Miksi aina, kun nuoret tekevät jotain kiellettyä, siitä syytetään vanhempia ja kotikasvatuksen puutetta?

Omasta kokemuksestani hyvä rakastava perhe/ kotikasvatus/ materiaalinen hyvinvointi eivät välttämättä mitenkään korreloi keskenään. Meillä kotona vanhemmat olivat hyvissä ammateissa, periaatteessa kotikasvatusta ja sääntöjä oli, mutta kodin ilmapiiri oli kylmä ja vihamielinen. En kokenut olevani rakastettu ja arvostettu, vaan "pakollinen paha", koska lapset nyt oli vaan pitänyt hankkia, mutta oikeastaan meitä ei tarvinnut kuunnella, nähdä eikä huomioida kuin korkeintaan negatiivisessa mielessä. Oma nuoruuteni olikin melkoista menemistä ja rällästystä, kun yritin etsiä yhteenkuuluvuutta ja hyväksyntää erilaisista kaveriporukoista. Hyväksyntää ja arvostusta haettiin esimerkiksi tekemällä typeriä tempauksia ja ryyppäämällä ankarasti. Toisaalta opin pelaamaan vanhempieni ja sääntöjen kanssa, ja tarpeen mukaan esittämään "hyvää", odotusten mukaista lasta. Eli väittäisin, että "hyvän kotikasvatuksen" lisäksi nuorta tulee oikeasti rakastaa, kuunnella ja arvostaa omana itsenään, ja tarjota tälle lämmin, vastaanottavainen koti, jolloin ulkona rällästäminen ei jää ainoaksi kanavaksi kokea edes jonkinlaista hyväksyntää ja arvostusta.

Vierailija kirjoitti:

Jos tää liittyy tuohon onnettomuuteen, niin harva syyttää käsittääkseni siitä vanhempia, että tytöt tekivät mitä tekivät. Pointti on enemmänkin se, et jos ja kun se oma kultamussukka toimii hölmösti ja suorastaan rikollisesti, niin silloin ymmärretään olla syyttämättä muita ihmisiä siitä. Ei mennä kerjäämään kymppitonneja, vaan melkeinpä päinvastoin: esitetään pahoittelut aiheutuneesta stressistä ja siitä että yleishyödyllistä toimintaa harjoittavat vanhukset saavat syyt niskoilleen.

No tuolta osin olen samaa mieltä. Vaijeria ei oltu laitettu paikoilleen vahingoittamistarkoituksessa, ja kyseessä oli traaginen onnettomuus, joka johtui nuorten hölmöilystä. Korvaukset eivät tuo tyttöä takaisin, mutta ymmärrän tavallaan tätä isääkin, ja haluaan saada joku tilille asiasta...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Googlailin tuosta joitain vuosia sitten muutaman tunnin ajan kun mietitytti kirjaa lukiessa vastaan tulleet viittaukset. Synkkää ja todella raa'an elitististä, mutta eipä voi asialle mitään.

Teinin käytökseen vaikuttaa sekä yksilöllinen temperamentti että vanhemmat, mutta vasta yhteensä suunnileen yhtä paljon kuin vertaisryhmä. Eli se, ketä teinin kaverit ovat ja minkälainen kulttuuri heidän ryhmäänsä syntyy. Jos haluatte kurissa pysyviä teinejä niin asukaa hyvällä alueella, pistäkää pentunne hyvään kouluun (pitäisi hoitua sillä alueella, mutta lukion valinta mutkistaa -  ja joo sen on ehdottomasti oltava lukio) ja koittakaa saada siitä nörtti tai kuvataiteen, jonkun urheilulajin tai tylsän soittimen aktiivinen harrastaja. Vertaisryhmä ei sitten yllytä tyhmyyksiin koska niitä ei arvosteta, ja pitää jopa kuria yllä halveksumalla huonompien perheiden teinejä ja heidän käyttäytymistään ja määrittämällä tuon ylemmyydentunnon avulla itsensä. (Viimeinen lause pohjaa omaan kokemukseeni samoin kuin huomio lukiosta, jos tiedätte jossain amiksessa olevan kovin motivoituneita, hyväkäytöksisiä ja yhteiskuntaan hyvin sopeutuneita opiskelijoita niin sinne vaan.)

