Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Ahdistava ystävä
Satu
22.01.2018 |
Tunnen itseni maailman huonoimmaksi ihmiseksi, mutta en vaan enää jaksa. Tutustuin vähän huomaamattani töiden kautta asiakkaaseen vuosi sitten, ja meistä tuli ihan ok kavereita. Itse olen mieltänyt suhteemme kokoajan kaveruudeksi, mistään hyvästä ystävyydestä ei ole ollut omalta puoleltani kyse. Minulla on lapsuudesta ja nuoruudesta saakka monta läheistä ystävää, joiden seurasta nautin, heitä näen silloin tällöin. En koskaan ole ollut sen tyyppinen, että jaksaisin kokoaikaa tavata ketään, nautin omasta rauhasta, yksinolosta. Välitän kyllä ihmisistä ympärilläni, mutta suurimman osan ajasta vietän mieluummin lasteni kanssa, tai käyn läheisimmilläni; sisaruksilla ja vanhemmillani.
Noniin, koitan päästä asiaan. Eli tämä ahdistava kaverini. Hän on kyllä oikein mukava ihminen, ja meillä on yhteistä, en silti koe olevani kovin samanhenkinen hänen kanssaan. Nyt hänen käytöksensä on alkanut ärsyttämään todella paljon. Hän pyytelee kylään minua kokoajan. Joka päivä. Vaikka oltaisiin nähty maanantaina, hän suorastaan vaatii minua käymään taas tiistaina. Hän ei ymmärrä sanaa ei. Vaikka kerron olevani väsynyt tai muuta menoa tms, jatkaa hän jankutusta silti kunnes lakkaan vastaamasta.
Esimerkkikeskustelu
Hän: Tule käymään.
Minä: En jaksa tänään, kova päänsärkykin.
Hän: No minäpäs parannan sen. Saat lääkettä kun tulet.
Minä: Otin jo, ei auta. Katsotaan toinen pvä.
Hän: Minä tiedän mikä auttaa, juuri leipomani kakku. ;) laitanko kahvit tippumaan?
Minä: Haluan nyt vaan levätä. Palaillaan.
Hän: Saisit myös samalla tuon kirjan lainaan, jos tulet. ;)
Tällaista jankkaamista siis joka kerta. Ärsyttää. Mihin aikuinen ihminen tarvitsee toista kokoajan? Argh
Hän ostelee minulle kokoajan kaikkea. Myös lapsilleni ja meidän koiralle. Kotini lähes pursuaa hänen antamiaan tavaroita. "Ajattelin että tarvitsisit tällaista", "Tää oli niin sunnäköinen"! Kyse ei ole mistään pienistä jutuista, vaan hän oikeasti kuluttaa näihin rahaa. Hän varasi meille hänen rahoillaan kotimaan matkan, ei edes kysynyt minulta. En päässyt lähtemään, kuka hitto tuollaista tekee varmistamatta? Hän sitten joutui maksamaan varausmaksun turhaan.
Jos en vastaa, hän muka sattuu juuri ajamaan meidän talon ohi, ja tuppautuu käymään. Kuulen hänestä kokoajan, vääntää tikusta asiaa. On myös aina kovin huolissaan, jos minusta ei kuulu hetkeen.
Kutsuu minua ja lapsiani perheenjäseniksi.
Hän ei ole kovin yksinäinen, hänellä on pari muuta ystävää, siskonsa ramppaa hänen luonaan, hänellä on myös kolme lasta.
Mitä helvettiä tässä pitäisi tehdä? Sanoa suoraan, että älä ole niin takertuva? Kai se on pakko. Vai teenkö asiasta isomman numeron kun onkaan?
Mitenhän hän kestäisi, jos olisin parisuhteessa..
Kommentit (35)
Kiinnostaisi, miten ap:llä on sujunut tämän takertujan kanssa. Oletko kuulolla? Itselläni on hieman samanlainen tilanne, ja kuulisin mieluusti myös muidenkin kuin ap:n kokemuksia aiheesta. Miten asiat ratkesivat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitähän tähänkin sanoisi... Sano suoraan, että nyt et halua tavata ja sillä siisti. Älä edes yritä keksiä tekosyitä. Jos loukkaantuu, nosta kierroksia ja sano, että olisi hyvä vähän vetäytyä. Tuossa aiemmin joku sanoi, että siitä alkaa vainoaminen ja loanheitto - niin voi käydä, mutta mieti tarkkaan, oletko valmis jatkossakin uhraamaan liikaa omaa aikaasi ja energiaasi häneen. Silläkin uhalla, että hän suuttuu.
Ei ole normaalia tuo. Joku psykiatrinen diagnoosi varmaan tulee kyseeseen. Ahdistavaa ja pelottavaa. Itse ottaisin etäisyyttä ennen kuin menee pahemmaksi.
Entä jos tuon ihmisen kanssa on pakko olla tekemisissä esim koulun tai työn vuoksi?
