Lue keskustelun säännöt.
Miksi aina, kun nuoret tekevät jotain kiellettyä, siitä syytetään vanhempia ja kotikasvatuksen puutetta?
26.01.2018 |
Miettikääpä itseänne teininä: montako kertaa jäitte tekemättä jotain ihan vain siksi, että vanhempanne olivat kieltäneet? Niinpä... Lisäksi on kehityspsykologinen fakta, että nuorten aivot ovat sellaisessa kehitysvaiheessa, joka altistaa kapinoinnille ja sääntöjen rikkomiselle. Nuoret eivät myöskään ole vielä täysin kykeneviä ymmärtämään tekojensa seurauksia, ja heillä on tapana pitää itseään kuolemattomina. Tästä johtuu esim. nuorten päätön kaahaaminen autolla, itsemurhapelit, junan raiteilla makaaminen.... Lopettakaa siis vanhempien syyllistäminen, kun ette selvästi asiaa ymmärrä. Ja voi tulla ikäviä yllätyksiä, kun se oma pikku kullannuppu tekeekin jotain päätöntä, kasvatuksesta huolimatta. Tätä asiaa on ihan tutkittu, ja tultu mm. siihen tulokseen, että nuorten toimintaan ja valintoihin vaikuttaa suurimmaksi osaksi kaveripiiri, ei kotikasvatus.
Kommentit (96)
Ns. hyvän kasvatuksen saaneet lapset kapinoivat paljon pienemmillä ja vaarattomammilla asioilla kuin ne, joiden kotona ei välitetä mistään. Jos vanhemmille on se ja sama, imetkö 14v iässä viinaa kuin sieni, niin on "pakko" kapinoida juoksemalla junan alle. Mutta jos vanhemmat puuttuvat jo siihen, että yrität pakkaseen ilman pipoa, niin kapinaksi riittää se, että jätät tiskikoneen tyhjentämättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miettikääpä itseänne teininä: montako kertaa jäitte tekemättä jotain ihan vain siksi, että vanhempanne olivat kieltäneet? Niinpä... Lisäksi on kehityspsykologinen fakta, että nuorten aivot ovat sellaisessa kehitysvaiheessa, joka altistaa kapinoinnille ja sääntöjen rikkomiselle. Nuoret eivät myöskään ole vielä täysin kykeneviä ymmärtämään tekojensa seurauksia, ja heillä on tapana pitää itseään kuolemattomina. Tästä johtuu esim. nuorten päätön kaahaaminen autolla, itsemurhapelit, junan raiteilla makaaminen.... Lopettakaa siis vanhempien syyllistäminen, kun ette selvästi asiaa ymmärrä. Ja voi tulla ikäviä yllätyksiä, kun se oma pikku kullannuppu tekeekin jotain päätöntä, kasvatuksesta huolimatta. Tätä asiaa on ihan tutkittu, ja tultu mm. siihen tulokseen, että nuorten toimintaan ja valintoihin vaikuttaa suurimmaksi osaksi kaveripiiri, ei kotikasvatus.
En tiedä muista, mutta kyllä itseltäni jäi monet hölmöilyt hölmöilemättä vanhempieni "pelossa" ja kyllä se oli se kotikasvatus. Ei tarvinnut pelätä selkäsaunaa, mutta olisi ollut todella noloa jäädä kiinni kenelle tahansa aikuiselle ja joutua omien vanhempien tai muiden aikuisten ripitettäväksi. Kotikuri oli kova vielä -80-90 -lukujen taitteessa. Kyllähän me silti keksittiin tyhmiä juttuja, mutta ne kaikkein vaarallisimmat ja etenkin sellaiset joissa toisen omaisuutta olisi jotenkin turmeltu jäi tekemättä.
En halua että omat lapset samalla tavalla "pelkää“ meitä vanhempia, mutta rajat on ja yritän myös tehdä selväksi miksi on. Esimerkiksi meidän kodin lähellä on sekä vilkas maantie että leikkimään houkutteleva joki. Olen ihan suoraan yhtään kaunistelematta kertonut kuinka käy, jos jää auton alle tai tippuu joen virtaukseen, saatikka sillalta tippuessa kun lyö itsensä pohjakiviin. Olen kertonut myös mitä tarkoittaa kun kuolee. Ja ihan normaaleja kohta teinejä noista on kasvanut. Eivät ole sen pelokkaampia kuin muutkaan, mutta tunnistavat vaaran tai ainakin varmistavat onko joku asia ok.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse, jos muistelen yläastetta/yläkoulua yms, niin kyllä ne oli "huonojen" perheiden lapset, jotka sekoili melkein poikkeuksetta.
