Ei Meilläkään syödä juuri koskaan yhdessä pöydän ääressä

On, meillä jokapäiväistä.

Mun mielestä on. Meillä syödään melkein kaikki ateriat yhdessä. Tämä tosin varmaan hieman muuttuu, kun lapset kasvavat, ja tulee enempi harrastuksia.

Meillä mies tulee illalla töistä enkä tiedä onko hän käynyt ravintolassa syömässä ja syö vain illalla leipää. Lapsi syö eri aikaan ja minä syön päivällä. Ap

Onpa erikoista. Kun muuten kuitenkin olette niin normaali, funktiivinen perhe..

Vierailija kirjoitti:

Onpa erikoista. Kun muuten kuitenkin olette niin normaali, funktiivinen perhe..

Aina pitää vittuilua. Voisin minä lapsen kanssa yhdessä syödä ja söinkin silloin kun hän oli pienempi. Aikuista miestä en voi siihen pakottaa.

Ravintollassa toki syödään yhdessä pöydän ääressä, mutta kotona saatetaan syödä majassa, olohuoneen lattialla tai mihin mielikuvitus meitä viekään.

Ruuansulatuksen kannalta on ideaalia syödä yhdessä sekä kunnolla pureskellen (keskittyminen onnistuu parhaiten ruokapöydän ääressä). Turha sitten ihmetellä suolistovaivoja tai sitä, ettei ruoka imeydy kunnolla.

Meillä teinit vie ruuan omaan huoneeseen ja syövät siellä. Jos pitää pöydän ääressä syödä niin eivät syö tai saa koko ajan houkutella. Mies yleensä töissä. Kumpikaan ei vaan ole jaksanut puuttua asiaan tarpeeksi ajoissa...

Mä meen töihin aamuneljäksi tai viideksi. Mies kuudeksi, teini kouluun kahdeksaksi. Emme syö siis aamupalaa yhdessä kun harvoin. Myös vkonloput töitä.

Oon kotona puolen päivän jälkeen ja syön ruoan. Teini millon mitenkin koulusta pääsee ja syö silloin, mies joka päivä eri aikaan miten työnsä saa loppumaan. Syö joskus vasta iltayhdeksältä jolloin olen jo nukkumassa.

Mitäs nyt?

Kiireisinä työpäivinä aikataulut voivat tietysti vaikuttaa siihen, että perheenjäsenet joutuvat syömään eri aikaan.

Mutta entä viikonloppuisin? Lomilla? Juhlapäivinä?

On todellakin erikoista, jos perheenne syö yhteisessä pöydässä vain yhden kerran vuodessa.

Vierailija kirjoitti:

Kiireisinä työpäivinä aikataulut voivat tietysti vaikuttaa siihen, että perheenjäsenet joutuvat syömään eri aikaan.

Mutta entä viikonloppuisin? Lomilla? Juhlapäivinä?

On todellakin erikoista, jos perheenne syö yhteisessä pöydässä vain yhden kerran vuodessa.

Viikonloppuisin käydään monesti ravintolassa syömässä. Sitten syödään kyllä samaan aikaankin mutta kuka missäkin eli usein oman tietokoneen ääressä tms. Itse syön sitten yksin keittiön pöydän ääressä.

No jaa... sen perusteella mitä olet täällä kertonut teidän perheen elämästä, ei ole outoa.

Itse asiassa suuri saavutus, jos onnistutte istumaan sovussa, mököttämättä, riitelemättä ja komentelematta yhteiseen pöytään, edes sen yhden kerran vuodessa.

Aika monesta syystä suositellaan että perhe söisi ainakin yhden aterian yhdessä päivässä. Sekä ravitsemuksen oppiminen että lasten kuulumisista perille pääseminen ovat varsin vahvoja syitä. Ei siinä opi kunnon ruokatapoja ja tottumuksia jos aina syödään tv:n ääressä, omassa huoneessa tietokoneen ääressä tai seisten kiireessä. Koska teidän perheessä jutellaan?

Vierailija kirjoitti:

Aika monesta syystä suositellaan että perhe söisi ainakin yhden aterian yhdessä päivässä. Sekä ravitsemuksen oppiminen että lasten kuulumisista perille pääseminen ovat varsin vahvoja syitä. Ei siinä opi kunnon ruokatapoja ja tottumuksia jos aina syödään tv:n ääressä, omassa huoneessa tietokoneen ääressä tai seisten kiireessä. Koska teidän perheessä jutellaan?

Yleensä iltaisin kun katsellaan koko perhe jotain ohjelmaa tv. Stä tai sitten illalla saunassa.

9-vuotias joutuu aina syömään yksinään?

Okei.

Ihan kiinnostuksesta: miten ja milloin teidän perheessä opetellaan pöytätapoja?

Mun mieheni tulee perheestä jossa jokainen haukkasi vain leipäpalan töistä/koulusta tullessaan. Hänelle oli tosi outoa se että meillä istuttiin rauhassa aterioimaan. Ja istutaan edelleenkin. Mikään harrastuskaan ei saa häiritä ruoka-aikaa. Samoin viikonloppuisin, usein kotoa muuttaneet aikuiset lapsetkin tulee perheineen ja istutaan pitkän kaavan mukaan syömässä ja vaihtamassa kuulumisia.

En tiedä tällähetkellä yhtään ystävä/tuttavaperhettä jossa ei näin tehtäisi ainakin kerran päivässä. Toki työmatkat tekee sen että kaikki ei ole aina paikalla mutta ne jotka on, syö yhdessä. Teini vie aamu- tai iltapalan omaan huoneeseen, ei päivällistä.

Vierailija kirjoitti:

Ihan kiinnostuksesta: miten ja milloin teidän perheessä opetellaan pöytätapoja?

Ne on opeteltu silloin kun lapsi oli pienempi. Joskus minä ja lapsi syömme vieläkin yhdessä. Pienenä hän oli kiinnostunut ruuanlaitosta ja laitoimme yhdessä ruokaa. Enää isompana ei ruuanlaitto kiinnosta.

No ei meilläkään syödä, turha tehdä tästä numeroa. Lapset syövät eri aikoihin ja minä kun ehdin. Ruoatkin erit ( olen kasvissyöjä).

Eiköhän maailmassa ole isompiakin pulmia..

Niin ja lapset ovat teini- ikäisiä. nro 19