Toisin sanoen siis vaikka tekisit kaiken miten oikein mutta olet alemmasta yhteiskuntaluokasta, riski että teinisi ongelmakäyttäytyy on korkeampi (sen lisäksi että elämässä on kaikki muutenkin sinua vastaan. Onnea matkaan).

Viimeinen kappale unohtui.

Vanhempien syyttäminen teinien teoista on juuri tämän takia niin yleistä. Teinin käytös liittyy luokkaan, ja ihan mikä tahansa millä voi nöyryyttää alempia luokkia ja tuntea olonsa muita paremmaksi, erityisesti todistella muille olevansa sen yläpuolella mitä nyt ikinä kritisoikaan, on todella tyydyttävää ja hivelee ihmisen psyykeä. Joten toki sitä sitten tehdään.

Tämä näkyy tässäkin ketjussa. Koska MINÄ osaan kasvattaa, MINUN lapseni ei koskaan voisi tehdä sitä ja tätä. Eli juuri näitä " ei meidän Nico-Petteri voi olla koulukiusaaja"....

Tuo on sinun tulkintaa täysin neutraaleista viesteistä, koska kuulut itse alhaiseen sosiaaliseen luokkaan ja otat sen takia kaiken henkilökohtaisena arvosteluna.

Monet kulttuuriin kuuluvat yleiset ja hyväksyttävät tavat ovat elitistisiä, aivan kuten moni on seksistinen ja rasistinenkin. Tyypillinen ensireaktio kun ihmiselle asiasta mainitaan on kieltäminen eikä se mitä huomauttamisella haettiin (ja mikä olisi myös rehellisempää), itsetutkiskelu.

On se ikävää tajuta olevansa elitistinen. Mutta se ettet aiemmin ole asiaa tajunnut etkä halua tajuta nytkään ei tarkoita ettetkö olisi elitistinen.

Vierailija kirjoitti:

 Eli väittäisin, että "hyvän kotikasvatuksen" lisäksi nuorta tulee oikeasti rakastaa, kuunnella ja arvostaa omana itsenään, ja tarjota tälle lämmin, vastaanottavainen koti, jolloin ulkona rällästäminen ei jää ainoaksi kanavaksi kokea edes jonkinlaista hyväksyntää ja arvostusta.

Joo, tottakai pitäisi.

Mutta se mitä et itse luultavasti ymmärrä on se, että sinulla olisi voinut olla sen kylmän kodin lisäksi jatkuva nälkä, jatkuvat raiskaukset jne.

Eli ei se, että sinulta poistettaisiin turvallinen, mutta kylmä koti, olisi tuonut jostain lämpimiä vanhempia. Vaan siihen olisi kasaantunut kaikki ongelmat yhteen.

Itse olen esim. todella kurjasta perheestä, jossa oli hippivanhemmat, ja kaverini selitti kerran innoissan minulle miten olisi halunnut perheeni, eikä sitä kylmää, akateemista varakasta perhettä mikä sillä oli, sen mielikuvissa sillä olisi ollut hauskat hippivanhemmat vain.

Ei se ollut tajunnut, että lapsuuteni kuului hyväksikäyttö, hakkaaminen ja jatkuva nälkä, ei mitään harrastuksia, eikä edes ehjiä vaatteita. Sun kaltaisille lämmin talo, ruoka jne. on niin itsestäänselvyyksiä, että ette ymmärrä, että me oikeasti huonojen perheiden lapset oltiin ilman niitäkin, ja sen lisäksi meillä oli hirviövanhemmat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt itse muistelen omia kouluaikoja, niin pahimmat riehuvat lapset olivat aina niitä yksinhuoltajien lapsia poikkeuksetta. Huoltaja oli liian väsynyt omista töistään, joten aikaa varsinaisesti laittaa "rajoja" lapsellensa ei ollut.

Yh-vanhempien lapsilla on aina eniten ongelmia.

Edes sosioekonominen asema ei vaikuta niin paljon kuin se, että on kaksi vanhempaa.

Esim. 80% raiskaajista on yh-perheistä, murhaajista suurin, päihdeongelmaisista jne.