Siis ongelmaperheiden lapsia, joissa oli insestiä, päihdeongelmia, pahoinpitelyä, nälkää jne. Kaikki muut saman ikäiset tiesivät nuo asia noista lapsista, ei ne olleet mitään salaisuuksia meille.
Ei se mitenkään sattumaa ole, että ne on tietynlaisista oloista, ja sitä tuolla kotikasvatuksella varmaan tarkoitetaan?
Eikö tule mieleen, että kyseiset lapset varmaan oireilevat enemmän sitä elämäntilanteen aiheuttamaa pahaa oloa, eihän tuossa ole mistään kasvatuksesta kyse?
Totta kai oireilevat, mutta tuohan on juuri myös huonoa kasvatusta, kun raiskataan, nälkiinnytetään ja pahoinpidellään.
Suomessa on tosi paljon tuollaisia perheitä. Itse muistan esim. kaverini perheen, jossa lapset söivät raakoja perunoita nälkäänsä, vain nuorin lapsi sai ruokaa, koska oli tehty eri miehelle.
Nämä ovat ääritapauksia. Ja ei, en pidä insestiä, pahoinpitelyä, nälkiinnyttämistä ym. kasvatuksena, vaan laiminlyöntinä ja vakavana pahoinpitelynä. Kirjoitin tämän aloituksen siksi, että toisessa ketjussa syyllistettiin kuolleen 16- vuotiaan vanhemmat siitä, että tämä oli laskenut päin hyppyrimäessä olevaa vaijeria. Eli mennyt kielletylle alueelle. Tämä oli monen mielestä puutteellisen kotikasvatuksen syytä. Normaaleista perheistä tulevat, kasvatusta saaneet nuoret eivät koskaan tee mitään hölmöä tai kiellettyä. Eiku...!
Itse asiassa nuo ei ole ääritapauksia, vaan suomessa yleinen tilanne perheissä.
Jokainen lastensuojelussa työskennellyt tietää tuon.
En tiedä tuosta tytöstä, joka kuoli. Siellähän oli suurin osa itä-hkin nuorisosta silloin paikalla, ehkä ei siinä voi sanoa mitään huonosta kasvatuksesta, jos siellä on kaikki tuon ikäiset touhuamassa samaa?
Kyllä, ovat ääritapauksia. Ja minä satun olemaan lastensuojelun sosiaalityöntekijä. Valitettavasti kuvailemasi esimerkit ovat lastensuojelussa arkipäivää, mutta onneksi ne eivät silti ole mikään yleinen normi. Ääripäät ovat toki vahvistuneet, eli on aiempaa enemmän todella hyvinvoivia lapsia, ja sitten niitä todella huonosti voivia. Lastensuojelussa on asiakkaina myös niitä "hyvien perheiden" lapsia. Tässä ketjussa oli kuitenkin kyse siitä, että lasten ja nuorten kaikkia hölmöilyjä ei voi laittaa kasvatuksen puutteen piikkiin.
Vierailija kirjoitti:
Ns. hyvän kasvatuksen saaneet lapset kapinoivat paljon pienemmillä ja vaarattomammilla asioilla kuin ne, joiden kotona ei välitetä mistään. Jos vanhemmille on se ja sama, imetkö 14v iässä viinaa kuin sieni, niin on "pakko" kapinoida juoksemalla junan alle. Mutta jos vanhemmat puuttuvat jo siihen, että yrität pakkaseen ilman pipoa, niin kapinaksi riittää se, että jätät tiskikoneen tyhjentämättä.
Tai sitten he eivät kapinoi lainkaan, kun energia menee hengissä selviämiseen, kännisistä vanhemmista ja pikkusisaruksista huolehtimiseen..
Googlailin tuosta joitain vuosia sitten muutaman tunnin ajan kun mietitytti kirjaa lukiessa vastaan tulleet viittaukset. Synkkää ja todella raa'an elitististä, mutta eipä voi asialle mitään.
