Tutkinto vs. itseopiskelu

Vierailija kirjoitti:

Meinaat että lukemalla lääketieteen oppikirjat olet kohta oppinut kaiken saman kuin kirurgi?

Ei ehkä hyvä vertaus, koska kirurgi tarvitsee niin paljon käytännön taitoja yhdeltä erikoisalalta eli operoimisesta.

Sen sijaan joskus pysähtyy miettimään sitä, että lääkäriä kunnioitetaan hirveästi, kun tämä tietää alkeet hyvin monista eri sairauksista, mutta jos joku tietää ripauksen monta kymmentä eri kieltä käymällä kansalaisopistossa ja muissa paikoissa, sitä ei kunnioiteta, vaikka kyllä myös potilas voi Googlesta lukea ne lasten paksusuolensyövän alkeistiedot.

Turvonneet vallanpitäjät erilaisissa opistoissa ja työelämän johtopaikoilla voivat myös käyttää tutkintopuhetta lyömäaseena jättäen tietotaidon ja työmäärän vähälle huomiolle tarkoitushakuisesti. Vallanpitäjällä on ehkä jonkun pehmeän alan tutkinto ja hän sitten tyytyväisenä katselee työnhakijan tai koulupaikan hakijan peruskoulutodistusta, joka ei silloin lapsena ollut upea, ja jättää huomiotta kaikki aikuisiän kurssit ja osaamisnäytöt (lukuiset yhdistyskoulutukset, luottamustoimet, avoimen opinnot, monen kielen taidon jne.), jotta ei tulisi alemmuuskompleksi.

Jos joku opiskelee avoimessa 300 opintopistettä, on siinä ihan sama työmäärä kuin millä tahansa maisterilla, vaikka ei olisi mitään tutkintoa. Työmäärä unohdetaan yleensä kokonaan noissa keskusteluissa ja keskitytään siihen tutkintopaperiin, vaikka tutkintopaperi voidaan myöntää poliittisesti ihan kenelle tahansa eikä se itsessään ole mitään. Tietämys tulee käymällä erilaisia kursseja ja jotkut kurssiläjät saavat kylkiäisekseen tutkintopaperin ja toiset eivät.

Jos on tärkeää saada työllisyyttä lisättyä Suomessa ihan oikeastikin, tutkintoon tuijottamisen olisi hyvä vähentyä, koska siinä karsiintuu paljon päteviä ihmisiä, jotka eivät halua kategorisoitua johon tiettyyn lokeroon tai joiden ei monesta muusta syystä ole ollut tarpeellista tai kannattavaa tavoitella jotain tiettyä tutkintoa. Esim.tästä ovat esim.työikäiset eläkeläiset, jotka ovat ehkä jääneet eläkkeelle osittain juuri tuollaisen kiusaamisen ja vähättelyn takia, ja jos he opiskelevat jonkun tutkinnon paperia myöten valmiiksi, eläke arvioidaan uudelleen ja se voi johtaa elintason huononemiseen, työttömyysstatukseen ja täysin väärien (ilmais)hommien nakittamiseen näille ihmisille. Tästä syystä tällaisessa tilanteessa olevien ihmisten ei kannata yhteiskunnan stigmasta huolimatta läheskään yksiselitteisesti tavoitella jotain tutkintoa, ellei ole jo valmiina hyvät verkostot ja työpaikka tiedossa, vaan enemmänkin yrittää saada iloa siitä kehittyvästä tietotaidosta ja kategorisoida itsensä pää pystyssä omista lähtökohdistaan.

Sanoisin että molempi parempi. Joskus näkee ihmisiä jotka eivät ole itseopiskelleet koskaan. Esim. töissä voi olla joku joka sanoo "emmää näistä tietokoneista mitään ymmärrä"

Minä näen asian niin, että tutkinto on eräänlainen vakuus siitä tietotasosta. Standardisoitu järjestelmä, jossa muutkin kuin sinä itse arvioivat ja tarkastelevat osaamistasi. Se oma arvio kun voi mennä hyvinkin pieleen. 