Tuosta löytyy tilastoja paljonkin, ikävää, mutta tuo näkyi kyllä koulussakin selvästi, muistan itsekin sen.

Joo, paljon parempia lapsia tulee esim uusperheistä, joissa uusi isä on vaikka narkkari.

Mistä keksitte tuota yksihuoltajavihaa?

Entäs sitten jos molemmat vanhemmat ovat samaa sukupuolta?

Tutkimusten mukaan samaa sukupuolta olevien vanhempien lapset pärjäävät yhtä hyvin kuin heteroperheiden lapset. Lisäksi ovat yleensä jonkin verran suvaitsevaisempia erilaisuutta kohtaan. -ap

Konkreettisia esimerkkejä tutkimuksista, kiitos! Ei riitä nyt...

https://www.google.fi/url?sa=t&source=web&rct=j&url=https://www.vaestol…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ns. hyvän kasvatuksen saaneet lapset kapinoivat paljon pienemmillä ja vaarattomammilla asioilla kuin ne, joiden kotona ei välitetä mistään. Jos vanhemmille on se ja sama, imetkö 14v iässä viinaa kuin sieni, niin on "pakko" kapinoida juoksemalla junan alle. Mutta jos vanhemmat puuttuvat jo siihen, että yrität pakkaseen ilman pipoa, niin kapinaksi riittää se, että jätät tiskikoneen tyhjentämättä.

Keskimäärin kenties noin, mutta kyllä ne hyvien perheiden ja hyvin kasvatetut nuoret hölmöilevät ihan yhtä lailla.

Mutta paljon vähemmän kun WT-perheiden kasvatit. Esimerkiksi murkkuikäisten huostaanottoja tehdään aika lailla harvoin keskiluokkaisista ydinperheistä, joissa vanhemmilla ei ole päihdeongelmia.

Minulla oli hyvä kasvatus ja välillä turhankin ankara. Mutta kuitenkin tein vääriä asioita teininä vaikka tiesin ettei niitä hyväksytä kotona...ihan sama. Halusin elää ja tehdä mitä huvittaa. Oli hauskaa ja jännää. Ihan ok aikuinen minusta kuitenkin tuli.

Omat lapset on kasvatettu hyvin ja koti on erittäin ok. Lapsuus meni hyvin ja oli helppoa. Teinit ovat ärsyttäviä ja tekevät välillä tyhmiä juttuja. Esim. poika 16v. tuli humalassa kotiin. Oli tyhmänä vetänyt parissa tunnissa mahdollisimman monta olutta ja polttanut monta tupakkaa. No pari tuntia meni pää pöntössä ja seuraavana päivänä oli pää pipi. Ja äidin huudot kaupan päälle. Itsekin myönsi ettei maksanut vaivaa. Mutta tuli tämäkin koettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä keksitte tuota yksihuoltajavihaa?

Tämä on itse asiassa iso ongelma, että kaikki faktat on "vihaa".

Tuo on ongelma noiden lasten kannalta ettei niistä saa puhua ollenkaan, koska muuten yh-viha.

Ei teitä kukaan "vihaa", mutta kaikki on tähän mennessä nähneet mitä yh-perheet tarkoittaa lasten kannalta ja tilastot tukee sitä, että niillä lapsilla menee huonosti.

Siitä pitäisi pystyä puhumaan ilman tunnelatauksia ja yritystä tukahduttaa keskustelu.

Faktojakin voi käyttää keskustelussa niin monella tapaa. Se, missä yhteydessä ja mihin sävyyn joku fakta sanotaan on itse asiassa välittyvän viestin suhteen paljon tärkeämpää kuin faktan asiasisältö.

