Lue keskustelun säännöt.
Miksi aina, kun nuoret tekevät jotain kiellettyä, siitä syytetään vanhempia ja kotikasvatuksen puutetta?
26.01.2018 |
Miettikääpä itseänne teininä: montako kertaa jäitte tekemättä jotain ihan vain siksi, että vanhempanne olivat kieltäneet? Niinpä... Lisäksi on kehityspsykologinen fakta, että nuorten aivot ovat sellaisessa kehitysvaiheessa, joka altistaa kapinoinnille ja sääntöjen rikkomiselle. Nuoret eivät myöskään ole vielä täysin kykeneviä ymmärtämään tekojensa seurauksia, ja heillä on tapana pitää itseään kuolemattomina. Tästä johtuu esim. nuorten päätön kaahaaminen autolla, itsemurhapelit, junan raiteilla makaaminen.... Lopettakaa siis vanhempien syyllistäminen, kun ette selvästi asiaa ymmärrä. Ja voi tulla ikäviä yllätyksiä, kun se oma pikku kullannuppu tekeekin jotain päätöntä, kasvatuksesta huolimatta. Tätä asiaa on ihan tutkittu, ja tultu mm. siihen tulokseen, että nuorten toimintaan ja valintoihin vaikuttaa suurimmaksi osaksi kaveripiiri, ei kotikasvatus.
Kommentit (96)
Vierailija kirjoitti:
Ja voi olla että noiden kasvatusvouhottajien "kiltiksi kasvatetut" lapset on tehneet moniakin typeriä juttuja. Vanhemmat ei niistä vaan tiedä, koska mitään vakavia seurauksia ei tullut eikä typeryydet ole kantautuneet vanhempien tietoon. Ei läheskään kaikki nuorten tekemät idioottimaisuudet pääty huonosti. Itse asiassa väitän, että suurin osa niistä päättyy hyvin. Eikä niistä tiedä kuin asianomaiset. Voihan sitä silloin röyhistää rintaansa ja kehua kuinka on kasvattanut lapsensa hyvin. Niin tekee mm. minun appivanhempani. Mies on sitten mulle kertonut mitä kaikkea typerää tuli lapsena ja nuorena tehtyä. Sellaista mitä appivanhemmat ei vieläkään tiedä.
Minäkin tein nuorena paljon sellaisia typeryyksiä, missä olisi voinut käydä huonosti. Ei käynyt eivätkä vanhemmat edelleenkään tiedä niistä asioista mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä keksitte tuota yksihuoltajavihaa?
Tämä on itse asiassa iso ongelma, että kaikki faktat on "vihaa".
Tuo on ongelma noiden lasten kannalta ettei niistä saa puhua ollenkaan, koska muuten yh-viha.
Ei teitä kukaan "vihaa", mutta kaikki on tähän mennessä nähneet mitä yh-perheet tarkoittaa lasten kannalta ja tilastot tukee sitä, että niillä lapsilla menee huonosti.
Siitä pitäisi pystyä puhumaan ilman tunnelatauksia ja yritystä tukahduttaa keskustelu.
Eli sulla on siis se tilasto että Suomessa kaikki väkivaltarikolliset, päihteiden käyttäjät ja muutenkin huonot ihmiset tulee yksinhuoltajaperheistä.
Tajuatko yhtään että tuolla ennakkoluulolla on tehty paljon vahinkoa aikoinaan ja tehdään ilmesti vieläkin.
Leimaat heti sen perusteella ihmiset, koska koti ei ole samanlainen kun sinulla.
Todella köyhää ajattelua, jos sitänyt voi sellaiseksi edes kutsua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se tiedetään jo aivan hyvin, mistä yksinhuoltajien ja heidän lapsiensa ongelmat johtuu ja miten heitä voisi auttaa. Ei tartte enää pohdiskella ja "keskustella". .
Ja se on?
Köyhyys se ei nimittäin ole, se on jo kontrolloitu noissa tutkimuksissa.
Toivoisin myös, että ajattelisit niitä lapsia, joilla menee huonosti, etkä yh-vanhempien tunteita. Jos asetetaan vastakkain lasten hyvinvointi ja aikuisen tunteet, niin ainakaan itselläni aikuisen tunteet ei mene edelle.
