Onko paha juttu, jos karkaan pariksi päiväksi? Meillä on vauva

Vierailija kirjoitti:

Ok no kun mieskin on kotona eikä töissä, niin herää kysymys miksi ylipäätään olet antanut ajaa itsesi ihan piippuun. Isänkin kuuluu huolehtia lapsesta! Teet nyt juuri kuten aioitkin eli menet sinne hotelliin nukkumaan väsymyksen pois. Ja miehelle sanot tiukasti, että hänen on syytä opetella ottamaan vastuu lapsesta jonka on maailmaan saattanut. Eikä sun tarvitse vastata joka puheluun! Vauva ei mene rikki siitä että on isän kanssa ja myöhemmin molemmat kiittävät sinua siitä, että isästä ja lapsestakin tuli läheiset.

Mieheni huolehtiikin lapsesta monella tavalla, en mitenkään yksin pyöritä arkea. Mies on ihan hyvä isä, kamalan epävarma siinä vain, mutta ihan syyttä. Olen piipussa, koska en saa nukuttua, vaikka mies hoitaisikin yöheräämiset, koska herään siihen jos joku liikkuu asunnossamme (esim. heräävä mies) enkä saa uudelleen unta. En mielestäni ole antanut ajaa itseäni piippuun, siinä on vain käynyt niin kun en saa nukuttua kotona. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidin uni on usein katkonaista ja heikko laatuista, ihan syystäkin, lapsen tarpeille tuleekin olla herkkänä. Minä en nukkunut kokonaista yötä kahteen vuoteen lapsen syntymästä, nukuin sitten yksin tai yhdessä, sillä ei ollut merkitystä. Pointtini oli vaan se että pakoon lähteminen ei välttämättä uni ongelmaasi korjaa. Luonto on järjestänyt asiat olemaan niin ja syystä.

Minun mielestä äiti ei ole mikään ensisijainen vanhempi. Isä on ihan yhtä hyvä. Ja omasta unesta yksin hotellissa en tiedä jos en kokeile että saanko siellä nukuttua sikeästi. Ap.

No miksi sitten kyselet täältä palstalta että onko se hyvä vai huono juttu jos olet kerran jo päättänyt että lähdet ja on hyvä juttu?

Minun mielestä ideani on hyvä. Kyselen täällä muiden mielipiteitä että onko idea muiden mielestä hyvä vai huono. Olen ihan valmis miettimään että olenkin ehkä väärässä. Ap.

Kannatan kyllä tasa-arvoista vanhemmuutta ja miehesi kuulostaa umpim*lkulta, mutta en todellakaan uskaltaisi ottaa sitä riskiä että vauva saa tuosta jonkinlaisen hylkäämiskokemuksen. Jotain muunlaisia ratkaisumalleja nyt kehittelemään ja mies opettelee ottamaan vastuuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ok no kun mieskin on kotona eikä töissä, niin herää kysymys miksi ylipäätään olet antanut ajaa itsesi ihan piippuun. Isänkin kuuluu huolehtia lapsesta! Teet nyt juuri kuten aioitkin eli menet sinne hotelliin nukkumaan väsymyksen pois. Ja miehelle sanot tiukasti, että hänen on syytä opetella ottamaan vastuu lapsesta jonka on maailmaan saattanut. Eikä sun tarvitse vastata joka puheluun! Vauva ei mene rikki siitä että on isän kanssa ja myöhemmin molemmat kiittävät sinua siitä, että isästä ja lapsestakin tuli läheiset.

Mieheni huolehtiikin lapsesta monella tavalla, en mitenkään yksin pyöritä arkea. Mies on ihan hyvä isä, kamalan epävarma siinä vain, mutta ihan syyttä. Olen piipussa, koska en saa nukuttua, vaikka mies hoitaisikin yöheräämiset, koska herään siihen jos joku liikkuu asunnossamme (esim. heräävä mies) enkä saa uudelleen unta. En mielestäni ole antanut ajaa itseäni piippuun, siinä on vain käynyt niin kun en saa nukuttua kotona. Ap.

Hyvä ajatus mennä rauhassa nukkumaan että varmasti saat unta, jos meille toinen lapsi tulee joskus niin aion itse tehdä samoin jos uniongelmani uusivat, menin tosi huonoon kuntoon lopulta ja siitä kesti toipua.

Oletko muuten miettinyt miten toimitte tuon hengähdystauon jälkeen? Olisiko esim rauhoittavista tai nukahtamislääkkeistä apua että pystyisit kotonakin nukkumaan?