Tutkinnolla todistetaan työnantajalle, että omataan ne tarvittavat tiedot jota ala vaatii. Pitäähän edellisistä työpaikoistakin olla työtodistukset, taiteellisilla aloilla portfoliot, jotkut rekrytoijat kysyvät suosittelijoita... Ihan luonnollista minusta, että osaaminen pitää todistaa muullakin kuin omilla fiiliksillä siitä että kyllä mä olen tosi taitava ja kauhean fiksu myös. 

Tutkinnossa on myös se etu, että joku muu on sitä osaamistasi arvioinut (kuten jo mainitsin). En kiistä etteikö itse opiskelemalla voi saavuttaa samaa kirjatiedon tasoa kuin tutkintoa opiskellut, mutta arvosanoista ainakin näkee ne omat heikkoudet ja vahvuudet. Itseopiskellut voi uskotella itselleen, että osaaminen on magna cum laude-tasoa, kun todellisuudessa hän olisi ehkä päässyt tentistä läpi rimaa hipoen. Ja sama toimii tietysti toisinkin päin. 

Tutkinto osoittaa myös että kykenet pitkäjänteiseen ja järjestelmälliseen opiskeluun. Tämä tuli mieleeni, kun joku täällä ketjussa ylempänä kertoi aloittaneensa yliopisto-opinnot neljään kertaan mutta mielenkiinto oli lopahtanut ja sitten luovuttanut ja vaihtanut pääainetta. Tuskin ne maisterit ovat opintojensa joka hetkestä nauttineet (en minäkään nauttinut), mutta siinähän se idea onkin että jaksaa puurtaa loppuun asti ja tittelin saavat vain ne jotka ovat valmistuneet.  

Työmäärä ei kerro mitään osaamisesta. 

Itseopiskelu on vain itseopiskelua, se ei korvaa ohjattua opiskelua juuri muussa kuin jossain ohjelmointikielessä ehkä. Tai perusopinnoissa. Useimmilla aloilla syventävän tason yliopisto-opinnoissa on niin paljon käytäntöä ja kädestä pitäen oppimista, ettei sitä mikään kirja voi ikinä korvata. Plus että kirjatentit ovat varsin harvinaisia. Prujut on ennemminkin niitä mitä tentitään. Jossain amk:ssa kirjatentit on tavallisempia. 

Vierailija kirjoitti:

Minä näen asian niin, että tutkinto on eräänlainen vakuus siitä tietotasosta. Standardisoitu järjestelmä, jossa muutkin kuin sinä itse arvioivat ja tarkastelevat osaamistasi. Se oma arvio kun voi mennä hyvinkin pieleen. 

Tutkinnolla todistetaan työnantajalle, että omataan ne tarvittavat tiedot jota ala vaatii. Pitäähän edellisistä työpaikoistakin olla työtodistukset, taiteellisilla aloilla portfoliot, jotkut rekrytoijat kysyvät suosittelijoita... Ihan luonnollista minusta, että osaaminen pitää todistaa muullakin kuin omilla fiiliksillä siitä että kyllä mä olen tosi taitava ja kauhean fiksu myös. 

Tutkinnossa on myös se etu, että joku muu on sitä osaamistasi arvioinut (kuten jo mainitsin). En kiistä etteikö itse opiskelemalla voi saavuttaa samaa kirjatiedon tasoa kuin tutkintoa opiskellut, mutta arvosanoista ainakin näkee ne omat heikkoudet ja vahvuudet. Itseopiskellut voi uskotella itselleen, että osaaminen on magna cum laude-tasoa, kun todellisuudessa hän olisi ehkä päässyt tentistä läpi rimaa hipoen. Ja sama toimii tietysti toisinkin päin. 

Tutkinto osoittaa myös että kykenet pitkäjänteiseen ja järjestelmälliseen opiskeluun. Tämä tuli mieleeni, kun joku täällä ketjussa ylempänä kertoi aloittaneensa yliopisto-opinnot neljään kertaan mutta mielenkiinto oli lopahtanut ja sitten luovuttanut ja vaihtanut pääainetta. Tuskin ne maisterit ovat opintojensa joka hetkestä nauttineet (en minäkään nauttinut), mutta siinähän se idea onkin että jaksaa puurtaa loppuun asti ja tittelin saavat vain ne jotka ovat valmistuneet.  

