Mitä ajatuksia herättää ihminen, jolla on KAIKISTA pahaa sanottavaa?

jkl kirjoitti:

Työkaverini on tällainen haukkuja. Hän haukkuu asiakkaat, työkaverit ja pomot takanapäin. Kaikki syyt kelpaa. Mutta hän haukkuu myös työpaikan ikkunasta näkemänsä ihmiset. On rumia ja lihavia yms. Joidenkin vaatteet saa hänet oikein innostumaan. Sitä haukkumista on kamala kuunnella, mutta vielä ällöttävämpää on seurata tilannetta, kun hän esittää ystävällistä.Tunnistan hänen käytöksestään jo mistä hän tulee haukkumaan minua, kun jotain puhutaan vaikka aamukahvilla. Usein menee kylmät väreet, kun hän avaa suunsa, mutta ilmeisesti hän ei edes ymmärrä olevansa kamala.

Huh, vaarallinen työyhteisössä. Heikommat lähtee äkkiä mukaan ja negatiivinen ilmapiiri lisääntyy. Olin ennen työpaikassa missa yksi vanhempi työntekijä haukkui aina esimiehiä. Vaikka esimiehet vaihtui. Aina löytyi uusista valitettavaa. Muutamat nuoret, uudet työntekijät meni mukaan ja oli tosi ahistavaa kuunnella valitusta ja haukkuja koko ajan.

Tiedän useamman vastaavanlaisen tyypin. Ensiksi tulee mieleen mitä se minusta puhuu kun käännän selkäni. Ovat varmaan aika onnettomia ihmisiä.

Minulla oli samassa opiskeluryhmässä tällainen opiskelu"kaveri". Osasi vetää mukavan ihmisen roolia mutta ei sellaista päivää kulunut, etteikö olisi haukkunut, paheksunut tai piikitellyt jotakuta. Erittäin raskas ihminen, omasta mielestään toki vahva ja viisas persoona.

Haukkumiset menivät välillä suorastaan absurdiuden puolelle. Kerran aloitti haukkumaan omillaan asuvaa aikuista poikaansa heti aamusta. Säksätyksen sävy oli sellainen, että olisi voinut luulla pojan haistatelleen presidentille tai joutuneen käsikähmään poliisien kanssa. Syyksi paljastui lopulta se, että poika oli ottanut itselleen koiranpennun (!). Ikinä ei tainnut selvitä, mikä siinä oli niin paatoksellisen loanheiton arvoista.

En tunne. Kaikki ihmiset on pohjimmiltaan hyviä ja kilttejä. Jos jollakulla on paha olla ja huomaan että hän oireilee sitä noin, koitan auttaa.

Rasittavaa lähinnä.

Varsinkin jos ei itse tunne.

Hänellä itsellään on huono itsetunto ja paha olo, onneton ihminen. Mutta se ei tarkoita, että sitä pitäisi kenenkään jaksaa. Itse en pidä toisen puolen sukulaisiin mitään yhteyttä, koska koen, että siellä tuollainen pahan puhuminen ja ilkeäminen juoruilu on ihan perhekulttuuria, enkä tahdo olla osa sitä. En kestä myöskään ajatusta siitä, että kävisin moikkaamassa sukulaisia ja heti lähdettyäni he aloittaisivat solvaten päivittelemään minua ja asioitani.

En oikein ymmärrä, miksi ihmeessä viettäisin aikaani tuollaisen ihmisen kanssa. Paitsi sen verran, mitä joidenkin asioiden hoitaminen mahdollisesti vaatisi. Turha antaa känkkäränkkien pilata päivääsi.

Tasapuolinen, tavallinen nainen.

Minusta tuo kuulostaa täysin tyypilliseltä suomalaiselta ihmiseltä.

Pahansuopuus, kateus, mustamaalaus, toisten saavutusten vähättely ja pilkka on suomalaisilla selkärangassa.

Kyläpolliisi kirjoitti:

En oikein ymmärrä, miksi ihmeessä viettäisin aikaani tuollaisen ihmisen kanssa. Paitsi sen verran, mitä joidenkin asioiden hoitaminen mahdollisesti vaatisi. Turha antaa känkkäränkkien pilata päivääsi.

Minut ainakin opetettiin uskomaan, että negatiivinen totuus on aivan samanarvoinen kuin positiivinenkin. Kunnes tajusin, että tätä mieltä ovat vain negatiiviset pskanpuhujat. Niiden negatiivisia mielipiteitähän ne vain on, ei mikään totuus, josta mun pitäis ottaa oppia.

