Hoitoalan työilmapiiri yhtä helvettiä
Tilanne on mennyt joissain työyhteisöissä siihen pisteeseen, että kiusaamista harjoitetaan jopa potilaiden/asiakkaiden kustannuksella. Yhteinen tavoite ei olekaan enää potilaan/asiakkaan hoitaminen, vaan työtoverin piinaaminen.. lopulta savustaminen työyhteisöstä. Tämä kohdistuu erityisesti uusiin, vasta työyhteisöihin tulleisiin hoitajiin.
Oma kokemukseni on seuraava: Ensin uudelta tulokkaalta otetaan luulot pois ja testataan henkinen kestävyys. Jos ei tämä auta, niin sen jälkeen aletaan käännyttämään; juorutaan työtovereista ihan sumeilematta, osoitetaan ikäänkuin, että sinun on aika valita puolesi. Jos ei tämäkään onnistu, etkä ole ymmärtänyt pelin henkeä, niin sitten alkaa eristäminen ja työn hankaloittaminen. Uuteen tulokkaaseen kohdistuvat pahat puheet ovat tässä vaiheessa jo ihan selviö. Ole sitten siinä! Jos olet eristetty muusta työyhteisöstä, niin kyllähän se työn tekeminen vaan hankaloituu. Tämä korostuu erityisesti hoitoalalla, missa ollaan vastussa potilasturvallisuudesta! Ei sellaista vastuusta jaksa kantaa, jos ei ole kollegan tukea!
Joskus uusi tulokas voidaan heti alkuun nähdä niin potentiaalina kohteena, että mylly lähtee käyntiin heti alkuunsa. Vähän niinkuin sinun tilanteessasi onkin käynyt. Syitä ovat varmaan olleet koulutus, työkokemus, ahkeruus (niinkuin jo kuvasitkin) ja asenne. Sinä olet mennyt tekemään töitä, sitä mistä sinulle maksetaan palkkaa! Niin hullulle kuin tämä kuulostaakin, niin tämä eivät kaikissa työyhteisöissä ole sallittuja ominaisuuksia, mikä on todella surullista.
Jos aikoo jatkaa tällaisessa työyhteisössä, niin on tehtävä valintoja. Oltava hiljaa ja hyväksyttävä tosiasiat, muuten ei varmasti jaksa. Työyhteisöissä on myös näitä hiljaisia helmiä, jotka tekevät työtään sydämmellä. He eivät varmasti uskalla tarttua epäkohtiin, koska pelkäävät joutuvansa itse tähän samaan myllyyn. Todennäköisesti ovat joskus joutuneetkin..
Oma moraalikäsitykseni ei tätä kahtiajakoa hyväksynyt, joten oli pakko jatkaa eteenpäin. Suurta surutyötä olen tehnyt, koska hoitotyö on lähellä sydäntäni. Muistoina kannan aina niitä onnistumisen kokemuksia, joissa ollaan hyvällä yhteistyöllä saavutettu tuloksia ensisijaisesti potilaan/asiakkaan parhaaksi.
Kommentit (26)
Ei toi ole mikään hoitoalan juttu. Mene kuule mille tahansa alalle, niin saman huomaat. Paljon riippuu työpaikasta. Olen itse nykyään sairaalassa töissä ja meillä on mahtava työyhteisö osastollamme. Todella ihanaa, töihin aina ilo mennä ja kaikki voi hyvin. Aiemmin olin ravintola-alalla ja siellä oli ihan kamalaa h*lvettiä! Siksi olen siis kanssasi eri mieltä.
Tuo taitaa olla kaikkien naisvaltaisten työpaikkojen ongelma.
Kyllä hoitoalalla on paljon myös todella hyviä työpaikkoja.
Työilmapiiri ei riipu alasta vaan työpaikasta. Samalta alalta löytyy paikkoja laidasta laitaan. Olen itse myös alalla (tosin en ole hoitaja) mutta siis samoissa työympäristöissä ja todella suuria eroja on paikkojen välillä. Muutama kamala paikka ollut ja muutamia aivan todella ihania. Tällä hetkellä olen todella hyvässä työpaikassa, meillä puhaltaa yhteen hiileen kaikki Lääkärit, hoitajat ja muut alan ihmiset sekä kaikki siivoojia myöten . :)
Tottahan tuo on. Kaikilla ei motivaatio riitä, kun laskevat paljonko siitä työstään itse saavat, verrattuna laakereilla lepäilyyn. Palkkatason nousu piristäisi. Lisäksi on perheen asioita, joita täytyisi jaksaa hoitaa vielä työn lisäksi ja silloin tahdotaan löysäillä töissä, säästää paukkuja vapaa-aikaan.
Mielestäni sopiva kompromissi olisi ilmapiirin luominen, jossa saisi pitää lakisääteiset taukonsa, tekisi muuten töitä ahkerasti ja kukaan kutsumusammatissaan oleva tai varakkaan ja anteliaan puolison vaimo ei latistaisi tunnelmaa sanomalla, että ei tarvitse lisää palkkaa ahkerasti tehdystä työstään. Kyllä tarvitaan!
