HS: sisarusten ikeron tulisi olla vähintään 2.5 vuotta

Meillä lapsilla ikäeroa 1v 4kk. Molemmat syntyivät täysiaikaisina, itse asiassa molemmat meni kaksi viikkoa yli lasketun ajan, se siitä ennenaikaisuudesta. Molemmat painoivat hieman yli neljä kiloa, ei täsmää sekään pienipainoisuus. Synnytykset olivat molemmat todella helppoja, ponnistusvaiheet alle 15 minuuttia. Ensimmäiset kaksi vuotta olivat haastavia, mutta ei mitään mahdotonta. Mies hyvin mukana ja osallistuvana isänä. Ei olla erottu. Lapset nyt iältään 6 ja 7, ja juuri eilen totesivat molemmat että veli on paras ystävä.

Riski on kuitenkin vain riski, se ei tarkoita sitä että niin tulee käymään.

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapsilla ikäeroa 1v 4kk. Molemmat syntyivät täysiaikaisina, itse asiassa molemmat meni kaksi viikkoa yli lasketun ajan, se siitä ennenaikaisuudesta. Molemmat painoivat hieman yli neljä kiloa, ei täsmää sekään pienipainoisuus. Synnytykset olivat molemmat todella helppoja, ponnistusvaiheet alle 15 minuuttia. Ensimmäiset kaksi vuotta olivat haastavia, mutta ei mitään mahdotonta. Mies hyvin mukana ja osallistuvana isänä. Ei olla erottu. Lapset nyt iältään 6 ja 7, ja juuri eilen totesivat molemmat että veli on paras ystävä.

Riski on kuitenkin vain riski, se ei tarkoita sitä että niin tulee käymään.

Ei tietenkään kaikkia koske mutta aina on myös niitä, joiden kohdalla riski konkretisoituu. Miksi ottaa ylimääräistä riskiä jos erityistä kiirettä toiselle raskaudelle ei ole?

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapsilla ikäeroa 1v 4kk. Molemmat syntyivät täysiaikaisina, itse asiassa molemmat meni kaksi viikkoa yli lasketun ajan, se siitä ennenaikaisuudesta. Molemmat painoivat hieman yli neljä kiloa, ei täsmää sekään pienipainoisuus. Synnytykset olivat molemmat todella helppoja, ponnistusvaiheet alle 15 minuuttia. Ensimmäiset kaksi vuotta olivat haastavia, mutta ei mitään mahdotonta. Mies hyvin mukana ja osallistuvana isänä. Ei olla erottu. Lapset nyt iältään 6 ja 7, ja juuri eilen totesivat molemmat että veli on paras ystävä.

Riski on kuitenkin vain riski, se ei tarkoita sitä että niin tulee käymään.

Pakko vielä lisätä, että mitä tulee noihin kognitiivisiin ongelmiin ja mielenterveysongelmiin, niihin luultavasti liittyy myös muut seikat kuin pelkästään se, että on syntynyt alle 2,3 vuoden ikäerolla. Näin maalaisjärjellä ajateltuna.

Vierailija kirjoitti:

TUOREET tutkimukset osoittavat nimittäin, että jos lasten ikäero on alle kaksi ja puoli vuotta, se lisää sekä fyysisiä riskejä että lasten aiheuttamaa kuormitusta perheessä.

Mistäs nämä tutkimukset löytyvät?

Kyseinen professori ei ole lääkäri eikä hänellä ole terveydenhuollon koulutusta. Lääkärit eivät tuollaisia suosituksia anna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapsilla ikäeroa 1v 4kk. Molemmat syntyivät täysiaikaisina, itse asiassa molemmat meni kaksi viikkoa yli lasketun ajan, se siitä ennenaikaisuudesta. Molemmat painoivat hieman yli neljä kiloa, ei täsmää sekään pienipainoisuus. Synnytykset olivat molemmat todella helppoja, ponnistusvaiheet alle 15 minuuttia. Ensimmäiset kaksi vuotta olivat haastavia, mutta ei mitään mahdotonta. Mies hyvin mukana ja osallistuvana isänä. Ei olla erottu. Lapset nyt iältään 6 ja 7, ja juuri eilen totesivat molemmat että veli on paras ystävä.

Riski on kuitenkin vain riski, se ei tarkoita sitä että niin tulee käymään.

Pakko vielä lisätä, että mitä tulee noihin kognitiivisiin ongelmiin ja mielenterveysongelmiin, niihin luultavasti liittyy myös muut seikat kuin pelkästään se, että on syntynyt alle 2,3 vuoden ikäerolla. Näin maalaisjärjellä ajateltuna.

Kyllä niissä tutkimuksissa pyritään aina ottamaan huomioon muutkin seikat, esim. perityminen, sosioekonominen asema jne. Lyhyt väli raskaudessa sattaa aiheuttaa esim. ongelmia istukan toiminnalle jolla voi edelleen olla paljonkin vaikutuksia syntyvän lapsen terveyteen.