Tässäpä mielenkiintoinen tutkimusaihe! Pitäisi vertailla hyvin menestyneitä yksinhuoltajien lapsia huonosti menestyneisiin, ja sitä kautta etsiä selittäviä tekijöitä. Tulee mieleen, että yksinhuoltajien lasten huono suoriutuminen elämässä voisi johtua esim. eronneiden vanhempien riitaisuudesta? Onko ns. totaaliyksinhuoltajien lasten suoriutumisessa eroa verrattuna niihin jotka tapaavat säännöllisesti toista vanhempaa jne...
Eiköhän ne erot johdu yksinhuoltajien lasten lopputulemissa ihan samoista asiosta kuin ehjien perheiden lapsillakin. Aivan varmasti löytyy tutkimuksia tuosta jos etsit.
Kastus alkaa jo taaperona. Muuten turha enää saada teiniä noudattamaan minkäänlaista sääntöä tai käytöstapoja.
Säännöt joista pidetään kiinni, joitakin poikkeuksia tietty joskus tulee.
Vanhemmat ovat itse esimerkkeinä lapsilleen.
Esim. jos yläasteikäinen nuori valvoo puolille öin kännykässä ja netissä, vanhemmat ovat ne jotka
käyvät ottamassa ne veks nuoren huoneesta. Ei siinä tarvita mitään kummempaa valtakunnansovittelijaa.
Toimitaan, eikä huokailla. Tai kohta saa poimia ongelmia kuin omenoita.
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt itse muistelen omia kouluaikoja, niin pahimmat riehuvat lapset olivat aina niitä yksinhuoltajien lapsia poikkeuksetta. Huoltaja oli liian väsynyt omista töistään, joten aikaa varsinaisesti laittaa "rajoja" lapsellensa ei ollut.
Mun luokalla olin ainut yksinhuoltajan lapsi ja kun muut meni riehumaan ja ryyppäämään, mä menin kotiin tai olin kavereiden kanssa. Mulle ei tarvinnut laittaa rajoja tai antaa arestia, koska olin sellainen tyyppi jota ei kiinnostanut kapinoida riehumalla ja toisaalta kun ei ollut rajoja, ei ollut mitään mitä vastaan kapinoida. Ei mua mitenkään erityisesti kasvatettu ja opetettu sellaiseksi, olin vain aina kiinnostunut lukemisesta ja muista rauhallisista jutuista. Olin silti ailahtelevainen ja varmaan vittumaisempi kuin monet teinit, mutta pysyin kotona.
Pelkkä kasvatus ei vaikuta siihen millainen lapsesta tulee, vaan myös hänen oma temperamenttinsa ja persoonansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se tiedetään jo aivan hyvin, mistä yksinhuoltajien ja heidän lapsiensa ongelmat johtuu ja miten heitä voisi auttaa. Ei tartte enää pohdiskella ja "keskustella". .
Ja se on?
Köyhyys se ei nimittäin ole, se on jo kontrolloitu noissa tutkimuksissa.
Toivoisin myös, että ajattelisit niitä lapsia, joilla menee huonosti, etkä yh-vanhempien tunteita. Jos asetetaan vastakkain lasten hyvinvointi ja aikuisen tunteet, niin ainakaan itselläni aikuisen tunteet ei mene edelle.
Tässäpä mielenkiintoinen tutkimusaihe! Pitäisi vertailla hyvin menestyneitä yksinhuoltajien lapsia huonosti menestyneisiin, ja sitä kautta etsiä selittäviä tekijöitä. Tulee mieleen, että yksinhuoltajien lasten huono suoriutuminen elämässä voisi johtua esim. eronneiden vanhempien riitaisuudesta? Onko ns. totaaliyksinhuoltajien lasten suoriutumisessa eroa verrattuna niihin jotka tapaavat säännöllisesti toista vanhempaa jne...
Hävettää sun puolesta. Oikeastiko luulet, ettei asiasta ole jo olemassa vaikka miten paljon tutkimusta?
Ja ajattelet, että yh-perheiden lasten vaikeudet johtuu erilaisista asioista kuin yhdessä pysyneiden perheiden lasten vaikeudet? Aivan varmasti vanhempien etäisyys ja riitaisuus haittaa ketä tahansa lasta.