Teinin käytökseen vaikuttaa sekä yksilöllinen temperamentti että vanhemmat, mutta vasta yhteensä suunnileen yhtä paljon kuin vertaisryhmä. Eli se, ketä teinin kaverit ovat ja minkälainen kulttuuri heidän ryhmäänsä syntyy. Jos haluatte kurissa pysyviä teinejä niin asukaa hyvällä alueella, pistäkää pentunne hyvään kouluun (pitäisi hoitua sillä alueella, mutta lukion valinta mutkistaa - ja joo sen on ehdottomasti oltava lukio) ja koittakaa saada siitä nörtti tai kuvataiteen, jonkun urheilulajin tai tylsän soittimen aktiivinen harrastaja. Vertaisryhmä ei sitten yllytä tyhmyyksiin koska niitä ei arvosteta, ja pitää jopa kuria yllä halveksumalla huonompien perheiden teinejä ja heidän käyttäytymistään ja määrittämällä tuon ylemmyydentunnon avulla itsensä. (Viimeinen lause pohjaa omaan kokemukseeni samoin kuin huomio lukiosta, jos tiedätte jossain amiksessa olevan kovin motivoituneita, hyväkäytöksisiä ja yhteiskuntaan hyvin sopeutuneita opiskelijoita niin sinne vaan.)
Toisin sanoen siis vaikka tekisit kaiken miten oikein mutta olet alemmasta yhteiskuntaluokasta, riski että teinisi ongelmakäyttäytyy on korkeampi (sen lisäksi että elämässä on kaikki muutenkin sinua vastaan. Onnea matkaan).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt itse muistelen omia kouluaikoja, niin pahimmat riehuvat lapset olivat aina niitä yksinhuoltajien lapsia poikkeuksetta. Huoltaja oli liian väsynyt omista töistään, joten aikaa varsinaisesti laittaa "rajoja" lapsellensa ei ollut.
Taas yksi näitä "yksinhuoltajaton huonoja vanhempia"-kiihkoilijoita.
Luultavasti omassa kodissa on (alkoholisoitunut) isä hakannut lapsena.
Sekä lapset että vaimonsa.
Se on sitä ydinperheen idylliä.
Vierailija kirjoitti:
Tätä olen joskus itseksenikin miettinyt, kun olen nyt kahden lapsen vanhempana muistellut omaa nuoruuttani, että ei se aina välttämättä kasvatuksesta ollut kiinni, vaan johonkin kaveriporukkaan ajautumisesta ja hulluista yhtäkkisistä päähänpistoista, että mihin sitä tuli sekaannuttua.
Monet vanhemmat kuvittelevat, että "nyt kun meillä on kotona tälläistä ja tälläistä ja asiat näin ja keskustellaan ja lapsen kanssa on hyvät välit ja lapsi harrastaa", niin vältytään kokonaan murrosiän mukanaan tuomilta mahdollisilta ongelmilta. Siis oikeilta ongelmilta. Ollaan ehkä varauduttu siihen, että se lapsi saattaa sitten nuorena teininä huutaa ja paiskoa ovia, mutta mihinkään vakavampaan ei kyetä ajoissa varautumaan.
Ja sitten tulee yllätyksenä, että meidän teini on ollut kaljottelemassa urheiluhallin katolla, tai varastellut tavaraa tai liikkunut jonkun huumeporukan kanssa.
Ei nähdä sitä mahdollisuutta, että kaikesta huolimatta se nuori on yksilö, joka kulkee tuolla samanikäisten joukossa hyväksyntää hakien - jos sitä ei siitä omasta viiteryhmästä helposti hyvällä saa, niin sitten ehkä vähän kummallisemmin konstein.
Ja kun kyse on nimenomaan nuorista, niin sanalla "päähänpisto" on monesti suuri merkitys. Ei niitä juttuja pysähdytä ajattelemaan kovin tarkasti, vaikka kotona sellaiseen olisikin kehoitettu. Tai käsketty miettimään, että minkälaisessa porukassa sitä liikkuu. Joskus niihin porukoihin vain yksinkertaisesti ajaudutaan, ellei sitten halua mököttää yksin.
Toki sillä kasvatuksella voi vaikuttaa, mutta ei kannata ehkä kuitenkaan hirveästi pettyä, jos teini sitten kuitenkin - siitä kasvatuksesta ja hyvästä yhteydestä huolimatta tyrii.
