Onko paha juttu, jos karkaan pariksi päiväksi? Meillä on vauva

Vierailija kirjoitti:

Entäs jos miehellä olisi patja vauvan huoneessa(?), vauvan sängyn vieressä niinä öinä joina hoitaa vauvan heräilyt. Tällöin sinä et ehkä havahtuisi mihinkään liikkeeseen, koska mies ei nousisi sinun vierestäsi ja rämpisi pimeässä huutavan vauvan luokse. Vauva ehtisi myös huutaa vähemmän aikaa tai ei juuri ollenkaan. Toinen vaihtoehto on vaihtaa sänkynne jousipatja (arvatenkin?) superlonpatjaan tms, jolloin se ei liikkeestä keinahtele niin kovin.

Se, että nyt karkaat hotelliin yöksi ei auta kuin pienen hetken. Viikon päästä olet uudestaan samassa tilanteessa, ei viikonlopussa nukuta puolen vuoden univelkoja pois ja viikonlopun jälkeenhän sitä heti jo tulee lisää. Jotain pysyvämpää helpotusta tarvitset riippumatta siitä, karkaatko vai etkö.

Ei meillä ole joustinpatjaa, olen jo pari vuotta sitten hankkinut meille sängyn, joka ei heilu kun toinen kääntyy. Tiedän että pari yötä hotellissa ei ratkaise koko ongelmaa, mutta ehkä niiden jälkeen jaksaisin miettiä ratkaisuja paremmin. Ap. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannatan kyllä tasa-arvoista vanhemmuutta ja miehesi kuulostaa umpim*lkulta, mutta en todellakaan uskaltaisi ottaa sitä riskiä että vauva saa tuosta jonkinlaisen hylkäämiskokemuksen. Jotain muunlaisia ratkaisumalleja nyt kehittelemään ja mies opettelee ottamaan vastuuta.

Miksi mies kuulostaa umpim*lkulta? 

Ja joutuisihan vauva olemaan ilman minua jos vaikka lähtisin parin päivän työmatkalle tai joutuisin sairaalaan pariksi päiväksi tms. Ei kai vauva saa mitään hylkäämiskokemusta, jos on oman vanhempansa kanssa koko ajan, isän siis. Hylkäämiskokemus voisi tulla jos lähtisimme molemmat ja olisi joku vieras hoitaja. Ja kyllä monen 6 kk vauvan isä käy 2 päivää työmatkalla ja vauva on silloin kotona äidin kanssa kaksin, eikä kukaan ole huolissaan mistään hylkäämiskokemuksista silloin. Ap.

6kk vauva kokee elintärkeäksi sen ihmisen, joka on hänen kanssaan koko ajan tai siis ollut suurimman osan ajasta. Jos miehesi on käynyt normitöissä tämän ajan (pois kotoa 8-9h joka päivä), niin hän ei pysty tarjoamaan vauvalle samaa tunnetason turvaa kuin sinä, vaikka olisi lörpötellyt vauvalle illat ja viikonloput. Ikävä kyllä. Ja siis ensisijaisesti miehen pitäisi tajuta tämä ja antaa sinun nukkua!

Joo ymmärrän, jos mies olisi joka päivä pitkään töissä, mutta mieheni on siis vuorotteluvapaalla. Piti ensin vähän isyysvapaata ja otti heti siihen perään vuoden vuorotteluvapaan. Oltiin ennalta järjestetty asia niin, että voidaan molemmat olla vapaalla eka vauvavuosi. Ap.

Ok no sitten - minusta 2 yötä on kuitenkin aika paljon (vauvan näkökulmasta), etenkin koska olet ilmeisesti hoitanut lähes kaikki yöherätykset. Mutta unihäiriö on kamala asia, jos se pääsee kehittymään, jotain kannattaa ehdottomasti tehdä sen ehkäisemiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää karata? Sanot miehelle, että et jaksa, menet hotelliin yöksi, perään ei kannata soitella.

Jos minulle muija tekisi tuollaisen tempun niin en todellakaan soittelisi perään... Enää ikinä!

