Onko paha juttu, jos karkaan pariksi päiväksi? Meillä on vauva

Miksi haluat noin pitkäksi aikaa eroon vauvasta? Etkö voi järjestää yöksi apua? Mieluummin usein lyhyitä hetkiä ilman vauvaa kuin harvoin pitkiä.

Jos et jaksa arkea, olisiko syytä miettiä muutoksia arkipäiviin?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se pärjää oikeasti, en keksi miksi ei pärjäisi. Ihan fiksu mies se on. Epävarmuus lähtee kun alkaa vaan toimimaan ja tekemään, siinä se varmuus sitten kasvaa. On minunkin pitänyt vain uskaltaa olla kahden vauvan kanssa vaikka olin minäkin alussa aika epävarma. Ap.

No tietysti pärjää, mutta ei miehestä välttämättä tunnu siltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö yksi yö riitä? Lähdet hotelliin silloin kun sinne voi kirjautua sisään ja ulos kun sen aika tulee.

Olisi yksi yö parempi kuin ei mitään, mutta mitä pahaa olisi kahdessa yössä? Ap.

Mies näkee yhden yön aikana, että hän näkee pärjäävänsä lapsen kanssa ja seuraavana kertana voit olla kaksi yötä pois. Yhden yön poissaolo ei lisäksi kuulosta niin pitkältä kuin kahden, niin mies voi myös suhtautua suopeammin.

Miehelle tekisi ihan hyvää muistuttaa, että hän on nyt vanhempi. Lapsi lienee ihan yhteistuumin alulle laitettu, nyt pitää kantaa vastuu, myös isän. Jos ei isä pysty olemaan oman lapsensa kanssa kahta vuorokautta, ei olisi pitänyt lapsentekoon ryhtyä ollenkaan. Sanot että tarvitset lepoa ja rauhaa, ja mies pärjää kyllä.

Miksi tarvitset kahta yötä lepoa perheestäsi? Heräileekö lapsi öisin? Etkö vaan jaksaisi olla läsnä lapselle? Onko oma äitisi sinut hylännyt kun olit lapsi? Minusta sinun tulisi pohtia näitä asioita ja pohtia myös omaa roolia ja identiteettiä, millainen äiti olen ja millainen haluaisin olla?

Kaksi yötä on melko paljon, minulla ainakin tulisi kamala ikävä vauvaani jos olisin hänestä niin kauan erossa, yksikin yö tekisi tiukkaa. Eikö sinulla tulisi? Jos ei niin miksi ei?

Vierailija kirjoitti:

Miksi haluat noin pitkäksi aikaa eroon vauvasta? Etkö voi järjestää yöksi apua? Mieluummin usein lyhyitä hetkiä ilman vauvaa kuin harvoin pitkiä.

Jos et jaksa arkea, olisiko syytä miettiä muutoksia arkipäiviin?

Kyllä minä arkea jaksan, olen vain väsynyt unen puutteen takia. Haluaisin nukkua. Vaikka mies hoitaisi yöheräämiset, niin herään aina siihen vauvan itkuun ja miehen nousemiseen enkä saa tuntiin sen jälkeen unta.. Olen liian herkkäuninen selvästi, korvatulpatkaan ei auta koska havahdun miehen liikkumiseen. Meillä ei ole mikään iso asunto eli en voi mennä yöksi johonkin länsisiipeen nukkumaan yksin. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se pärjää oikeasti, en keksi miksi ei pärjäisi. Ihan fiksu mies se on. Epävarmuus lähtee kun alkaa vaan toimimaan ja tekemään, siinä se varmuus sitten kasvaa. On minunkin pitänyt vain uskaltaa olla kahden vauvan kanssa vaikka olin minäkin alussa aika epävarma. Ap.

No tietysti pärjää, mutta ei miehestä välttämättä tunnu siltä.

Ei varmaan ennakkoon tunnukaan, mutta jälkikäteen ehkä tuntuu kun huomasi että pärjäsikin. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Miksi tarvitset kahta yötä lepoa perheestäsi? Heräileekö lapsi öisin? Etkö vaan jaksaisi olla läsnä lapselle? Onko oma äitisi sinut hylännyt kun olit lapsi? Minusta sinun tulisi pohtia näitä asioita ja pohtia myös omaa roolia ja identiteettiä, millainen äiti olen ja millainen haluaisin olla?

Kaksi yötä on melko paljon, minulla ainakin tulisi kamala ikävä vauvaani jos olisin hänestä niin kauan erossa, yksikin yö tekisi tiukkaa. Eikö sinulla tulisi? Jos ei niin miksi ei?

Tarvitsen unta, en keittiöpsykologiaa :D . Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten itse suhtautuisit jos mies häipyisi viikonlopuksi ja jättäisi teidät vauvan kanssa kahdestaan sinun vastaväitteistäsi huolimatta?