Nimenomaan näin! Tottakai kotioloillakin on vaikutusta, ja hyvä ja rakastava perhe toimii suojaavana tekijänä moneen asiaan. Se ei silti ole tae mistään: tytär saattaa rakastua narkkariin, ja ajautua sitä kautta huumepiireihin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt itse muistelen omia kouluaikoja, niin pahimmat riehuvat lapset olivat aina niitä yksinhuoltajien lapsia poikkeuksetta. Huoltaja oli liian väsynyt omista töistään, joten aikaa varsinaisesti laittaa "rajoja" lapsellensa ei ollut.
Yh-vanhempien lapsilla on aina eniten ongelmia.
Edes sosioekonominen asema ei vaikuta niin paljon kuin se, että on kaksi vanhempaa.
Esim. 80% raiskaajista on yh-perheistä, murhaajista suurin, päihdeongelmaisista jne.
Tuosta löytyy tilastoja paljonkin, ikävää, mutta tuo näkyi kyllä koulussakin selvästi, muistan itsekin sen.
Joo, paljon parempia lapsia tulee esim uusperheistä, joissa uusi isä on vaikka narkkari.
Mistä keksitte tuota yksihuoltajavihaa?
Entäs sitten jos molemmat vanhemmat ovat samaa sukupuolta?
Vierailija kirjoitti:
Googlailin tuosta joitain vuosia sitten muutaman tunnin ajan kun mietitytti kirjaa lukiessa vastaan tulleet viittaukset. Synkkää ja todella raa'an elitististä, mutta eipä voi asialle mitään.
Teinin käytökseen vaikuttaa sekä yksilöllinen temperamentti että vanhemmat, mutta vasta yhteensä suunnileen yhtä paljon kuin vertaisryhmä. Eli se, ketä teinin kaverit ovat ja minkälainen kulttuuri heidän ryhmäänsä syntyy. Jos haluatte kurissa pysyviä teinejä niin asukaa hyvällä alueella, pistäkää pentunne hyvään kouluun (pitäisi hoitua sillä alueella, mutta lukion valinta mutkistaa - ja joo sen on ehdottomasti oltava lukio) ja koittakaa saada siitä nörtti tai kuvataiteen, jonkun urheilulajin tai tylsän soittimen aktiivinen harrastaja. Vertaisryhmä ei sitten yllytä tyhmyyksiin koska niitä ei arvosteta, ja pitää jopa kuria yllä halveksumalla huonompien perheiden teinejä ja heidän käyttäytymistään ja määrittämällä tuon ylemmyydentunnon avulla itsensä. (Viimeinen lause pohjaa omaan kokemukseeni samoin kuin huomio lukiosta, jos tiedätte jossain amiksessa olevan kovin motivoituneita, hyväkäytöksisiä ja yhteiskuntaan hyvin sopeutuneita opiskelijoita niin sinne vaan.)
Toisin sanoen siis vaikka tekisit kaiken miten oikein mutta olet alemmasta yhteiskuntaluokasta, riski että teinisi ongelmakäyttäytyy on korkeampi (sen lisäksi että elämässä on kaikki muutenkin sinua vastaan. Onnea matkaan).
Viimeinen kappale unohtui.
Vanhempien syyttäminen teinien teoista on juuri tämän takia niin yleistä. Teinin käytös liittyy luokkaan, ja ihan mikä tahansa millä voi nöyryyttää alempia luokkia ja tuntea olonsa muita paremmaksi, erityisesti todistella muille olevansa sen yläpuolella mitä nyt ikinä kritisoikaan, on todella tyydyttävää ja hivelee ihmisen psyykeä. Joten toki sitä sitten tehdään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ns. hyvän kasvatuksen saaneet lapset kapinoivat paljon pienemmillä ja vaarattomammilla asioilla kuin ne, joiden kotona ei välitetä mistään. Jos vanhemmille on se ja sama, imetkö 14v iässä viinaa kuin sieni, niin on "pakko" kapinoida juoksemalla junan alle. Mutta jos vanhemmat puuttuvat jo siihen, että yrität pakkaseen ilman pipoa, niin kapinaksi riittää se, että jätät tiskikoneen tyhjentämättä.
Keskimäärin kenties noin, mutta kyllä ne hyvien perheiden ja hyvin kasvatetut nuoret hölmöilevät ihan yhtä lailla.