Usein "neutraalit faktat" yksinhuoltajista on limaisesti ja salakavalasti suunnattu naisia vastaan, kun kehtaavat avioerota ja "rikkoa perheen". Joskus tämä on tahatonta piilevien asenteiden esiintulemista ja joskus tarkoituksellista. Voisi kuvitella, että tänä päivänä tuollaista sävyä puheessa näistä asioista ei ole kun yksinhuoltajuus on jo niin laaja ja vähemmän stigmatisoitu ilmiö yhteiskunnassa, mutta ikävä kyllä on ja niin kauan kuin nykytilanne jatkuu oikeasti neutraali puhe faktoista vaatii vähän enemmän vaivannäköä esiintuojalta kuin vaan ääneen lausumisen kontekstia ja asian taustoja miettimättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Eli väittäisin, että "hyvän kotikasvatuksen" lisäksi nuorta tulee oikeasti rakastaa, kuunnella ja arvostaa omana itsenään, ja tarjota tälle lämmin, vastaanottavainen koti, jolloin ulkona rällästäminen ei jää ainoaksi kanavaksi kokea edes jonkinlaista hyväksyntää ja arvostusta.

Joo, tottakai pitäisi.

Mutta se mitä et itse luultavasti ymmärrä on se, että sinulla olisi voinut olla sen kylmän kodin lisäksi jatkuva nälkä, jatkuvat raiskaukset jne.

Eli ei se, että sinulta poistettaisiin turvallinen, mutta kylmä koti, olisi tuonut jostain lämpimiä vanhempia. Vaan siihen olisi kasaantunut kaikki ongelmat yhteen.

Itse olen esim. todella kurjasta perheestä, jossa oli hippivanhemmat, ja kaverini selitti kerran innoissan minulle miten olisi halunnut perheeni, eikä sitä kylmää, akateemista varakasta perhettä mikä sillä oli, sen mielikuvissa sillä olisi ollut hauskat hippivanhemmat vain.

Ei se ollut tajunnut, että lapsuuteni kuului hyväksikäyttö, hakkaaminen ja jatkuva nälkä, ei mitään harrastuksia, eikä edes ehjiä vaatteita. Sun kaltaisille lämmin talo, ruoka jne. on niin itsestäänselvyyksiä, että ette ymmärrä, että me oikeasti huonojen perheiden lapset oltiin ilman niitäkin, ja sen lisäksi meillä oli hirviövanhemmat.

Kaverisi ei siis tiennyt koko totuutta kotioloistasi. Onko tullut mieleen, että mitä jos sinäkään et tiedä koko totuutta hänen kotioloistaan? Eikä tällaisia asioita kuin koti ja lapsuudenperhe, ja miten ne koetaan, voi asettaa vastakkain tai vertailla. Ikävää, että sinulla on ollut huonot lähtökohdat. Kaverillasikin on voinut olla, mutta eri tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä keksitte tuota yksihuoltajavihaa?

Tämä on itse asiassa iso ongelma, että kaikki faktat on "vihaa".

Tuo on ongelma noiden lasten kannalta ettei niistä saa puhua ollenkaan, koska muuten yh-viha.

Ei teitä kukaan "vihaa", mutta kaikki on tähän mennessä nähneet mitä yh-perheet tarkoittaa lasten kannalta ja tilastot tukee sitä, että niillä lapsilla menee huonosti.

Siitä pitäisi pystyä puhumaan ilman tunnelatauksia ja yritystä tukahduttaa keskustelu.

Ei ehkä ole "vihaa", mutta kyllä se jonkintasoista v*ttuilua on että tuota korostetaan yksinhuoltajille ja yleisessä keskustelussa. Kun aika harva kuitenkaan ryhtyi yksinhuoltajaksi tilanteessa, jossa tarjolla oli parempiakin vaihtoehtoja. Eikä kukaan sitä voi tuosta vaan lakatakaan olemasta.

Se tiedetään jo aivan hyvin, mistä yksinhuoltajien ja heidän lapsiensa ongelmat johtuu ja miten heitä voisi auttaa. Ei tartte enää pohdiskella ja "keskustella". Jos jostain hyödyllisestä haluat puhua, niin puhu siitä miksi ei kuitenkaan auteta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Eli väittäisin, että "hyvän kotikasvatuksen" lisäksi nuorta tulee oikeasti rakastaa, kuunnella ja arvostaa omana itsenään, ja tarjota tälle lämmin, vastaanottavainen koti, jolloin ulkona rällästäminen ei jää ainoaksi kanavaksi kokea edes jonkinlaista hyväksyntää ja arvostusta.

Joo, tottakai pitäisi.