Itseoppinut voisi siis koota portfolion :) Arviointi ei hirveästi kerro muusta kuin ko. arvostelijan omista mieltymyksistä. Jos annat saman tekstin parille eri kurssille jossa on eri opettaja niin toinen voi antaa ykkösen ja toinen vitosen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä näen asian niin, että tutkinto on eräänlainen vakuus siitä tietotasosta. Standardisoitu järjestelmä, jossa muutkin kuin sinä itse arvioivat ja tarkastelevat osaamistasi. Se oma arvio kun voi mennä hyvinkin pieleen. 

Tutkinnolla todistetaan työnantajalle, että omataan ne tarvittavat tiedot jota ala vaatii. Pitäähän edellisistä työpaikoistakin olla työtodistukset, taiteellisilla aloilla portfoliot, jotkut rekrytoijat kysyvät suosittelijoita... Ihan luonnollista minusta, että osaaminen pitää todistaa muullakin kuin omilla fiiliksillä siitä että kyllä mä olen tosi taitava ja kauhean fiksu myös. 

Tutkinnossa on myös se etu, että joku muu on sitä osaamistasi arvioinut (kuten jo mainitsin). En kiistä etteikö itse opiskelemalla voi saavuttaa samaa kirjatiedon tasoa kuin tutkintoa opiskellut, mutta arvosanoista ainakin näkee ne omat heikkoudet ja vahvuudet. Itseopiskellut voi uskotella itselleen, että osaaminen on magna cum laude-tasoa, kun todellisuudessa hän olisi ehkä päässyt tentistä läpi rimaa hipoen. Ja sama toimii tietysti toisinkin päin. 

Tutkinto osoittaa myös että kykenet pitkäjänteiseen ja järjestelmälliseen opiskeluun. Tämä tuli mieleeni, kun joku täällä ketjussa ylempänä kertoi aloittaneensa yliopisto-opinnot neljään kertaan mutta mielenkiinto oli lopahtanut ja sitten luovuttanut ja vaihtanut pääainetta. Tuskin ne maisterit ovat opintojensa joka hetkestä nauttineet (en minäkään nauttinut), mutta siinähän se idea onkin että jaksaa puurtaa loppuun asti ja tittelin saavat vain ne jotka ovat valmistuneet.  

Itseoppinut voisi siis koota portfolion :) Arviointi ei hirveästi kerro muusta kuin ko. arvostelijan omista mieltymyksistä. Jos annat saman tekstin parille eri kurssille jossa on eri opettaja niin toinen voi antaa ykkösen ja toinen vitosen.

Mutta kun tekstit ja tentit ovat vain pieni osa vaadittavia opintoja :)

Se Elämäm korkea koulu ei nyt vaan korvaa yliopisto-opintoja.

Vierailija kirjoitti:

Työmäärä ei kerro mitään osaamisesta. 

Itseopiskelu on vain itseopiskelua, se ei korvaa ohjattua opiskelua juuri muussa kuin jossain ohjelmointikielessä ehkä. Tai perusopinnoissa. Useimmilla aloilla syventävän tason yliopisto-opinnoissa on niin paljon käytäntöä ja kädestä pitäen oppimista, ettei sitä mikään kirja voi ikinä korvata. Plus että kirjatentit ovat varsin harvinaisia. Prujut on ennemminkin niitä mitä tentitään. Jossain amk:ssa kirjatentit on tavallisempia. 

Rouva A teki keksinnön X ilman koulutusta. Keksinnöstä ja tutkimuksesta tehtiin keskeinen osa rouva B:n opintoja. Rouva B opiskeli rouva A:n teoriat. Rouva B pitää itseään fiksumpana kuin rouva A, koska rouva A:lla ei ole tutkintoa, mutta hänellä itsellään (rouva B:llä) sentään on paperit!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä näen asian niin, että tutkinto on eräänlainen vakuus siitä tietotasosta. Standardisoitu järjestelmä, jossa muutkin kuin sinä itse arvioivat ja tarkastelevat osaamistasi. Se oma arvio kun voi mennä hyvinkin pieleen. 

Tutkinnolla todistetaan työnantajalle, että omataan ne tarvittavat tiedot jota ala vaatii. Pitäähän edellisistä työpaikoistakin olla työtodistukset, taiteellisilla aloilla portfoliot, jotkut rekrytoijat kysyvät suosittelijoita... Ihan luonnollista minusta, että osaaminen pitää todistaa muullakin kuin omilla fiiliksillä siitä että kyllä mä olen tosi taitava ja kauhean fiksu myös. 