En väittäisi sen lähtemiselle vastaan jos näkisin, että lähteminen on sille tärkeä tai tarpeellinen asia. Jos näkisin, että hän tarvitsee hetken yksin lepoa, niin sanoisin, että mene vain, kyllä me pärjätään, ja jotenkin sitten vain pärjäisin. Tyytyväisen miehen saisin sieltä sitten takaisin. Ap.

Pointti olikin, miten reagoisit tilanteessa jossa et syystä tai toisesta haluaisi miehen lähtevän? Et varmaan hirveästi arvostaisi sitä, jos toinen ei ottaisi mielipidettäsi huomioon ollenkaan?

6 kuukautta on kotona maattu,  oi miten rankkaa. Mies käy tietysti töissä, samalla kun sinä vain makaat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuu tänne. Voin laittaa sua.

Mikä sä oot? Kosmetologi, kampaaja, stylisti...? Meinaatko että se auttais ap:ta jos se olis laitettu nätimmäksi? Sen mies päästäis sen lomalle? Vai se piristyis niin ettei tarvi lomaa lapsestaan?

Nimen omaa laittaa. Voi veljet

Vierailija kirjoitti:

6 kuukautta on kotona maattu,  oi miten rankkaa. Mies käy tietysti töissä, samalla kun sinä vain makaat?

Mies on vuorotteluvapaalla, minä äitiys/vanhempainvapaalla, kumpikaan ei olla töissä vaan maataan suunnilleen yhtä paljon. Ap.

Äidin uni on usein katkonaista ja heikko laatuista, ihan syystäkin, lapsen tarpeille tuleekin olla herkkänä. Minä en nukkunut kokonaista yötä kahteen vuoteen lapsen syntymästä, nukuin sitten yksin tai yhdessä, sillä ei ollut merkitystä. Pointtini oli vaan se että pakoon lähteminen ei välttämättä uni ongelmaasi korjaa. Luonto on järjestänyt asiat olemaan niin ja syystä.

Vierailija kirjoitti:

Äidin uni on usein katkonaista ja heikko laatuista, ihan syystäkin, lapsen tarpeille tuleekin olla herkkänä. Minä en nukkunut kokonaista yötä kahteen vuoteen lapsen syntymästä, nukuin sitten yksin tai yhdessä, sillä ei ollut merkitystä. Pointtini oli vaan se että pakoon lähteminen ei välttämättä uni ongelmaasi korjaa. Luonto on järjestänyt asiat olemaan niin ja syystä.

Minun mielestä äiti ei ole mikään ensisijainen vanhempi. Isä on ihan yhtä hyvä. Ja omasta unesta yksin hotellissa en tiedä jos en kokeile että saanko siellä nukuttua sikeästi. Ap.

Ok no kun mieskin on kotona eikä töissä, niin herää kysymys miksi ylipäätään olet antanut ajaa itsesi ihan piippuun. Isänkin kuuluu huolehtia lapsesta! Teet nyt juuri kuten aioitkin eli menet sinne hotelliin nukkumaan väsymyksen pois. Ja miehelle sanot tiukasti, että hänen on syytä opetella ottamaan vastuu lapsesta jonka on maailmaan saattanut. Eikä sun tarvitse vastata joka puheluun! Vauva ei mene rikki siitä että on isän kanssa ja myöhemmin molemmat kiittävät sinua siitä, että isästä ja lapsestakin tuli läheiset.

Kaikki naiset eivät ole kelvollisiä äideiksi.

aloittakaa unikoulu, turhaa heräilyä, 6kk ei tarvitse ravintoa saati seuraa öisin.

Provohan tämä taas olikin.

Vierailija kirjoitti:

Äidin uni on usein katkonaista ja heikko laatuista, ihan syystäkin, lapsen tarpeille tuleekin olla herkkänä. Minä en nukkunut kokonaista yötä kahteen vuoteen lapsen syntymästä, nukuin sitten yksin tai yhdessä, sillä ei ollut merkitystä. Pointtini oli vaan se että pakoon lähteminen ei välttämättä uni ongelmaasi korjaa. Luonto on järjestänyt asiat olemaan niin ja syystä.

Tervemenoa psykoosiin...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidin uni on usein katkonaista ja heikko laatuista, ihan syystäkin, lapsen tarpeille tuleekin olla herkkänä. Minä en nukkunut kokonaista yötä kahteen vuoteen lapsen syntymästä, nukuin sitten yksin tai yhdessä, sillä ei ollut merkitystä. Pointtini oli vaan se että pakoon lähteminen ei välttämättä uni ongelmaasi korjaa. Luonto on järjestänyt asiat olemaan niin ja syystä.

Minun mielestä äiti ei ole mikään ensisijainen vanhempi. Isä on ihan yhtä hyvä. Ja omasta unesta yksin hotellissa en tiedä jos en kokeile että saanko siellä nukuttua sikeästi. Ap.

No miksi sitten kyselet täältä palstalta että onko se hyvä vai huono juttu jos olet kerran jo päättänyt että lähdet ja on hyvä juttu?