Tämä. Ap:n mies tuskin antaa tuota anteeksi ja liitto on joka tapauksessa tuhoon tuomittu. Omalla ex-vaimollani alkoi menojalka vipattaa samanikäisen vauvan kanssa. Vauva ei suostunut juomaan pullosta juuri mitään kun oli tottunut täysimetykseen. Kiva siinä sitten miettiä keskellä yötä mitä tehdä vauvan kanssa joka ei suostu syömään mitään ja huutaa pää tulipunaisena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannatan kyllä tasa-arvoista vanhemmuutta ja miehesi kuulostaa umpim*lkulta, mutta en todellakaan uskaltaisi ottaa sitä riskiä että vauva saa tuosta jonkinlaisen hylkäämiskokemuksen. Jotain muunlaisia ratkaisumalleja nyt kehittelemään ja mies opettelee ottamaan vastuuta.

Miksi mies kuulostaa umpim*lkulta? 

Ja joutuisihan vauva olemaan ilman minua jos vaikka lähtisin parin päivän työmatkalle tai joutuisin sairaalaan pariksi päiväksi tms. Ei kai vauva saa mitään hylkäämiskokemusta, jos on oman vanhempansa kanssa koko ajan, isän siis. Hylkäämiskokemus voisi tulla jos lähtisimme molemmat ja olisi joku vieras hoitaja. Ja kyllä monen 6 kk vauvan isä käy 2 päivää työmatkalla ja vauva on silloin kotona äidin kanssa kaksin, eikä kukaan ole huolissaan mistään hylkäämiskokemuksista silloin. Ap.

6kk vauva kokee elintärkeäksi sen ihmisen, joka on hänen kanssaan koko ajan tai siis ollut suurimman osan ajasta. Jos miehesi on käynyt normitöissä tämän ajan (pois kotoa 8-9h joka päivä), niin hän ei pysty tarjoamaan vauvalle samaa tunnetason turvaa kuin sinä, vaikka olisi lörpötellyt vauvalle illat ja viikonloput. Ikävä kyllä. Ja siis ensisijaisesti miehen pitäisi tajuta tämä ja antaa sinun nukkua!

Joo ymmärrän, jos mies olisi joka päivä pitkään töissä, mutta mieheni on siis vuorotteluvapaalla. Piti ensin vähän isyysvapaata ja otti heti siihen perään vuoden vuorotteluvapaan. Oltiin ennalta järjestetty asia niin, että voidaan molemmat olla vapaalla eka vauvavuosi. Ap.

Siis molemmat kotona kokonaisen vuoden, yhden lapsen kanssa, ja karata pitäisi??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää karata? Sanot miehelle, että et jaksa, menet hotelliin yöksi, perään ei kannata soitella.

Jos minulle muija tekisi tuollaisen tempun niin en todellakaan soittelisi perään... Enää ikinä!

Tämä. Ap:n mies tuskin antaa tuota anteeksi ja liitto on joka tapauksessa tuhoon tuomittu. Omalla ex-vaimollani alkoi menojalka vipattaa samanikäisen vauvan kanssa. Vauva ei suostunut juomaan pullosta juuri mitään kun oli tottunut täysimetykseen. Kiva siinä sitten miettiä keskellä yötä mitä tehdä vauvan kanssa joka ei suostu syömään mitään ja huutaa pää tulipunaisena.

En ole sanonut että perääni ei kannata soitella vaan ihan päinvastoin. Miksi vääristelette sanojani? 

Jos haluan mennä hotelliin tai vuokramökkiin tms nukkumaan niin mikä menojalka se on? Jos sitä menojalaksi luulee niin on sairaalloisen mustasukkainen. Ja meidän vauva ei ole tottunut täysimetykseen, jos olisi, niin en tietenkään yhtäkkiä lähtisi. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannatan kyllä tasa-arvoista vanhemmuutta ja miehesi kuulostaa umpim*lkulta, mutta en todellakaan uskaltaisi ottaa sitä riskiä että vauva saa tuosta jonkinlaisen hylkäämiskokemuksen. Jotain muunlaisia ratkaisumalleja nyt kehittelemään ja mies opettelee ottamaan vastuuta.

Miksi mies kuulostaa umpim*lkulta? 