Tutkinnossa on myös se etu, että joku muu on sitä osaamistasi arvioinut (kuten jo mainitsin). En kiistä etteikö itse opiskelemalla voi saavuttaa samaa kirjatiedon tasoa kuin tutkintoa opiskellut, mutta arvosanoista ainakin näkee ne omat heikkoudet ja vahvuudet. Itseopiskellut voi uskotella itselleen, että osaaminen on magna cum laude-tasoa, kun todellisuudessa hän olisi ehkä päässyt tentistä läpi rimaa hipoen. Ja sama toimii tietysti toisinkin päin. 

Tutkinto osoittaa myös että kykenet pitkäjänteiseen ja järjestelmälliseen opiskeluun. Tämä tuli mieleeni, kun joku täällä ketjussa ylempänä kertoi aloittaneensa yliopisto-opinnot neljään kertaan mutta mielenkiinto oli lopahtanut ja sitten luovuttanut ja vaihtanut pääainetta. Tuskin ne maisterit ovat opintojensa joka hetkestä nauttineet (en minäkään nauttinut), mutta siinähän se idea onkin että jaksaa puurtaa loppuun asti ja tittelin saavat vain ne jotka ovat valmistuneet.  

Itseoppinut voisi siis koota portfolion :) Arviointi ei hirveästi kerro muusta kuin ko. arvostelijan omista mieltymyksistä. Jos annat saman tekstin parille eri kurssille jossa on eri opettaja niin toinen voi antaa ykkösen ja toinen vitosen.

Portfolio on oikein hyvä idea, ja esimerkiksi kuvataiteellisilla aloilla se onkin se joka painaa vaakakupissa kaikkein eniten. Jotkut ammatit vain ovat sellaisia, että niistä on mahdotonta minkäänlaista portfoliota koostaa.

Arvioinnista olen kyllä kanssasi eri mieltä, ainakin jos ajattelen omia kokemuksiani. Monta eri tenttijää on ollut ja monenlaisia persoonia, mutta mielestäni arvosanat ovat vastanneet osaamiseni tasoa siitä huolimatta olenko kirjoittanut tenttijän mieltymyksien mukaista tekstiä vai ei. Vaikka onhan se ihan mahdollista että jossain muualla tuollaista tapahtuu.

T. Tuon lainaamasi tekstin kirjoittaja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä näen asian niin, että tutkinto on eräänlainen vakuus siitä tietotasosta. Standardisoitu järjestelmä, jossa muutkin kuin sinä itse arvioivat ja tarkastelevat osaamistasi. Se oma arvio kun voi mennä hyvinkin pieleen. 

Tutkinnolla todistetaan työnantajalle, että omataan ne tarvittavat tiedot jota ala vaatii. Pitäähän edellisistä työpaikoistakin olla työtodistukset, taiteellisilla aloilla portfoliot, jotkut rekrytoijat kysyvät suosittelijoita... Ihan luonnollista minusta, että osaaminen pitää todistaa muullakin kuin omilla fiiliksillä siitä että kyllä mä olen tosi taitava ja kauhean fiksu myös. 

Tutkinnossa on myös se etu, että joku muu on sitä osaamistasi arvioinut (kuten jo mainitsin). En kiistä etteikö itse opiskelemalla voi saavuttaa samaa kirjatiedon tasoa kuin tutkintoa opiskellut, mutta arvosanoista ainakin näkee ne omat heikkoudet ja vahvuudet. Itseopiskellut voi uskotella itselleen, että osaaminen on magna cum laude-tasoa, kun todellisuudessa hän olisi ehkä päässyt tentistä läpi rimaa hipoen. Ja sama toimii tietysti toisinkin päin. 

Tutkinto osoittaa myös että kykenet pitkäjänteiseen ja järjestelmälliseen opiskeluun. Tämä tuli mieleeni, kun joku täällä ketjussa ylempänä kertoi aloittaneensa yliopisto-opinnot neljään kertaan mutta mielenkiinto oli lopahtanut ja sitten luovuttanut ja vaihtanut pääainetta. Tuskin ne maisterit ovat opintojensa joka hetkestä nauttineet (en minäkään nauttinut), mutta siinähän se idea onkin että jaksaa puurtaa loppuun asti ja tittelin saavat vain ne jotka ovat valmistuneet.  