Vierailija kirjoitti:
Miettikääpä itseänne teininä: montako kertaa jäitte tekemättä jotain ihan vain siksi, että vanhempanne olivat kieltäneet? Niinpä... Lisäksi on kehityspsykologinen fakta, että nuorten aivot ovat sellaisessa kehitysvaiheessa, joka altistaa kapinoinnille ja sääntöjen rikkomiselle. Nuoret eivät myöskään ole vielä täysin kykeneviä ymmärtämään tekojensa seurauksia, ja heillä on tapana pitää itseään kuolemattomina. Tästä johtuu esim. nuorten päätön kaahaaminen autolla, itsemurhapelit, junan raiteilla makaaminen.... Lopettakaa siis vanhempien syyllistäminen, kun ette selvästi asiaa ymmärrä. Ja voi tulla ikäviä yllätyksiä, kun se oma pikku kullannuppu tekeekin jotain päätöntä, kasvatuksesta huolimatta. Tätä asiaa on ihan tutkittu, ja tultu mm. siihen tulokseen, että nuorten toimintaan ja valintoihin vaikuttaa suurimmaksi osaksi kaveripiiri, ei kotikasvatus.
Kotikasvatus vaikuttaa siihen kaveripiiriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt itse muistelen omia kouluaikoja, niin pahimmat riehuvat lapset olivat aina niitä yksinhuoltajien lapsia poikkeuksetta. Huoltaja oli liian väsynyt omista töistään, joten aikaa varsinaisesti laittaa "rajoja" lapsellensa ei ollut.
Yh-vanhempien lapsilla on aina eniten ongelmia.
Edes sosioekonominen asema ei vaikuta niin paljon kuin se, että on kaksi vanhempaa.
Esim. 80% raiskaajista on yh-perheistä, murhaajista suurin, päihdeongelmaisista jne.
Tuosta löytyy tilastoja paljonkin, ikävää, mutta tuo näkyi kyllä koulussakin selvästi, muistan itsekin sen.
Jep. Olen aina myös miettinyt, tuleeko lapselle masennusta kun on toisen vanhemman puute. Sitten tätä masennusta yritetään ikään kuin parantaa tekemällä hullutuksia. Yksinhuoltajat ovat myös yleensä niitä sinkkuja, joilla menee paljon aikaa deittailuun ja muiden tapaamiseen. Sitten sanotaan lapselle "mene vain kaverille yöksi koska mulla menee tosi myöhään tänään" ja ei olla ollenkaan perillä siitä, mitä lapsi touhuaa ja kenen kaverin kanssa.
Sanoisin että enemmän on kyse siitä, millainen se toinen vanhempi on.
Tiedän perheitä joissa vanhemmat ovat yhdessä, mutta toinen on vaikka alkoholisti tai muuten epäkelpo vanhempi, eikä heillä mene yhtään paremmin kuin eronneella perheellä jossa on sama homma. Oikeastaan eronneilla menee luultavasti paremmin kun sitä alkoholistia/tms ei tarvitse katsella koko ajan. Omassa tapauksessani isällä ei ollut säännöllistä tapaamisoikeutta, eikä hän olisi siihen mitenkään pystynytkään. Huonommin olisi asiat olleet jos olisi pitänyt koko ajan katsella sitä touhua ja olisin varmast paljon epävakaampi kuin nykyään. Olin ihan tyytyväinen vain äidin kanssa.
Olen tehnyt monia vaarallisina pidettyjä asioita. Selvinnyt hengissä ja ilman isompia kolhuja. Olen ihan tyytyväinen ja jopa ylpeä kokemuksistani. Jos jotain olisi tapahtunut, niin siitä olisi täällä valtava polemiikki. Ulkopuoliset ihmiset keksii draamaa ihan normaalien tapahtumien taakse. Kamalat asiat pitää saada mahdollisimman kauaksi itsestä. Ei voisi osua omalle kohdalle, koska....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miettikääpä itseänne teininä: montako kertaa jäitte tekemättä jotain ihan vain siksi, että vanhempanne olivat kieltäneet? Niinpä... Lisäksi on kehityspsykologinen fakta, että nuorten aivot ovat sellaisessa kehitysvaiheessa, joka altistaa kapinoinnille ja sääntöjen rikkomiselle. Nuoret eivät myöskään ole vielä täysin kykeneviä ymmärtämään tekojensa seurauksia, ja heillä on tapana pitää itseään kuolemattomina. Tästä johtuu esim. nuorten päätön kaahaaminen autolla, itsemurhapelit, junan raiteilla makaaminen.... Lopettakaa siis vanhempien syyllistäminen, kun ette selvästi asiaa ymmärrä. Ja voi tulla ikäviä yllätyksiä, kun se oma pikku kullannuppu tekeekin jotain päätöntä, kasvatuksesta huolimatta. Tätä asiaa on ihan tutkittu, ja tultu mm. siihen tulokseen, että nuorten toimintaan ja valintoihin vaikuttaa suurimmaksi osaksi kaveripiiri, ei kotikasvatus.
