Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Onko joku läheisesi tuhonnut terveytensä?

Vierailija
25.01.2018 |

Mitä tuntemuksia herättää?
Onko esimerkiksi alkon tai huumeiden käytöstä aiheutunut vakavia terveysongelmia.
Tai onko jollain muilla valinnoillaan aiheuttanut toimintakykynsä alenemista tmv?
Itse tiedän henkilön, joka on vammautunut (ei puhu/juurikaan ymmärrä/liikkuminen vaikeaa jne) päihteiden käytön seurauksena. Oli siis ihan normaali työssäkäyvä ihminen, jolle sitten sattui vaikea ero, jäi työttömäksi jne. Tänä päivänä tarvitsee apua kaikessa, siis aivan kaikessa, on noin 50v.
Jos olisi päässyt näkemään, mikä tulevaisuus odottaa, niin olisi voinut motivoitua lopettamaan päihteiden käytön. Nyt on myöhäistä.

Kommentit (17)

Vierailija
1/17 |
25.01.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mun yksi läheisimmistä ystävättäristäni on tuhonnut terveytensä syömällä. 

On niin ylipainoinen, ettei mahdu mun autoon (mulla on pieni 2-paikkainen urheiluauto) ja joutuu lentokoneessa ostamaan 2 istumapaikkaa.

Joutui muutama kuukausi sitten sairaalahoitoon, sai molempiin jalkoihin veritulpan, jotka ehtivät jo aiheuttaa keuhkoembolian.

Hänellä on nyt 1,5 vuoden ikäinen lapsi, jonka kanssa hän ei valtavan ylipainonsa takia juurikaan jaksa/pysty leikkimään. Maha roikkuu valehtelematta miltei polvissa. 

Onneksi on nyt ilmeisesti herännyt huomaamaan, ettei näin voi jatkua, ja suunnittelee nyt lihavuusleikkausta. Ensin tosin pitää laihduttaa x määrä kiloja... 

Surettaa ja pelottaa hänen puolestaan. 

Vierailija
2/17 |
25.01.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Yksi tuhosi syömällä liian vähän (on osteoporoosia yms), toinen liikaa (polvet ja lonkat paskana, korkea kolesteroli, verenpaine jne). Vähän syövä pärjäsi ok sinne 60 tienoille, ylensyövän ongelmat räjähtivät käsiin noin 10 v aiemmin.

Muutama tuttu on juonut itsensä ihan hengiltä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/17 |
25.01.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eiköhän jokainen suomalainen tunne elintavoillaan ennenaikaiseen hautaan hukkuneen ihmisen. 

Jos ei nyt ihan lähipiirissä, niin ainakin kehää vähän laajentaen. 

Mutta mitä siitä sitten? Mikä on aloituksen tarkoitus? Kysymys kuuluu, että mitä tuntemuksia herättää... 

No ei kivoja vai mitä odotat?

Vierailija
4/17 |
25.01.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Monikin.

Yksi tuhosi terveytensä ryhtymällä kampaajaksi, vaikka oli astmaatikko. Astma paheni ja nyt se ei sit pysty enää juuri mihinkään.

Loput on tuhonneet terveytensä liiallisella ja/vääränlaisella liikunnalla, useimmat kilpaurheilulla mutta yksi ihan fitnessharrastuksella. Joillekin on sattunut onnettomuuksia (yksi suunnistajakaveri putosi jyrkänteeltä ja satutti selkänsä niin että nykyään sen jaloissa ei ole tuntoa ollenkaan, mutta onneksi kävelee kuitenkin), mutta useimmiten nämä on rasitusmurtumia ja nivelten kulumia, jotka on kumuloituneet. Näin nelikymppisinä ovat kaikki kovin raihnaisia, kuin vanhuksia.

Vierailija
5/17 |
25.01.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lähinnä halusin avata keskustelua siksi, että oma läheiseni taitaa olla matkalla joko kuolemaan tai vammautumiseen.

Ei ehkä ihan lähivuosina, mutta liian pian kuitenkin.

Olen viime aikoina tätä pohtinut, kuinka sitten suhtaudun häneen.. onko sitä vain vihainen, kun itse aiheutettua? Ajatus on pelottava. Voisi tehdä asialle jotain, mutta ei itse nää samanlaisia kauhukuvia tulevaisuudessa.

Ap

Vierailija
6/17 |
25.01.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Nainen suri miesystävänsä lähtemistä toisen naisen matkaan niin paljon, että lihoi ja sai liitännäissairauksia. Mies elää hyvää elämää uudessa perheessään, mutta nainen on ollut koko hedelmällisen ikänsä sairaalloisen ylipainoinen ja jää lapsettomaksi jo ikänsä vuoksikin. Nainen ei ole uskaltanut aloittaa uutta suhdetta, kun on kiinni vanhassa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/17 |
25.01.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllä, molemmat vanhempani. Alkoholinkäytön seurauksia. Isällä enemmän kehon toimintaan liittyviä, äidillä mieleen ja muistiin. Tunnen vihaa, surua ja pettymystä heidän puolestaan. Ikävää on myös se, että olen joutunut hoitamaan molempien asioita, kun he eivät enää itse tilansa vuoksi siihen ole kyenneet.

