Onko henkilö jolla on paniikkihäiriö silmissänne hullu?

Vierailija kirjoitti:

Mä pidän lähinnä huomiohakuisina. En usko koko paniikkihäiriöön, keksitty juttu jotta huomiohakuiset voivat käyttäytyä miten haluavat, tai saavat tekosyyn jättäytyä pois tilanteista jotka eivät huvita.

Ei ole ihan sama asia jäädä pois jostain kun "ei vaan huvita", kuin että jää pois sen takia että kirjaimellisesti pelkää kuollakseen jotain paikkaa tai tapahtumaa. Saattaisi jopa haluta mennä vaan kun ei pysty, ilman että suunnilleen tuntee saavansa sydänkohtauksen.

Ja kukaan ei satavarmasti "halua" paniikkihäiriötä tai käyttäytyä poikkeavasti sen kontrolloimana, sen voin sanoa. Yksi peloista liittyy monilla juuri siihen että se näkyisi ulospäin ja saa kohtauksen julkisella paikalla.

Kuka osaisi selittää paniikkikohtauksen toiselle niin, että hän sen ymmärtäisi? Itse en ymmärtänyt kun kaveri yritti kuvailla miltä se tuntuu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monella paniikkikohtaukset helpottavat, kun ikää tulee lisää, osaa suhteuttaa ahdistuksen aiheita.

Mulla ne kohtauset tuli vasta 30+

Mikä alkoi ahdistuttaa?

Ei todellakaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä pidän lähinnä huomiohakuisina. En usko koko paniikkihäiriöön, keksitty juttu jotta huomiohakuiset voivat käyttäytyä miten haluavat, tai saavat tekosyyn jättäytyä pois tilanteista jotka eivät huvita.

Ei ole ihan sama asia jäädä pois jostain kun "ei vaan huvita", kuin että jää pois sen takia että kirjaimellisesti pelkää kuollakseen jotain paikkaa tai tapahtumaa. Saattaisi jopa haluta mennä vaan kun ei pysty, ilman että suunnilleen tuntee saavansa sydänkohtauksen.

Ja kukaan ei satavarmasti "halua" paniikkihäiriötä tai käyttäytyä poikkeavasti sen kontrolloimana, sen voin sanoa. Yksi peloista liittyy monilla juuri siihen että se näkyisi ulospäin ja saa kohtauksen julkisella paikalla.

Itselläni ne kohtaukset oli aikoinaan niin pahoja, että tuntui melkein kuin olisi irtaantumassa omasta ruumiista. Ympäröivät äänetkin tuntui oudolta. Kyllä minä rehellisesti tunsin itseni sillä hetkellä hulluksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monella paniikkikohtaukset helpottavat, kun ikää tulee lisää, osaa suhteuttaa ahdistuksen aiheita.

Mulla ne kohtauset tuli vasta 30+

Mikä alkoi ahdistuttaa?

Vaikea sanoa. Liiallinen suorittaminen todennäköisesti

Vierailija kirjoitti:

Miten on tuon varusmiespalveluksen kanssa. Onko kellään tietoa?

Eikö kukaan täällä tunne nuorta miestä jolla olisi paniikkihäiriö?

Vierailija kirjoitti:

Kuka osaisi selittää paniikkikohtauksen toiselle niin, että hän sen ymmärtäisi? Itse en ymmärtänyt kun kaveri yritti kuvailla miltä se tuntuu

Tunne että joko tulet hulluksi tai kuolet siihen paikkaan missä olet. Niin syvältä tuleva jäätävä kauhu ja pelko että siinä ei mikään rationaalinen ajattelu toimi.

Paniikkikohtauksiakin on eri tasoisia, tuo sieltä pahimmasta päästä. Itse sain vuosia lievempiä eli näitä enemmän fyysisiä kohtauksia (tunne että sydän falskaa, rintaa puristaa eikä saa henkeä). Viime vuonna pamahti päälle sitten aivan eri tasoisena, terapiassa käytettiin nimitystä primitiivinen kauhukohtaus. Silloin pelkää kirjaimellisesti kuollakseen. Kamalin tunne mitä kuvitella saattaa.

Käytännössä kyse siitä että aivojen pelkokeskus antaa hätäviestejä "turhista" asioista, ja nämä hätäviestit tulevat kaikkein alkeellisimmasta osasta aivoja jolloin ne ohittavat kehittyneemmät, ajatteluun ja rationaalisuuteen painottuvat osat. Siksi terapiassa keskitytään usein vahvistamaan sitä rationaalista puolta jotta saadaan tasattua ylireagovia "liskoaivoja" ja opetettua että vaaraa ei ole.

Asiaan voi vaikuttaa hormonit jne mutta yleensä nähdään että ongelma on pohjimmiltaam ajatustasolla ja siinä miten tulkitsemme asioita. Jos reagoimme johonkin (ajatus, oire) niin kuin se olisi vaarallinen, aivot lyövät vaara-varoituslätkän siihen asiaan liittyen ja jatkossa aina sen esille tullessa pelkoreaktio lyö päälle.

Olen 40v nainen ja menestyn työssäni ja elämä muuten kunnossa ja koen olevani onnekas ja onnellinen, mutta kärsin paniikkikohtauksista 1-2 krt vuodessa, enkä voi niille mitään. Lähipiiri ja lähimmät työkaverit ovat tietoisia tästä, ja ovat sanoneet että ei koskaan uskoisi että kaltaiseni "superihminen" voisi kärsiä mistään tuollaisesta, ja eivät todellakaan pidä hulluna vaan tuon ansiosta inhimillisenä yksilönä lähinnä. Tuo häiriö kun voi tulla kenelle vaan yllätyksenä, iästä, sukupuolesta ja asemasta riippumatta. Muistakaa se.

