Eksän face on täynnä rakkauspäivityksiä uuden naisen kanssa, sydän särkyy
Mies jätti minut ja kolme lastamme rakastuttuaan naapuriimme (minulle vieras ihminen kuitenkin). Asia tuli minulle täytenä yllätyksenä ja mies muutti saman tien asiasta kerrottuaan tuon naisen luokse. En tiedä edes, kauanko suhde on jatkunut.
Nyt mies kirjoittelee seinälleen kaikenlaista hempeilevää ja laittaa heistä kuvia yhdessä Lapissa, kuntosalilla, kaupassa jne. Kuvissa on myös joskus naisen lapsi. Tiedän, että voisin vain poistaa miehen näkyvistäni, mutta en sitä tee, vaan kyttään kuvia ja päivityksiä, jopa tuon naisen seinää kääntääkseni veistä haavassa. Sydämeni on aivan säpäleinä.
Miksi he tekevät niin? Eikö kumpikaan ajattele minun tunteitani? Vai tekevätkö he tuon tahallaan, satuttaakseen? Ja jos haluavat satuttaa, niin miksi, kun minuun sattuu ihan tarpeeksi muutenkin. Vai onko uusi onni niin suurta ja pakko jakaa muille, että mies ei enää minua muistakaan ja haluaa vaan ylpeänä näyttää kaikille, miten hyvin hänellä menee?
Riitaa meillä ei ole, oelmme pystyneet puhumalla järjestämään asiat. Tai lähinnä olen ollut niin loppu, etten ole jaksanut alkaa vääntämään mistään.
Luulisin, että jos itse olisin miehen tilanteessa, minua nolottaisi se, että jätin perheeni toisen vuoksi eli olisin petturi.
Varmaan täällä on naisia, jotka ovat joskus toimineet kuten mieheni nyt. Kertokaa te, miksi teitte niin?
Kommentit (53)
Vierailija kirjoitti:
Mies jätti minut ja kolme lastamme rakastuttuaan naapuriimme (minulle vieras ihminen kuitenkin). Asia tuli minulle täytenä yllätyksenä ja mies muutti saman tien asiasta kerrottuaan tuon naisen luokse. En tiedä edes, kauanko suhde on jatkunut.
Nyt mies kirjoittelee seinälleen kaikenlaista hempeilevää ja laittaa heistä kuvia yhdessä Lapissa, kuntosalilla, kaupassa jne. Kuvissa on myös joskus naisen lapsi. Tiedän, että voisin vain poistaa miehen näkyvistäni, mutta en sitä tee, vaan kyttään kuvia ja päivityksiä, jopa tuon naisen seinää kääntääkseni veistä haavassa. Sydämeni on aivan säpäleinä.
Miksi he tekevät niin? Eikö kumpikaan ajattele minun tunteitani? Vai tekevätkö he tuon tahallaan, satuttaakseen? Ja jos haluavat satuttaa, niin miksi, kun minuun sattuu ihan tarpeeksi muutenkin. Vai onko uusi onni niin suurta ja pakko jakaa muille, että mies ei enää minua muistakaan ja haluaa vaan ylpeänä näyttää kaikille, miten hyvin hänellä menee?
Riitaa meillä ei ole, oelmme pystyneet puhumalla järjestämään asiat. Tai lähinnä olen ollut niin loppu, etten ole jaksanut alkaa vääntämään mistään.
Luulisin, että jos itse olisin miehen tilanteessa, minua nolottaisi se, että jätin perheeni toisen vuoksi eli olisin petturi.
Varmaan täällä on naisia, jotka ovat joskus toimineet kuten mieheni nyt. Kertokaa te, miksi teitte niin?
Otan osaa, sulla on varmasti sydän murusina. Itsellä hieman samanlainen tilanne, blokkasin ukon somen siksi heti, itseään ei kannata kiduttaa. Aika tulee auttamaan kyllä vaikka kuinka viiltää nyt.
Annapa itsellesi vaikka tämän viikon loppuun asti aikaa. Kieri siinä surussa ja itkussa, tunne ne tunteet mitkä on tullakseen. Huuda ja itke. Anna itselles joku aikaraja minkä verran saat tuhlata elämääsi moiseen paskiaiseen. Sitten kylmänviileästi estät miehen ja alat keskittymään itseesi. Alat pikkuhiljaa luomaan itsellesi parempaa elämää.