Ja joutuisihan vauva olemaan ilman minua jos vaikka lähtisin parin päivän työmatkalle tai joutuisin sairaalaan pariksi päiväksi tms. Ei kai vauva saa mitään hylkäämiskokemusta, jos on oman vanhempansa kanssa koko ajan, isän siis. Hylkäämiskokemus voisi tulla jos lähtisimme molemmat ja olisi joku vieras hoitaja. Ja kyllä monen 6 kk vauvan isä käy 2 päivää työmatkalla ja vauva on silloin kotona äidin kanssa kaksin, eikä kukaan ole huolissaan mistään hylkäämiskokemuksista silloin. Ap.

6kk vauva kokee elintärkeäksi sen ihmisen, joka on hänen kanssaan koko ajan tai siis ollut suurimman osan ajasta. Jos miehesi on käynyt normitöissä tämän ajan (pois kotoa 8-9h joka päivä), niin hän ei pysty tarjoamaan vauvalle samaa tunnetason turvaa kuin sinä, vaikka olisi lörpötellyt vauvalle illat ja viikonloput. Ikävä kyllä. Ja siis ensisijaisesti miehen pitäisi tajuta tämä ja antaa sinun nukkua!

Joo ymmärrän, jos mies olisi joka päivä pitkään töissä, mutta mieheni on siis vuorotteluvapaalla. Piti ensin vähän isyysvapaata ja otti heti siihen perään vuoden vuorotteluvapaan. Oltiin ennalta järjestetty asia niin, että voidaan molemmat olla vapaalla eka vauvavuosi. Ap.

Siis molemmat kotona kokonaisen vuoden, yhden lapsen kanssa, ja karata pitäisi??

Karata nukkumaan, kyllä. Yhtä hyvin sopisi, että mies ja vauva olisi kaksi yötä pois kotoa ja minä saisin nukkua kotona. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidin uni on usein katkonaista ja heikko laatuista, ihan syystäkin, lapsen tarpeille tuleekin olla herkkänä. Minä en nukkunut kokonaista yötä kahteen vuoteen lapsen syntymästä, nukuin sitten yksin tai yhdessä, sillä ei ollut merkitystä. Pointtini oli vaan se että pakoon lähteminen ei välttämättä uni ongelmaasi korjaa. Luonto on järjestänyt asiat olemaan niin ja syystä.

Minun mielestä äiti ei ole mikään ensisijainen vanhempi. Isä on ihan yhtä hyvä. Ja omasta unesta yksin hotellissa en tiedä jos en kokeile että saanko siellä nukuttua sikeästi. Ap.

No miksi sitten kyselet täältä palstalta että onko se hyvä vai huono juttu jos olet kerran jo päättänyt että lähdet ja on hyvä juttu?

Minun mielestä ideani on hyvä. Kyselen täällä muiden mielipiteitä että onko idea muiden mielestä hyvä vai huono. Olen ihan valmis miettimään että olenkin ehkä väärässä. Ap.

Lähtisin kyllä liikkeelle yhdestä yöstä en kahdesta. Tai sitten kävisin päivällä kotona katsomassa vauvaa. Meillä mummo otti muistaakseni 6 kk:n ikäisen hoitoon yhdeksi yöksi, kun olin edellisenä yönä nukkunut tunnin. Tämä yksi yö auttoi katkaisemaan oman unettomuuskierteeni, joka johtui vauvan heräilyistä ja valvomisesta. Kun vauva lopulta nukahti, en saanut unta. Kun en saanut unta, aloin panikoida, kuinka vauva taas kohta herää ja mä en oo saanut yhtään nukuttua.

Tuo sinun unettomuuskierteesi pitäisi saada katkaistua. Mene mieluummin hotelliin esim. klo 18 illalla. Nukut yön rauhassa ja aamiaisen jälkeen palaat kotiin.

Itse menin melkein aina päiväunille, kun vauvakin nukkui. Tai ainakin makasin sängyssä silmät kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannatan kyllä tasa-arvoista vanhemmuutta ja miehesi kuulostaa umpim*lkulta, mutta en todellakaan uskaltaisi ottaa sitä riskiä että vauva saa tuosta jonkinlaisen hylkäämiskokemuksen. Jotain muunlaisia ratkaisumalleja nyt kehittelemään ja mies opettelee ottamaan vastuuta.