Vierailija kirjoitti:
Googlailin tuosta joitain vuosia sitten muutaman tunnin ajan kun mietitytti kirjaa lukiessa vastaan tulleet viittaukset. Synkkää ja todella raa'an elitististä, mutta eipä voi asialle mitään.
Teinin käytökseen vaikuttaa sekä yksilöllinen temperamentti että vanhemmat, mutta vasta yhteensä suunnileen yhtä paljon kuin vertaisryhmä. Eli se, ketä teinin kaverit ovat ja minkälainen kulttuuri heidän ryhmäänsä syntyy. Jos haluatte kurissa pysyviä teinejä niin asukaa hyvällä alueella, pistäkää pentunne hyvään kouluun (pitäisi hoitua sillä alueella, mutta lukion valinta mutkistaa - ja joo sen on ehdottomasti oltava lukio) ja koittakaa saada siitä nörtti tai kuvataiteen, jonkun urheilulajin tai tylsän soittimen aktiivinen harrastaja. Vertaisryhmä ei sitten yllytä tyhmyyksiin koska niitä ei arvosteta, ja pitää jopa kuria yllä halveksumalla huonompien perheiden teinejä ja heidän käyttäytymistään ja määrittämällä tuon ylemmyydentunnon avulla itsensä. (Viimeinen lause pohjaa omaan kokemukseeni samoin kuin huomio lukiosta, jos tiedätte jossain amiksessa olevan kovin motivoituneita, hyväkäytöksisiä ja yhteiskuntaan hyvin sopeutuneita opiskelijoita niin sinne vaan.)
Toisin sanoen siis vaikka tekisit kaiken miten oikein mutta olet alemmasta yhteiskuntaluokasta, riski että teinisi ongelmakäyttäytyy on korkeampi (sen lisäksi että elämässä on kaikki muutenkin sinua vastaan. Onnea matkaan).
Tämä on yksi hyvä teos aiheesta: HOW CHILDREN DEVELOP: Robert S. Siegler; Judy S. DeLoache; Nancy Eisenberg
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa.
Ihan jätin useimmat tyhmyydet tekemättä koska oma pää totesi että onpa vi*un tyhmä idea. Luulen että vanhempani vaikuttivat siihen kyllä.
Tunnen näitä typeryyksien tekiöitä.
Yksi tykkäsi tuhota paikkoja. Vanhemmat hyvin uskovaisia, ryyppäsivät ja antoivat selkään.
Yksi tykkäsi kävellä raiteilla. Perheessä kuolemantapaus ja masennusta. Toinen vanhemmista kallisti kirkasta terhakkaasti.
Yksi tykkäsi uhotella ja yrittää käydä päälle. Häntä kiusattu lapsuudessa aika pahasti kokonsa vuoksi.
En koskaan usko olevani täydellinen, en mikään pyhimys, mutta vakaasti sitä mieltä että jos oot tyhmä, se voi puraista persustaan ankarasti.
Vanhempani rakastivat minua, vaati tilille jos käyttäydyin väärin ja kannustivat kun menetin uskoni itseeni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Googlailin tuosta joitain vuosia sitten muutaman tunnin ajan kun mietitytti kirjaa lukiessa vastaan tulleet viittaukset. Synkkää ja todella raa'an elitististä, mutta eipä voi asialle mitään.
Teinin käytökseen vaikuttaa sekä yksilöllinen temperamentti että vanhemmat, mutta vasta yhteensä suunnileen yhtä paljon kuin vertaisryhmä. Eli se, ketä teinin kaverit ovat ja minkälainen kulttuuri heidän ryhmäänsä syntyy. Jos haluatte kurissa pysyviä teinejä niin asukaa hyvällä alueella, pistäkää pentunne hyvään kouluun (pitäisi hoitua sillä alueella, mutta lukion valinta mutkistaa - ja joo sen on ehdottomasti oltava lukio) ja koittakaa saada siitä nörtti tai kuvataiteen, jonkun urheilulajin tai tylsän soittimen aktiivinen harrastaja. Vertaisryhmä ei sitten yllytä tyhmyyksiin koska niitä ei arvosteta, ja pitää jopa kuria yllä halveksumalla huonompien perheiden teinejä ja heidän käyttäytymistään ja määrittämällä tuon ylemmyydentunnon avulla itsensä. (Viimeinen lause pohjaa omaan kokemukseeni samoin kuin huomio lukiosta, jos tiedätte jossain amiksessa olevan kovin motivoituneita, hyväkäytöksisiä ja yhteiskuntaan hyvin sopeutuneita opiskelijoita niin sinne vaan.)