Vierailija kirjoitti:

Kyseinen professori ei ole lääkäri eikä hänellä ole terveydenhuollon koulutusta. Lääkärit eivät tuollaisia suosituksia anna.

Ei anneta virallisia suosituksia Suomessa, vielä. Mutta esim. "maailman terveysjärjestö WHO suosittaa äideille raskauksien väliin vähintään kahden vuoden taukoa. Yhdysvalloissa suositellaan raskauksien väliksi 1,5 vuotta. "

Lapset tarvitsevat vanhemman huomiota, eivät sisaruksen. Siksi kannatan kunnon ikäeroja. Tämä "tehdään kaveri" on outo ajattelutapa mulle.

Tai mikäs minä olen sanomaan, meillähän on vain yksi lapsi. Muuten, ainokaiset yleensä kukoistavat, kun saavat vanhemmiltaan täyden huomion. Tääkin on ihan tutkittu juttu :) hiljattain oli Ylenkin uutisissa.

Meillä on ikäeroa se 2v2kk. Ihan paras ollut meille. Lapset ovat keskenään parhaita kavereita ja on heillä omatkin kaverinsa. Kyllä varmasti isommallakin ikäerolla voi kaverustua sisaren kanssa, itse en vain tunne tällaisia tapauksia, tuntemissa perheissä ikäerona 4v+ sisaret eivät ole olleet yhtä läheisiä vaan ovat lähinnä omien kavereidensa kanssa. Oman veljeni kanssa pienempänä leikimme myös paljon, meillä erona 3v, kun veli meni kouluun, niin meillä loppui kaveruus jostain syystä. Tämäkään ei toki ole ikäeron syynä!

Itse en edes kokenut rankaksi tuota meidän lasten ikäeroa. Vauva herätteli paljon, mutta ihme kyllä jaksoin sen hyvin, tosin olin tuolloin 23v ja jaksoin muutenkin valvoa hirveästi, enää en jaksaisi. Olen jo yli 30v ja nyt tuntuu jo pienikin liian pitkään valvominen seuraavana päivänä siltä, että en jaksa tehdä mitään. Eli enää en ehkä jaksaisi noin pienellä ikäerolla. Itse myös ollaan lapsemme hoidettu. Yökylässä olivat pienenä ehkä kerran kahdessa vuodessa, jos sitäkään. Parisuhdekin voi hyvin vaikka sitä kuuluisaa yhteistä aikaakaan ei ollut enempää kuin iltaisin.

Maailman terveysjärjestö suosittelee muitakin asioita, jotka Suomessa ei ole suosituksia, esim. kahden vuoden imetystä. Kehitysmaissa tällaisilla suosituksista voi olla merkitystä, Suomessa noudatetaan terveydenhuollon suosituksia.

Suomessa sektion jälkeen suositellaan odottamaan vuosi ennen uuutta raskautta. Alle kahden vuoden ikäero mahtuu tähänkin suositukseen. Kehittyneissä maassa jossa ei anemia uhkaa äidin henkeä ei ole mitään näyttöä siitä, että 2,5 vuotta olisi jokin turvallinen minimiväli. Lääkärit eivät tällaisen puolesta puhu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapsilla ikäeroa 1v 4kk. Molemmat syntyivät täysiaikaisina, itse asiassa molemmat meni kaksi viikkoa yli lasketun ajan, se siitä ennenaikaisuudesta. Molemmat painoivat hieman yli neljä kiloa, ei täsmää sekään pienipainoisuus. Synnytykset olivat molemmat todella helppoja, ponnistusvaiheet alle 15 minuuttia. Ensimmäiset kaksi vuotta olivat haastavia, mutta ei mitään mahdotonta. Mies hyvin mukana ja osallistuvana isänä. Ei olla erottu. Lapset nyt iältään 6 ja 7, ja juuri eilen totesivat molemmat että veli on paras ystävä.

Riski on kuitenkin vain riski, se ei tarkoita sitä että niin tulee käymään.

Pakko vielä lisätä, että mitä tulee noihin kognitiivisiin ongelmiin ja mielenterveysongelmiin, niihin luultavasti liittyy myös muut seikat kuin pelkästään se, että on syntynyt alle 2,3 vuoden ikäerolla. Näin maalaisjärjellä ajateltuna.

Kyllä niissä tutkimuksissa pyritään aina ottamaan huomioon muutkin seikat, esim. perityminen, sosioekonominen asema jne. Lyhyt väli raskaudessa sattaa aiheuttaa esim. ongelmia istukan toiminnalle jolla voi edelleen olla paljonkin vaikutuksia syntyvän lapsen terveyteen.

