa toisillenne perhevapaita viikonloppuja.

No ei tarvitse odottaa ihan niin kauan. Alakoululainen pärjää ihan hyvin sen hetken yksinään tai kaveriensa luona kun vanhemmat käy yhdessä syömässä, harrastamassa tms. 

Helposti jos minun mieheltä kysytään. Häivytään vaan sanomatta mitään ja jätetään lapset toiselle. Helppoa kun sen osaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni tämä on selkeä provo, mutta tähän voi kuitenkin vastata ilman provoilematta, koska kun kysymyksen muotoilee toisella tavalla, on se ihan hyvä kysymys!

Voitaisiin siis kysyä, miten perheellisten vanhemmat voisivat saada välillä omaa aikaa, mikä on heille tärkeää. Se ei tarkoita sitä, ettäkö perheellisen elämä olisi parempaa (enkä tähän perheettömänä usko) vaan että ihmisillä on ihan henkisesti tarve olla välillä yksin ilman sitä perhettä.

Itse voisin neuvoa, että vanhempien pitäisi kyetä vähintään kerran viikossa antamaan toiselle puolisolle muutama tunti tehdä omia asioita. Tällöin toinen vanhempi vahtii ja tekee perheen asiat samalla, kun toinen osapuoli voi olla vaikka ulkona, harrastamassa, tapaamassa ystäviä jne. Tämän oman ajan tarve varmasti auttaa myös henkisesti ja fyysisesti vanhempia jaksamaan, koska ei vanhemmuus helppoa ole, varsinkin jos siinä käy vielä töissä. 

Olen itse 32v ilman perhettä ja lapsia. Nuorena olin ihan sitä mieltä, etten ikinä halua lapsia, mutta en silloin tajunnut, että olin vain niin traumasoitunut, etten halunnut tuoda omaa lasta maailmaan, jonka luulin olevan totaalisen paha. Nyt luulen, että olen liian vanha enää hankkimaan lapsia. Kyllä sitä nyt vähän itkettää, ettei itselle koskaan tullut hyvää elämää tai edes lapsia saanut, mutta minkäs sille voi. 

Olet saanut lottovoiton elämässä, kun olet perheetön.

Ottaisin mielummin perheen, kuin että olin lapsena vuosia hyväksikäytetty, koulukiusattu ja kasvoin huonossa perheessä. 

Piti kirjoittaa tuonne, että ei tarkoita sitä, etteikö perheettömän elämä olisi huononpaa, koska halutaan olla yksin. 

Et mitenkään.

t.lapseton

Ero ja vuoroviikkosysteemi.

Itsestään ratkeava ongelma.

T:täysi-ikäisen äiti

Enpä nyt keksi juuri mitään mitä en voisi tehdä perheellisenä. Varmaan käyn aktiivisemmin teattereissa, näyttelyissä, syömässä kavereiden kanssa kuin useimmat lapsettomat. Lisäksi en edes haluaisi matkustella ihan yksin, tuntuu paljon hauskemmalta lähteä koko perheen voimin ja kokea se kaikki omien rakkaiden kanssa.

Ehkä täysin bile-alkoholihuuruista elämää en voisi elää tai laittaa elämääni ihan sekaisin huumeilla tai veloilla. Mutta toisaalta en tietysti haluaisikaan!

Nro 7 on oikeilla jäljillä, meidän perheessä nimenomaan tuo. Kerran viikkoon oma harrastus jossa menee yksi ilta, saa siis harrastaa sosiaalista toimintaakin. Ja lähes joka toinen vkl pääsee näkemään kavereita ilman lapsia, molemmat osapuolet.

Se toinen puoli sitten on, että lasten kanssa voi tehdä tosi paljon. Se on erilaista muttei täysin. Voi reissata, käydä valikoiduissa teattereissa, konserteissa ja festaripiknikeillä, harrastaa perhepurjehdusta ja käydä hiihtämässä, pyöräilemässä..ylipäänsä harrastaa vaikka mitä. Hoplopiin ei tarvi mennä, ehkä kerta vuoteen riittää, esim. kaverisynttärit.

Vauva-taaperovuodet on haastavimmat tän kannalta, mutta meidän 3&5v on erittäin hyvin kasvaneet näillä meiningeillä.

Vierailija kirjoitti:

Nro 7 on oikeilla jäljillä, meidän perheessä nimenomaan tuo. Kerran viikkoon oma harrastus jossa menee yksi ilta, saa siis harrastaa sosiaalista toimintaakin. Ja lähes joka toinen vkl pääsee näkemään kavereita ilman lapsia, molemmat osapuolet.

Se toinen puoli sitten on, että lasten kanssa voi tehdä tosi paljon. Se on erilaista muttei täysin. Voi reissata, käydä valikoiduissa teattereissa, konserteissa ja festaripiknikeillä, harrastaa perhepurjehdusta ja käydä hiihtämässä, pyöräilemässä..ylipäänsä harrastaa vaikka mitä. Hoplopiin ei tarvi mennä, ehkä kerta vuoteen riittää, esim. kaverisynttärit.

Vauva-taaperovuodet on haastavimmat tän kannalta, mutta meidän 3&5v on erittäin hyvin kasvaneet näillä meiningeillä.

Teillähän on lapset vielä päiväkodissa! Helpompaa ei voi olla. Odottakaas, kun ne menevät kouluun. Sitten teidän pitää jäädä töistä pois jommankumman. Ei ole enää niin helppoa.