Kotikasvatus vaikuttaa siihen kaveripiiriin.
Vaikuttaa, mutta ei missään nimessä sanele. Ei lähellekään.
Aika paljon myös temperamentti vaikuttaa ja näin normaalienkin perheiden lapset saattaa tehdä niitä typeryyksiä. En todellakaan oleta, että meidän lapset ei koskaan tee mitään tyhmää, vaikka normaaleista oloista tulevatkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kastus alkaa jo taaperona. Muuten turha enää saada teiniä noudattamaan minkäänlaista sääntöä tai käytöstapoja.
Säännöt joista pidetään kiinni, joitakin poikkeuksia tietty joskus tulee.
Vanhemmat ovat itse esimerkkeinä lapsilleen.
Esim. jos yläasteikäinen nuori valvoo puolille öin kännykässä ja netissä, vanhemmat ovat ne jotka
käyvät ottamassa ne veks nuoren huoneesta. Ei siinä tarvita mitään kummempaa valtakunnansovittelijaa.
Toimitaan, eikä huokailla. Tai kohta saa poimia ongelmia kuin omenoita.
Ja taas tätä ongelmien yksinkertaistamista.... Juuri noin yksinkertaistahan se kasvattaminen on: otetaan kännykkä pois niin nuoresta kasvaa kunnollinen aikuinen....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se tiedetään jo aivan hyvin, mistä yksinhuoltajien ja heidän lapsiensa ongelmat johtuu ja miten heitä voisi auttaa. Ei tartte enää pohdiskella ja "keskustella". .
Ja se on?
Köyhyys se ei nimittäin ole, se on jo kontrolloitu noissa tutkimuksissa.
Toivoisin myös, että ajattelisit niitä lapsia, joilla menee huonosti, etkä yh-vanhempien tunteita. Jos asetetaan vastakkain lasten hyvinvointi ja aikuisen tunteet, niin ainakaan itselläni aikuisen tunteet ei mene edelle.
Tässäpä mielenkiintoinen tutkimusaihe! Pitäisi vertailla hyvin menestyneitä yksinhuoltajien lapsia huonosti menestyneisiin, ja sitä kautta etsiä selittäviä tekijöitä. Tulee mieleen, että yksinhuoltajien lasten huono suoriutuminen elämässä voisi johtua esim. eronneiden vanhempien riitaisuudesta? Onko ns. totaaliyksinhuoltajien lasten suoriutumisessa eroa verrattuna niihin jotka tapaavat säännöllisesti toista vanhempaa jne...
Hävettää sun puolesta. Oikeastiko luulet, ettei asiasta ole jo olemassa vaikka miten paljon tutkimusta?
Ja ajattelet, että yh-perheiden lasten vaikeudet johtuu erilaisista asioista kuin yhdessä pysyneiden perheiden lasten vaikeudet? Aivan varmasti vanhempien etäisyys ja riitaisuus haittaa ketä tahansa lasta.
En luule mitään, en ole perehtynyt aiheeseen tarkemmin, joten en tiedä. Olen kuitenkin törmännyt (mediassa) vain sellaisiin tutkimustuloksiin, joissa vertaillaan yksinhuoltajaperheitä ydinperheisiin. Äläkä laita sanoja suuhuni, kiitos, tai ajatuksia päähäni. En ajattele, että yksinhuoltajien lasten vaikeudet johtuisivat välttämättä eri asioista kuin ydinperheiden lapsilla. On kuitenkin lukuisia tutkimuksia joiden mukaan yh-perheissä kasvaneet lapset ja nuoret selviytyvät muita huonommin, ja heillä on enemmän mielenterveys- ja sosiaalisia ongelmia. Eikä tätä selitä esim. tulotaso. Joten liittyy yksinhuoltajuuteen jollain tavoin, mutta miten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat ovat vastuussa lastensa kasvattamisesta. Siis lasten. Kotikasvatus on juurrutettava lapsiin ennen murrosikää, jolloin tuo toilaulukausi alkaa. Silloin on jo myöhäistä, kun kaveripiiri tulee tärkeimmäksi kasvattajaksi.
