Lue keskustelun säännöt.
Olenko narsistin kanssa naimisissa
22.01.2018 |
Hän suuttuu, kun asioita ei tehdä hänen suunnitelmiensa mukaan. Häntä ei voi ohjata, koska tietää kaikesta niin paljon. Nauttii kun saa ohjata tilanteita, ei ole hyvillä mielin ja osallistu täysipainoisesti tilanteisiin, jos tilanne ei ole hänen käsissään. Mielialat ailahtelevat, aina saa pelätä, millä tuulella on. Lapset ovat pilanneet hänen elämänsä (sanoi itse)ja hän on todella mustasukkainen, jos ja kun lapset saavat huomiota. Haukkuu ystäväni ja hänen ”ystävänsäkin”, muistaa aina kertoa jonkun huonot puolet. Äärimmäisen negatiivinen, kaikki on paskaa ja ”onneksi tämäkin päivä on taas lusittu” - tyylinen ajattelu on päivittäistä.
Ei osoita empatiaa lapsia kohtaan, ei ota syliin. Ei osaa lohduttaa ja ei tunne lapsia kohtaan myötätuntoa. Tämä rasittaa minua erityisen paljon.
Olen joskus rakastanut tai luullut rakastavani miestäni, mutta viime vuodet ovat olleet yhä hankalampia. Haluaa minut ja minua, mutten pysty läheisyyteen enää, koska en luota mieheeni. Pelkään häntä välillä. On ensin hyväntuulinen, mutta fiilis vaihtuu lennosta. Arvaamaton ja erittäin ilkeä sanoissaan. Olen itse rauhallinen ja tasainen luonteeltani. Olen tajunnut kuinka paljon mieheni on minua määräillyt ja nyt ollut määrätietoisempi. Se ei sovi miehelleni ollenkaan. Olen ihan väsynyt tähän touhuun. Naimisissa 18 vuotta, lapsia kolme (8,13,15).
Kommentit (22)
En halua provosoida tai provosoitua. Kaipaan näkökulmia ja otan niitä oikeasti vastaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähinnä mietin, mitkä kuuluvat normaaleihin pettymysreaktioihin ja mitkä on liiallista narsismia.
Ap
Oletko se tyyppi joka on ennenkin täällä valittanut ihan kauheasti narskumiehestään? Joka tyyliin hakkaa ja kontrolloi kaikki lasten asiat ym.
Oma exäni ei kestänyt kritiikkiä, mutta antoi sitä runsaasti muille. Katsoi oikeudekseen olla hyvin ilkeä, jos asiat eivät menneet hänen mielensä mukaan. Samassa ihmisessä maailman mukavin ja ilkein mies.
On aivan selvä narsisti. Heillä ei ole käytöstapoja, ei empatiaa, eivät arvosta eivätkä kunnioita muita ihmisiä. Kaikista eniten rakastavat aina omaa napaansa ja persettä, heille ei mikään muu merkitse niin paljon. Olin suhteessa 6 vuotta narsisti miehen kanssa, onneksi pääsin eroon. Kannattaa miettiä voiko tuollaisen ihmisen kanssa elää, ei se ainakaan helppoa ole. Itse kartan kyllä loppuikäni ko.luonteisia miehiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieti vähän edes lapsiasi, heidän isänsä on täysin kylmä heitä kohtaan jos ei ikinä ole ottanut syliin. Päätit sitten näinkin pitkään sietää ihmistä joka ei rakasta lapsiaan, sillä siitähän on kyse jos hän on mustasukkainen lapsistaan. Lapsillesi olisi parempi olla ilman tuollaista henkilöä jokapäiväisessä elämässään eli hanki ero! Lapsistasi voi olla tullut jo uusia narsisteja ellet itse ole kompensoinut empatiakyvytöntä miestäsi. Jos pelkäät miestäsi, mietippä miltä lapsistasi tuntuu kun kotona on henkilö jota joutuu pelkäämään, että millä tuulella se nyt on?
Voisiko vain olla epävakaa persoonallisuushäiriö? Tuo mielialojen vaihtelu viittaisi siihen.
Narskulla heikko kohta on häpeön sieto. Tai siis häpeän tunne saa hänet hyökkäämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole milloinkaan aiemmin aiheesta kirjoittanut, enkä muutenkaan juuri täällä kirjoittele. En ole ongelmistani kellekään jutellut aiemmin, mutta sisarukseni ovat huomanneet minussa muutoksen ja se huolestuttaa minua. En ole voinut miehestäni kertoa kellekään, en ole kehdannut ja olen pelännyt pettväni luottamuksen jos puhun hänestä.