Vierailija kirjoitti:

Kannatan kyllä tasa-arvoista vanhemmuutta ja miehesi kuulostaa umpim*lkulta, mutta en todellakaan uskaltaisi ottaa sitä riskiä että vauva saa tuosta jonkinlaisen hylkäämiskokemuksen. Jotain muunlaisia ratkaisumalleja nyt kehittelemään ja mies opettelee ottamaan vastuuta.

Miksi mies kuulostaa umpim*lkulta? 

Ja joutuisihan vauva olemaan ilman minua jos vaikka lähtisin parin päivän työmatkalle tai joutuisin sairaalaan pariksi päiväksi tms. Ei kai vauva saa mitään hylkäämiskokemusta, jos on oman vanhempansa kanssa koko ajan, isän siis. Hylkäämiskokemus voisi tulla jos lähtisimme molemmat ja olisi joku vieras hoitaja. Ja kyllä monen 6 kk vauvan isä käy 2 päivää työmatkalla ja vauva on silloin kotona äidin kanssa kaksin, eikä kukaan ole huolissaan mistään hylkäämiskokemuksista silloin. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ok no kun mieskin on kotona eikä töissä, niin herää kysymys miksi ylipäätään olet antanut ajaa itsesi ihan piippuun. Isänkin kuuluu huolehtia lapsesta! Teet nyt juuri kuten aioitkin eli menet sinne hotelliin nukkumaan väsymyksen pois. Ja miehelle sanot tiukasti, että hänen on syytä opetella ottamaan vastuu lapsesta jonka on maailmaan saattanut. Eikä sun tarvitse vastata joka puheluun! Vauva ei mene rikki siitä että on isän kanssa ja myöhemmin molemmat kiittävät sinua siitä, että isästä ja lapsestakin tuli läheiset.

Mieheni huolehtiikin lapsesta monella tavalla, en mitenkään yksin pyöritä arkea. Mies on ihan hyvä isä, kamalan epävarma siinä vain, mutta ihan syyttä. Olen piipussa, koska en saa nukuttua, vaikka mies hoitaisikin yöheräämiset, koska herään siihen jos joku liikkuu asunnossamme (esim. heräävä mies) enkä saa uudelleen unta. En mielestäni ole antanut ajaa itseäni piippuun, siinä on vain käynyt niin kun en saa nukuttua kotona. Ap.

Hyvä ajatus mennä rauhassa nukkumaan että varmasti saat unta, jos meille toinen lapsi tulee joskus niin aion itse tehdä samoin jos uniongelmani uusivat, menin tosi huonoon kuntoon lopulta ja siitä kesti toipua.

Oletko muuten miettinyt miten toimitte tuon hengähdystauon jälkeen? Olisiko esim rauhoittavista tai nukahtamislääkkeistä apua että pystyisit kotonakin nukkumaan?

No olen aika huolissani uniongelmistani. Puhuin niistä neuvolassa, mutta en saanut apua. Olen joskus aiemmin elämässä käyttänyt nukahtamislääkkeitä, mutta ei niillä saa ylläpidettyä unta, nukahdettua vain. Ja nukahdan nyt ihan hyvin, ongelma on että jos herään johonkin niin en saa uudelleen unta. Unilääkkeilläkään en saa, olen vain tokkurassa sitten hereillä. Ap.

Ethän voi hotellissakaan nukkua. Sanot, että mies voi soittaa/laittaa viestiä niin vastaat, ei haittaa. Sitten sanot, että jos heräät johonkin niin et saa enää unta. Miten se siellä hotellissa sitten onnistuu????

Mareka kirjoitti:

Ethän voi hotellissakaan nukkua. Sanot, että mies voi soittaa/laittaa viestiä niin vastaat, ei haittaa. Sitten sanot, että jos heräät johonkin niin et saa enää unta. Miten se siellä hotellissa sitten onnistuu????

Äh, vastasin vain sille yhdelle mieskommentoijalle, että minulle saa soittaa ja viestitellä, kun hän uhosi että jos nainen kieltää soittelun niin hän lähtee lätkimään tms. Pointti oli, että minulle saa soittaa. Mutta en pidä puhelinta äänet päällä jos nukun, koska menen sinne nukkumaan. Mutta en siis mitenkään sano, että ei tarvi sitten soitella perään, sitä se kyseinen viesti koski. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidin uni on usein katkonaista ja heikko laatuista, ihan syystäkin, lapsen tarpeille tuleekin olla herkkänä. Minä en nukkunut kokonaista yötä kahteen vuoteen lapsen syntymästä, nukuin sitten yksin tai yhdessä, sillä ei ollut merkitystä. Pointtini oli vaan se että pakoon lähteminen ei välttämättä uni ongelmaasi korjaa. Luonto on järjestänyt asiat olemaan niin ja syystä.