Toisin sanoen siis vaikka tekisit kaiken miten oikein mutta olet alemmasta yhteiskuntaluokasta, riski että teinisi ongelmakäyttäytyy on korkeampi (sen lisäksi että elämässä on kaikki muutenkin sinua vastaan. Onnea matkaan).
Viimeinen kappale unohtui.
Vanhempien syyttäminen teinien teoista on juuri tämän takia niin yleistä. Teinin käytös liittyy luokkaan, ja ihan mikä tahansa millä voi nöyryyttää alempia luokkia ja tuntea olonsa muita paremmaksi, erityisesti todistella muille olevansa sen yläpuolella mitä nyt ikinä kritisoikaan, on todella tyydyttävää ja hivelee ihmisen psyykeä. Joten toki sitä sitten tehdään.
Tämä näkyy tässäkin ketjussa. Koska MINÄ osaan kasvattaa, MINUN lapseni ei koskaan voisi tehdä sitä ja tätä. Eli juuri näitä " ei meidän Nico-Petteri voi olla koulukiusaaja"....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Googlailin tuosta joitain vuosia sitten muutaman tunnin ajan kun mietitytti kirjaa lukiessa vastaan tulleet viittaukset. Synkkää ja todella raa'an elitististä, mutta eipä voi asialle mitään.
Teinin käytökseen vaikuttaa sekä yksilöllinen temperamentti että vanhemmat, mutta vasta yhteensä suunnileen yhtä paljon kuin vertaisryhmä. Eli se, ketä teinin kaverit ovat ja minkälainen kulttuuri heidän ryhmäänsä syntyy. Jos haluatte kurissa pysyviä teinejä niin asukaa hyvällä alueella, pistäkää pentunne hyvään kouluun (pitäisi hoitua sillä alueella, mutta lukion valinta mutkistaa - ja joo sen on ehdottomasti oltava lukio) ja koittakaa saada siitä nörtti tai kuvataiteen, jonkun urheilulajin tai tylsän soittimen aktiivinen harrastaja. Vertaisryhmä ei sitten yllytä tyhmyyksiin koska niitä ei arvosteta, ja pitää jopa kuria yllä halveksumalla huonompien perheiden teinejä ja heidän käyttäytymistään ja määrittämällä tuon ylemmyydentunnon avulla itsensä. (Viimeinen lause pohjaa omaan kokemukseeni samoin kuin huomio lukiosta, jos tiedätte jossain amiksessa olevan kovin motivoituneita, hyväkäytöksisiä ja yhteiskuntaan hyvin sopeutuneita opiskelijoita niin sinne vaan.)
Toisin sanoen siis vaikka tekisit kaiken miten oikein mutta olet alemmasta yhteiskuntaluokasta, riski että teinisi ongelmakäyttäytyy on korkeampi (sen lisäksi että elämässä on kaikki muutenkin sinua vastaan. Onnea matkaan).
Viimeinen kappale unohtui.
Vanhempien syyttäminen teinien teoista on juuri tämän takia niin yleistä. Teinin käytös liittyy luokkaan, ja ihan mikä tahansa millä voi nöyryyttää alempia luokkia ja tuntea olonsa muita paremmaksi, erityisesti todistella muille olevansa sen yläpuolella mitä nyt ikinä kritisoikaan, on todella tyydyttävää ja hivelee ihmisen psyykeä. Joten toki sitä sitten tehdään.
Tämä näkyy tässäkin ketjussa. Koska MINÄ osaan kasvattaa, MINUN lapseni ei koskaan voisi tehdä sitä ja tätä. Eli juuri näitä " ei meidän Nico-Petteri voi olla koulukiusaaja"....
Tuo on sinun tulkintaa täysin neutraaleista viesteistä, koska kuulut itse alhaiseen sosiaaliseen luokkaan ja otat sen takia kaiken henkilökohtaisena arvosteluna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt itse muistelen omia kouluaikoja, niin pahimmat riehuvat lapset olivat aina niitä yksinhuoltajien lapsia poikkeuksetta. Huoltaja oli liian väsynyt omista töistään, joten aikaa varsinaisesti laittaa "rajoja" lapsellensa ei ollut.