Itseoppinut voisi siis koota portfolion :) Arviointi ei hirveästi kerro muusta kuin ko. arvostelijan omista mieltymyksistä. Jos annat saman tekstin parille eri kurssille jossa on eri opettaja niin toinen voi antaa ykkösen ja toinen vitosen.

Mutta kun tekstit ja tentit ovat vain pieni osa vaadittavia opintoja :)

Se Elämäm korkea koulu ei nyt vaan korvaa yliopisto-opintoja.

On paljon sellaisia aloja, joiden opinnot perustuvat esseisiin ja tentteihin. Joitain tutkintoja voi suorittaa kokonaan etänä.

Rouva C opiskeli kotona vähän sitä sun tätä sillisalaattia. Koska rouva C:lle ei yliopistossa opetettu, että Rouva B:n väitöskirja on faktaa, niin rouva C löysi sieltä aukkoja. Rouva C mullisti alan tiedeyhteisön paljastamalla rouva B:n faktoiksi uskotut asiat vääriksi. Tämänhän pitäisi olla ylipäätään yliopiston idea.. Uuden tutkiminen, ei historiassa tehtyjen tutkimustulosten ulkoa opetteleminen tenttiä varten... Yliopisto-opiskelu pitäisi uudistaa niin, että se on jo alusta asti omien tutkimusten tekemistä. On järjetöntä tuhlata opiskeluvuosia jo aiemmin tehtyjen tutkimusten tenttimiseen.

Wau, tämähän avaa ihan uusia ulottuvuuksia työn hakemiseen. Olenkin ihan heittämällä pätevä ihan kaikkeen autopeltisepästä keuhkosairauksien erikoislääkäriin. Tyhmänä kävin myös autokoulun, sillä ajokortti on täysin hyödytön läpyskä. Kummasti sitä poliisit haluavat katsoa vaikka ei sillä kortilla ajeta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä näen asian niin, että tutkinto on eräänlainen vakuus siitä tietotasosta. Standardisoitu järjestelmä, jossa muutkin kuin sinä itse arvioivat ja tarkastelevat osaamistasi. Se oma arvio kun voi mennä hyvinkin pieleen. 

Tutkinnolla todistetaan työnantajalle, että omataan ne tarvittavat tiedot jota ala vaatii. Pitäähän edellisistä työpaikoistakin olla työtodistukset, taiteellisilla aloilla portfoliot, jotkut rekrytoijat kysyvät suosittelijoita... Ihan luonnollista minusta, että osaaminen pitää todistaa muullakin kuin omilla fiiliksillä siitä että kyllä mä olen tosi taitava ja kauhean fiksu myös. 

Tutkinnossa on myös se etu, että joku muu on sitä osaamistasi arvioinut (kuten jo mainitsin). En kiistä etteikö itse opiskelemalla voi saavuttaa samaa kirjatiedon tasoa kuin tutkintoa opiskellut, mutta arvosanoista ainakin näkee ne omat heikkoudet ja vahvuudet. Itseopiskellut voi uskotella itselleen, että osaaminen on magna cum laude-tasoa, kun todellisuudessa hän olisi ehkä päässyt tentistä läpi rimaa hipoen. Ja sama toimii tietysti toisinkin päin. 

Tutkinto osoittaa myös että kykenet pitkäjänteiseen ja järjestelmälliseen opiskeluun. Tämä tuli mieleeni, kun joku täällä ketjussa ylempänä kertoi aloittaneensa yliopisto-opinnot neljään kertaan mutta mielenkiinto oli lopahtanut ja sitten luovuttanut ja vaihtanut pääainetta. Tuskin ne maisterit ovat opintojensa joka hetkestä nauttineet (en minäkään nauttinut), mutta siinähän se idea onkin että jaksaa puurtaa loppuun asti ja tittelin saavat vain ne jotka ovat valmistuneet.  

