Pitäisikö aloittaa suhde naisen kanssa?

Olen niin uupunut miehiin. Harvemmin osaavat petipuuhat (huono seksi on pahempaa kuin jäädä kokonaan ilman) ja heti jos suhde etenee sille asteelle, että muutetaan yhteen, kotityöt ja ruoanlaitto jää omille harteille koska "osaat paremmin, no jos sä teet niin eihän mun tarvi, just tulin töistä pari tuntia sitten", yms. Keskustelu jotain neandertalilaisen tasoa ja kaikki on aina feministinatsien syytä. Mangutaan lapsia vaikka niitä lapsia on tehty muiden naisten kanssa ja niitä lapsia nähdään max. pari kertaa kuussa. Ruvetaan tiuskimaan ja ärähtelemään jos naisella parempi palkka ja osa rahasta menee uusiin vaatteisiin.

En ole koskaan seurustellut naisen kanssa, mutta en näe estettä sille ettenkö voisi edes yrittää.
Haluaisin vain jakaa arkeni toisen kanssa (ilman että tarvitsee huolehtia siitä että jos kotityöt unohtui niin muistaako toinen) ja käpertyä illalla kainaloon joka ei aina haise.

Suostuisitko sinä, trans, lesbo tai bi-nainen, seurustelemaan naisen kanssa jolla on kokemusta vain huonoista mies-suhteista? Osaisitko olla kärsivällinen, jos toisella kestäisi vähän kauemmin opetella uudet kuviot? Olisitko valmis pitkään suhteeseen untuvikon kanssa, ehkä jopa perustamaan perheen?