Olisi mukavaa voida lyhentää työaikaansa ilman ammattiliiton puutttumista siihen myös. Muuten lasketaan itse, että tehdään töitä 6 tunnin edestä, vaikka palkka tulisi 8 tunnista, koska se vastaan paremmin panosta, joka palkalla työnantajan kuuluisi saada. Verrataan miesaloilta saatuihin palkkoihin. Koetaan, että muuten hyväksikäytetään, jos annetaan liian suuri työpanos liian pienellä palkalla.
Onko pelko, että tekijöitä ei riitä? Kyllä minä tekisin mieluummin vain 6 tuntia, jos sillä eläsin, niin ei tarvitsisi kiukutella töissä, kun energiaa riittäisi vielä vapaa-aikaankin. 8 tunnin työpanoksen voisi saada 25% palkankorotuksella he joilla ei olisi niin paljon kotitöitä?
Vierailija kirjoitti:
Työilmapiiri ei riipu alasta vaan työpaikasta. Samalta alalta löytyy paikkoja laidasta laitaan. Olen itse myös alalla (tosin en ole hoitaja) mutta siis samoissa työympäristöissä ja todella suuria eroja on paikkojen välillä. Muutama kamala paikka ollut ja muutamia aivan todella ihania. Tällä hetkellä olen todella hyvässä työpaikassa, meillä puhaltaa yhteen hiileen kaikki Lääkärit, hoitajat ja muut alan ihmiset sekä kaikki siivoojia myöten . :)
Ei riipukaan alasta, vaan siitä, kuin monta % työyhteisön jäsenistä on naisia.
Tuo ihan tavallista hoitoalalla. Kun hoitajilla on omat vastuupotilaat, ei-pidetyn hoitajan potilaat jätetään syöttämättä, juottamatta, vessattamatta, lääkehoito on mitä sattuu ja esim labravastauksia vääristellään, että saadaan toinen hoitaja näyttämään huonolta. Johtajatasolla sitten ylistetään eettisiä periaatteita, joita ei noudata edes esimies, vaan huutaa, pilkkaa, tönii, kohtelee eriarvoisesti osaa työntekijöistä. Mikä ihme sitten on, että työntekijöistä on pula ja työtä tekevillä jatkuvasti sairaslomia tai ainainen paha olo.
Hoitoalalla tämä on siksi suuri epäkohta koska siellä on ne POTILAAT.
On järkyttävää, että paikassa jossa pitäisi hoitaa ja huolehtia toisten hyvästä hoidosta saavat jotkut pilata koko asian.
Jos hoitajien ja muun henkilökunnan aika menee keskinäisiin valtataisteluihin on se potilailta pois. Joukossa on hyviä työntekijöitä jotka ajattelevat potilaiden hyvinvointia.
Kuitenkin paikassa jyräävät usein nämä jotka esittävät aina tarpeen tulle mukamas potilaista huolehtivaa, mutta todellisuudessa kun PIN n silmä välttää ja omaisten eivät piittaa. Omaisiakin pilkkaavat vaikka edessäpäin ovat maireita.
Eikä se ole aina pomon vika sillä sama meno jatkuu vaikka pomo vaihtuisi.
Minusta potilasturvallisuuden takia nämä ihmiset jotka eivät käsitä, että työpaikka on ensisijaisesti työtä, potilaita varten pitäisi poistaa. Kaikusta ei tarvitse pitää, mutta ei ole oma tehtävä juoruta ja arvostella toisten töitä.
Vierailija kirjoitti:
Tuo ihan tavallista hoitoalalla. Kun hoitajilla on omat vastuupotilaat, ei-pidetyn hoitajan potilaat jätetään syöttämättä, juottamatta, vessattamatta, lääkehoito on mitä sattuu ja esim labravastauksia vääristellään, että saadaan toinen hoitaja näyttämään huonolta. Johtajatasolla sitten ylistetään eettisiä periaatteita, joita ei noudata edes esimies, vaan huutaa, pilkkaa, tönii, kohtelee eriarvoisesti osaa työntekijöistä. Mikä ihme sitten on, että työntekijöistä on pula ja työtä tekevillä jatkuvasti sairaslomia tai ainainen paha olo.
Tuo on kyllä jo paha juttu, jos esimies tönii.
Koska seillä on potilaat, pitäisi kutsumusammatissaan työskenetelevienkin ymmärtää, että osa ei ole kutsumusammatissa ja siksi heille kannattaa antaa täysi tuki palkankorotuksia ajettaessa. Nyt kermaperseet luovat pahaa mieltä, kun kertovat, että tekisivät työtään vaikka ilmaiseksi. Varakkaat hoitsut huonontavat keskusteluilmapiiriä! Vaatikaa palkka ja lahjoittakaa se vaikka hyväntekeväisyyteen, jos teillä on liikaa varallisuutta!