Mieheni ei lyö. Hän käyttää henkistä väkivaltaa ja pitää näin pihdeissään. Vaikea erota, pillastui kun puhuimme asiasta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lue joku oikeasti asiallinen kirja narsismista, käytös on sen verran kaavamaista että tunnistat miehesi kyllä jos hän todella on narsisti.
Yksi selvä merkki on omien negatiivisten tunteiden ja tekojen ulkoistaminen muihin, se ei ole mitään normaalia projisointia jota moni harrastaa defenssinä, vaan menee narsisteilla täysin yli. Saattaa siis olla itse esimerkiksi väkivaltainen ja syyttää väkivallan uhria väkivallasta, ja uskoa tähän itse täysin.
Narsisti on aina uhri, kaikki vastakkaiset näkemykset tai pieninkin kritiikki on hänelle hirvittävä hyökkäys, ja hän puolustautuu raivoisasti.
Pelkkä itsekkyys, tunnekylmyys, vihamielisyys tms ei tee ihmisestä narsistia.
Narsisti ei ole välinpitämätön, vaan hän käyttää armotta valtaa, eikä kykene tuntemaan empatiaa.
Sain vasta ikäihmisenä kuulla, että ex-miehellä oli huomattavan saman näköinen sukulaismies, josta kerrottiin näin: kaikin tavoin hyvätapainen, ahkera töissään, mutta "oikaisee jokaisen sanomisesi".
Juuri samanlainen kuin minun!
Tosin he olivat asuneet vain ehkä vuoden yhdessä, mutta me olimme yli 10 vuotta.
Arvostin häntä mutta joskus meni näin, ettei kukaan uskaltanut henkeä vetää kun oli läsnä.
Siihen aikaan ei tunnettu narsismia käsitteenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei pysty nauramaan itselleen eikä myönnä virheitä. Jos mokaa, niin jää jurnaamaan asiaa, eikä pääse ns. irti.
Vaikea tilanne, koska olen havahtunut paremmin tilanteeseen vasta viimeisen vuoden aikana. Jatkuvaa negatiivisuutta olen sietänyt pitkään. Olen itse varmaan itse vahvistanutkin monia negatiivisia ajatuksia ja myötäillyt. Lapset tajuavat isänsä kielteisyyden, ovat tottuneet jo. Kaikki hyvä voidaan haukkua ”paskaksi” tuosta vain. Virheitä ei saa tehdä.
On hirveän helppo sanoa, että ajattele lapsiasi ja tee jotain. Olen ajatellut kyllä. Mutta lasten isä myös lahjoo ja tekee taitavasti kaikkea sellaista, mistä lapset tykkäävätkin. Mutta tunnelma on kyllä kammottava.
Ap
Kaipailisin vielä kommentteja. Koen itse aiheuttaneeni miehen vittumaisuuden, koska en nauti hänen läheisyydestään.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hän suuttuu, kun asioita ei tehdä hänen suunnitelmiensa mukaan. Häntä ei voi ohjata, koska tietää kaikesta niin paljon. Nauttii kun saa ohjata tilanteita, ei ole hyvillä mielin ja osallistu täysipainoisesti tilanteisiin, jos tilanne ei ole hänen käsissään. Mielialat ailahtelevat, aina saa pelätä, millä tuulella on. Lapset ovat pilanneet hänen elämänsä (sanoi itse)ja hän on todella mustasukkainen, jos ja kun lapset saavat huomiota. Haukkuu ystäväni ja hänen ”ystävänsäkin”, muistaa aina kertoa jonkun huonot puolet. Äärimmäisen negatiivinen, kaikki on paskaa ja ”onneksi tämäkin päivä on taas lusittu” - tyylinen ajattelu on päivittäistä.
Ei osoita empatiaa lapsia kohtaan, ei ota syliin. Ei osaa lohduttaa ja ei tunne lapsia kohtaan myötätuntoa. Tämä rasittaa minua erityisen paljon.