Tervemenoa psykoosiin...

Täh? Mitä tällä tarkoitat? Että unettomuus johtaa psykoosiin vai?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidin uni on usein katkonaista ja heikko laatuista, ihan syystäkin, lapsen tarpeille tuleekin olla herkkänä. Minä en nukkunut kokonaista yötä kahteen vuoteen lapsen syntymästä, nukuin sitten yksin tai yhdessä, sillä ei ollut merkitystä. Pointtini oli vaan se että pakoon lähteminen ei välttämättä uni ongelmaasi korjaa. Luonto on järjestänyt asiat olemaan niin ja syystä.

Tervemenoa psykoosiin...

Täh? Mitä tällä tarkoitat? Että unettomuus johtaa psykoosiin vai?

Ihan ohiksena, mutta univaje voi laukaista psykoosin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannatan kyllä tasa-arvoista vanhemmuutta ja miehesi kuulostaa umpim*lkulta, mutta en todellakaan uskaltaisi ottaa sitä riskiä että vauva saa tuosta jonkinlaisen hylkäämiskokemuksen. Jotain muunlaisia ratkaisumalleja nyt kehittelemään ja mies opettelee ottamaan vastuuta.

Miksi mies kuulostaa umpim*lkulta? 

Ja joutuisihan vauva olemaan ilman minua jos vaikka lähtisin parin päivän työmatkalle tai joutuisin sairaalaan pariksi päiväksi tms. Ei kai vauva saa mitään hylkäämiskokemusta, jos on oman vanhempansa kanssa koko ajan, isän siis. Hylkäämiskokemus voisi tulla jos lähtisimme molemmat ja olisi joku vieras hoitaja. Ja kyllä monen 6 kk vauvan isä käy 2 päivää työmatkalla ja vauva on silloin kotona äidin kanssa kaksin, eikä kukaan ole huolissaan mistään hylkäämiskokemuksista silloin. Ap.

Koska lapsi kiintyy äitiin aiemmin kun isään. Ainakin jos on rintaruokittu. Vauva ei ole tasa-arvoinen, se ei ymmärrä että molemmat vanhemmat ovat yhtä tärkeitä. Se ei alkuaikoina edes ymmärrä olevansa erillinen olento äidistä.

Vierailija kirjoitti:

Mies on siis hieman epävarma olemaan vauvan kanssa pitkiä aikoja kaksin, pelkää että ei pärjää. Ihan turhaan mielestäni, miksi ei pärjäisi, sehän on sen lapsen isä. Ja kai sitä myös ahdistaa ajatus että se ei pääsisi menemään minnekään ilman vauvaa kahteen vuorokauteen jos olen pois. No tervetuloa ukkokulta minun elämääni, en minäkään joka päivä pääse. Ap.

Ymmärrän idean jos oot ihan loppu, mutta jos olet tähän mennessä ollut vauvan kanssa tiiviisti niin voi olla vauvalle aika kova paikka jos katoat yhtäkkiä kahdeksi vuorokaudeksi. Kannatan kyllä sinänsä ideaa, jos mies ei suostu yhtään heräämään vauvan kanssa yöllä tai muuten hoitamaan. Ehkä voisit kadota illalla, nukkua hotellissa yhden yön ja palata aamulla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannatan kyllä tasa-arvoista vanhemmuutta ja miehesi kuulostaa umpim*lkulta, mutta en todellakaan uskaltaisi ottaa sitä riskiä että vauva saa tuosta jonkinlaisen hylkäämiskokemuksen. Jotain muunlaisia ratkaisumalleja nyt kehittelemään ja mies opettelee ottamaan vastuuta.

Miksi mies kuulostaa umpim*lkulta? 