Mutta se mitä et itse luultavasti ymmärrä on se, että sinulla olisi voinut olla sen kylmän kodin lisäksi jatkuva nälkä, jatkuvat raiskaukset jne.

Eli ei se, että sinulta poistettaisiin turvallinen, mutta kylmä koti, olisi tuonut jostain lämpimiä vanhempia. Vaan siihen olisi kasaantunut kaikki ongelmat yhteen.

Itse olen esim. todella kurjasta perheestä, jossa oli hippivanhemmat, ja kaverini selitti kerran innoissan minulle miten olisi halunnut perheeni, eikä sitä kylmää, akateemista varakasta perhettä mikä sillä oli, sen mielikuvissa sillä olisi ollut hauskat hippivanhemmat vain.

Ei se ollut tajunnut, että lapsuuteni kuului hyväksikäyttö, hakkaaminen ja jatkuva nälkä, ei mitään harrastuksia, eikä edes ehjiä vaatteita. Sun kaltaisille lämmin talo, ruoka jne. on niin itsestäänselvyyksiä, että ette ymmärrä, että me oikeasti huonojen perheiden lapset oltiin ilman niitäkin, ja sen lisäksi meillä oli hirviövanhemmat.

Kaverisi ei siis tiennyt koko totuutta kotioloistasi. Onko tullut mieleen, että mitä jos sinäkään et tiedä koko totuutta hänen kotioloistaan? Eikä tällaisia asioita kuin koti ja lapsuudenperhe, ja miten ne koetaan, voi asettaa vastakkain tai vertailla. Ikävää, että sinulla on ollut huonot lähtökohdat. Kaverillasikin on voinut olla, mutta eri tavalla.

Ideana olikin, että sen lisäksi, että kaverillani oli oikeasti tunnekylmät vanhemmat sillä olisi voinut puuttua kaikki perusasiat elämässä.

Kuitenkin kaverillani oli turvallinen koti, ruokaa, varat opiskeluun jne.

Unelmissaan tuo kaverini olisi saanut nuo kaikki asiat itsestäänselvästi ja sen lisäksi hauskat, boheemit hippivanhemmat. 

Vaikka todellisuus on se, että ns. huonoihin perheisiin liittyy huonojen vanhempien lisäksi myös, että kaikki perusasiat puuttuu ja se unohtuu noilla, joilla on aina ollut esim. ruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Omasta kokemuksestani hyvä rakastava perhe/ kotikasvatus/ materiaalinen hyvinvointi eivät välttämättä mitenkään korreloi keskenään. Meillä kotona vanhemmat olivat hyvissä ammateissa, periaatteessa kotikasvatusta ja sääntöjä oli, mutta kodin ilmapiiri oli kylmä ja vihamielinen. En kokenut olevani rakastettu ja arvostettu, vaan "pakollinen paha", koska lapset nyt oli vaan pitänyt hankkia, mutta oikeastaan meitä ei tarvinnut kuunnella, nähdä eikä huomioida kuin korkeintaan negatiivisessa mielessä. Oma nuoruuteni olikin melkoista menemistä ja rällästystä, kun yritin etsiä yhteenkuuluvuutta ja hyväksyntää erilaisista kaveriporukoista. Hyväksyntää ja arvostusta haettiin esimerkiksi tekemällä typeriä tempauksia ja ryyppäämällä ankarasti. Toisaalta opin pelaamaan vanhempieni ja sääntöjen kanssa, ja tarpeen mukaan esittämään "hyvää", odotusten mukaista lasta. Eli väittäisin, että "hyvän kotikasvatuksen" lisäksi nuorta tulee oikeasti rakastaa, kuunnella ja arvostaa omana itsenään, ja tarjota tälle lämmin, vastaanottavainen koti, jolloin ulkona rällästäminen ei jää ainoaksi kanavaksi kokea edes jonkinlaista hyväksyntää ja arvostusta.

Omasta kokemuksesta ja korrelaatiosta on turha puhua samassa lauseessa, koska korrelaatio liittyy tilastoihin, eikä yhden ihmisen subjektiivinen kokemus ole tilasto. Yhden, kahden, tai kolmenkaan ihmisen oma kokemus ei kumoa tilastoa. Korkea sosioekonominen asema korreloi lasten hyvinvoinnin kanssa. Silti on onnellisia köyhiä perheitä, ja onnettomia akateemisia perheitä.