Vierailija kirjoitti:

Kyläpolliisi kirjoitti:

En oikein ymmärrä, miksi ihmeessä viettäisin aikaani tuollaisen ihmisen kanssa. Paitsi sen verran, mitä joidenkin asioiden hoitaminen mahdollisesti vaatisi. Turha antaa känkkäränkkien pilata päivääsi.

Minut ainakin opetettiin uskomaan, että negatiivinen totuus on aivan samanarvoinen kuin positiivinenkin. Kunnes tajusin, että tätä mieltä ovat vain negatiiviset pskanpuhujat. Niiden negatiivisia mielipiteitähän ne vain on, ei mikään totuus, josta mun pitäis ottaa oppia.

Ja siis tämän oivaltamisessa meni ikävä kyllä 40 vuotta. Mutta vihdoin opin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyläpolliisi kirjoitti:

En oikein ymmärrä, miksi ihmeessä viettäisin aikaani tuollaisen ihmisen kanssa. Paitsi sen verran, mitä joidenkin asioiden hoitaminen mahdollisesti vaatisi. Turha antaa känkkäränkkien pilata päivääsi.

Minut ainakin opetettiin uskomaan, että negatiivinen totuus on aivan samanarvoinen kuin positiivinenkin. Kunnes tajusin, että tätä mieltä ovat vain negatiiviset pskanpuhujat. Niiden negatiivisia mielipiteitähän ne vain on, ei mikään totuus, josta mun pitäis ottaa oppia.

Ja siis tämän oivaltamisessa meni ikävä kyllä 40 vuotta. Mutta vihdoin opin.

Sen kostaminen on vielä vaiheessa, että joku kehtaakin nimittää p a s k a i s u u t t a itsessään ja sen julkituomista totuuksiksi. Aina jos se tästä lähin kohdistuu itseeni niin ammun alas moisen totuuden sillä, että niin, toihan on siis vain sun mielipiteesi ja näytän siltä, kuin puhuisin paskakasalle.

Itse pyrin yleensä siihen, etten puhuisi toisten selän takana asioita, joita en voisi sanoa näille ihmisille itselleenkin. Mietin siis tilanteessa: "Jos puheenaiheena oleva henkilö sattuisi kuulemaan tämän keskustelun, loukkaantuisiko hän?"

Mutta koska en ole täydellinen (vielä...), niin en aina ihan tässä pyrkimyksessä onnistu ja saatan avautua jostain henkilöstä tämän selän takana tavalla, josta se ihminen itse ei ehkä niin tykkäisi.

Jotkut ihmiset on sellaisia, ettei heille voi suoraan sanoa, koska muuten saattaa saada vaikka turpiinsa. Eli kun kyseessä on esim. jonkun läheisen väkivaltainen puoliso, jota joutuu itsekin näkemään välillä.

Vierailija kirjoitti:

Tajusin että aina jos yhden sukulaisen kanssa puhutaan jostain toisesta henkilöstä, niin hän kommentoi sitä negatiivisesti. Esimerkkejä:

Kävelen sukulaiseni kanssa kaupungilla ja törmäämme johonkin hänen tuttuunsa. Sukulaiseni tervehtii tätä iloisesti ja ystävällisesti. Vaihtavat muutaman sanasen. Kun tilanne on ohi ja se tyyppi lähtenyt jonnekin, sukulaisesi kommentoi hänestä jotain ikävää, irvistää naamaa tms. Minusta se on outoa, koska hän oli sen kanssa juuri kuin ylimmät ystävät.

Tai jos näen vaikka auton ikkunasta jonkun oman tuttuni ja sanon tuolle sukulaiselle, että tuolla menee muuten yks tietty henkilö, niin jos hänkin sattuu tuntemaan sen, niin hän haukkuu sitä tyyppiä jotenkin, esim. "se on hirveä feikki/hu*ra" tms. ja irvistelee. Itse sitten saatan sanoa vähän yllättyneesti, että "jaa, en tunne niin hyvin, että olisin tuollaista huomannutkaan, ja musta se on kyllä vaikuttanut ihan kivalta".

Sukulaiseni myös monesti kertoo, miten on riitaantunut jonkun kanssa (koska joku toinen on toiminut väärin) ja miten kamala ihminen se joku toinen on, narsisti tai muuten sairas. Minäkin sitten noissa tilanteissa olen todennut, että kylläpä tosiaan kuulostaa hirveältä ihmiseltä. Olen ruvennut ihmettelemään, että miten hän voikaan tuntea niin monia ikäviä ihmisiä.