Itseoppinut voisi siis koota portfolion :) Arviointi ei hirveästi kerro muusta kuin ko. arvostelijan omista mieltymyksistä. Jos annat saman tekstin parille eri kurssille jossa on eri opettaja niin toinen voi antaa ykkösen ja toinen vitosen.

Portfolio on oikein hyvä idea, ja esimerkiksi kuvataiteellisilla aloilla se onkin se joka painaa vaakakupissa kaikkein eniten. Jotkut ammatit vain ovat sellaisia, että niistä on mahdotonta minkäänlaista portfoliota koostaa.

Arvioinnista olen kyllä kanssasi eri mieltä, ainakin jos ajattelen omia kokemuksiani. Monta eri tenttijää on ollut ja monenlaisia persoonia, mutta mielestäni arvosanat ovat vastanneet osaamiseni tasoa siitä huolimatta olenko kirjoittanut tenttijän mieltymyksien mukaista tekstiä vai ei. Vaikka onhan se ihan mahdollista että jossain muualla tuollaista tapahtuu.

T. Tuon lainaamasi tekstin kirjoittaja

Laitoin amiksessa kirjoittamani esseen 2 eri yliopiston opettajalle 2 eri kurssille ja sain niistä eri tuloksen. Toiselta taisi tulla 3 ja toiselta 5.

Portfolion kyhääminen on vain taito- ja mielikuvituskysymys.

Vierailija kirjoitti:

Tyhmänä kävin myös autokoulun, sillä ajokortti on täysin hyödytön läpyskä. Kummasti sitä poliisit haluavat katsoa vaikka ei sillä kortilla ajeta.

Voisit olla jopa parempi kuljettaja jos olisit itseopiskellut. Tässähän on kysymys tietotasosta ja autokoulun teoriakirja on vapaasti kenen tahansa ostettavissa. Itseopiskelu ei tarkoita opiskelematta jättämistä. Autokoulun kanssa mennään pimeän- ja liukkaanajoon yhden kerran. Jos olisin opiskellut omatoimisesti niin olisin käynyt radalla useamman kerran. Jos olisit opiskellut itse niin olisiko tietotasosi parempi vai huonompi, mitä luulet? Vaatimus kortin olemassa olosta ei liity tietotasokysymykseen millään lailla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä näen asian niin, että tutkinto on eräänlainen vakuus siitä tietotasosta. Standardisoitu järjestelmä, jossa muutkin kuin sinä itse arvioivat ja tarkastelevat osaamistasi. Se oma arvio kun voi mennä hyvinkin pieleen. 

Tutkinnolla todistetaan työnantajalle, että omataan ne tarvittavat tiedot jota ala vaatii. Pitäähän edellisistä työpaikoistakin olla työtodistukset, taiteellisilla aloilla portfoliot, jotkut rekrytoijat kysyvät suosittelijoita... Ihan luonnollista minusta, että osaaminen pitää todistaa muullakin kuin omilla fiiliksillä siitä että kyllä mä olen tosi taitava ja kauhean fiksu myös. 

Tutkinnossa on myös se etu, että joku muu on sitä osaamistasi arvioinut (kuten jo mainitsin). En kiistä etteikö itse opiskelemalla voi saavuttaa samaa kirjatiedon tasoa kuin tutkintoa opiskellut, mutta arvosanoista ainakin näkee ne omat heikkoudet ja vahvuudet. Itseopiskellut voi uskotella itselleen, että osaaminen on magna cum laude-tasoa, kun todellisuudessa hän olisi ehkä päässyt tentistä läpi rimaa hipoen. Ja sama toimii tietysti toisinkin päin. 

Tutkinto osoittaa myös että kykenet pitkäjänteiseen ja järjestelmälliseen opiskeluun. Tämä tuli mieleeni, kun joku täällä ketjussa ylempänä kertoi aloittaneensa yliopisto-opinnot neljään kertaan mutta mielenkiinto oli lopahtanut ja sitten luovuttanut ja vaihtanut pääainetta. Tuskin ne maisterit ovat opintojensa joka hetkestä nauttineet (en minäkään nauttinut), mutta siinähän se idea onkin että jaksaa puurtaa loppuun asti ja tittelin saavat vain ne jotka ovat valmistuneet.  