Mies ei tule takaisin ja hyvä niin, et sä sitä huolisikaan enää. Nyt voit rauhassa keskittyä itsees ja lapsiin. Aloita vaikka joku uusi harrastus, tapaa ihmisiä. Deittailulla ei ole kiire, harrasta asioita mistä itselles tulee hyvä olo. Pura vaikka tänne mammapalstalle joka päivä :)
Ja se on totta, että kumpikaan heistä ei ajattele sua. Jos ajattelisi niin eivät tuolla tavalla hehkuttaisi, itse en ainakaan kehtaisi. Joten yritä sinnikkäästi sinäkin olla tuhlaamatta aikaasi moiseen ja ala keskittymään itseesi, ihan hissukseen vaan. Äläkä lähde mihinkään kostopelleilyyn tai yritä somen kautta tehdä miestä mustasukkaiseksi, parempi kun ei tiedä mitään susta, se tulee vituttamaan sitä jossain vaiheessa. Luulisi miehen kavereidenkin häpeilevän tommosta touhua.
Kyllä sä selviät!
Yks mun kaveri erosi miehestään, joka petti. Nainen laittoi pitkän selostuksen meille kaikille Facebookkiin tilanteesta. Haukkui miehen pataluhaksi ja kertoi aika yksityiskohtaisia juttuja tapahtumien kulusta ja uudesta naisesta. Tällä eronneella pariskunnalla on yhteisiä lapsia useampi ja tunteneet toisensa jo parikymmentä vuotta. No, nyt kaikki me kaverit ja kaikki puolitututkin tiesimme eron olosuhteet. Ajattelin, että aika omituista avautua julkisesti näistä asioista, mutta toisaalta kannustin naista eteenpäin elämässään. Ehkä tuo päivitys oli terapeuttista tuuletusta, joten jokainen tyylillään, tuumasin. Olin lähinnä iloinen, että kaveri pääsi petturista eroon. Ei mennyt kuitenkaan kun muutama viikko, ja nainen otti pettäjämiehen takaisin. Uusi kulta ei sitten korvannutkaan vaimoa ja lapsia, tuli häntä koipien välissä takaisin kotiin. Nainen laittoi taas julkisen Facebook tilityksen uudesta tilanteesta. Kuinka kaikki oli ollut vain joku "hassu vaihe" heidän suhteessaan, ja nyt perhe oli vahvempi kuin koskaan. Nyt kun tämä pariskunta hehkuttaa onneaan, niin koen aina pientä myötähäpeää ja toisaalta sääliä. Tuollainen suhde on aina tavallaan tahrattu, eikä se koskaan eheydy ihan samanlaiseksi kuin ennen pettämistä. Mutta siis pointtini on, että älkää ihmiset huudelko näitä juttuja Facebookissa. Säästäkää sukulaiset ja kaverit myötähäpeältä. Näitä hommia voi tilittää meille kavereille sitten viinilasin ääressä, mieluummin kuuntelen kasvokkain. Ja tämä kaverini, josta kerroin, on kyllä noin muuten fiksu ja menestynyt nainen. Ehkä tunnevyöryssä käyttäytyy sitten vähän hölmösti somessa.
Vähän samantapaista olen kokenut. Kaikein pahinta oli, kun mies sitten kuitenkin alkoi laittaa viestejä, jos voitaisiin vielä tavata ja jutella ( yhteisiä lapsia ei onneksi ollut). Olin juuri alkanut päästä jaloilleni, vaikka rakastin miestä yhä ja kaipasin niin, että kipeää teki.
Kuitenkin tiesin, että en tulisi enää koskaan luottamaan häneen ja että jos otan hänet takaisin, pari viikkoa on huumaa ja sitten pudotaan takaisin samoihin vanhoihin kaavoihin. Jouduin tekemään järkyttävästi töitä, etten vastannut viesteihin, vaikka sydä huusi muuta.
Nyt on vuosia kulunut ja olen upeassa avioliitossa. Eksä on yhä yksin. Toivoisin hänelle hyvää, mutta siihen en voi vaikuttaa. Ajattelen häntä ja hyviä aikojamme usein lämmöllä sekä näen hänestä unia.
Suhteen päättyessä, etenkin jätetyksi tultua, on usein niin tunnekuohussa, ettei mieti tarkkaan, mitä tekee. Siksi ei pidä koskaan esim vaihtaa asuntoa, työpaikkaa tai muutakaan isoa heti siinä tunnekuohussa. Hiukset ja vaatteet voi ja pitää laittaa uusiksi, ehkä vaihtaa huonekalujen paikkaa.