Vierailija kirjoitti:
Tilanne on mennyt joissain työyhteisöissä siihen pisteeseen, että kiusaamista harjoitetaan jopa potilaiden/asiakkaiden kustannuksella. Yhteinen tavoite ei olekaan enää potilaan/asiakkaan hoitaminen, vaan työtoverin piinaaminen.. lopulta savustaminen työyhteisöstä. Tämä kohdistuu erityisesti uusiin, vasta työyhteisöihin tulleisiin hoitajiin.
Oma kokemukseni on seuraava: Ensin uudelta tulokkaalta otetaan luulot pois ja testataan henkinen kestävyys. Jos ei tämä auta, niin sen jälkeen aletaan käännyttämään; juorutaan työtovereista ihan sumeilematta, osoitetaan ikäänkuin, että sinun on aika valita puolesi. Jos ei tämäkään onnistu, etkä ole ymmärtänyt pelin henkeä, niin sitten alkaa eristäminen ja työn hankaloittaminen. Uuteen tulokkaaseen kohdistuvat pahat puheet ovat tässä vaiheessa jo ihan selviö. Ole sitten siinä! Jos olet eristetty muusta työyhteisöstä, niin kyllähän se työn tekeminen vaan hankaloituu. Tämä korostuu erityisesti hoitoalalla, missa ollaan vastussa potilasturvallisuudesta! Ei sellaista vastuusta jaksa kantaa, jos ei ole kollegan tukea!
Joskus uusi tulokas voidaan heti alkuun nähdä niin potentiaalina kohteena, että mylly lähtee käyntiin heti alkuunsa. Vähän niinkuin sinun tilanteessasi onkin käynyt. Syitä ovat varmaan olleet koulutus, työkokemus, ahkeruus (niinkuin jo kuvasitkin) ja asenne. Sinä olet mennyt tekemään töitä, sitä mistä sinulle maksetaan palkkaa! Niin hullulle kuin tämä kuulostaakin, niin tämä eivät kaikissa työyhteisöissä ole sallittuja ominaisuuksia, mikä on todella surullista.
Jos aikoo jatkaa tällaisessa työyhteisössä, niin on tehtävä valintoja. Oltava hiljaa ja hyväksyttävä tosiasiat, muuten ei varmasti jaksa. Työyhteisöissä on myös näitä hiljaisia helmiä, jotka tekevät työtään sydämmellä. He eivät varmasti uskalla tarttua epäkohtiin, koska pelkäävät joutuvansa itse tähän samaan myllyyn. Todennäköisesti ovat joskus joutuneetkin..
Oma moraalikäsitykseni ei tätä kahtiajakoa hyväksynyt, joten oli pakko jatkaa eteenpäin. Suurta surutyötä olen tehnyt, koska hoitotyö on lähellä sydäntäni. Muistoina kannan aina niitä onnistumisen kokemuksia, joissa ollaan hyvällä yhteistyöllä saavutettu tuloksia ensisijaisesti potilaan/asiakkaan parhaaksi.
Toi on tyypillistä toimintaa kaikilla naisvaltaisilla aloilla, jossa asioiden on annettu mennä kieroon suuntaan. On kuitenkin ihan oikesti kivoja työpaikkoja, joissa ei tuollaista sallita. Koita hakeutua sellaiseen. Työhaastattelussa saa ja voi kysyä työilmapiiristä. Jos menee oudon vaisuksi siinä kohdassa, kannattaa varmaankin valita joku muu paikka.
Ei voi verrata mitään naisvaltaista alaa hoitoalan kiusaamiseen. Mun entinen pomo puhunut minusta omien paikkakuntalaisten kanssa ja vainoaa vieläkin. Täysi narsisti sanan varsinaisessa merkityksessä.
Ei liity kyllä millään tavalla sukupuoleen.
Ihan samaa on miesvaltaisilla työpaikoilla.
Vierailija kirjoitti:
Tuo taitaa olla kaikkien naisvaltaisten työpaikkojen ongelma.
Tätäkään mä en ymmärrä. Tiedän vaikka kuinka monta miesvaltaista työpaikkaa, joissa yhteishenki on ihan hirveä ja epämotivoiva.
Olen sairaanhoitaja ja meidän työpaikalla yhteishenki on oikein hyvä. Kaikki työkaverit ovat minulle paljon enemmän kuin työkavereita.❤️
No jaa.. olin 3 vuotta työpaikassa jossa sukupuolijakauma oli aikalailla tasan. Eli 50/50 miehiä ja naisia. Ihan tosi huono yhteishenki.... Kamala paikka, onneksi pääsin sieltä pois.
Samaa tapahtuu muillakin aloilla, joten älä vielä huokaise. Muilla aloilla motiivina voi olla oman työpaikkansa etenemisensä turvaaminen.