Itseoppinut voisi siis koota portfolion :) Arviointi ei hirveästi kerro muusta kuin ko. arvostelijan omista mieltymyksistä. Jos annat saman tekstin parille eri kurssille jossa on eri opettaja niin toinen voi antaa ykkösen ja toinen vitosen.

Portfolio on oikein hyvä idea, ja esimerkiksi kuvataiteellisilla aloilla se onkin se joka painaa vaakakupissa kaikkein eniten. Jotkut ammatit vain ovat sellaisia, että niistä on mahdotonta minkäänlaista portfoliota koostaa.

Arvioinnista olen kyllä kanssasi eri mieltä, ainakin jos ajattelen omia kokemuksiani. Monta eri tenttijää on ollut ja monenlaisia persoonia, mutta mielestäni arvosanat ovat vastanneet osaamiseni tasoa siitä huolimatta olenko kirjoittanut tenttijän mieltymyksien mukaista tekstiä vai ei. Vaikka onhan se ihan mahdollista että jossain muualla tuollaista tapahtuu.

T. Tuon lainaamasi tekstin kirjoittaja

Laitoin amiksessa kirjoittamani esseen 2 eri yliopiston opettajalle 2 eri kurssille ja sain niistä eri tuloksen. Toiselta taisi tulla 3 ja toiselta 5.

Portfolion kyhääminen on vain taito- ja mielikuvituskysymys.

On se kumma, kun äsken akateeminen kertoi, että yliopiston arvostelut suurin piirtein ovat linjassa, niin heti kärppänä tulee AMIKSEN käynyt yliopistolainen kertomaan, miten hänen amiksen essee sai radikaalisti eri pisteet eri yliopiston opettajalta. On se kumma!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyhmänä kävin myös autokoulun, sillä ajokortti on täysin hyödytön läpyskä. Kummasti sitä poliisit haluavat katsoa vaikka ei sillä kortilla ajeta.

Voisit olla jopa parempi kuljettaja jos olisit itseopiskellut. Tässähän on kysymys tietotasosta ja autokoulun teoriakirja on vapaasti kenen tahansa ostettavissa. Itseopiskelu ei tarkoita opiskelematta jättämistä. Autokoulun kanssa mennään pimeän- ja liukkaanajoon yhden kerran. Jos olisin opiskellut omatoimisesti niin olisin käynyt radalla useamman kerran. Jos olisit opiskellut itse niin olisiko tietotasosi parempi vai huonompi, mitä luulet? Vaatimus kortin olemassa olosta ei liity tietotasokysymykseen millään lailla.

Tässä asiassa on oikeasti ihan sitä jokapäivän havaittavaa tietoa. Tuossa rauhaarakastavassa naapurimaassa ajokortit saadaan, kröhöm, rahalla. Sitten Ameriikoissa ajokortin voi suorittaa etäopiskeluna. Siitä vaan seuraamaan ja vertaamaan suomalaisten taitoja autoiluun liittyvissä asioissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikea uskoa, että ilman mitään ohjausta voi päästä yhtä hyviin tuloksiin kuin ohjatusti. Eihän sitä itse edes tiedä sitä, mitä ei tiedä tarpeeksi hyvin tai mihin pitäisi panostaa enemmän. Vai olenko ainoa, joka on lukenut aivan hirveästi kokeeseen ja ollut todella itsevarma osaamisesta, kunnes arvioinnin saadessaan tajuaa, että nyt menikin vähän metsään ja tuli ymmärrettyä väärin?

On tapahtunut myös sellaista, että ohjaajalla on vahvat omat näkemykset ja ne pitää mielin kielin omaksua päästäkseen kurssista läpi, vaikka ne eivät olisi faktaa. Ehkä joillain aloilla väärinymmärtäminen on mahdollista, mutta itselläni ei ole tulkinnan ongelmaa. Asiallinen ohjaaja voi olla tarpeen toisella alalla ja toisella ei.

Kyllä. Meillä oli yksi kurssi, jossa piti vastata proffan mallivastauksen mukaisesti ja sai vitosen, jos jotain puuttuu sai hylsyn.