Vierailija kirjoitti:

Se tiedetään jo aivan hyvin, mistä yksinhuoltajien ja heidän lapsiensa ongelmat johtuu ja miten heitä voisi auttaa. Ei tartte enää pohdiskella ja "keskustella". .

Ja se on?

Köyhyys se ei nimittäin ole, se on jo kontrolloitu noissa tutkimuksissa.

Toivoisin myös, että ajattelisit niitä lapsia, joilla menee huonosti, etkä yh-vanhempien tunteita. Jos asetetaan vastakkain lasten hyvinvointi ja aikuisen tunteet, niin ainakaan itselläni aikuisen tunteet ei mene edelle.

Vierailija kirjoitti:

Korkea sosioekonominen asema korreloi lasten hyvinvoinnin kanssa.

Juuri näin.

Mutta sitä on vaikeaa ymmärtää siitä käsin, jos ei tiedosta miten tärkeitä asioita on ihan perusasiat, ja niistä ei ole pulaa korkean sosioekonomisen aseman omaavissa perheissä, vaikka olisikin muita ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Eli väittäisin, että "hyvän kotikasvatuksen" lisäksi nuorta tulee oikeasti rakastaa, kuunnella ja arvostaa omana itsenään, ja tarjota tälle lämmin, vastaanottavainen koti, jolloin ulkona rällästäminen ei jää ainoaksi kanavaksi kokea edes jonkinlaista hyväksyntää ja arvostusta.

Joo, tottakai pitäisi.

Mutta se mitä et itse luultavasti ymmärrä on se, että sinulla olisi voinut olla sen kylmän kodin lisäksi jatkuva nälkä, jatkuvat raiskaukset jne.

Eli ei se, että sinulta poistettaisiin turvallinen, mutta kylmä koti, olisi tuonut jostain lämpimiä vanhempia. Vaan siihen olisi kasaantunut kaikki ongelmat yhteen.

Itse olen esim. todella kurjasta perheestä, jossa oli hippivanhemmat, ja kaverini selitti kerran innoissan minulle miten olisi halunnut perheeni, eikä sitä kylmää, akateemista varakasta perhettä mikä sillä oli, sen mielikuvissa sillä olisi ollut hauskat hippivanhemmat vain.

Ei se ollut tajunnut, että lapsuuteni kuului hyväksikäyttö, hakkaaminen ja jatkuva nälkä, ei mitään harrastuksia, eikä edes ehjiä vaatteita. Sun kaltaisille lämmin talo, ruoka jne. on niin itsestäänselvyyksiä, että ette ymmärrä, että me oikeasti huonojen perheiden lapset oltiin ilman niitäkin, ja sen lisäksi meillä oli hirviövanhemmat.

Kaverisi ei siis tiennyt koko totuutta kotioloistasi. Onko tullut mieleen, että mitä jos sinäkään et tiedä koko totuutta hänen kotioloistaan? Eikä tällaisia asioita kuin koti ja lapsuudenperhe, ja miten ne koetaan, voi asettaa vastakkain tai vertailla. Ikävää, että sinulla on ollut huonot lähtökohdat. Kaverillasikin on voinut olla, mutta eri tavalla.

Ideana olikin, että sen lisäksi, että kaverillani oli oikeasti tunnekylmät vanhemmat sillä olisi voinut puuttua kaikki perusasiat elämässä.

Kuitenkin kaverillani oli turvallinen koti, ruokaa, varat opiskeluun jne.

Unelmissaan tuo kaverini olisi saanut nuo kaikki asiat itsestäänselvästi ja sen lisäksi hauskat, boheemit hippivanhemmat. 

Vaikka todellisuus on se, että ns. huonoihin perheisiin liittyy huonojen vanhempien lisäksi myös, että kaikki perusasiat puuttuu ja se unohtuu noilla, joilla on aina ollut esim. ruokaa.