Vierailija
8/17 |
25.01.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

On ahdistava ajatus, että puoliso joisi itsensä sellaiseen kuntoon, ettei ole enää oma itsensä. Olisi olemassa, muttei mahdollisesti ajattele samoin, kommunikoi, osallistu.. olisi itse aiheutettua, tehnyt valinnan, juominen ollut tärkeämpää kuin perhe ja terveys.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/17 |
25.01.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Teki sellaisia valintoja, että edesautti mt-ongelmien uusiutumisen. Huonosti kävi. Surettaa niin mielettömästi, mutta jokainen tekee omat valintansa elämässä... :(

Vierailija
10/17 |
25.01.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

On. Paras ystäväni, nelikymppinen nainen, sortui nuoruudessamme alkoholiin ja tupakkaan. On siis alkoholiriippuvainen ja kärsii ainakin keuhkoahtaumataudista.

Surua ja katumusta herättää. Itse hänen kanssaan aikoinaan halusin juhlia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/17 |
25.01.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Teki sellaisia valintoja, että edesautti mt-ongelmien uusiutumisen. Huonosti kävi. Surettaa niin mielettömästi, mutta jokainen tekee omat valintansa elämässä... :(

Mielenkiinnosta kysyn mistä alapeukut?

Vierailija
12/17 |
25.01.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Teki sellaisia valintoja, että edesautti mt-ongelmien uusiutumisen. Huonosti kävi. Surettaa niin mielettömästi, mutta jokainen tekee omat valintansa elämässä... :(

Millaisia valintoja hän teki? Lopettiko lääkkeet, joiden seuraukseni voisi nyt olla ylipainoinen ja sairastaa diabetesta, vai mitä? Mistä sinä voit olla varma, että valintansa edesautti mt-ongelmien uusiutumisen?

Miten kävi? Lopettiko itsensä?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/17 |
25.01.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Setäni ryyppäsi itsensä hengiltä. Liikuntakyky meni ja makuuhaavasta lähti verenmyrkytyksen, ikää tuolloin 60 vuotta.

Vierailija
14/17 |
25.01.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eräs kirjeenvaihto-/nettiystäväni joi sisuskalunsa hajalle. Maksa, haima ja munuaiset brakasivat kaikki. Lisänä tähän vielä vakava anemia sekä keuhkoveritulppa. Kuoli vuodenvaihteessa.

Ei juonut varmaan kymmentäkään vuotta mutta veti viinaa koko ajan ja rankasti. Kerran esimerkiksi joi neljä kuukautta putkeen niin, ettei syönyt mitään sinä aikana. Ei ollut juurikaan juonut ennen kolmikymppisiään mutta puun takaa tullut avioero ja nuoruudesta asti kehittyneiden mt-ongelmien puhkeaminen saivat hänet turvautumaan pulloon.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/17 |
25.01.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hautuumaalla

Vierailija
16/17 |
25.01.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teki sellaisia valintoja, että edesautti mt-ongelmien uusiutumisen. Huonosti kävi. Surettaa niin mielettömästi, mutta jokainen tekee omat valintansa elämässä... :(

Millaisia valintoja hän teki? Lopettiko lääkkeet, joiden seuraukseni voisi nyt olla ylipainoinen ja sairastaa diabetesta, vai mitä? Mistä sinä voit olla varma, että valintansa edesautti mt-ongelmien uusiutumisen?

Miten kävi? Lopettiko itsensä?

Sanotaanko ettei ainakaan kannata tehdä vuorokauden työputkia jos on ollut psykoosia ja muuta joskus.

Ja kyllä.

17/17 |
25.01.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Isäni. On vaikeaa seurata vierestä, kun et voi muuttaa toisen ihmisen elämää. Vaikka kuinka paljon sanoisit, että sinun pitää lopettaa ryyppääminen, lääkkeet, kannabis ja epäterveellinen ruoka, niin se ei auta. Muutoksen täytyy lähteä omasta tahdosta. Isäni soitti taannoin, että pumpusta on pari kertaa ottanut ja pelkää ettei näe 50-vuotis synttäreitä ja haluaisi olla tyttärensä elämässä vielä pitkään. Isäni jopa lopetti muutamaksi vuodeksi alkoholin kittaamisen, mutta on taas repsahtanut. Valittaa, että on niin yksinäinen iltaisin ja sen takia tarvitsee rauhoittavia ja alkoholia. Minä en paljoa pysty tekemään 300km päästä ja minullakin on oma elämä. Ihan sama, vaikka menisin kotiin, tekisin hänelle ruoka ja treenisuunnitelman ja heittäisin alkot pois, niin mitä se auttaisi? En voi vahtia isääni loputtomiin ja hän on aikuinen ihminen. Se vaan aina satuttaa, kun kuuntelee niitä puheluita ja haluaisi auttaa. Itsellänikin on omat murheeni ja joudun kantamaan isänikin murheet. Olen yrittänyt keksiä hänelle jotain tekemistä iltaisin, jossa olisi muita ihmisiä ja seuraa, mutta en oikein keksi mitään. Vaikea seurata vierestä, kun elämä luisuu pois.