Meillä on sellaiset välit, että voidaan sanoa toisillemme vähän mitä sattuu, mutta silti ihmetyttää, että hän ei koskaan puhu toisista ihmisistä millään tapaa ihaillen vaan aina PELKÄSTÄÄN kielteisesti. Näille ihmisille ja esim. mulle kyllä kohteliaisuuksia sanoo, mutta en muista kertaakaan, jolloin olisi sanonut toisesta hyvää tämän selän takana. Harvoin edes neutraalia. Ehkä hänen tapansa on vain liioitella niitä kielteisiä puolia toisista? Mutta miksi?

Siitä huolimatta miten hän mulle puhuu muista ihmisistä, hän ei ole yleisesti mikään ankea ihminen vaan oikeastaan aika iloisen oloinen (minä taas siihen verrattuna ankea).

Tunnetteko te tällaisia ihmisiä, jotka muista puhuessaan sanovat heistä vain kielteisiä asioita?

eN PIDÄ YHTEYTTÄ SUKULAISIINI

Oletkohan työkaverini sukulainen☺.

Työkaverini on tuollainen. Siinä hänelle itkeskelee joku ihminen surujaan ja tämä esittää empaattista. Myöhemmin haukkuu tämän ihmisen. Tuo irvistelykin kuuluu asiaan.

Kaikissa on jotain vikaa. Ällöttävintä on kuitenkin tuo, että ensin on niin ihana ja sitten irvistys ja silmien muljauttelua. Tietäväisi hymähdyksiäkin jaellaan välillä sinne ja tänne.

Joissakin asioiissa hän on oikeassa, mutta ihmettelen tuota, että miksi täytyy toimia jonain muiden arvostelijana kun ei itsekkään ole täydellinen.

Tuollaisten ihmisten seura on raskasta.

Tulee ihan anoppi mielee :D

Mun läheinen haukkuu anoppiaan selän takana mutta sitten FB päivityksessä se onkin rakas anoppi. Mietin mitähän minusta puhuu valheita.Luin Raamatusta hiljattain ulkokultaisuudesta; ihmisistä, jotka sanovat yhtä ja tekevät toista. Mutta minusta tuntuu siltä, että useimmat ihmiset ympärilläni, kristityt ja ei-kristityt, ovat tekopyhiä jossain määrin. Ja kun aika kuluu, uskon ymmärtäväni paremmin, miksi ihmiset ovat sellaisia.

On vaikea ohittaa sitä tosiasiaa, että on suuri ero sen välillä, mitä toivomme olevamme tai mitä meidän tulisi olla ja mitä todellisuudessa olemme. Tämän takia on ehkä lähes aina välttämätöntä piilottaa negatiiviset puolemme niin kuin niitä ei olisikaan tai kontrolloida sitä, miltä näytämme toisten silmissä. Tämä on hyvin ikävää, mutta ehkä elämä vain on tällaista emme varmaan voi välttyä siltä. En tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Hänellä itsellään on huono itsetunto ja paha olo, onneton ihminen. Mutta se ei tarkoita, että sitä pitäisi kenenkään jaksaa. Itse en pidä toisen puolen sukulaisiin mitään yhteyttä, koska koen, että siellä tuollainen pahan puhuminen ja ilkeäminen juoruilu on ihan perhekulttuuria, enkä tahdo olla osa sitä. En kestä myöskään ajatusta siitä, että kävisin moikkaamassa sukulaisia ja heti lähdettyäni he aloittaisivat solvaten päivittelemään minua ja asioitani.

Sama täällä. Yritin joskus velvollisuudentunnosta käydä,mutta aina tarttui paha olo sieltä mukaan. Helpompi olla,ettei näe.

Omaan korvaan kuulostaa siltä että kyseinen ihminen koittaa pönkittää omaa itsetuntoaan tai egoaan sun silmissä mustamaalaamalla ja polkemalla muita alaspäin. Se on todella rasittavaa. Mulla on työporukassa esihenkilöitä jotka eivät koskaan kehu ketään ainakaan ilman että siinä on jokin koira haudattuna tai vaan ynähtävät jotain jos me muut todetaan esim että olipa kiva päivä. Kertovat myös muiden virheistä yksityiskohtaisesti mainiten virheitä tekevän nimen avoimesti. Itse ensin sanovat inhoavansa selän takana puhumista ja yrittävät oikein antaa itsestään todella ylisuvaitsevaisen kuvan- jopa siihen pisteeseen asti ettei mistään voi puhua ilman että jostain liikenteen jakajasta tai taivaalla lentävästä linnusta revitään väkisin jokin vähemmistö, rasismi tai feministikortti. Kaikki raskaat työt nakitetaan muille ja niitä tehdessä saa kuunnella kuinka saatanan tärkeä ja hyvä ihminen kyseinen ihminen on- samalla kun kys henkilö luettelee seläntakana kaikkien muiden virheitä