Tutut ja kaverit ovat pelotelleet minua niin etten tiedä uskallanko ottaa enää kissaa?
Kissa tulisi ihan mieheni tuntemasta perheestä ja pennut on madotettu, rokotettu ja sirutettu. Kastroidaan myös.
Kuitenkin kun ihmisiltä kyselee niin kissa on painajainen, tuhoaa kaiken, kusee ja pas koo sinne tänne. Repii tapetit ja verhot, huutaa pitkin yötä, mikään ruoka ei kelpaa, oksentaa sänkyyn ja matoille, raapii ja puree...
Miten tässä uskaltaa enää harkita kissan ottamista? Aikaa, rahaa, tilaa ja kiinnostusta minulla olisi.
Kissojen omistajat, kertokaa rehellisesti että onko noin kamalaa?
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
Koiran voi kouluttaa. Koiranpentu voi tuhota 5 kk, kissa 25 vuotta. Koira ei myöskään tuo kakkabakuja laatikosta tiskipöydille.. nämä seikat ovat itseäni kissanomistajana alkaneet häiritä vauvan myötä.
Oikeanlaisen kissanhiekan valinta voisi hyvinkin ratkaista tuon hiekkalaatikko-ongelman. Meillä ei ole ainakaan koskaan kulkeutunut hiekka kauaksi laatikosta (niitä yksittäisiä satunnaisia murusia lukuunottamatta).
Harvoinhan se kissa edes sinne 20 ikävuoteen yltää, mutta kissaa voi kyllä opettaa ja kouluttaa melkein siinä missä koiraakin kunhan vain päättäväisyyttä löytyy ja kissa saadaan suhtautumaan koulutukseen myönteisesti! :) Koiralla on yleensä eri motiivit oppimiseen.
Kissaa pitää kouluttaa, niinkuin koiraakin. Ja aloittaa alusta asti ja johdonmukaisesti. Ei kissa ymmärrä sanaa ei. Mutta kun sen sanoo vähän kovemmalla äänellä ja tiukasti Ei, niin kissa voi jopa lopettaa sen, mitä on tekemässä. Tiedän kissanomistajia, jotka lässyttää kissalle että "äläs nyt Misu mene sinne keittiön pöydälle lässynlässynlää". Meillä taas lyhyt ja ytimekäs: "Misu Ei", niin katti on alta aikayksikön lattialla, ihan omatoimisesti. Eli kissa kuuntelee äänensävyjä. Ei sille kannata huutaa kurkku suorana "saatanan idiootti katti". Puhumattakaan siitä, mitä jotkut tekee, eli kissan tehtyä tarpeensa matolle niin otetaan kissaa niskasta kiinni ja hierotaan sen nenää sen omaan jätökseen.
Ja jos kissa raapii sohvaa raapimapuun sijaan, niin ensin torutaan, "Misu EI" ja nostetaan kissa raapimapuun luo. Silloin kun kissa tekee jotain oikein, niin sitten voi lässyttää että "hyvä Misu hyvä" ja silittää päälle.
Kissat ovat mestareita peittelemään kipua. Pitää siis tuntea oma kissansa, jotta sitä osaa lukea, milloin sillä on hyvä olla ja milloin se on kipeä.
Meillä meni kerran 1500e 5 -vuotiaan perusterveen kissan eläinlääkärikäynteihin. Lopulta kissa kyllä tervehtyi. Että kannattaa olla sellainen pieni hätävara, jos kissa sairastuu. Näin myöhemmin kissa on erityisruokavaliolla vielä pitemmän aikaa. Niihinkin saa upotettua rahaa, erityisruokiin.
Parhaimmat kissanlelut ovat halvimpia. Pullonkorkki, kinder -munien keltuaiset, palloksi rypistetty sanomalehden pala, pahvilaatikko (kenkälaatikon kokoinen riittää). Lisäksi kissalla pitää olla "sen oma paikka", johon se voi mennä, jossa sitä ei häiritä.
Sohvat kannattaa suojata esim. päiväpeitolla tai torkkupeitoilla.
Hei hei hei nyt! Ei ollut tarkoitus haukkua toisia vaan pidetään keskustelu asiallisena! Sopiiko?
Meillä siisti koti ja kissoja. Teinit ei sotke enää.
Kaverilla sotkuista ja sillä koira.
Ei se koira sotke mutta emäntä ja sen lapsi sitäkin enemmän.