Huh, kuulostaa tutulta. Mulla oli tuollainen työkaveri. Ei ihan noin paha, ei ostellut minulle mitään. Mutta takertui ja tuntui välillä, että mikään ei riitä. Jouduimme töissä olemaan paljon samassa pisteessä, mutta sen lisäksi olisi pitänyt kaikki vapaa-aika viettää hänen kanssaan joko puhelimessa tai muuten. Alussa kaikki oli suhteellisen normaalia, meillä oli hyviä keskusteluita ja jaoimme saman arvomaailman monella tapaa. Mutta tosiaan vuosien saatossa touhu alkoi saada liian intensiivisiä piirteitä. Minusta tuntui välillä, että hän haki minusta sellaista suhdetta kuin parisuhteessa ollaan, ilman seksuaalista jännitettä tosin. Minun olisi pitänyt esim auttaa huonekalujen korjaamisessa (en edes osaa) tai olla saavutettavissa yötä päivää. Kävimme kerran yhdessä matkoilla ja siellä mulle tuli vahva pariskuntaolo, koska hän henkisesti ripustautui minuun. Ahdisti.
Kun aloin tehdä pesäeroa häneen, alkoi kiukuttelu. Mykkäkoulu, haukkuminen, raivoaminen, selän takana puhuminen... Se meni ihan yli. Itseäni huvitti, kun tuntui että olemme raivoisassa eroprosessissa. Vieläkin vuosia jälkeenpäin olen kuullut entisiltä työkavereilta, että hän haukkuu minua siellä. Ihan vapaasti. Toivottavasti joku joka uskoo niitä juttuja, saa hänestä itselleen sydänystävän.
Ota etäisyyttä kun vielä voit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, "koko ajan" kirjoitetaan erikseen. Samoin "viime aikoina". Ole hyvä.
Vähän samansuuntaista kokemusta, ei kuitenkaan noin sairaalla tavalla. Pakko olla tekemisissä ja harmittaa että itse "laittanut vettä myllyyn" aiemmin, ts. ollut mukana ja aktiivinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, "koko ajan" kirjoitetaan erikseen. Samoin "viime aikoina". Ole hyvä.
No tämäpä olikin olennaista. Entäs samansuuntaista vai saman suuntaista?
Mutta pysyttäiskö aiheessa?
Vierailija kirjoitti:
Huh, kuulostaa tutulta. Mulla oli tuollainen työkaveri. Ei ihan noin paha, ei ostellut minulle mitään. Mutta takertui ja tuntui välillä, että mikään ei riitä. Jouduimme töissä olemaan paljon samassa pisteessä, mutta sen lisäksi olisi pitänyt kaikki vapaa-aika viettää hänen kanssaan joko puhelimessa tai muuten. Alussa kaikki oli suhteellisen normaalia, meillä oli hyviä keskusteluita ja jaoimme saman arvomaailman monella tapaa. Mutta tosiaan vuosien saatossa touhu alkoi saada liian intensiivisiä piirteitä. Minusta tuntui välillä, että hän haki minusta sellaista suhdetta kuin parisuhteessa ollaan, ilman seksuaalista jännitettä tosin. Minun olisi pitänyt esim auttaa huonekalujen korjaamisessa (en edes osaa) tai olla saavutettavissa yötä päivää. Kävimme kerran yhdessä matkoilla ja siellä mulle tuli vahva pariskuntaolo, koska hän henkisesti ripustautui minuun. Ahdisti.
Kun aloin tehdä pesäeroa häneen, alkoi kiukuttelu. Mykkäkoulu, haukkuminen, raivoaminen, selän takana puhuminen... Se meni ihan yli. Itseäni huvitti, kun tuntui että olemme raivoisassa eroprosessissa. Vieläkin vuosia jälkeenpäin olen kuullut entisiltä työkavereilta, että hän haukkuu minua siellä. Ihan vapaasti. Toivottavasti joku joka uskoo niitä juttuja, saa hänestä itselleen sydänystävän.
Ota etäisyyttä kun vielä voit.
Tuo parisuhdemaisuus nimenomaan ahdistaa ja inhottaa!
T. Ketjun nostaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan ap:n "ystävällä" on jokin mt-ongelma. Tuo tavaroiden ja jopa matkan ostaminen kysymättä ja tuo kolmannessa persoonassa ("kyllä maija hoitaa sulle") puhuminen yhdistettynä takertumiseen vaikuttaa tosi vahvasti siltä. Tällaisestahan on tehty elokuviakin, joku kotimainen, en nyt muista nimeä, siinä oli vanhempi yksinäinen naisihminen (maire?), joka takertui samalla tavalla nuoreen perheenäitiin. Ja sitten se missä Robin Williams esittää tärähtänyttä valokuvien kehitys liikkeessä työskentelevää tyyppiä.