Sinä et nyt tunnu ymmärtävän, että huonoja perheitä on monenlaisia, samoin kuin hyviäkin perheitä. Ei "huonoon" perheeseen aina liity se, että lapset eivät saa ruokaa, vaatteita ja tulevat pahoinpidellyiksi. Voi olla materiaalista hyvää, mutta rakkaus puuttuu, ja lapsi on henkisesti täysin heitteillä. Pitäisikö tällaisen lapsen siis ajatella, että hei, olen kuitenkin onnellisessa asemassa, kun ei sentään hakata? Eli tällainen henkilö ei saa surra onnetonta lapsuuttaan, koska joillakin muilla on ollut vielä kurjempaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Korkea sosioekonominen asema korreloi lasten hyvinvoinnin kanssa.

Juuri näin.

Mutta sitä on vaikeaa ymmärtää siitä käsin, jos ei tiedosta miten tärkeitä asioita on ihan perusasiat, ja niistä ei ole pulaa korkean sosioekonomisen aseman omaavissa perheissä, vaikka olisikin muita ongelmia.

Niin, mutta köyhä perhe voi olla hyvinkin onnellinen, vaikka niistä perusasioista olisikin ajoittain pulaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat ovat vastuussa lastensa kasvattamisesta. Siis lasten. Kotikasvatus on juurrutettava lapsiin ennen murrosikää, jolloin tuo toilaulukausi alkaa. Silloin on jo myöhäistä, kun kaveripiiri tulee tärkeimmäksi kasvattajaksi.

Ei vain ole realistinen ajatus. Kasvatus ei ole aivopesua. Vanhemmat eivät voi siirtää omia ajatuksiaan lapsiinsa sellaisenaan. Jos oikeasti kuvittelet näin, mieti omaa lapsuuttasi ja nuoruuttasi. Suurin osa vanhemmista haluaisi, että lapset noudattaisivat heidän komennuksiaan, käskyjään ja kieltojaan, ja ennen kaikkea moraaliaan. Mutta näin ei tapahdu, ei tapahtunut edes silloin, kun kasvatus oli autoritäärisempää.

Kyllä mä ymmärrän, että on helppo ajatella, että vanhemmat ovat jotenkin kaikkivoipia. Tuollainen ajattelu ei rasita aivoja ollenkaan, se on vähän niin kuin yhdistäisi pisteitä numerojärjestyksessä. Sitten, kun alkaa lisäämään hieman realismia sinne mukaan, kuvio muuttuu ihan erilaiseksi.

Se tuo myös turvallisuudentunnetta. Siis ajatus, että kasvatuksella saa lapsensa pysymään kaidalla tiellä. Silloin ajatellaan, että minun lapseni eivät tee tyhmyyksiä, minun lapseni eivät sorru päihteisiin jne. Minun lapseni on kasvatettu fiksuiksi, joten minun lapseni ovat turvassa, he eivät joudu onnettomuuksiin tms. Takonut päähän, että sääntöjä noudatetaan. Joskus se jopa onnistuu, mutta ehkä silloin on enemmän kyse lapsen luonteesta ja silkasta tuurista. Lapsi nyt sattui olemaan sellainen, joka ei ota riskejä tai tälle siunaantui kavereiksi rauhallisia tyyppejä. Itse olen tälläinen. Ei mulla ole ollut koskaan tarvetta näyttää kellekään mitään, kaveripiiri arvosti ihan muita juttuja kuin uhkarohkeutta tms. Vanhempani kuitenkin yhä edelleen kuvittelevat, että olen tällainen vain ja ainoastaan heidän ansiostaan. Mä taas väitän, että kyllä se tuli enemmän luonteesta ja kavereista. Jossain muussa porukassa olisin voinut olla erilainen. Yksi geeni ja olisin ollut toisenlainen.

Omissa lapsissani on kaksi sääntöjennoudattajaa ja yksi jolle ne ei ole niin tärkeitä. Niitä voi ainakin vähän venyttää. Sama lapsi on selvästi enemmän kaverien vietävissä. Kaksi muuta ajattelee itse. Samalla tavalla nuo on kuitenkin kasvatettu. 