Olen myös opiskellut sellaisessa koulutusohjelmassa, jossa vähintään 80% opinnoista suoritettiin itsenäisesti tehden oppimistehtäviä, esseitä ja tenttejä. Etenkin esseiden kirjoittamisen hyödyn kyseenalaistaisin, kun aiheen ja otsikon saa keksiä vapaasti ja läpi pääsee, kunhan jollain tavalla pystyy kiinnittämään tekstinsä lähdeteokseen.

Yliopistossa kirjoilla oleminen ei lähtökohtaisesti tee kenestäkään fiksumpaa ja osaavampaa, koska sielläkin opetusmetodit voivat olla mitä tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikea uskoa, että ilman mitään ohjausta voi päästä yhtä hyviin tuloksiin kuin ohjatusti. Eihän sitä itse edes tiedä sitä, mitä ei tiedä tarpeeksi hyvin tai mihin pitäisi panostaa enemmän. Vai olenko ainoa, joka on lukenut aivan hirveästi kokeeseen ja ollut todella itsevarma osaamisesta, kunnes arvioinnin saadessaan tajuaa, että nyt menikin vähän metsään ja tuli ymmärrettyä väärin?

On tapahtunut myös sellaista, että ohjaajalla on vahvat omat näkemykset ja ne pitää mielin kielin omaksua päästäkseen kurssista läpi, vaikka ne eivät olisi faktaa. Ehkä joillain aloilla väärinymmärtäminen on mahdollista, mutta itselläni ei ole tulkinnan ongelmaa. Asiallinen ohjaaja voi olla tarpeen toisella alalla ja toisella ei.

Kyllä. Meillä oli yksi kurssi, jossa piti vastata proffan mallivastauksen mukaisesti ja sai vitosen, jos jotain puuttuu sai hylsyn.

Olen myös opiskellut sellaisessa koulutusohjelmassa, jossa vähintään 80% opinnoista suoritettiin itsenäisesti tehden oppimistehtäviä, esseitä ja tenttejä. Etenkin esseiden kirjoittamisen hyödyn kyseenalaistaisin, kun aiheen ja otsikon saa keksiä vapaasti ja läpi pääsee, kunhan jollain tavalla pystyy kiinnittämään tekstinsä lähdeteokseen.

Yliopistossa kirjoilla oleminen ei lähtökohtaisesti tee kenestäkään fiksumpaa ja osaavampaa, koska sielläkin opetusmetodit voivat olla mitä tahansa.

Kyllä maar lähtökohtaisesti tilastollisesti tekee, koska tiedetään, että amiksessa se opetettava asia, kokeet ja arvostelu on ratkaisevasti palikampaa kuin yliopistossa.

Vierailija kirjoitti:

Itseopiskelu on vain itseopiskelua, se ei korvaa ohjattua opiskelua juuri muussa kuin jossain ohjelmointikielessä ehkä. Tai perusopinnoissa. Useimmilla aloilla syventävän tason yliopisto-opinnoissa on niin paljon käytäntöä ja kädestä pitäen oppimista, ettei sitä mikään kirja voi ikinä korvata. Plus että kirjatentit ovat varsin harvinaisia. Prujut on ennemminkin niitä mitä tentitään. Jossain amk:ssa kirjatentit on tavallisempia. 

Tässä malliesimerkki kirjoittajasta, joka ei tiedä yhtään, mistä kirjoittaa. Alussa vedetään esimerkiksi ohjelmointikielet. Sitten aletaan selittää käytännössä oppimisesta.

Ohjelmoinnin opetushan ei ole pelkkää ohjelmointikielten opetusta, mutta ei välitetä nyt siitä. Oletko tutustunut Helsingin yliopiston tai Aalto-yliopiston ohjelmointi-MOOC:iin? Molemmat näistä ovat erinomaisia esimerkkejä siitä, miten yliopisto-opetus voi ollu todella käytännönläheistä ja tekemiseen perustuvaa. Ekasta viikosta alkaen sovelletaan heti niin paljon kuin vain ehditään.

Ja ohjelmisto-alalla on paljon itseoppineita, jotka nimenomaan osaavat soveltaa. Tosin se ei tarkoita, että osaisi kaiken. Siinä olen edellisen kirjoittajan kanssa samaa mieltä.

Ei kuitenkaan kannata repiä esimerkkejä alalta, jota ei tunne. Muuten tekee itsensä pelleksi.