Eli tästä kommentista päätellen kaikille niille lapsille, jotka syntyvät alle tuon maagisen rajan tulee näitä ongelmia. En nyt ihan osta tätä.

Vierailija kirjoitti:

Lapset tarvitsevat vanhemman huomiota, eivät sisaruksen. Siksi kannatan kunnon ikäeroja. Tämä "tehdään kaveri" on outo ajattelutapa mulle.

Tai mikäs minä olen sanomaan, meillähän on vain yksi lapsi. Muuten, ainokaiset yleensä kukoistavat, kun saavat vanhemmiltaan täyden huomion. Tääkin on ihan tutkittu juttu :) hiljattain oli Ylenkin uutisissa.

Meitä on kaksi aikuista kahden lapsen kanssa. On aika outoa, jos siinä ei lapsi saa myös sitä yksilöllistä huomioimista. Itse menin monesti esikoisen kanssa tekemäön jotain kun mies oli vauvan kanssa ja päin vastoin. Nytkin suunnittelemme toisen lapsen kanssa mitä tekisimme vain kahdestaan ja seuraavalla kerralla toisen.

Tiedän myös perheen, jossa 5 lasta. Heillä on myös päiviä kun saavat valita vain yksin tekevänsä jotain toisen vanhemman kanssa, ihan hyvin heilläkin menee.

Jos ainoan lapsen vanhempia ärsyttää tämä yleistys, että ainoat lapset ovat itsekkäitä aina (tiedän kyllä, että eivät ole aina), niin minua ärsyttää ihan hirveästi tämä ainainen ulina lapsettomilta ja yksi lapsisilta siitä, että lapset eivät koskaan saa sitä yksilöllistä aikaa vanhemmiltaan, jos on sisaruksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapsilla ikäeroa 1v 4kk. Molemmat syntyivät täysiaikaisina, itse asiassa molemmat meni kaksi viikkoa yli lasketun ajan, se siitä ennenaikaisuudesta. Molemmat painoivat hieman yli neljä kiloa, ei täsmää sekään pienipainoisuus. Synnytykset olivat molemmat todella helppoja, ponnistusvaiheet alle 15 minuuttia. Ensimmäiset kaksi vuotta olivat haastavia, mutta ei mitään mahdotonta. Mies hyvin mukana ja osallistuvana isänä. Ei olla erottu. Lapset nyt iältään 6 ja 7, ja juuri eilen totesivat molemmat että veli on paras ystävä.

Riski on kuitenkin vain riski, se ei tarkoita sitä että niin tulee käymään.

Pakko vielä lisätä, että mitä tulee noihin kognitiivisiin ongelmiin ja mielenterveysongelmiin, niihin luultavasti liittyy myös muut seikat kuin pelkästään se, että on syntynyt alle 2,3 vuoden ikäerolla. Näin maalaisjärjellä ajateltuna.

Kyllä niissä tutkimuksissa pyritään aina ottamaan huomioon muutkin seikat, esim. perityminen, sosioekonominen asema jne. Lyhyt väli raskaudessa sattaa aiheuttaa esim. ongelmia istukan toiminnalle jolla voi edelleen olla paljonkin vaikutuksia syntyvän lapsen terveyteen.

Eli tästä kommentista päätellen kaikille niille lapsille, jotka syntyvät alle tuon maagisen rajan tulee näitä ongelmia. En nyt ihan osta tätä.

Miten niin kaikille? Ei missään niin lue. Riskien lisääntyminen on kuitenkin tosiasia jota ei mikän mutuilu poista.

Meillä lasten ikäero 1 v 3kk ja tarkoituksella, juurikin artikkelissa mainituista syistä eli että saisi kerralla hoidettua putkeen vaipparumban ja olisivat kavereina toisilleen. En kadu, aika kun toinen syntyi oli tosi raskas, mutta nyt ovat hyvin läheisiä (poika ja tyttö) ja koen, että pääsin silti itse vähemmällä kun pikkuvauva-aika oli lyhyt. 

En suosittele helposti väsyville ja loppuunpalaville. Itse olen energistä tyyppiä ja jaksan melkein mitä vain kun rasitteen määräaikaisuus on tiedossa :)

Miksi niiden lasten pitäisi olla toistensa parhaat kaverit? Ettekö usko lapsienne löytävän kavereita kodin ulkopuolelta, vai mikä tähän on syynä?

Vierailija kirjoitti:

Voisko joku oikeasti lopettaa tällaiset tutkimukset? Ihan höpöhöpöä. Mun lapsilla on 1 vuosi ja 4 kk ikäeroa. Kun nuorempi oli ihan vauva, oli kyllä rankkaa, kun oli kaksi vaippaikäistä. Mutta nyt ovat oikein hyviä kavereita, ja heistä on toisilleen kovasti seuraa.