Tuo asian julkistaminenkin pitää hrakita tosi tarkkaan ja muistaa, että joitain ihmisiä putää kohdata vielä myöhemminkin, työpaikkaa voi joutua vaihtamaan eikä ole kiva jos on valmiiksi hysteerikon maine.
Lopeta seuraamasta, on neuvo numero yksi.
En ymmärrä, miksi pitää kysyä neuvoa ilmiselvään asiaan. Älä lue!
Mun neuvoni on, että lue! Tutki kuvat vaikka suurennuslasilla, kaiva veistä haavassa, kuvittele, mitä kaikkea ihanaa he ovat just tehneet tai menossa tekemään. Itke, raivoa, tee ihan miltä tuntuu.
Yksi kaunis päivä huomaat, että enää ei satu niin paljon. Itku ja suru ovat siksi, että asia mielessä helpottuisi. Paras terapeutti.
Kommentoipa niihin miehen päivityksiin, että tuo sieltä lapista kolmelle lapselleen samalla jotain ja soittelisi välillä. Katso vain niin miehen kaverit kyseenalaistaa myös aika rankasti meiningin mutteivät sano sitä ääneen.
Oli minullekin facessa vaikeaa ensimmäisen eroni jälkeen. Ex petti ja jätti, olimme hetken kavereita, mutta sitten päätin poistaa, kun tämä uusi jonka kanssa petti ja lähti alkoi lisätä kuvia niin, että ne näkyivät eksäni seinällä ja niitä nimittäin alkoi tulla paljon. Kuulin että tämä uusi halusi kiusata minua (en käsitä, eikö miehen saaminen riittänyt tai sitten on tosi lapselinen tapaus TAI sitten eksänikin halusi, ei sinänsä ole väliä enää koska tehköön mitä huvittaa en näe niitä juttuja :D ) Ja se on totta, että some ei ole koko totuus. Ties vaikka eksälläni ja tällä uudella menee ihan päin helvettiä yksityiselämässä, koska olen kuullut muutamia mustasukkaisuustapauksia tai muita (yhteinen ystävämme yritti nähdä eksääni pitkästä aikaa mutta uusi ei pitänyt ideasta koska kaveri oli nainen eikä ex ole esitellyt tätä uutta omille kavereilleen, itse asiassa ei ole itsekään pitänyt yhteyttä heihin pitkään aikaan mikä on vähän surullista, joko omasta tahdostaan tai sitten tämä uusi on asialla emt) ja somella yritetään kerätä tykkäyksiä ja ylläpitää jotain kulissia. Sitten se onkin noloa, jos ero tulee. Olen itsekin ollut parisuhteessa yli puoli vuotta uuden kanssa, mutta en postaa meistä kuvia tai mitään, vaikka meillä menee hyvin eikä facessa lue että olen parisuhteessa tai mitään. Vain lähimmät ystäväni ja perheeni tietävät mitä minun elämässäni tapahtuu. Poikaystävänikin on sillä kannalla, etteivät kaikki asiat kuulu someen.
Mutta usko pois, tuo kyttääminen ei auta vaan pahentaa oloa. Kiität itseäsi myöhemmin, kun poistat miehesi kavereista ja lopetat kyttäämisen, Jäät liiikaa kiinni menneeseen ja eksääsi. Ole myös lapsillesi hyvä esimerkki, koska hekin joskus käyttävät somea.
Ei kannata pitkään seurata. Aluksi varmaan on ihan luonnollista, mutta ei kannata pitkään kyttäillä. Eikö tästä erosta kuitenkin ole jo jonkin aikaa eikä onneks lapsiakaan tainnut olla kuin yksi.
Ehä oli hyväkin, että pääsit eroon miehestä, joka kokee tarpeelliseksi julitaa asioita fb-kuvilla.
Ei he ajattele sinua, ei tuo ole tahallista.
Mun eksä teki samaa tosi pian, ajattelin että oliko nainen kulisseissa odottamassa.
Ei se kauan kestänyt, mitä enemmän somessa hehkuttaa, sitä nopeammin ja nolommin loppuu.
Hyvä neuvo, poista kavereista ja vältä näkemästä.
Eikö se usein mene niin että mitä enemmän hehkutusta sitä onnettomampia ihmiset oikeasti on? Tai sitten tuo on vaan sitä alkuhuumaa joka haihtuu yhtä nopeasti kuin tulikin.