Ja joutuisihan vauva olemaan ilman minua jos vaikka lähtisin parin päivän työmatkalle tai joutuisin sairaalaan pariksi päiväksi tms. Ei kai vauva saa mitään hylkäämiskokemusta, jos on oman vanhempansa kanssa koko ajan, isän siis. Hylkäämiskokemus voisi tulla jos lähtisimme molemmat ja olisi joku vieras hoitaja. Ja kyllä monen 6 kk vauvan isä käy 2 päivää työmatkalla ja vauva on silloin kotona äidin kanssa kaksin, eikä kukaan ole huolissaan mistään hylkäämiskokemuksista silloin. Ap.

6kk vauva kokee elintärkeäksi sen ihmisen, joka on hänen kanssaan koko ajan tai siis ollut suurimman osan ajasta. Jos miehesi on käynyt normitöissä tämän ajan (pois kotoa 8-9h joka päivä), niin hän ei pysty tarjoamaan vauvalle samaa tunnetason turvaa kuin sinä, vaikka olisi lörpötellyt vauvalle illat ja viikonloput. Ikävä kyllä. Ja siis ensisijaisesti miehen pitäisi tajuta tämä ja antaa sinun nukkua!

Vierailija kirjoitti:

Mareka kirjoitti:

Ethän voi hotellissakaan nukkua. Sanot, että mies voi soittaa/laittaa viestiä niin vastaat, ei haittaa. Sitten sanot, että jos heräät johonkin niin et saa enää unta. Miten se siellä hotellissa sitten onnistuu????

Äh, vastasin vain sille yhdelle mieskommentoijalle, että minulle saa soittaa ja viestitellä, kun hän uhosi että jos nainen kieltää soittelun niin hän lähtee lätkimään tms. Pointti oli, että minulle saa soittaa. Mutta en pidä puhelinta äänet päällä jos nukun, koska menen sinne nukkumaan. Mutta en siis mitenkään sano, että ei tarvi sitten soitella perään, sitä se kyseinen viesti koski. Ap.

No nyt olet kyllä puhunut itsesi ihan pussiin.

Vierailija kirjoitti:

Kannatan kyllä tasa-arvoista vanhemmuutta ja miehesi kuulostaa umpim*lkulta, mutta en todellakaan uskaltaisi ottaa sitä riskiä että vauva saa tuosta jonkinlaisen hylkäämiskokemuksen. Jotain muunlaisia ratkaisumalleja nyt kehittelemään ja mies opettelee ottamaan vastuuta.

6-kuinen vauva ei tasan tarkkaan saa yhtään mitään hylkäämiskokemusta siitä ettei äiti ole kahteen yöhön paikalla. Äitejä joutuu sairaalaankin tämän tästä.

Minä pidän tuota nimenomaan isän itsevarmuuden kasvatusmielessä hyvänä ideana, mutta puhu hänen kanssaan vielä monta kertaa ja käykää läpi kaikki tilanteet mitä pitää tehdä milloinkin. Kysy ja kysy ja kysy mikä huolestuttaa. Kerro monta kertaa, että luotat häneen. Jonkinlaisen alustavan päiväaikataulutuksenkin voisit laatia, ettei mies esim jää miettimään tuliko annettua pulloa riittävän monta kertaa jne. Tottakai vauvat ei aikatauluja noudata, mutta vaikka joku tyypillinen esimerkkipäivä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannatan kyllä tasa-arvoista vanhemmuutta ja miehesi kuulostaa umpim*lkulta, mutta en todellakaan uskaltaisi ottaa sitä riskiä että vauva saa tuosta jonkinlaisen hylkäämiskokemuksen. Jotain muunlaisia ratkaisumalleja nyt kehittelemään ja mies opettelee ottamaan vastuuta.

Miksi mies kuulostaa umpim*lkulta? 

Ja joutuisihan vauva olemaan ilman minua jos vaikka lähtisin parin päivän työmatkalle tai joutuisin sairaalaan pariksi päiväksi tms. Ei kai vauva saa mitään hylkäämiskokemusta, jos on oman vanhempansa kanssa koko ajan, isän siis. Hylkäämiskokemus voisi tulla jos lähtisimme molemmat ja olisi joku vieras hoitaja. Ja kyllä monen 6 kk vauvan isä käy 2 päivää työmatkalla ja vauva on silloin kotona äidin kanssa kaksin, eikä kukaan ole huolissaan mistään hylkäämiskokemuksista silloin. Ap.

6kk vauva kokee elintärkeäksi sen ihmisen, joka on hänen kanssaan koko ajan tai siis ollut suurimman osan ajasta. Jos miehesi on käynyt normitöissä tämän ajan (pois kotoa 8-9h joka päivä), niin hän ei pysty tarjoamaan vauvalle samaa tunnetason turvaa kuin sinä, vaikka olisi lörpötellyt vauvalle illat ja viikonloput. Ikävä kyllä. Ja siis ensisijaisesti miehen pitäisi tajuta tämä ja antaa sinun nukkua!