Vierailija kirjoitti:
Entä jos tuon ihmisen kanssa on pakko olla tekemisissä esim koulun tai työn vuoksi?
Onko kenelläkään tästä kokemusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla ihastunut suhun. Jos alkaa matkia sinua (tyyliäsi, miesmakua, sisustusta tms, niin peli on selvä, hänellä saattaa olla pakkomielle sinua kohtaan , hän haluaa olla sinä.)
Juokse pakoon äkkiä!
Jotkut narsistit myös manipuloivat tuolla tavoin aluksi, imartelevat ja kehuvat koko ajan. Sitten alkaa se saatananmoinen kiusaaminen, etkä pääse hänestä eroon. Hän haluaa, että ensin koukutut hänen seurastaan, sen jälkeen alkaa vainoaminen, paskanpuhuminen, jne. VARO!
Olen törmännyt tähän.
Ei vain ole vaihtoehtoja, huonoille ihmissuhteille. Siinä tuhoutuu, mutta jos et jaksa menetåt hyvätkin asiat. Voi olla, että oma rooli on korvaamaton jollekkin toiselle. Nämä eivät ole rakastavia , vaan pakkooireisia ihmisuhteita. Vaikka voi siellä, joskus olla aitoakin välittämistä seassa.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan ap:n "ystävällä" on jokin mt-ongelma. Tuo tavaroiden ja jopa matkan ostaminen kysymättä ja tuo kolmannessa persoonassa ("kyllä maija hoitaa sulle") puhuminen yhdistettynä takertumiseen vaikuttaa tosi vahvasti siltä. Tällaisestahan on tehty elokuviakin, joku kotimainen, en nyt muista nimeä, siinä oli vanhempi yksinäinen naisihminen (maire?), joka takertui samalla tavalla nuoreen perheenäitiin. Ja sitten se missä Robin Williams esittää tärähtänyttä valokuvien kehitys liikkeessä työskentelevää tyyppiä.
"Kross ja hänen kollegansa havaitsivat, että itselleen toisessa ja kolmannessa persoonassa puhuvat ihmiset hallitsivat tunteitaan ja ajatuksiaan paremmin kuin he, jotka puhuivat itselleen ensimmäisessä persoonassa. Myös eräässä toisessa Krossin tutkimuksessa havaittiin, että toisessa ja kolmannessa persoonassa itselleen puhuvat, esitelmään valmistautuvat henkilöt olivat rauhallisempia, heillä oli enemmän itseluottamusta ja he suoriutuivat tehtävästä paremmin kuin he, jotka puhuivat itselleen ensimmäisessä persoonassa."
https://www.iltalehti.fi/terveys/201705012200115980_tr.shtml
Sisältö jatkuu mainoksen alla
viestiketju on jo vanha, mutta googlasin hakusanalla "takertuva ystävä" tms ja tämä tuli esiin & tarpeeseen.
Olen ahdistunut "ystävästäni". Hän asuu pääosin muualla, mutta muutaman kerran vuodessa käy kotipaikkakunnallani. Ja etukäteen ilmoittaa mihin mennään, mitä tehdään, millaisia illanistujaisia järjestetään.
Yritän kiemurrella kaikesta aikataulutetusta eroon, mutta hän ei anna periksi.
Ei ymmärrä sanaa EI.
Jouluna tein selväksi, että jos olin aavistuksen veraan 'sosiaalinen erakko' kaupungissa asuessani ja ennen korona aikaa, niin nyt täällä maalla viihdyn erityisen hyvin yksin, ilman aikatauluja ja menoja. Hän siihen:"No minusta et pääse eroon, aion käydä ovenne takana aina kun vaan voin" !?
Nyt whatsup on koko tammikuun ollut täynnä 'meidän pitää järjestää yhteiset synttärit' -viestittelyä, hönen puoleltaan. Olen nyt mykistänyt hänen viestinsä, mutta tuskin se auttaa. Soittaa kuitenkin.
Olen jo viime kesänä, jolloin tuo vouhkaaminen alkoi, kertonut että olen huono juhlimaan synttäreitäni, joten en tälläkään kertaa aio.
Kuten tämän ketjun ap kertoi, minunkin 'ystäväni' ostelee lahoja, antaa korujaan, vaatteitaan.
Ahdistaa, paljon. Niin paljon, että olen oikeasti miettinyt poismuuttoa täältä.
Mikä saa ihmisen takertumaan toiseen?
Meillä molemmilla on perheet, joten sensuuntaisesta suhteesta en usko olevan tässäkään kyse.
Alue: Aihe vapaa
Kuulostaa niin ihmiseltä,johon juuri tutustuin... Joka päivä johonkin kysyy ja koko ajan omia murheita työntää niskaani. Alkaa jo ahdistaa. Osaan kyllä vastata ei. Sitten hän kyselee miksi ei pyydetä häntä mukaan joka paikkaan. Kyseessä 45v nainen. Itse olen hieman nuorempi