Olen joskus rakastanut tai luullut rakastavani miestäni, mutta viime vuodet ovat olleet yhä hankalampia. Haluaa minut ja minua, mutten pysty läheisyyteen enää, koska en luota mieheeni. Pelkään häntä välillä. On ensin hyväntuulinen, mutta fiilis vaihtuu lennosta. Arvaamaton ja erittäin ilkeä sanoissaan. Olen itse rauhallinen ja tasainen luonteeltani. Olen tajunnut kuinka paljon mieheni on minua määräillyt ja nyt ollut määrätietoisempi. Se ei sovi miehelleni ollenkaan. Olen ihan väsynyt tähän touhuun. Naimisissa 18 vuotta, lapsia kolme (8,13,15).
Jotain hänessä on mielestäsi kohdallaan, koska teillä on pitkä liitto. Olette olleet naimisissa 18 vuotta (oho!) ja lapsiakin siunaantunut kolme.
Ennen vanhaa jästipäistä ja machoilevaa miestä (tai naista) sanottiin voimakastahtoiseksi. Nykyään liian helpolla narsistiksi.
Nyt kun lapsenne ovat jo isompia sinulle on jäänyt hyvää aikaa tutkiskella itseäsi ja parisuhdettasi, siitä millainen teidän vanhempien keskinäinen vuorovaikutus on.
Monet menevät parisuhdeleirille tai vastaavan löytääkseen taas mielekkyyden parisuhteessa elämiseen.
Oliko hän 18 vuotta sitten tuollainen, että kaikki on paskaa ja mieliala vaihtelee?
Jos ei, niin haiskahtaa toiselta naiselta....
Vierailija kirjoitti:
Oliko hän 18 vuotta sitten tuollainen, että kaikki on paskaa ja mieliala vaihtelee?
Jos ei, niin haiskahtaa toiselta naiselta....
Tämä tuli minullakin mieleeni. Oma (ex) mieheni,perheenisä myös, muuttui etäiseksi, kärttyiseksi, välinpitämättömäksi ja kylmäksi, tunteettoman oloiseksi ja ilmeettömäksi tyypiksi. Ajattelin että masentunutko on vaan eipä ollutkaan vaan toinen nainen sieltä paljastui!! Ja ero tuli.
Tsemppiä ap!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko hän 18 vuotta sitten tuollainen, että kaikki on paskaa ja mieliala vaihtelee?
Jos ei, niin haiskahtaa toiselta naiselta....Tämä tuli minullakin mieleeni. Oma (ex) mieheni,perheenisä myös, muuttui etäiseksi, kärttyiseksi, välinpitämättömäksi ja kylmäksi, tunteettoman oloiseksi ja ilmeettömäksi tyypiksi. Ajattelin että masentunutko on vaan eipä ollutkaan vaan toinen nainen sieltä paljastui!! Ja ero tuli.
Tämä!
Terveisiä vaan eräälle Seijalle Espooseen. Yritin aikani seurustella Hänen kanssaan, mutta ei tullut mitään. Kun esim. syötiin yhdessä, niin Hän valitti että yskin. Jos olin jotain mieltä asioista, niin aina oli eri mieltä. Ei koskaan pyytänyt anteeksi mitään asiaa. Minä sen sijaan useasti. Ei ilmeisesti nähnyt itsessään mitään vikaa.
Piti itseään aina jotenkin parampana ihmisenä. Raivostuttava tapaus kaiken kaikkiaan.
Veljeni on narsisti. Kulissit ovat kunnossa, niihin kuuluu useampi lapsi ja kaunis vaimo sekä hyvä asema työelämässä. Tosin kulissien takana on alkoholismia, henkistä väkivaltaa ja pettämistä. Lapset harrastavat paljon, mutta eivät niitä lajeja mitä itse haluavat. Pettää vaimoaan, mutta on itse sairaalloisen mustasukkainen. Veljeni oli jo lapsena väkivaltainen, pahoinpiteli mm.eläimiä vailla pienintäkään syyllisyydentuntoa. Hänellä ei ole oikeita ystäviä, eikä fiksut hänen seurassaan viihdykään vaan karttavat. Lähipiiri koostuu typeryksistä jotka tuntuvat hyppäävän kun hän käskee, ja jos ei hyppää hän kostaa ja on muuten pitkävihainen.
Minua hän karttaa, koska en pidä suutani kiinni tai muutenkaan käyttäydy, kuten hän haluaa.
Mitäs aiot tehdä, jos toteamme hänet narskuksi? Sanot ahaa, ja jatkat valitusta.