Miten sitten selität sen, että tismalleen samalla tavalla kasvatettujen sisarusten teini-ikä voi olla aivan erilainen? Ei ihminen, lapsikaan, ole mikään ymmärtämätön nukke, jonka voi muovata sellaiseksi kuin haluaa ja pitää muuttumattomana koko loppuelämän.
Ongelmaperheissä sisaruksia kohdellaan aina eri tavoilla.
Yleensä on syntipukki, kultainen lapsi jne.
Sen takia tuo ei ole mikään todiste mistään, että samassa perheessä on täysin eri tavoilla toimivia lapsia.
Tuo oli hyvin sanottu tuossa ylhäällä.
Vierailija kirjoitti:
Kastus alkaa jo taaperona. Muuten turha enää saada teiniä noudattamaan minkäänlaista sääntöä tai käytöstapoja.
Säännöt joista pidetään kiinni, joitakin poikkeuksia tietty joskus tulee.
Vanhemmat ovat itse esimerkkeinä lapsilleen.
Esim. jos yläasteikäinen nuori valvoo puolille öin kännykässä ja netissä, vanhemmat ovat ne jotka
käyvät ottamassa ne veks nuoren huoneesta. Ei siinä tarvita mitään kummempaa valtakunnansovittelijaa.
Toimitaan, eikä huokailla. Tai kohta saa poimia ongelmia kuin omenoita.
Luuletko tosissasi, että kasvatus estää teiniä tekemästä jotain sääntöjen vastaista? Hah.
Totta kai ajattelen niitä lapsia. Vastahan puhuin siitä miten yksinhuoltajien perheitä pitäisi mielestäni auttaa ja tukea paljon nykyistä enemmän. Mutta jos sinä et tuota pidä lapsien ajattelemisena, niin mistähän sitten puhut? Tarkoitatko, että yh-vanhempien ei olisi pitänyt mennä eroamaan, vaan ajatella niitä lapsia? Että jatkuvalla "keskustelulla" yh-vanhempien huonommuudesta autetaan niitä lapsia? Että jatkuva "keskustelu" yh-vanhempien huonommuudesta tuottaa sinulle mieluisan ilmapiirin, jossa useammat vanhemmat pysyvät yhdessä lasten takia? Ja jos et, niin mitä ihmettä sitten?
Syitä ovat, ihan arkijärjellä: yhden vanhemman suurempi työtaakka, pahemmat työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisen vaikeudet jotka ihan yleisestikin olisi yhteiskunnallisesti hyvä ratkaista. Tukiverkkojen puute - niillä olisi kompensoitava toisen vanhemman panoksen puuttumista. Yksinhuoltajan olisi oltava suhteessa paljon kahden vanhemman perhettä rikkaampi, paitsi rahallisesti, myös työnsä joustavuudessa ja ystävissä ja sukulaisissa jotka tarvittaessa auttaisivat, jotta perheessä olisi asiat yhtä hyvin.
Tulotaso voidaan tutkimuksessa kontrolloida, mutta se ei yksin kerro kaikkea ihmisen hyväosaisuudesta. Yksinhuoltajiksi päätyneet ovat valmiiksi valikoitunut joukko, ja koska suunnilleen kaikki yhteiskunnalliset ja henkilökohtaiset ongelmat korreloivat keskenään, heillä ja heidän lapsillaan on niitä valmiiksi enemmän kuin muilla. Lisäksi sitten se, että niitä ongelmia syntyy kestämättömästä elämäntilanteesta luonnollisesti lisää.
Tasa-arvoisempi ja perhemyönteisempi yhteiskunta auttaisi kaikkia, mutta yksinhuoltajia enemmän yhdessä olevia vanhempia.