Mutta kyllähän hyvänen aika ihmiset pärjäävät ihan hyvin kaksosten ja kolmostenkin kanssa! Ja ikäero on minuutteja! Mikä tähän lääkkeeksi?

Pärjäävät "ihan hyvin" kolmosten kanssa? Mihin tämä perustuu? Varmasti selviävät, mutta kyllähän vauva-taaperoikä kolmosten kanssa vaatii lähes aina erityistukea eikä todellakaan ole mitkään toivottava tilanne.

Vierailija kirjoitti:

Maailman terveysjärjestö suosittelee muitakin asioita, jotka Suomessa ei ole suosituksia, esim. kahden vuoden imetystä. Kehitysmaissa tällaisilla suosituksista voi olla merkitystä, Suomessa noudatetaan terveydenhuollon suosituksia.

Suomessa sektion jälkeen suositellaan odottamaan vuosi ennen uuutta raskautta. Alle kahden vuoden ikäero mahtuu tähänkin suositukseen. Kehittyneissä maassa jossa ei anemia uhkaa äidin henkeä ei ole mitään näyttöä siitä, että 2,5 vuotta olisi jokin turvallinen minimiväli. Lääkärit eivät tällaisen puolesta puhu.

Kyllä suomalaisetkin lääkärit faktat tuntevat ja etenkin neonatologiaan erikoistuneet suosittelevat että kaikki odottaisivat vähintään tuon vuoden, mielellään pidempäänkin. Tuolta pubmedista löytyy kyllä helposti myös tutkimuksia jotka on tehty pelkästään länsimaissa asuvilla.

Meillä ikäerot 5.5 ja 4.5 vuotta. Mä olen todella nauttinut pikkulapsiajasta, enkä todellakaan ole halunnut saada sitä kertarysäyksellä ohi, varsinkin kun näillä ikäeroilla se on ollut oikein leppoisaa. Mutta kukin tavallaan. Mä en olisi pystynyt hoitamaan lapsia hyvin alle 3v ikäeroilla.

Vierailija kirjoitti:

Meillä lasten ikäero 1 v 3kk ja tarkoituksella, juurikin artikkelissa mainituista syistä eli että saisi kerralla hoidettua putkeen vaipparumban ja olisivat kavereina toisilleen. En kadu, aika kun toinen syntyi oli tosi raskas, mutta nyt ovat hyvin läheisiä (poika ja tyttö) ja koen, että pääsin silti itse vähemmällä kun pikkuvauva-aika oli lyhyt. 

En suosittele helposti väsyville ja loppuunpalaville. Itse olen energistä tyyppiä ja jaksan melkein mitä vain kun rasitteen määräaikaisuus on tiedossa :)

Anteeksi, mutta eikös tuossa vauva-aika nimenomaan PITENE, kun eka on juuri ja juuri tullut taaperoksi ja uusi vauva tulee?

Sen sijaan, että eletään esikoisen vauva-aika, odotellaan pari-neljä vuotta ja sitten uusi vauva-arki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapsilla ikäeroa 1v 4kk. Molemmat syntyivät täysiaikaisina, itse asiassa molemmat meni kaksi viikkoa yli lasketun ajan, se siitä ennenaikaisuudesta. Molemmat painoivat hieman yli neljä kiloa, ei täsmää sekään pienipainoisuus. Synnytykset olivat molemmat todella helppoja, ponnistusvaiheet alle 15 minuuttia. Ensimmäiset kaksi vuotta olivat haastavia, mutta ei mitään mahdotonta. Mies hyvin mukana ja osallistuvana isänä. Ei olla erottu. Lapset nyt iältään 6 ja 7, ja juuri eilen totesivat molemmat että veli on paras ystävä.

Riski on kuitenkin vain riski, se ei tarkoita sitä että niin tulee käymään.

Pakko vielä lisätä, että mitä tulee noihin kognitiivisiin ongelmiin ja mielenterveysongelmiin, niihin luultavasti liittyy myös muut seikat kuin pelkästään se, että on syntynyt alle 2,3 vuoden ikäerolla. Näin maalaisjärjellä ajateltuna.

Kyllä niissä tutkimuksissa pyritään aina ottamaan huomioon muutkin seikat, esim. perityminen, sosioekonominen asema jne. Lyhyt väli raskaudessa sattaa aiheuttaa esim. ongelmia istukan toiminnalle jolla voi edelleen olla paljonkin vaikutuksia syntyvän lapsen terveyteen.

Eli tästä kommentista päätellen kaikille niille lapsille, jotka syntyvät alle tuon maagisen rajan tulee näitä ongelmia. En nyt ihan osta tätä.

Yhteydet ihmistieteellisissä tutkimuksissa ovat aina probabilistisia, eivät absoluuttisia. Eli aina on ihmisiä/perheitä, joihin "sääntö" ei päde. Kyse on ongelmien riskin lisääntymisestä.