Yh-vanhempien lapsilla on aina eniten ongelmia.
Edes sosioekonominen asema ei vaikuta niin paljon kuin se, että on kaksi vanhempaa.
Esim. 80% raiskaajista on yh-perheistä, murhaajista suurin, päihdeongelmaisista jne.
Tuosta löytyy tilastoja paljonkin, ikävää, mutta tuo näkyi kyllä koulussakin selvästi, muistan itsekin sen.
Joo, paljon parempia lapsia tulee esim uusperheistä, joissa uusi isä on vaikka narkkari.
Mistä keksitte tuota yksihuoltajavihaa?
Entäs sitten jos molemmat vanhemmat ovat samaa sukupuolta?
Tutkimusten mukaan samaa sukupuolta olevien vanhempien lapset pärjäävät yhtä hyvin kuin heteroperheiden lapset. Lisäksi ovat yleensä jonkin verran suvaitsevaisempia erilaisuutta kohtaan. -ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Googlailin tuosta joitain vuosia sitten muutaman tunnin ajan kun mietitytti kirjaa lukiessa vastaan tulleet viittaukset. Synkkää ja todella raa'an elitististä, mutta eipä voi asialle mitään.
Teinin käytökseen vaikuttaa sekä yksilöllinen temperamentti että vanhemmat, mutta vasta yhteensä suunnileen yhtä paljon kuin vertaisryhmä. Eli se, ketä teinin kaverit ovat ja minkälainen kulttuuri heidän ryhmäänsä syntyy. Jos haluatte kurissa pysyviä teinejä niin asukaa hyvällä alueella, pistäkää pentunne hyvään kouluun (pitäisi hoitua sillä alueella, mutta lukion valinta mutkistaa - ja joo sen on ehdottomasti oltava lukio) ja koittakaa saada siitä nörtti tai kuvataiteen, jonkun urheilulajin tai tylsän soittimen aktiivinen harrastaja. Vertaisryhmä ei sitten yllytä tyhmyyksiin koska niitä ei arvosteta, ja pitää jopa kuria yllä halveksumalla huonompien perheiden teinejä ja heidän käyttäytymistään ja määrittämällä tuon ylemmyydentunnon avulla itsensä. (Viimeinen lause pohjaa omaan kokemukseeni samoin kuin huomio lukiosta, jos tiedätte jossain amiksessa olevan kovin motivoituneita, hyväkäytöksisiä ja yhteiskuntaan hyvin sopeutuneita opiskelijoita niin sinne vaan.)
Toisin sanoen siis vaikka tekisit kaiken miten oikein mutta olet alemmasta yhteiskuntaluokasta, riski että teinisi ongelmakäyttäytyy on korkeampi (sen lisäksi että elämässä on kaikki muutenkin sinua vastaan. Onnea matkaan).
Viimeinen kappale unohtui.
Vanhempien syyttäminen teinien teoista on juuri tämän takia niin yleistä. Teinin käytös liittyy luokkaan, ja ihan mikä tahansa millä voi nöyryyttää alempia luokkia ja tuntea olonsa muita paremmaksi, erityisesti todistella muille olevansa sen yläpuolella mitä nyt ikinä kritisoikaan, on todella tyydyttävää ja hivelee ihmisen psyykeä. Joten toki sitä sitten tehdään.
Tämä näkyy tässäkin ketjussa. Koska MINÄ osaan kasvattaa, MINUN lapseni ei koskaan voisi tehdä sitä ja tätä. Eli juuri näitä " ei meidän Nico-Petteri voi olla koulukiusaaja"....
Tuo on sinun tulkintaa täysin neutraaleista viesteistä, koska kuulut itse alhaiseen sosiaaliseen luokkaan ja otat sen takia kaiken henkilökohtaisena arvosteluna.
No voisin väittää, että maisterina en kuulu alhaiseen sosiaaliluokkaan...
Vierailija kirjoitti:
Mistä keksitte tuota yksihuoltajavihaa?
Tämä on itse asiassa iso ongelma, että kaikki faktat on "vihaa".
Tuo on ongelma noiden lasten kannalta ettei niistä saa puhua ollenkaan, koska muuten yh-viha.
Ei teitä kukaan "vihaa", mutta kaikki on tähän mennessä nähneet mitä yh-perheet tarkoittaa lasten kannalta ja tilastot tukee sitä, että niillä lapsilla menee huonosti.