Vierailija kirjoitti:

Paniikkihäiriö johtuu liiallisesta päihteiden käytöstä tai syrjäytymisestä. Joten aika pimeitä ovat. En kyllä ikinä alkaisi seurustella kenenkään paniikkihäiriöisen kanssa!

Itse sain ensimmäisen paniikkikohtauksen 8-9 vuotiaana, en ollut syrjäytynyt enkä tietääkseni myöskään käyttänyt päihteitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä pidän lähinnä huomiohakuisina. En usko koko paniikkihäiriöön, keksitty juttu jotta huomiohakuiset voivat käyttäytyä miten haluavat, tai saavat tekosyyn jättäytyä pois tilanteista jotka eivät huvita.

Ei ole ihan sama asia jäädä pois jostain kun "ei vaan huvita", kuin että jää pois sen takia että kirjaimellisesti pelkää kuollakseen jotain paikkaa tai tapahtumaa. Saattaisi jopa haluta mennä vaan kun ei pysty, ilman että suunnilleen tuntee saavansa sydänkohtauksen.

Ja kukaan ei satavarmasti "halua" paniikkihäiriötä tai käyttäytyä poikkeavasti sen kontrolloimana, sen voin sanoa. Yksi peloista liittyy monilla juuri siihen että se näkyisi ulospäin ja saa kohtauksen julkisella paikalla.

Itselläni ne kohtaukset oli aikoinaan niin pahoja, että tuntui melkein kuin olisi irtaantumassa omasta ruumiista. Ympäröivät äänetkin tuntui oudolta. Kyllä minä rehellisesti tunsin itseni sillä hetkellä hulluksi.

Tuolle ilmiölle on ihan nimityskin, kutsutaan dissosiaatioksi/depersonalisaatioksi. Helkkarin pelottavaa varsinkin kun ensimmäisiä kertoja tulee eikä tiedä mitä tapahtuu. On myös tehty vääriä diagnooseja sen perusteella kun potilas on leimattu psykoottiseksi vaikka kyse on "vain" dissosta. Oireet voi tuntua ymmärtämättömälle samanlaisilta pelkän kuvauksen perusteella.

Aloitus on saanut pelkkiä alapeukutuksia. Aloittajalla itsellä oli  aikoinaan paniikkikohtauksia. Itselläni ne tuli ja meni ohi varsin nopeasti mutta olivatkin sitten todella rajuja. Itsellä oli se hulluksi tulemisen pelko noissa tilanteissa varsin vahva. En tarkoita loukata asialla ketään. Kysyin vain yleistä mielipidettä asiasta.

-ap-

Häiriintynyt henkilö tulee mieleen paniikkihäiriöstä.

jostain häiriintynyt kirjoitti:

Häiriintynyt henkilö tulee mieleen paniikkihäiriöstä.

Kuvailetko vielä mitä tarkoitat häiriintyneellä?

jostain häiriintynyt kirjoitti:

Häiriintynyt henkilö tulee mieleen paniikkihäiriöstä.

Häiriintynyt henkilö harvoin tietää olevansa häiriintynyt. Se että pelkää olevansa hullu ei tee ihmisestä hullua. Päinvastoin, kuten meikäläisellekin on tässä hoettu terveydenhuollon puolelta - niin kauan kun ihminen pelkää olevansa hullu hän ei sitä todennäköisesti ole.

Vierailija kirjoitti:

jostain häiriintynyt kirjoitti:

Häiriintynyt henkilö tulee mieleen paniikkihäiriöstä.

Kuvailetko vielä mitä tarkoitat häiriintyneellä?

Häiriintynyt ihmisistä, sosiaalisen fobian aiheuttama paniikkihäiriö esimerkiksi.

Vierailija kirjoitti:

jostain häiriintynyt kirjoitti:

Häiriintynyt henkilö tulee mieleen paniikkihäiriöstä.

Häiriintynyt henkilö harvoin tietää olevansa häiriintynyt. Se että pelkää olevansa hullu ei tee ihmisestä hullua. Päinvastoin, kuten meikäläisellekin on tässä hoettu terveydenhuollon puolelta - niin kauan kun ihminen pelkää olevansa hullu hän ei sitä todennäköisesti ole.

Häiriintynyt voi tarkoittaa ihan muutakin kuin sitä että on henkisesti tasapainoton.

ON

Vierailija kirjoitti:

jostain häiriintynyt kirjoitti:

Häiriintynyt henkilö tulee mieleen paniikkihäiriöstä.

Häiriintynyt henkilö harvoin tietää olevansa häiriintynyt. Se että pelkää olevansa hullu ei tee ihmisestä hullua. Päinvastoin, kuten meikäläisellekin on tässä hoettu terveydenhuollon puolelta - niin kauan kun ihminen pelkää olevansa hullu hän ei sitä todennäköisesti ole.

Olen siis ollut häiriintynyt ;) Kannattaako tuo mainita työhaastattelussa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

jostain häiriintynyt kirjoitti:

Häiriintynyt henkilö tulee mieleen paniikkihäiriöstä.

Kuvailetko vielä mitä tarkoitat häiriintyneellä?

Häiriintynyt ihmisistä, sosiaalisen fobian aiheuttama paniikkihäiriö esimerkiksi.

No tuo ei ihan ole sitä mitä häiriintyneellä tarkoitetaan noin yleisesti.