Joo ymmärrän, jos mies olisi joka päivä pitkään töissä, mutta mieheni on siis vuorotteluvapaalla. Piti ensin vähän isyysvapaata ja otti heti siihen perään vuoden vuorotteluvapaan. Oltiin ennalta järjestetty asia niin, että voidaan molemmat olla vapaalla eka vauvavuosi. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannatan kyllä tasa-arvoista vanhemmuutta ja miehesi kuulostaa umpim*lkulta, mutta en todellakaan uskaltaisi ottaa sitä riskiä että vauva saa tuosta jonkinlaisen hylkäämiskokemuksen. Jotain muunlaisia ratkaisumalleja nyt kehittelemään ja mies opettelee ottamaan vastuuta.

6-kuinen vauva ei tasan tarkkaan saa yhtään mitään hylkäämiskokemusta siitä ettei äiti ole kahteen yöhön paikalla. Äitejä joutuu sairaalaankin tämän tästä.

Minä pidän tuota nimenomaan isän itsevarmuuden kasvatusmielessä hyvänä ideana, mutta puhu hänen kanssaan vielä monta kertaa ja käykää läpi kaikki tilanteet mitä pitää tehdä milloinkin. Kysy ja kysy ja kysy mikä huolestuttaa. Kerro monta kertaa, että luotat häneen. Jonkinlaisen alustavan päiväaikataulutuksenkin voisit laatia, ettei mies esim jää miettimään tuliko annettua pulloa riittävän monta kertaa jne. Tottakai vauvat ei aikatauluja noudata, mutta vaikka joku tyypillinen esimerkkipäivä.

Ymmärsit pointtini. Tarkoitukseni ei ole kiusata isää vaan antaa hänelle mahdollisuus huomata, että hän pärjää hyvin kaksin vauvan kanssa. Kannustukseni ei ole riittänyt siihen että hän olisi isänä itsevarma. Siksi ajattelin, että jos joutuu pärjäämään, niin se on hänelle hyvä kokemus, koska huomaa että pärjää. Voin tietenkin neuvoa etukäteen jos on jotain mitä se ei (muka) tiedä. Ap.

Selvästi et ymmärrä miten paljon lapsi vaatii, pitäisi tietää kun kerta tehty. Se vain on tosiasia että vanhemmuudessa ei ole vapaata juuri ollenkaan, itse käynyt saman jutun läpi. Vasta vuoden iässä itse sain olla yöt ilman lasta, noin pieni tarvitsee äitiä vielä.

Entäs jos miehellä olisi patja vauvan huoneessa(?), vauvan sängyn vieressä niinä öinä joina hoitaa vauvan heräilyt. Tällöin sinä et ehkä havahtuisi mihinkään liikkeeseen, koska mies ei nousisi sinun vierestäsi ja rämpisi pimeässä huutavan vauvan luokse. Vauva ehtisi myös huutaa vähemmän aikaa tai ei juuri ollenkaan. Toinen vaihtoehto on vaihtaa sänkynne jousipatja (arvatenkin?) superlonpatjaan tms, jolloin se ei liikkeestä keinahtele niin kovin.

Se, että nyt karkaat hotelliin yöksi ei auta kuin pienen hetken. Viikon päästä olet uudestaan samassa tilanteessa, ei viikonlopussa nukuta puolen vuoden univelkoja pois ja viikonlopun jälkeenhän sitä heti jo tulee lisää. Jotain pysyvämpää helpotusta tarvitset riippumatta siitä, karkaatko vai etkö.

Vierailija kirjoitti:

Selvästi et ymmärrä miten paljon lapsi vaatii, pitäisi tietää kun kerta tehty. Se vain on tosiasia että vanhemmuudessa ei ole vapaata juuri ollenkaan, itse käynyt saman jutun läpi. Vasta vuoden iässä itse sain olla yöt ilman lasta, noin pieni tarvitsee äitiä vielä.

Olen vauvalle parempi ja läsnäolevampi äiti, jos nukun välillä. Umpiväsyneenä en jaksa olla läsnä vaan suoritan konemaisesti arkea. Pieni tarvitsee äitiä joka ei ole ihan uupunut, vaan välillä vähän levännytkin. Ap.