Siitä pitäisi pystyä puhumaan ilman tunnelatauksia ja yritystä tukahduttaa keskustelu.
Jos tää liittyy tuohon onnettomuuteen, niin harva syyttää käsittääkseni siitä vanhempia, että tytöt tekivät mitä tekivät. Pointti on enemmänkin se, et jos ja kun se oma kultamussukka toimii hölmösti ja suorastaan rikollisesti, niin silloin ymmärretään olla syyttämättä muita ihmisiä siitä. Ei mennä kerjäämään kymppitonneja, vaan melkeinpä päinvastoin: esitetään pahoittelut aiheutuneesta stressistä ja siitä että yleishyödyllistä toimintaa harjoittavat vanhukset saavat syyt niskoilleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt itse muistelen omia kouluaikoja, niin pahimmat riehuvat lapset olivat aina niitä yksinhuoltajien lapsia poikkeuksetta. Huoltaja oli liian väsynyt omista töistään, joten aikaa varsinaisesti laittaa "rajoja" lapsellensa ei ollut.
Yh-vanhempien lapsilla on aina eniten ongelmia.
Edes sosioekonominen asema ei vaikuta niin paljon kuin se, että on kaksi vanhempaa.
Esim. 80% raiskaajista on yh-perheistä, murhaajista suurin, päihdeongelmaisista jne.
Tuosta löytyy tilastoja paljonkin, ikävää, mutta tuo näkyi kyllä koulussakin selvästi, muistan itsekin sen.
Joo, paljon parempia lapsia tulee esim uusperheistä, joissa uusi isä on vaikka narkkari.
Mistä keksitte tuota yksihuoltajavihaa?
Entäs sitten jos molemmat vanhemmat ovat samaa sukupuolta?
Tutkimusten mukaan samaa sukupuolta olevien vanhempien lapset pärjäävät yhtä hyvin kuin heteroperheiden lapset. Lisäksi ovat yleensä jonkin verran suvaitsevaisempia erilaisuutta kohtaan. -ap
Konkreettisia esimerkkejä tutkimuksista, kiitos! Ei riitä nyt...
Tätä olen joskus itseksenikin miettinyt, kun olen nyt kahden lapsen vanhempana muistellut omaa nuoruuttani, että ei se aina välttämättä kasvatuksesta ollut kiinni, vaan johonkin kaveriporukkaan ajautumisesta ja hulluista yhtäkkisistä päähänpistoista, että mihin sitä tuli sekaannuttua.
Monet vanhemmat kuvittelevat, että "nyt kun meillä on kotona tälläistä ja tälläistä ja asiat näin ja keskustellaan ja lapsen kanssa on hyvät välit ja lapsi harrastaa", niin vältytään kokonaan murrosiän mukanaan tuomilta mahdollisilta ongelmilta. Siis oikeilta ongelmilta. Ollaan ehkä varauduttu siihen, että se lapsi saattaa sitten nuorena teininä huutaa ja paiskoa ovia, mutta mihinkään vakavampaan ei kyetä ajoissa varautumaan.
Ja sitten tulee yllätyksenä, että meidän teini on ollut kaljottelemassa urheiluhallin katolla, tai varastellut tavaraa tai liikkunut jonkun huumeporukan kanssa.
Ei nähdä sitä mahdollisuutta, että kaikesta huolimatta se nuori on yksilö, joka kulkee tuolla samanikäisten joukossa hyväksyntää hakien - jos sitä ei siitä omasta viiteryhmästä helposti hyvällä saa, niin sitten ehkä vähän kummallisemmin konstein.
Ja kun kyse on nimenomaan nuorista, niin sanalla "päähänpisto" on monesti suuri merkitys. Ei niitä juttuja pysähdytä ajattelemaan kovin tarkasti, vaikka kotona sellaiseen olisikin kehoitettu. Tai käsketty miettimään, että minkälaisessa porukassa sitä liikkuu. Joskus niihin porukoihin vain yksinkertaisesti ajaudutaan, ellei sitten halua mököttää yksin.
Toki sillä kasvatuksella voi vaikuttaa, mutta ei kannata ehkä kuitenkaan hirveästi pettyä, jos teini sitten kuitenkin - siitä kasvatuksesta ja hyvästä yhteydestä huolimatta tyrii.