6-kuinen vauva ei tasan tarkkaan saa yhtään mitään hylkäämiskokemusta siitä ettei äiti ole kahteen yöhön paikalla. Äitejä joutuu sairaalaankin tämän tästä.

Minä pidän tuota nimenomaan isän itsevarmuuden kasvatusmielessä hyvänä ideana, mutta puhu hänen kanssaan vielä monta kertaa ja käykää läpi kaikki tilanteet mitä pitää tehdä milloinkin. Kysy ja kysy ja kysy mikä huolestuttaa. Kerro monta kertaa, että luotat häneen. Jonkinlaisen alustavan päiväaikataulutuksenkin voisit laatia, ettei mies esim jää miettimään tuliko annettua pulloa riittävän monta kertaa jne. Tottakai vauvat ei aikatauluja noudata, mutta vaikka joku tyypillinen esimerkkipäivä.

Ymmärsit pointtini. Tarkoitukseni ei ole kiusata isää vaan antaa hänelle mahdollisuus huomata, että hän pärjää hyvin kaksin vauvan kanssa. Kannustukseni ei ole riittänyt siihen että hän olisi isänä itsevarma. Siksi ajattelin, että jos joutuu pärjäämään, niin se on hänelle hyvä kokemus, koska huomaa että pärjää. Voin tietenkin neuvoa etukäteen jos on jotain mitä se ei (muka) tiedä. Ap.

Onko mies ollut yksin vauvan kanssa niin, että olisit käynyt vaikka kaupassa?

Idea on ihan hyvä noin sinänsä. On tärkeää että saat levätyksi, jotta jaksat taas olla loistoäiti vauvallenne kuten varmasti haluat olla. Kun iskäkin on kerta vapaalla niin järjestelyjenkään ei luulisi olevan turhan vaikeaa etkä sä katoa mihinkään maailman ääriin jos kotona hätä tulisi käteen. Lisäksi menettely vahvistaisi varmasti puolisosi itsevarmuutta vauvanhoidossa ja ehkä myös teidän parisuhteen hyvinvointia.

Mutta. Miksi ihmeessä juuri kaksi vuorokautta? Kiintymyssuhdetta käsittelevissä tutkimuksissa on todettu, että pikkulapsi sietää kiintymyssuhteen kärsimättä noin yhden vuorokauden per ikävuosi eroa pääasiallisesta huoltajastaan, joka nyt puolivuotiaan kohdalla olet sinä ja vain sinä ap. Ihan oikeasti. Vaikka isä kuinka olisi nyt kotona ja hoitaisi vauvaa niin kyllä se bebe vielä kuvittelee elävänsä aika lailla symbioosissa sun kanssa. Suosittelen harkitsemaan lyhyempää omaa lomaa, max yksi yö (12h eroa) jos sen on pakko olla yö? Eikö hyvät päikkärit päivänä muutamana auttais asiaa? Jos mies lähtisi vauvan kanssa ulkoilemaan, kauppaan, mummolaan tmv sillä aikaa? Tai sinä jonnekin rentoutumaan ja nukkumaan päiväsaikaan?

Itse en voisi (muutoin kuin sidottuna jonnekin sairaalasänkyyn) olla noin pitkää aikaa erossa noin pienestä. Vauvamme oli 10 kk, kun aloin tehdä puolikasta työaikaa, joka käytännössä tarkoitti kahta yövuoroa per viikko jonka aikaa isä hoiti vauvaa. Se toimi hyvin, vaikka tietysti tuli ikävä ja imetyskin toki kärsi kun sillä aikaa sai maidon pullosta ja sitten ei enää tissit kohta kiinnostaneetkaan kuin isiä :D

Pakko vielä mainita että ihanasti olette vauvavuoden järjestäneet. Saatte molemmat olla pikkuihmettä ihastelemassa <3 Aivan loistavaa, että miehesi noin hyvin osallistuu, hoitaa yösyöttöjä yms, kaikki isät ei meinaan todellakaan suostu edes siihen. Miettikää mikä teille kaikille olisi tässä tilanteessa paras ratkaisu. Kaikkea hyvää teille vauvavuoteen!