Ja voi olla että noiden kasvatusvouhottajien "kiltiksi kasvatetut" lapset on tehneet moniakin typeriä juttuja. Vanhemmat ei niistä vaan tiedä, koska mitään vakavia seurauksia ei tullut eikä typeryydet ole kantautuneet vanhempien tietoon. Ei läheskään kaikki nuorten tekemät idioottimaisuudet pääty huonosti. Itse asiassa väitän, että suurin osa niistä päättyy hyvin. Eikä niistä tiedä kuin asianomaiset. Voihan sitä silloin röyhistää rintaansa ja kehua kuinka on kasvattanut lapsensa hyvin. Niin tekee mm. minun appivanhempani. Mies on sitten mulle kertonut mitä kaikkea typerää tuli lapsena ja nuorena tehtyä. Sellaista mitä appivanhemmat ei vieläkään tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se tiedetään jo aivan hyvin, mistä yksinhuoltajien ja heidän lapsiensa ongelmat johtuu ja miten heitä voisi auttaa. Ei tartte enää pohdiskella ja "keskustella". .

Ja se on?

Köyhyys se ei nimittäin ole, se on jo kontrolloitu noissa tutkimuksissa.

Toivoisin myös, että ajattelisit niitä lapsia, joilla menee huonosti, etkä yh-vanhempien tunteita. Jos asetetaan vastakkain lasten hyvinvointi ja aikuisen tunteet, niin ainakaan itselläni aikuisen tunteet ei mene edelle.

Tässäpä mielenkiintoinen tutkimusaihe! Pitäisi vertailla hyvin menestyneitä yksinhuoltajien lapsia huonosti menestyneisiin, ja sitä kautta etsiä selittäviä tekijöitä. Tulee mieleen, että yksinhuoltajien lasten huono suoriutuminen elämässä voisi johtua esim. eronneiden vanhempien riitaisuudesta? Onko ns. totaaliyksinhuoltajien lasten suoriutumisessa eroa verrattuna niihin jotka tapaavat säännöllisesti toista vanhempaa jne...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ns. hyvän kasvatuksen saaneet lapset kapinoivat paljon pienemmillä ja vaarattomammilla asioilla kuin ne, joiden kotona ei välitetä mistään. Jos vanhemmille on se ja sama, imetkö 14v iässä viinaa kuin sieni, niin on "pakko" kapinoida juoksemalla junan alle. Mutta jos vanhemmat puuttuvat jo siihen, että yrität pakkaseen ilman pipoa, niin kapinaksi riittää se, että jätät tiskikoneen tyhjentämättä.

Keskimäärin kenties noin, mutta kyllä ne hyvien perheiden ja hyvin kasvatetut nuoret hölmöilevät ihan yhtä lailla.

Mutta paljon vähemmän kun WT-perheiden kasvatit. Esimerkiksi murkkuikäisten huostaanottoja tehdään aika lailla harvoin keskiluokkaisista ydinperheistä, joissa vanhemmilla ei ole päihdeongelmia.

Hölmöillä voi ilman huostaanottotarvettakin. Hölmöillä voi jopa jäämättä siitä koskaan kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se tiedetään jo aivan hyvin, mistä yksinhuoltajien ja heidän lapsiensa ongelmat johtuu ja miten heitä voisi auttaa. Ei tartte enää pohdiskella ja "keskustella". .

Ja se on?

Köyhyys se ei nimittäin ole, se on jo kontrolloitu noissa tutkimuksissa.

Toivoisin myös, että ajattelisit niitä lapsia, joilla menee huonosti, etkä yh-vanhempien tunteita. Jos asetetaan vastakkain lasten hyvinvointi ja aikuisen tunteet, niin ainakaan itselläni aikuisen tunteet ei mene edelle.

Tässäpä mielenkiintoinen tutkimusaihe! Pitäisi vertailla hyvin menestyneitä yksinhuoltajien lapsia huonosti menestyneisiin, ja sitä kautta etsiä selittäviä tekijöitä. .

Tuo on tosi hyvä idea.

Mikä niissä sitten olisi erottavana tekijänä, onko ideoita sen perusteella mitä olette nähneet? Itse olen huomannut, että monissa ongelmaperheissä se vanhin lapsi pärjää, vaikka muut eivät pärjäisi, liittyykö niiden lapsuuteen yms. jotain erilaista?